Hyppää pääsisältöön

Avaruusromua: Kadonneen masternauhan arvoitus

kelanauha, käsitelty kuva
kelanauha, käsitelty kuva Kelanauha

Sen piti olla ihan selvä juttu. Levy äänitetään ja sitten se julkaistaan.

Oli vuosi 1978. Oltiin Frankfurtissa Saksassa, jo tuolloin kuuluisassa Panne-Paulsen -studiossa, jossa saksalainen Robert Schroeder oli äänittämässä ensimmäistä levyään. Albumia nimeltä Harmonic Decadence.

Tuottajan pallilla istui itse Klaus Schulze, jonka uudella Innovative Communication -levymerkillä Robert Schroederin ensilevy oli tarkoitus julkaista. Kaikki näytti, tai pikemminkin kuulosti hyvältä.

Vuoteen 1978 mennessä uusi elektroninen musiikki oli jo saavuttanut paljon: Tangerine Dream ja Klaus Schulze olivat tehneet legendaarisimmat levynsä: Phaedra, Rubycon, Timewind, Moondawn. Ja samalla tiellä oli Robert Schroeder: hän seurasi berliiniläisten jälkiä.

Vuosi 1978 oli populaarimusiikissa muutenkin kiinnostava. Punk-rockin aallonharja alkoi jo taittua. Sex Pistols hajosi. Saturday Night Fever nousi listojen kärkeen. The Whon rumpali Keith Moon kuoli. Kraftwerkin The Man-Machine ja Jean Michel Jarren Equinoxe julkaistiin. Tangerine Dreamin Cyclone sai murskaavan huonot arvostelut.

Klaus Schulzella meni paremmin. Vuonna 1978 hän oli tehnyt jo kymmenennen albuminsa "X" samassa studiossa jossa nyt oltiin. Itse asiassa Klaus Schulze oli äänittänyt Panne-Paulsen -studiossa jo esimerkiksi albuminsa Moondawn ja Mirage.

Ja nyt siis oltiin tekemässä Robert Schroederin ensilevyä. Kaikki meni hyvin, kunnes Klaus Schulzen levymerkin omistaja WEA kuuli levyn masternauhat. Se ei yhtäkkiä suostunutkaan julkaisemaan Robert Schroederin ensilevyä, albumia nimeltä Harmonic Decadence.

Ensinnäkin, musiikki oli kustantajan mielestä liian elektronista. Ja toiseksi, albumin nimestäkään ei oikein pidetty. Tuo dekadenssi-sana kun herätti heidän mielestään ehkä vääriä mielikuvia. Levyä ei siis tultaisi julkaisemaan.

Robert Schroeder ymmärsi yskän ja painui uudelleen studioon. Siellä hän teki vähemmän elektronista musiikkia. Mukaan otettiin akustista kitaraa ja selloa. Ja niin levyn kustantaja sai sitä mitä halusi. Vähemmän elektronista, ehkä enemmän new age -henkistä musiikkia.

Tällainen kelpasi kustantajalle ja vuonna 1979 julkaistiin Robert Schroederin ensimmäinen albumi Harmonic Ascendant. Levy otettiin hyvin vastaan, mutta se ei ollut sitä, mitä tekijä itse oli alun alkaen halunnut ja tehnyt. No, kuitenkin kaikki oli hyvin. Siitä alkoi Robert Schroederin edelleen jatkuva, nelikymmenvuotinen ura.

Ensimmäiset huhut alkoivat kiertää jo neljäkymmentä vuotta sitten. On olemassa nauha, jolla on Robert Schroederin se oikeasti ensimmäinen albumi. Se jota ei julkaistu. Ja se on kuulemma todella hyvä levy. Huhut liikkuivat vuosikymmenestä toiseen, mutta levyä ei koskaan julkaistu. Sen masternauha oli kadonnut, sanottiin.

Niin se olikin, mutta masternauhasta oli vuonna 1978 tehty hyvätasoinen kasettikopio. Ja tuo kopio löytyi vuonna 2017. Se restauroitiin nykyajan tietokonetekniikkaa käyttäen ja nyt, neljäkymmentä vuotta levyn äänittämisen jälkeen meillä on mahdollisuus kuulla, mitä Panne-Paulsenin studiossa tapahtui vuonna 1978 kun paikalla olivat Klaus Schulze ja Robert Schroeder.

Neljänkymmenen vuoden takaa hypätään nykyhetkeen, vaikka en tiedä onko sitä mahdollista kuulla tai mitenkään päätellä itse musiikista. Se on nimittäin sen verran perinnetietoista touhua. Asialla on kaksi ranskalaista alan maestroa. Frédéric Gerchambeau, joka soittaa analogisia ja modulaarisia syntesoijia, sekä Bertrand Loreau, joka soittaa hieman uudempia vuosikertavehkeitä, esimerkiksi 1990-luvulla markkinoille tullutta Rolandin JV-2080-sample-syntesoijaa. Tässä miehet yhdessä 1970-luvun tunnelmissa albumilla Catvaratempo:

1970-luvun elektronisen musiikin mainitsee esikuvakseen myös saksalainen Axel Stupplich, jonka monet muistavat retrohenkisestä Pyramid Peak -yhtyeestään tai monista sen jälkeisistä soololevyistään, jotka on julkaistu nimellä Axess. Tuoreimmalla soololevyllään Axess on ottanut suunnaksi Kreikan, sen saaret ja merenrannat. Tuliaisina hän toi chill outia, loungea ja ambienttia. Melkein Cafe del Marin hengessä.

AVARUUSROMUA 16.12.2018 - OHJELMAN MUSIIKKI:
ROBERT SCHROEDER: Harmonic Decadence Side-B - osa - (D.MO Vol.4 - Harmonic Decadence)
ROBERT SCHROEDER: Harmonic Ascendant - osa - (Harmonic Ascendant)
ROBERT SCHROEDER: Harmonic Decadence Side-A (D.MO Vol.4 - Harmonic Decadence)
FRÉDÉRIC GERCHAMBEAU & BERTRAND LOREAU: Dvi (Catvaratempo)
AXESS: Seashore (Seashore)

  • Kertovatko suomalaiset rivot paikannimet enemmän nimien keksijöistä kuin itse paikoista?

    Suomen paikat on nimetty käyttäjien kokemuksien perusteella.

    Suomessa on 2944 paska-sanan sisältävää paikannimeä. Rivot paikannimet hihityttävät tai närkästyttävät kartanlukijoita. Miksi sukupuolielimet ja eritteet ovat olleet niin yleisesti nimeäjien käytössä? Paikkojen nimeäminen on perustunut yleensä joko kuvailemaan mitä ko. paikka muistuttaa muodoltaan, sen käyttökelpoisuuteen tai johonkin vahvaan kokemukseen paikassa.

  • Avaruusromua: Kuunnellaan jääleinikkiä!

    Miltä kuulostavat pohjoisen uhanalaiset kasvit?

    Onko kasveilla sielu? Muun muassa tätä pohti antiikin filosofi Aristoteles, ja oli sitä mieltä, että ei. Ei ole. Kasvit ovat kyllä eläviä, mutta eivät samalla tavoin kuin eläimet tai me ihmiset. Kasvit elävät erilaista elämää, selitti Aristoteles, ja puhui kasvisielusta ja sen luonteesta. Suomalainen Band of Weeds tekee musiikkia kasvien äänistä. Miltä kuulostavat pohjoisen uhanalaiset kasvit nuokkuesikko ja jääleinikki? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Avaruusromua: Lisää tilaa ajattelulle!

    Musiikkia, joka hengittää joogan tahtiin.

    Sana jooga on sanskriitin kieltä ja se tarkoittaa ihmisen ja kaikkeuden välistä yhteyttä. Muinaisen Intian joogit opettivat, että ihmisen kehon, tietoisuuden ja hengityksen välillä on yhteys. Joogaa harjoittamalla he pyrkivät tasapainoon: syvään keskittyneeseen tilaan, joka rauhoittaa kehon ja mielen. Musiikki on myös ollut keino etsiä sisäistä rauhaa ja tasapainoa. Musiikilla ja mietiskelyllä on pitkä yhteinen historia. Eikä ole mikään ihme, että musiikki ja jooga ovat kohdanneet monella taholla. Tapani Rinne tekee musiikkia, joka rauhoittaa ja antaa tilaa ajattelulle. Musiikkia, joka hengittää joogan tahtiin. Toimittajana Jukka Mikkola.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri