Näätämö

Koillis-Lapissa, aivan Norjan rajan tuntumassa, sijaitsee pienen pieni rajakylä. Lähemmin tarkasteltuna se onkin itseään suurempi paikka. Pysähdyimme katsomaan, millaisia ihmisiä Näätämöön on kulkeutunut. Yllätyimme.

Ruska alkaa täältä ja valuu kohti etelää. On syyskuun alku, ja tuntureiden rinteitä könyävät vaivaiskoivut loistavat jo keltaisina.

Sevettijärventietä ajaessa kohti Norjan rajaa koko Näätämön voisi helposti vahingossa ohittaa. Etenkin pelkääjän paikalla istuva on vaarassa jäädä täysin tietämättömäksi Näätämön olemassaolosta.

Sitä saattaisi vaikka etsiä lattialle tippunutta kuittia tai katsoa Facebookista pari kolme päivitystä, eikä tietäisi tuon taivaallista siitä, että Näätämön kylä, kolttasaameksi Njauddâm, vilahti ohi.

Tosin näillä main ei tarvitse kännykkää paljon sormeilla, sillä kenttä on usein huono. Eikä mikään somesisältö voita näitä maisemia.

Itse asiassa, laitetaan se puhelin nyt kokonaan pois. (Jos luet tätä juttua puhelimellasi, kehotus ei koske sinua.)

Näissä henkilökuvissa kohtaamamme paikalliset saavat kertoa, mitä Näätämö heille merkitsee, millaista täällä on olla ja elää.

Heistä suurin osa sattuu olemaan tuulentuomia, eli muualta tänne muuttaneita, ja samalla henkilöitä, joita Näätämössä pysähtyvä saattaa hyvinkin kohdata. Heidän kauttaan voimme kokea häivähdyksen siitä, millaista on joko asettua tänne tai olla täältä kotoisin.

Perustietoa Näätämöstä

• Kylä Inarin kunnassa, taajama-alueen asukasluku noin 40 – Näätämön ja Sevettijärven alueen asukasluku on nousujohteinen (Lähde: Inarin kunta, tammikuu 2019)
• Sijaitsee perinteisellä Koltanmaalla
• Matkaa Norjan rajalle kylältä noin 1km, Norjan puolelle Neideniin noin 13 km
• Kylältä löytyy ainakin kaksi kauppaa, matkailuyrityksiä, joista yhden ohessa kahvila ja urheiluvälineliike, hotelli/hostelli, mökkivuokrausta ja kiinteistöjen vuokrausta, autokorjaamo jonka ohessa rautakauppa, hierontapalvelu, lihajalostamo ja päiväkoti. Lisäksi alueella on porotaloutta. (Lähde: Inarin kunta, tammikuu 2019)

Maantien poskessa, käyrien koivujen ja variksenmarjan peittämien mättäiden seassa on pieni leirintäalue ja siellä etsimämme: eräs tietty matkailuvaunu ja auto, jonka kyljessä lukee “Galddoaivi Safaris”.

Vaunun edustalla huseeraa lippalakkipäinen nuori mies, rinkka selässä.

Atte Ikkala, matkailuyrittäjä:

"Lapsena käydessä täällä oli kylmempää. Talvet olivat kylmempiä ja pidempiä. Jäät tuli kuukautta, puoltatoista aikaisemmin. Että ihan selvästi näkee että ilmasto lämpenee täällä pohjoisessakin.

Ensimmäisen kerran tulin tänne yli 20 vuotta sitten kalalle, ja pikkupojasta asti sitten tuli käytyä lohta heittämässä ja talvisin pilkillä. Etenkin kesäreissut sitten piteni ja piteni. Isän mukana tutustuin ensimmäisiin paikallisiin. Kun itsenäistyin, pääsin käymään ilman isää.

2015 tulin kalalle Norjan puolelle Neideniin. Tulin sitten ruokaostoksille tuohon Näätämön kaupoille ja tuttu kassatäti siinä kyseli että Atte, mitäs meinaat tehdä. Se tuumasi, että olisi tässä paikka vapaana, tarvittaisi varastomiestä. Seuraava päivä oli mun ensimmäinen duunipäivä. Sitä seuraavana sain kämpän tästä rajalta. Tein kaikkia hommia, mutta aloin yrittäjäksi reilu vuosi sitten. Ja niin jämähdin tänne.

Kalastus toi mulle paljon uusia tuttavuuksia täältä. Tuolla poroaidalla kun oltiin ja odoteltiin että tulee lisää poroja, niin tottahan siinä piti jotain puhua. Ne vanhat poromiehet seisoi siinä suu tuppina, mutta kalastuksesta kun alkoi jauhamaan niin kaikilta löytyi jotain. Kovia verkkomiehiähän nuo paikalliset ovat. Minä juttelin pilkkijuttuja, ja se avasi kyllä hyvin uusia kaveruussuhteita.

Näätämön kylällä, siellä on kaikki, on koltat ja tuulentuomat, etelästä lähtöisin olevat asukkaat.

Alexan kanssa tavattiin Neidenissä 2016 kesällä. Hän oli kalastuksenvalvojana siinä joella silloin, ja tuli kyselemään lupia. Seisoin siellä keskellä jokea enkä kahlannut rantaan näyttämään lupia, huutelin vain että on mulla luvat, etkö sä tiedä kuka mä olen. Kyllähän se sitten tunnisti että ‘sä olet se kaveri joka talven teki kaupalla töitä ja asuu kesän joessa’.

Luontohan on puhdas. Täällä ei ole metsätaloutta sinänsä juuri yhtään, soita ei kuovita, vedet on kirkkaat, sitä kautta varmasti tuo luonto on muutenkin sitten rikkaampi. Se on yksi syy miksi täällä on kiva olla, ja sitten tietysti tuo kalastus. Sehän minua täällä pitää. Kun ammattikin kalastusmatkailussa niin ilman muuta, täällähän se on oltava.

Näätämö on sinänsä samaa kylää Norjan puolen Neidenin kanssa. Paikalliset puhuukin Ylä-Näätämöstä, joka on Suomen puolella, ja Ala-Näätämöstä, joka on Norjan puolella. Se on pieni rajakylä Suomen ja Norjan välillä.

Täällä elämän rytmi on vähän rauhallisempi. Kolttasaamelaisten synnyinsijoja ja tosi mukava paikka elää. Ei ole sitä vilskettä. Jos sitä kaipaa niin pääseehän täältä, ei ne niin mahottomia ne ole matkat kuitenkaan. Inariin 130 kilometriä, Kirkkoniemeen 50, ne ovat lähimmät kaupungit.

Mut on otettu hyvin vastaan täällä. Eihän kaikki voi kaikesta tykätä, eikä tarvikaan, mutta hyvin paljon auttavat, missä minä apua tarvitsen, ja uskaltavat sitten tulla kysymään kun itse tarvitsevat apua. Se toimii puolin toisin tosi hyvin.

Täällä on talkoomeininki, äskenkin tuli paikallinen kaveri kysymään että tulenko talkoisiin, mitä se oli, autotallin pohjaa tekemässä tai mitä. Pihakirppiksiä järjestävät tässä Näätämön kylällä ja siellä on kaikki, on koltat ja tuulentuomat, etelästä lähtöisin olevat asukkaat.

Eihän tuo Näätämön keskusta mikään kaunis paikka ole. Siihen pitäisi saada joku ehostus, mutta se on kallis homma ja tänne just ja just saatiin posti, tai se on pakettiautomaatti, mutta se on just meidän tarpeisiin hyvä. Niin niin, ei sinänsä valittamista. No, poliisiahan täällä ei ole, eikä sitä tarvitakaan. Valppaat paikalliset pitävät huolta toisistaan!

Rehellisesti sanottuna kyllä sinne betoniviidakkoonkin joskus kaipaa. Etenkin off seasonin aikaan, ja silloin kun on kelirikko.

Kaupungissa parasta on se, että kaikki ei tiedä kuka mä olen kun kävelen ympäriinsä… Se on ehkä se kaikista paras puoli. Täällä Näätämössä ei niin mahdottomasti matkailuyrittäjiä ole, etteikö kaikkia kiinnostaisi mitä minä teen. Miltä minä näytän ja mitä minulla on nyt mielessä. Se on pienen paikkakunnan hyvä ja huono puoli."

Aten avopuoliso, Alexa Camire, on amerikkalais-norjalainen luonto-opas. Hänen kiharapilvensä saattaa löytää pilkottamasta Joulutunturin mättään takaa, sillä hän rakastaa sienestämistä ja marjastamista.

Alexan tarinasta päätellen Näätämö voi olla paikka, josta löytää rauhan pysähtyä ja kohdata paitsi itsensä, myös muita ihmisiä - kokonaisen yhteisön.

Alexa Camire, luonto-opas

"Kun ensi kertaa näin Näätämön, ajattelin, että tämä on kuin suoraan Quentin Tarantinon elokuvasta! Tulin tänne kesällä ja tämä näytti aivan Texasin autiokaupungilta, hyvin erikoiselta. Näin minä edelleen kuvailen tätä paikkaa ystävilleni. Se on osa pohjoisessa olemisen kokemusta.

Olen asunut joka puolella Norjaa, mutta lopulta päätin rauhoittua, vaeltaa ja harrastaa eräelämää. Muutama vuosi sitten olin kävelemässä Neidenistä Gallakfjellan halki, mutta minun piti keskeyttää retkeni. Aloin voida huonosti, joten päätin keskeyttää vaellukseni jottei minua tarvitsisi hakea helikopterilla keskeltä erämaata.

Kirkkoniemessä ihmisillä vaikutti olevan paljon aikaa, ja he pitivät minusta siellä hyvää huolta. Mietin, pitääkö minun todella mennä takaisin Oslon stressiin. Lopulta minun piti valita. Täällä oli enemmän ilmaa ja tilaa parantua, joten päätin jäädä puoleksi vuodeksi.

Sain työtä kalastusvahtina Neidenissä. Se vaikutti kiinnostavalta! Sain pestiin jatkoa, enkä sitten oikein kyennyt muuttamaan täältä. Aina oli lisää löydettävää luonnosta. Ja sitten tapasin Aten – ja koska hän oli päättänyt jäädä, niin sitten minäkin.

Olen jäänyt tänne, koska täällä koen olevani osa jotakin ja saan silti uusia elämyksiä.

Minua on aina sanottu alaskanhavajilaiseksi, minussa on sekä Alaskaa että Havajia. Pidän ainaisesta muutoksesta. Olen nähnyt ja kokenut paljon. Mutta nyt oli ehkä minun aikani kiinnittyä johonkin paikkaan ja todella oppia tuntemaan ihmisiä. Olen muuttunut ainaisesta uutuuksia hakevasta seikkailijasta ihmiseksi, jota olisin aiemmin ihmetellyt, että "mitä se tekee noin pienessä paikassa".

Olen hyvin kiitollinen siitä, että olen tullut osaksi tätä yhteisöä ja todella oppinut tuntemaan sekä nuoria että vanhoja ja päässyyt kuulemaan heidän tarinoitaan. He todella ovat olleet täällä koko ikänsä.

Nyt haen uusia kokemuksia ja asioita työskentelemällä luonto-oppaana. Tutustutan vieraikseni tulevat ihmiset johonkin pysyvään. Olen jäänyt tänne, koska täällä koen olevani osa jotakin ja saan silti uusia elämyksiä.

Luonto-oppaana toimiminen ei ole vain sitä, että vie ihmiset vaeltamaan ja että he seuraavat minua – täytyy osata paljon asioita ihmisistä, luonnosta, teknisistä asioista, ja niin edelleen. Toivon voivani kehittää konseptin jonka avulla voin työllistää muitakin luontoalalla. Niin voi tuntea olevansa hyödyksi.

Toivon voivani viedä kiinnostuneita luonnon pariin hetkeksi, antaa heille kaupungista pois pääsemisen kokemuksia. Elämäni menee yhä enemmän siihen suuntaan, kaupungissa elämisen sijaan.

Tätä nykyä Näätämöä kuvaillessani kerron muutakin kuin että se on elokuvamainen paikka. Täällä on paljon ystäviä. Täällä tehdään töitä yhdessä tavalla, joka saa tuntemaan että on osa kokonaisuutta.

Joten kuvailen tätä sellaisena kuin se on: vähän unohdettu, syrjäinen, mutta yhä useampi näkee, että täällä on tilaa olla. Se on hyvä juttu!"

Näätämön keskustassa on nyt ruuhka, sillä useampi auto on pysähtynyt kolmen liikkeen ja kylmäaseman parkkipaikalle ja ihmisiä kulkee marketin ovista sisään ja ulos. Moni puhuu norjaa. Kaupassa tiskin takana kauppiasveljekset huikkaavat vakioasiakkailleen sujuvasti norjaksi.

Tämä, toinen Näätämön ruokakaupoista, osoittautuu suureksi sekatavarakaupaksi. Päivittäistavaroiden lisäksi täältä voi ostaa kaikkea pilkkihaalareista pimeässä hohtaviin pinkkeihin peruukkeihin (norjalaiset tykkäävät juhlia, meille kerrotaan).

Kahviopöydän ääressä toinen kauppiaista, Juha Kekäle, korjaa tietokonetta.

Tällä seudulla täytyy tehdä montaa asiaa. Kekäleen veljesten viimeisin aluevaltaus on makkarabisnes: oman makkaratehtaan tuotteet myyvät kuulemma aika kivasti. Seuraavaksi täytyisi ehkä ryhtyä panemaan olutta, mutta katsotaan nyt.

Juha ja Jari Kekäle, Nord1-marketin kauppiaat

"Olemme kolmannen polven kauppiaita. Isoisämme perusti liikekumppaninsa kanssa kaupan Nuorgamiin. Isä ja se liiketuttavan poika vetivät pitkää tikkua siitä, kumpi joutuu tulemaan Näätämöön kauppaa perustamaan. Isä hävisi. Täällä me pojanpojat ollaan. Äiti taas on tästä läheltä, Norjasta, Näätämöjokivarresta.

Pienestä on ollut kiinni meidän syntymä, kun isä veti lyhyemmän tikun! Olemme tyytyväisiä.

Rajavartiosto oli aikoinaan suuri työllistäjä Näätämössä, ja kaupat. Niiden ympärille oikeastaan koko kylä on suurimmaksi osaksi rakentunut.

Rajavartioston lähdön myötä ei muuttanut hirveästi ihmisiä pois; enemmän täällä on asuntopulaa. Tilaa täällä kyllä on mihin rakentaa, mutta valmiita asuntoja ei ole. Se vähän rajoittaa muuttoa.

Rajaa ei sinänsä huomaa – tai pitää siinä tullin kohdalla hiljentää ja vauhti pudottaa kolmeenkymmeneen! Poliisilla on tutka siinä aina silloin tällöin.

Internationaali meininki on. Kyllä täällä käy vaikka minkä maalaisia. Kirkkoniemestä käydään ostoksilla täällä Näätämössä. Sinne on tullut ihmisiä ympäri maailmaa.

Kaupalla suurin osa asiakkaista on norjalaisia, yli 90 prosenttia. Ilman norjalaisia ei tässä missään tapauksessa olisi kahta ruokakauppaa vierekkäin. Venäläisiä on jonkun verran, mutta kyllä norjalaiset tuovat leivän pöytään.

Toivotamme kaikki tervetulleiksi tänne! Ainahan uusi toiminta tuo lisää matkailijoita, lisää ostovoimaa, ja jos täällä olisi vain yksi kauppa tai vain yksi kahvila, niin kävisihän täällä paljon vähemmän porukkaa. Kun on useampi toimija, on enemmän mahdollisuuksia. Tulee enemmän ihmisiä, ja ehkä he viihtyvät vähän pidempään.

Nykyään meillä on postiautomaatti. Mutta Alkoa ei, se on huono!

Parastahan on se, että sosiaalinen elämä on kunnossa, kun olemme koko ajan tekemisissä ihmisten kanssa täällä kaupassa. Mutta sehän on sitten mukavaa kun lähtee kotiin, ei ole naapureita siinä kilometrin säteellä yhtään, ja kun menee sinne niin saa olla rauhassa. Jos sen päättää niin."

Rajavartiolaitoksen vanha rakennus ei suinkaan ole tyhjillään. Keväällä 2018 siihen avasi ovensa Näätämö Gateway. Hotelli- ja hostellitoimintaa pyörittää pariskunta, Sampsa Olkinuora ja Johanna Peräkasari.

Ulko-oven edustalla kyltti mainostaa kahvilatuotteita ja pienpanimo-oluita. Harmaa kissanpentu naukuu ja pyörii jaloissa. Astumme ovesta sisään.

"Oli pitkällisen etsinnän ja useiden sattumien summa, että päädyimme hotelliyrittäjiksi Näätämöön. Näätämöstä löytyi täydellinen paikka suunnittelemallemme liiketoiminnalle: vanha rajavartioasema, josta jalostui pienellä vaivalla viihtyisä hotelli-hostelli ja tukikohta erilaisten kurssien ja tapahtumien järjestämiselle.

Vuosi sitten helmikuussa etsimme netistä moottorikelkkaa, ja samalla ilmoitus vapaasta tilasta pamahti eteemme. Ja siitä se ajatus sitten lähti!

Huhtikuussa saimme sitten jo avaimet käteen ja pääsimme laittamaan paikkaa kondikseen. Majoitushuoneissa on tehty täydellinen pintaremontti. Näätämön sijainti vaikutti suuresti päätöksen asettua juuri tänne: ympärillä on mahtavat ulkoilumaastot, kylä on vilkkaan läpikulkutien varressa ja alueella liikkuu paljon kansainvälisiä matkailijoita.

Näätämön alue oli meille molemmille entuudestaan tuttu vuosien takaa harrastuksien, vaelluksen ja metsästyksen kautta. Itse kylä yllätti vilkkaudellaan ja kansainvälisyydellään. Muiden yrittäjien vastaanotto oli hyvä ja yhteistyö toimii - omalta kylältä löytyy käytännössä kaikki, mitä päivittäiseen elämään ja yrittämiseen tarvitaan.

Näätämöstä jokaiselle löytyy varmasti jotakin, ja haluammekin lisätä tietämystä paikasta nimenomaan luontomatkailukohteena. Kesän kalastuskausi ja syksyn riekonmetsästys ovat myös hyviä syitä tulla Näätämöön.

Välimatkat ovat pitkiä, mutta toisaalta esimerkiksi Murmanskiin on vain 270 kilometriä hyväkuntoista maantietä pitkin - yli kolmensadantuhannen asukkaan kaupungista löytyy kaikkea, mitä kuvitella voi: hotellit, kauppakeskukset, laskettelukeskukset, ja niin edelleen. Suomen mittakaavassa ainoastaan Helsinki on suurempi kaupunki, ja harva tulee ajatelleeksi, että meillä on täällä suurkaupunki niin lähellä.

Toimintamme Näätämössä on vasta aluillaan, ja tulevaisuus näyttää, millaiseksi matkailuyrittäjän vuodenkierto jatkossa muotoutuu."

Ensivaikutelman jälkeen yhtäläisyyksiä Tarantinon elokuviin ei sitten juurikaan ole.

Näätämö on se viimeinen kolkka Koillislapissa Norjan rajalla, ja Venäjäkin näkyy jostain kohti. Tuo Näätämön kylä on aivan uskomaton! Keskellä ei mitään on kauppaa ja monenlaista yrittäjää ja tunnelma on hyvin kansainvälinen. Porojen erotukset ja mahtavat kalansaaliit upeassa luonnossa puhtaista vesistä ovat elämää! Sijaitseepa se oikea Joulutunturikin ihan Näätämön lähellä. Atte Ikkala tekee sinne opastettuja retkiä. Ei se häävi kukkula ole, mutta Joulutunturi kuitenkin!― Yleisövinkki / Egenland

Otsikon video: Rasmus Tåg

Egenland – yleisön matkaopas Suomeen kahdella kielellä

• Egenland on kaksikielinen televisio-ohjelma ja kulttuurimatkaopas, jossa yleisö päättää, mitä kulttuuri tarkoittaa.
• Tähän mennessä olette lähettäneet Egenlandille yli 4000 vihjettä vierailun arvoisista paikoista, henkilöistä ja tapahtumista. Niiden joukosta valitsemme kiinnostavimmat.
• Kohteet esitellään tässä netin matkaoppaassa suomeksi ja ruotsiksi. Kaikki kohteet ovat nähtävissä tällä kartalla.
• Egenlandin kaikki videot ovat katsottavissa Yle Areenassa.
• Seuraa meitä Instagramissa!

EDIT 22.12.2018 klo 10:24: Muutettu virheellinen kuvateksti Nuortijoeksi Näätämöjoen sijaan. Lisätty myös kolttasaamelainen paikannimi.
EDIT 2.1.2019 klo 11:25: Lisätty tietolaatikko Näätämöstä.