Hyppää pääsisältöön

Miltä tuntuu pelätä, että läheinen tappaa itsensä?

nanna ja jussi pitävät kädestä kiinni.
Ajatus Nannan menettämisestä sai Jussi-veljen kyyneliin. nanna ja jussi pitävät kädestä kiinni. Tuhkimotarinoita

Lapsuuden metsässä kasvoi puu, johon Ville tappoi itsensä. Metsä oli tärkeä leikkipaikka, rauhoittumisen kehto ja sisarusten, Villen, Jussin ja Nannan, yhteinen juttu. Sitten siitä tuli kauhujen metsä, painajainen Nannan uniin.

– Villen kuoleman jälkeen menin metsään, kiipesin samaan puuhun kuin Villekin, sidon saman köyden kaulaani ja mietin hyppäsikö hän vai pudottautuiko. Mietin mitä Ville näki viimeisenä ennen kuolemaansa.

Näitä asioita Nanna pohti puussa, jossa hänen pikkuveljensä oli kuollut.

– Olin shokissa, enkä pystynyt käsittelemään asiaa, joten minun oli pakko käydä asiat todella konkreettisesti läpi: miten poliisit hakivat Villen ja missä asennossa hän oli.

Nannan pikkuveli Jussi ymmärtää hyvin siskoaan.

– Minulla on vähän samanlaisia kokemuksia. Soitin useamman kerran poliisiasemalle ja halusin nähdä kuvat Villestä paikan päältä. Pyysin myös koordinaatit Villen kuolinpaikalle. Minulle oli hirveän tärkeää varhaisessa vaiheessa käydä siellä ja halusin mennä sinne yksin.

– Sitten metsässä iski pelko ja tuli tosi musta olo. Oli pakko soittaa Villen ystävälle Jollelle, ettei olisi pelottanut niin paljon. Se kaikki oli kuitenkin tärkeää tehdä, jotta ymmärsin mitä oli tapahtunut, Jussi jatkaa.

Nanna halaa puuta, johon hänen veljensä kuoli. Köysi näkyy vielä kiinni oksassa.
Nanna kiipesi samaan puuhun kuin pikkuveljensä Ville, kiersi saman köyden kaulalleen ja kuvitteli miten Ville kuoli. Nanna halaa puuta, johon hänen veljensä kuoli. Köysi näkyy vielä kiinni oksassa. Kuva: Nannan kotialbumi Tuhkimotarinoita,tuhkimotarinoiden nanna

Nanna ei ole käynyt Villen haudalla hautajaisten jälkeen.

– Minulle puu on se paikka, jossa pääsen lähimmäksi Villeä.

– Minulle taas se paikka on juuri hautausmaa. Se on metsäinen, kaunis ja luonnonläheinen paikka. Siellä käyn tapaamassa Villeä. Olen istunut Villen haudalla tuntikausia, itkenyt, laulanut Eino Leinoa, maannut haudan päällä ja tavannut siellä ihmisiä, jotka ovat menettäneet läheisiään, Jussi kertoo.

Itsemurhan tehneen omaiset käyvät koko tunnekirjon läpi, yksi vaikeista tunteista on viha. Nanna myöntää vihanneensa kaikkea, kaikkia ja paljon.

– Muiden ei tarvinnut tuntea vihaa, vihasin heidänkin puolestaan. Vihasin Villeä, tunsin raivoa ja kateuttakin.

– Minä en tuntenut vihaa, mutta kateutta kylläkin - se käytti meiltä sen kortin, Jussi myöntää sisarelleen.

– Niin, nyt ei ainakaan voi kuolla, on elettävä vanhaksi. Vaikkei itsemurha ollut minulle aiemmin ollut mikään vaihtoehto. Se ei ollut käynyt mielen vieressäkään, mutta nyt siitä tulikin vaihtoehto. Ja sellainen vaihtoehto, jota ei saa käyttää, Nanna jatkaa.

Vaihtoehto, jota ei olisi saanut käyttää, mutta lopulta Nanna kuitenkin päätyi yrittämään itsemurhaa.

– En tietoisesti ajatellut, että teen itsemurhan. Minulla oli paha olo ja se oli saatava pois. Niinpä aloin napsimaan pillereitä ja viinaa.

Kuvassa näkyy tiiviinä kuvana, kun Nanna ja Jussi pitävät toisiaan kädestä.
Kuvassa näkyy tiiviinä kuvana, kun Nanna ja Jussi pitävät toisiaan kädestä. Tuhkimotarinoita

"Koin kauhua pelätessäni läheisen kuolemaa"

Nanna kävi Villen kuoleman jälkeen läpi rankan elämänvaiheen. Isosiskon mieli särkyi. Hän päätyi yrittämään itsemurhaa ja lopulta mielisairaalaan. Pikkuveli Jussi oli menettänyt juuri veljensä ja joutui nyt pelkäämään siskonsa elämän puolesta.

