Hyppää pääsisältöön








“Musiikilla saan häädettyä turhat ajatukset” – urheilijat kertovat, millainen musiikki psyykkaa parhaiten

Yksi valmistautuu suoritukseen AC/DC:n tahtiin, toinen kasvattaa peruskuntoa ysärimusiikin avulla. Parhaimmillaan oikea biisivalinta tuo urheilusuoritukseen tarvittavaa rentoutta tai vie pois ottelun aikaiset epäilyksen ajatukset. Eikä pieni tanssiesitys musiikin tahtiin ole huono ajatus sekään. Viisi kehoaan ammatikseen kurittavaa kertoo, mihin he tarvitsevat musiikkia omassa työssään.


Nyrkkeilijä Ilari Kujala hanskat käsissä ja luurit päässä valmiina rinkiin.




Nyrkkeilijä Ilari Kujala hanskat käsissä ja luurit päässä valmiina rinkiin.
Kuva: Tero Nikulainen
KulttuuriCocktail

Ilari Kujala, 23

painoluokassa 75 kg otteleva maajoukkuenyrkkeilijä

”Rentous on tärkeää kaikessa urheilussa, niin myös nyrkkeilyssä. En tiedä, miksi hevi liitetään niin usein nyrkkeilyyn, sillä ainakin itselleni hevin kuuntelu aiheuttaa liikaa latausta.

Alan valmistautua otteluun noin tuntia ennen. Musiikin kuuntelu on minulle erityisen tärkeä valmistautumiskeino. Silloin kuuntelen poppia, koska sillä tavalla säilyy tietty rentous.

Kehään ei voi mennä aggressiivisena. Silloin suorituksesta tulee hyvin nopeasti yliyrittämistä, ja sitten kyllä tulee nenään. Tärkeintä ennen urheilusuoritusta on hyvä fiilis. Kehääntulomusiikkina minulla on usein Van Halenin Right Now.

Treeneissä kuuntelen Spotifyn listaa tai jotain satunnaista poppia radiokanavilta. Kun lyön varjoa tai säkkiä, letkeä musiikki rytmittää tekemistä. Ja jos nyrkkeilyn rytmi löytyy sellaisen musiikin avulla treeneissä, miksi sama keino ei toimisi otteluissa?”

Ilari Kujalan tavoitteena on osallistua vuoden 2019 EM- ja MM-kisoihin.


Naisten A-maajoukkueen puolustaja Katarina Naumanen tanssii kuulokkeet päässä.




Naisten A-maajoukkueen puolustaja Katarina Naumanen tanssii kuulokkeet päässä.
Kuva: Tero Nikulainen
KulttuuriCocktail

Katarina Naumanen, 23

jalkapalloilija naisten A-maajoukkueessa

”Olen aina tykännyt vauhdikkaasta lattarimusiikista. Tanssin lattareita ja vakiotansseja 14-vuotiaaksi saakka, mutta lukion kynnyksellä tanssiharrastus oli pakko lopettaa ajanpuutteen takia. Sen jälkeen aloin ottaa musiikkia mukaan futikseen.

Päivisin soittimessani raikaa pääasiassa samba, reggaeton ja salsa, mutta lattarirytmien lisäksi tulee kuunneltua rauhallisia slovareita.

Musiikilla on minuun suora vaikutus: hymyilen enemmän, ja tulee huoleton fiilis. Ennen matsia musiikin kuuntelu on varsinainen ilotteluhetki.

Jammailuni saa usein hymyn joukkuekavereitteni huulille. He myös kysyvät, mikä vialla, jos jammailut jäävät väliin.

Ennen ottelua rentoutumismusiikki vie ajatukset pois liiallisesta oman suorituksen ajattelemisesta. Liikkeen ja musiikin yhdistäminen tuo itsevarmuutta. Tulee olo, että homma hallinnassa!

Kopissa meillä soi aivan omat musiikit. Edelliskaudella pelasin HJK:ssa. Siellä jokainen sai valita biisejä soittolistalle. Yksi valinnoistani oli The Fat Ratin Monody. Viime kaudelle tanssin pukukopissa biisin tahtiin ja jossakin vaiheessa huomasimme, että voitimme aina, kun tanssin sen. Siitä tuli vähän niin kuin show, jossa kaikki taputti ja kannusti läpi tanssiesityksen. Jos tuli kiire, esitin sen lyhennettynä versiona.”

Puolustajana pelaava Katarina Naumanen nähdään ensi kaudella Norjan pääsarjassa Stabæk Fotballin riveissä.


Balettitanssija Ilari Jerkander venyttelee ennen esitystä kuunnelleen mm. AC/DC:tä.




Balettitanssija Ilari Jerkander venyttelee ennen esitystä kuunnelleen mm. AC/DC:tä.
Kuva: Tero Nikulainen
KulttuuriCocktail

Lucas Jerkander, 30

Suomen Kansallisbaletin tanssija

"Kuuntelen musiikkia joka paikassa, kaiken aikaa. Luurit ovat päässäni aamulla heräillessäni, töihin pyöräillessä, ennen näytöstä, kuntosalilla…. Kaikki on kivempaa musiikin kanssa!

Spotify-listaltani löytyy muun muassa White Stripes, Blink-182, AC/DC, Red Hot Chili Peppers... Ja totta kai Queen. Tärkeintä on, että musiikki tekee minut onnelliseksi.

