Hyppää pääsisältöön

Ruotsalainen kansanmusiikki- ja kuorojoulu

Kansanomaisuus on kautta aikain ollut joulumusiikin ominaispiirre, mutta varsinaisen nykykansanmusiikin ja joulumusiikin yhdistäminen on tullut muotiin vasta hiljattain. Eräs pioneeri on Tukholman Pyhän Jaakobin kirkon kamarikuoro, joka jo kymmenen vuotta sitten julkaisi levyn Folkjul. Kuoroperinteen ja urkujen maustaminen etnoelementeillä oli menestys, ja tänä jouluna BIS on julkaissut levylle odotetun jatko-osan.

Folkjul II
Folkjul II Uudet levyt

Pyhän Jaakobin kirkossa on erinomainen, puoliammattimainen kamarikuoro, mutta primus motorina konseptissa, sovituksissa ja esityksissä on Gunnar Idenstam, joka on paitsi konserttiurkuri myös kansanmuusikko. Sovituksissa Idenstam ei yritä yhdistää taidemusiikkia kansanmusiikkiin, vaan pitää elementit kunnioittavasti erillään, niin että kaikki saavat toimia vahvuuksillaan ja urkusoinnin turvallisessa syleilyssä syntyy tyylien kontrapunkti. Sitä paitsi Idenstam soittaa urkuja hämmentävän mainiolla svengillä.

Kansanmuusikoita on vaihdettu sitten viime levyn, mutta viulisti Sandra Marteleur ja laulaja Ulrika Bodén maustavat uutuuden aivan samoilla etnomausteilla. Molemmilla on juuret ruotsalaisessa kansanmusiikissa, mutta kokemusta myös taidemusiikkipuolelta. Kansanmuusikoiden kevyt ja pirteä tulkintaote saattaa vähitellen ahdistaa Suomi-joulun ystävää, mutta toisaalta levyn kimmeltävä yleissointi vetää vastustamattomasti puoleensa, vaikkei kaikkia perinneviisuja tuntisikaan.

Folkjul II, ruotsalaisia ja kansainvälisä joululauluja kuorolle kansanmusiikkimaustein, sov. Gunnar Idenstam. - Tukholman Pyhän Jaakobin kirkon kamarikuoro/Gary Graden, sekä Ulrika Bodén, laulu, Sandra Marteleur, viulu, ja Gunnar Idenstam, urut. (BIS-2334)

Kuuntele Uudet joululevyt 18.12.2018, toimittajana Kare Eskola.

  • Vikingur Olafsson on paras pianisti juuri nyt

    Levyarvostelu

    Islantilainen Vikingur Olafsson on monin tavoin maailman paras pianisti, mistä kertoo sekin kotoinen seikka, että kollegani Aki Yli-Salomäen kanssa joudumme jakamaan vuorot Olafssonin uutuuksien arvioimiseen. Nyt on minun vuoroni, ja se on hyvä, sillä tuoreella DG:n julkaisulla Olafsson soittaa Mozartin ja aikalaisten musiikkia herkullisesti ja herkästi.

  • Sinfoniaorkesteri ei alistu Ismo Alangon bändiksi - ja se on hyvä

    Levyarvostelu

    Vuosikymmen sitten Radion sinfoniaorkesteri kutsui solistikseen maamme karismaattisimman popparin Ismo Alangon ja tilasi hänen hiteistään sovitukset ihan oikeilta säveltäjiltä, niin että sinfoniaorkesteri voisi soittaa omalla äidinkielellään eikä taantuisi crossover-kuorrutteeksi. Kapellimestari Jaakko Kuusisto on jatkanut projektin kehittelyä, ja nyt tarjolla on uutuuslevy, jolla Ismo Alangon bändinä soittaa Oulu Sinfonia. Meno on rajua - kuten kuuluukin.

  • Yksinäinen gambisti mietiskelee

    Levyarvostelu

    Gambisti Markus Kuikkaa olen enimmäkseen kuullut barytonin ja arpeggionen varressa, mutta näiden tukalien soitinten muistot hälvenevät, kun hän uutuuslevyllään soittaa viola da gamballa Telemannin soolofantasioita. Ne ovat juuri sellaista musiikkia, jota gamballa on hyvä soittaa: mietiskelevää mutta mielikuvituksekasta, virtuoottista mutta luonnollista, yksinäistä mutta kutsuvaa.

  • Helsingin kamarikuoro rakentaa Pärt-rituaalinsa väkevästi

    Levyarvostelu

    Vuonna 1982 valmistunut Passio oli yksi niistä teoksista, joilla Arvo Pärt löi läpi. Pelkistetty rituaali johdatti Jeesuksen kärsimysnäytelmään väkevän meditatiivisesti ja jäi käyttöön, sillä diatonisia sointuja minimalistisesti kellutteleva teos kuulosti yhtä aikaa arkaaiselta ja uudelta. Hilliard Ensemblen ECM:lle tekemä ensilevytys päätyi moneen levyhyllyyn määrittelemään sen, miltä Pärtin pitää kuulostaa. Helsingin kamarikuoro on nyt tarttunut Pärtin monumenttiin, ja onnistuu tarjoamaan ensilevytykselle perustellun ja paikoin paremmankin vaihtoehdon.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua