Hyppää pääsisältöön

Jänkäjääkäreiden paluu Äyräpäähän ja Ihantalaan

Jatkosodan 12. jalkaväkirykmentin sotaveteraanit, “Jänkäjääkärit”, matkasivat vuonna 1994 vanhoille taistelupaikoille. Seuramatkamainen reissu herätti osallistuneissa veteraaneissa tunteikkaita muistoja aina vihollisten armahtamisesta omien sotilaskarkureiden teloittamiseen. Matkanjohtajana toimi sotahistorioitsija Ilmari Hakala.

Jalkaväen 12. rykmentti oli jatkosodan aikana pitkään hajautettuna. Kaksi rykmentin pataljoonista suuntasi sodan hyökkäysvaiheessa itään, kun taas kolmas pataljoona osallistui Kuusamon taisteluihin.

Toimittaja Arvo Tuomisen A-studion raportti ajoitettiin samalle viikolle, jolloin Kannaksen suurhyökkäyksen alkamisesta oli kulunut 50 vuotta. Matkan ensimmäinen määränpää on Äyräpäässä, jossa vieraillaan sotamuistomerkillä sekä vanhalla rintamalinjalla. Kapeaa aluetta puolustettiin jatkosodan lopussa, kesällä 1944 yli kuukauden ajan.

"Ne oli kun tuohon tuotiin 500 kappaletta meitä, niin se oli seuraavaan iltaan mennessä mennyt se 478", Sotaveteraani Felix Raaterova muistelee Äyräpäällä. Luku piti sisällään kaatuneita, haavoittuneita sekä taistelusta karanneita sotilaita.

Tauno Meskolainen taas muistelee omaa haavoittumiskokemustaan paikalla: "On siellä selkärangan vieressä sellainen peukalonpään kokoinen sirpale, on vielä tänäkin päivänä."

Tunteellisimman muistelon jakaa kuitenkin Jaakko Perälä. Hän muistelee aluella suorittamaansa panssarivaunun tuhoamista, mutta samalla myös joukkueen kurinpalautusta, jossa hänet määrättiin osaksi rintamakarkureiden teloitusryhmää.

Sitten piti kertoa aamulla muille, mitä oli pitänyt tehdä.― Jaakko Perälä muistelee kurinpalautustoimia, jossa hän joutui osaksi karkureiden teloitusryhmää

"Yleensä aseettomia ei ammuttu, vaikka he olisivat olleet vihollisia", veteraani Eero Puhakka käyttää puheenvuoronsa kertoen jatkosodan moraaliarvoista. Samalla hän vertaa jatkosotaa vuonna 1994 käynnissä olleeseen Bosnian sotaan: "Ne ei ole sotilaitten sotaa, vaan se on jotakin aivan muuta mitä Suomen sota on ollut."

Äyräpäästä matkaseurue jatkaa Ihantalaan, jossa katsastetaan taistelupaikkoja; muun muassa kivi, jonka alle Lasse Siponen muistelee ryhminensä suojautuneen tykkitulen ollessa kovimmillaan. 12. rykmentin on katsottu olleen erityisen merkittävässä roolissa torjuntataisteluiden aikana jatkosodan loppuvaiheessa. Jänkäjääkärien rykmentti ansaitsi Ihantalan puolustuksesta kunnianimen "Ihantalan lukko".

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto