Miltä tuntuu yöpyä viikko työpaikalla, kauppakeskuksessa Helsingin keskustassa? FOMOn toimituksessa naurettiin tätä jatkuvasti, viettihän jengi aikaa työpaikalla aamusta iltaan. Toimittaja Matti Riitakorpi päätti oikeasti toteuttaa vitsin, jäädä asumaan kauppakeskukseen viikoksi ja tehdä öisin livelähetyksiä Instagramissa. Tämä on hänen päiväkirjansa – katso myös video kokeilusta jutun lopusta!
Päivä 1
Idea yöpymisestä kauppakeskuksessa lähti liikkeelle läppänä, ihmiskokeena ja hauskana kokeiluna.
Mitä tapahtuu ihmiselle, kun hän ei viikkoon poistu työpaikaltaan? Mitä ihminen jää kaipaamaan (vai jääkö mitään)? Mitä ajatuksia herää, tuleeko viikon aikana yksinäistä ja iskeekö fomo? Eikä pienin syy kokeiluun tietysti ollut sekään, että tästä saisi tosi hienon Youtube-videon (joka muuten löytyy tän jutun lopusta).
– Tiistaina muut lähti kotiin suoran lähetyksen jälkeen ja mä olin yksin, vain kauppakeskuksen vartijat seurana. Jutussa oli jotain tosi vapauttavaa. Päätin tehdä Insta-liveä aina puoliltaöin Yöradion hengessä ja mun mielestä oli siisti idea, että nukkuisin näyteikkunalla.
Päivä 2
Ensimmäinen yö kauppakeskuksessa meni hyvin, näyteikkunassa sai unen, kun korvatulpat ja silmälaput olivat käytössä.
– Oma fiilis oli hyvä, sain huomiota ja olin tyytyväinen. Itse asiassa koko haaste ei edes tuntunut haasteelta, vaan pienen omituisen unelman toteuttamista.
Ainoa pieni ongelma oli se, että Fomon tiloista puuttuu suihku. Pidemmän päälle siitä voi tulla isompikin ongelma.
Myöhemmin kutsuin paikalle tutkijan, jonka kanssa pohdin sitä, miksi minulla edes oli halu tehdä tällainen temppu ja jakaa se tuntemattomille. Ehkä tällaisessa överipaljaassa tv-haasteessa on jotain samaa, kuin siinä että somessa kaikesta tehdään julkista.
Päivä 3
Aamu alkoi haastattelulla Vikin ja Köpin YleX:n aamussa. Aika yllättäen.
Päivän mittaan selvisi, että suihkuongelma ratkeaa: pääsen kauppakeskuksen vartijoiden suihkuun.
– Peseytyminen oli iso voitto. Mutta samaan aikaan homman uutuudenviehätys alkoi kaikota, ja koko haasteen idea tuntua pinnalliselta ja typerältä.
Päivä 4
Perjantaina sain avautua fiiliksistäni työkavereille. Pohdin todella, miksi olen eristänyt itseni yhden videon takia kauppakeskukseen.
– Illalla siirsin punkkani pois ikkunasta, ja olin ehkä jopa hieman pettynyt itseeni. Ei tällaisen kokemuksen jakaminen olekaan sellaista kuin luulin.
Päivä 5
Kavereilla oli pikkujoulut ja seurasin niitä somesta. Liven jälkeen selkärankani katkesi.
Klo 00:56 mä luovutin.
– En lyönyt hanskoja tiskiin haasteen kanssa, mutta fomoni oli todellinen. Jopa niin paha, että kutsuin pikkujouluja viettävät kaverini mun luokse kauppakeskukseen.
Päivä 6
Kokeilu lähestyi loppuaan. Ehkä se suurin oivallus on seuraava:
– Joskus ne mukavimmat asiat on sellaisia, ettei niitä edes tarvi jakaa minnekään. Ja että ei tällainen julkinen ihmiskoe ehkä kuitenkaan ole niin siistiä kuin voisi kuvitella. En tee tällaista enää ikinä.