– Ajattelin, että jos Nanna kuolee, niin meidän perhe ei selviä tästä. Minulla tuli fiilis, että lapsuudenperheessäni tapahtuu nyt aivan liikaa, enkä voi osallistua siihen. Halusin työntää perheen taka-alalla ja ajatella, että minulla ei ole perhettä. Ajattelin, että on helpompaa, jos ei olisi läheisiä. Eihän se pidä paikkaansa, mutta silloin se tuntui siltä ja ripustauduin siihen.

Jussi rakensi suojamuurin ja halusi keskittyä omaan elämäänsä - pysyäkseen hengissä.

– Tunsin, että jos olen liian lähellä, se sama käy minullekin. Samaan aikaan tunsin huonoa omatuntoa siitä, etten ollut tukena, enkä edes halunnut. Koin kauhua ja sen lisäksi halusin leikata kaiken pois ja olla yksin tässä maailmassa.

Perheessä oltiin usein Villestä huolissaan ja Nanna pelkäsikin usein veljensä puolesta. Jussin puolesta Nanna ei kuitenkaan ole pelännyt.

– Minulla ei ole ikinä edes tullut mieleen, että Jussin puolesta pitäisi pelätä. Toki olen voinut olla välillä huolissani, mutta pelännyt en ole koskaan.

– Joku kolmesta siskostani sanoi joskus, että minulla on tosi vahva selviytymisvietti. Nykyään ajattelen vähän hipistikin niin, että olen ihminen, mutta minussa on myös tosi vahva eläin. Eläimillä taas on vahva selviytymisvietti ja sen takia minun puolesta ei tarvitse pelätä. Niin kauan kuin eläin minussa elää, niin minäkin elän, Jussi virnistää Nannalle.

Näen kuoleman kauniina asiana, mutta on paljon kauniimpaa, että sinä elät.― Jussi, Nannan veli
Tuhkimotarinoiden Nanna
Tuhkimotarinoiden Nanna Kuva: Mirva Lahtimaa / Yle Tuhkimotarinoita

Myös pelko sisaren puolesta on hälvennyt. Nanna pääsi auttavien läheisten avulla takaisin kiinni elämään ja hän on nyt kahden tyttären äiti. Menneiden muistelu kuitenkin herkistää sisarukset. Kaikki oli niin pienestä kiinni.

– On suuri helpotus, että minulla on sinut edelleen, Jussi pyyhkii kyyneliä ja ottaa siskoaan kädestä.

– Näen kuoleman kauniina asiana, mutta on paljon kauniimpaa, että sinä elät.

– Niin, eletään ensin ja sitten kun kuollaan, kuollaan iloiten, Nanna puristaa veljeään kädestä.

Mape, Nanna ja Jussi pelleilevät kameralle.
Nanna ja veljensä Jussi Tuhkimotarinoita ohjaaja Mape Morottajan vieraina. Mape, Nanna ja Jussi pelleilevät kameralle. Kuva: Mirva Lahtimaa / Yle Tuhkimotarinoita

Seuraa meitä Facebookissa!


Tuhkimotarinoita: Mitä kuuluu, Nanna?


Miksi Nanna kiipesi samaan puuhun kuin pikkuveli, kiersi saman köyden kaulalleen ja kuvitteli miten Ville kuoli? Nanna ja veljensä Jussi kertovat Mape Morottajan vieraina, miltä tuntuu pelätä läheisen tappavan itsensä.

  • "Mun piti vaan hyväksyä se, että mulla ei ole äitiä"

    Kukaan ei tiennyt, minne Tiinan äiti lähti.

    Äidittömyys jättää jäljen, joka ei lähde koskaan pois. Terapiassa Tiina oivalsi viimein, että vaikka hän kuinka toivoo, hän ei tule koskaan saamaan kaipaamaansa äitiä. Hänen oli päästettävä irti menneisyydestä ja alettava rakentaa omaa elämäänsä. Nykyään Tiina ei ole äitiinsä missään yhteydessä.

  • Yksinhuoltajaäiti joutui jääkiekon kalleuden vuoksi velkakierteeseen, mutta nyt veljekset loistavat - Joonas jopa MM-joukkueessa

    Rahat ei riitä, velat painaa ja elämänilo katoaa.

    "Minulla oli neljä työtä ja velkaakin 10 000 euroa. Joskus ei ollut ruokaakaan kaapissa, mutta kaikista tärkeintä minulle oli, että pojat saavat jatkaa jääkiekkoa! Joku voi sanoa, että oliko pakko tai että turhaa valittamista, mutta halusin, että heillä säilyy edes yksi asia elämässä avioeromme jälkeen. Pojat menettivät eron myötä kodin, kaverit, kielen ja jopa kotimaansa. Minulle oli tärkeää, että he saivat jatkaa jotain, mikä oli heille rakasta", Minna kertoo.