Klassista musiikkia en juurikaan kuuntele vapaa-ajalla, sillä siitä lajista saan ihan tarpeekseni harjoituksissa. Poikkeuksena ovat ne hetket, jolloin todella haluan rentoutua. Silloin kuuntelen klassista.

Kaikessa treenaamisessa on kyse siitä, että haluan saada sen tehtyä. Kuuntelen musiikkia, joka tuo mieleen iloisia muistoja tai nostattaa tunnelmaa, sillä onnellisena treeni kuluu nopeammin.

Rytminvaihdokset ovat musiikissa ihan ehdottomia. Minulla on useita voimabiisejä. AC/DC:n Highway to Hell on paras biisi, jota voi kuunnella. Kuuntelen sitä useimmiten silloin, kun teen killeritreeniäni. Tanssin Hongkongin baletissa vuodet 2014–2018, ja siellä yksi tyyppi kehitteli kamalimman ja samalla tehokkaimman lihaskuntotreenin, jonka tiedän. Se ei muutu yhtään helpommaksi, vaikka olen tehnyt sitä nyt neljä vuotta. Jos sen aikana en saisi kuunnella musiikkia, todennäköisesti itkisin.

Ennen näytöstä luureissa soi useimmiten Highway to Hell, White Stripesin Seven Nation Army tai My Chemical Romancen Welcome To The Black Parade. Siitä se lähtee.

Hyvät kuulokkeet ovat tärkeät. En pidä johdoista enkä nappikuulokkeista. Nykyisissä Bluetooth-yhteydellä toimivissa kuulokkeissani on kaukosäädin, joten minun ei tarvitse myöskään räpeltää kännykkää.”

Lucas Jerkander tanssi syksyn esityskaudella Kansallisbaletin Tuhkimossa. Keväällä hänet nähdään Pienessä merenneidossa.


Hiihtäjä Laura Mononen valmistautuu kisaan kuunnellen musiikkia.




Hiihtäjä Laura Mononen valmistautuu kisaan kuunnellen musiikkia.
Kuva: Tomi Hänninen
KulttuuriCocktail

Laura Mononen, 34

maajoukkuehiihtäjä

”Menen fiiliksen mukaan. Joskus haluan nostattaa tunnelmaa musiikilla, joskus haluan vain olla hiljaisuudessa. Peruskestävyyslenkeillä luurit ovat aika usein päässä, mutta kovan tehoharjoituksen aikana haluan kuulla hengitykseni ja keskittyä täysillä.

Kuuntelemani musiikki on usein Spotifyn ‘kovimmat hitit juuri nyt’ tai sitten kuuntelen omia listojani, joilta löytyy esimerkiksi ysäriä tai kotimaista. En ole turhan ronkeli. Jokaiseen mielentilaan löytyy kyllä jokin biisi. No, iskelmää tai klassista en juurikaan kuuntele. Sen sijaan rokki ja poppi uppoavat.

Kesäisin hiihdän paljon rullasuksilla. Silloin minulla on useimmiten vain toinen nappi korvassa, sillä minun on kuultava ympärilläni oleva liikenne. Pääsääntöisesti hiihdän pyöräteitä, toisinaan myös maantien reunassa. On tärkeää pystyä huomioimaan muut tien käyttäjät ja ennakoida tilanteita. Ladulla musiikkiin uppoutuminen on mahdollista.

Kisoihin keskityn yleensä ilman soittolistoja. Kisa-alueella on usein niin hektistä suksitestien ja kaiken muun kanssa, että siinä harvoin ehtii uppoutumaan musiikkiin.”

Laura Monosen tämän kauden maastohiihtourakka starttasi Rukan maailmancupissa marraskuun lopussa.


Tennispelaaja Oona Orpana keskittyy peliin kuunnelleen musiikkia.




Tennispelaaja Oona Orpana keskittyy peliin kuunnelleen musiikkia.
Kuva: Tero Nikulainen
KulttuuriCocktail

Oona Orpana, 17

tennispelaaja

”Ennen matsia minua jännittää, ja musiikki on keino rentoutua. Yleensä istun kentän laidalla, ja katson jonkun toisen matsia luurit päässä. Juuri ennen omaa suoritustani lämmittelen, ja silloin on kiva jutella vaikkapa valmentajan kanssa. Nauran, mikä sekin rentouttaa.

Pelatessa minulla soi aina jokin biisi päässäni. Musiikilla saan häädettyä ottelun aikaiset turhat ajatukset. Niistä ei ole pelin aikana mitään hyötyä.

Harjoituksissa ja otteluissa kuuntelen samoja biisejä. Minulla on Spotifyssä musiikkilistoja biiseistä, jotka soivat radiokanava Loopilla tai Energyllä. Poppia tai räppiä, ei koskaan rokkia.

Musiikki soi myös silloin, jos lenkkeilen yksin. Aika usein kuitenkin juoksen isäni kanssa, ja silloin juttelemme. Treeneissä olisi kiva, jos olisi joskus musaa taustalla. Ulkomaan leirillä oli kerran musiikkia aamutreeneissä, ja se toimi tosi hyvin.

Kisojen takia joudun matkustamaan paljon. Yleensä etsin reissussa jonkin biisin, jota luukutan jatkuvalla syötöllä koko pelimatkan ajan. Edellisellä pelimatkalla Turkissa oma peli kulki tosi hyvin. Kuuntelin koko turnauksen ajan Jonas Bluen Polaroid-biisiä.”

HVS-Tennistä edustava Oona Orpana siirtyi viime kesänä naisten sarjaan.

Teksti: Laura Koljonen

Kommentit