Hyppää pääsisältöön

Noin 20 asiaa jotka saivat aivot terästymään ja sydämen sykkimään – Ylen kulttuuritoimittajien vuoden 2018 kohokohdat

Saksan kaikkien aikojen kallein draamasarja Babylon Berlin kuvaa natsien valtaannousuun johtaneita yhteiskunnallisia oloja.
Liv Lisa Fries näyttelee Charlotte Ritteriä Babylon Berlinissä. Saksan kaikkien aikojen kallein draamasarja Babylon Berlin kuvaa natsien valtaannousuun johtaneita yhteiskunnallisia oloja. Yle TV1,Babylon Berlin

Teatterissa Babylon, televisiossa Babylon Berlin, kirjallisuudessa Lucia Berlin. Hauskanpitoa kirjastossa ja saunahöyryistä pianismia. Keiden tarinoita kerrotaan? Mikä on menestymisen ja epäonnistumisen suhde? Tässä ovat Ylen kulttuuritoimittajien poiminnat vuoden 2018 teoksista ja ilmiöistä.

J.P. Pulkkisen valitsemat vuoden kiinnostavimmat televisiosarjat

Patrick Melrose

Benedict Cumberbatchin hamletmainen paini insestin seurausten ja heroiiniaddiktion kanssa on huimaa seurattavaa. Edward St. Aubynin viiden omaelämäkerrallisen romaanin kuvaus etuoikeutetun luokan kieroutuneisuudesta naurattaa, hämmästyttää ja kauhistuttaa.

Ydin on hahmoissa. Cumberbatchin Patrick on jutun primus motor, mutta ei herkku siihen lopu. Vanhempia esittävät Hugo Weaving ja Jennifer Jason Leigh kimmahtavat kuin suoraan Grimmin saduista.

Babylon Berlin

Volker Kutscherin 2007 startannut romaanisarja kasvaa 9-osaiseksi ja päätyy vuoteen 1938. Kutscherin ajatus oli risteyttää amerikkalainen gangsteridraama ja döbliniläinen Berliini, jossa hakaristit alkavat vilahdella. Sam Mendesin Road to Perdition ja Fritz Langin M - kaupunki etsii murhaajaa olivat esikuvina.

Döblinin syvyyttä ei tavoitella, hahmot on piirretty juuri riittävän kaksiulotteisiksi, jotta niiden edesottamuksia haluaa seurata. Tarina etenee kuin juna, mikä on sopiva metafora. Kahden nähtävillä olevan kauden juonen moottori, sen hitchcockilainen McGuffin, on nimenomaan juna.

Sharp Objects ja Huuto syvyydestä

Gillian Flynnin romaaniin perustuva Sharp Objects ja Adam Pricen Huuto syvyydestä ovat ytimeltään perhesarjoja, vaikka edellinen on kauhuromanttinen trilleri ja jälkimmäinen pappiladraama.

Jean-Marc Valléen (kts. Big Little Lies) ohjamassa Sharp Objectissa Amy Adamsin briljantisti esittämä alkoholisoitunut rikostoimittaja Camille Preaker palaa kotikaupunkiinsa, kuuntelee Led Zeppeliniä ja yrittää saada tolkkua perheestään.

Flynnmäisesti juttu perustuu usein shokkeihin ja yllätyksiin, mutta parhaimmillaan, kun ei tapahdu juuri mitään ja katsoja tuijottaa kuvia kuin arvoituksia, sarjassa on True Detectiven ekan kauden tavoittavaa henkeä.

Huuto syvyydestä on isien ja poikien juttu. Sarjan tunnarin ja pappilakuvaston ajoittainen karkkisuus ei vähennä teemojen potkua. Adam Price (kts. Vallan linnake) ei näpertele pienten ongelmien kanssa, hänen ovat isot kysymykset, rakkaus, luottamus ja uskollisuus. Ristiriitojen temmellyskenttänä on kova näyttelijä, Lars Mikkelsen.

Vietnamin sota ja Wild Wild Country

Kaksi vuoden 2018 askarruttavinta sarjaa löytyy dokkaripuolelta. Ken Burnsin ja Lynn Novickin kymmenosainen Vietnamin sota sekä Maclain ja Chapman Wayn kuusiosainen Wild Wild Country käyvät läpi kahden ison konfliktin kulun. Jälkimmäinen kertoo uskonnollisen yhdyskunnan rantautumisen Yhdysvaltojen Oregoniin, sen nousun ja tuhon.

Sarjoissa kuullaan useita osapuolia, ne etenevät kuin jännityskertomukset, ja lisäävät samalla ymmärrystä ihmislajin kummallisiin touhuihin.

J.P. Pulkkinen on toimittaja, kirjailija ja Television tiiliskivien isäntä: 55 jaksoa puhetta tv-sarjoista ja lisää tulee.

Huuto syvyydestä on uusi tanskalainen kymmenosainen perhedraama uskosta ja epäluulosta.
Huuto syvyydestä -sarjan isä ja poika: Lars Mikkelsen näyttelee Johannesta ja Morten Hee hänen poikaansa Augustia Huuto syvyydestä on uusi tanskalainen kymmenosainen perhedraama uskosta ja epäluulosta. Kuva: Tine Harden Yle TV1,Huuto syvyydestä

Anna Tulusto vaikuttui Turusista ja Luciasta – kirjallisuuden kiinnostavimpia uutuuksia.

Saara Turunen: Sivuhenkilö

”Olen saanut tarpeekseni. Olen kyllästynyt tähän vanhojen kalsareiden hajuun joka nurkassa. (---) Jos saisin itse päättää klassikoiden kaanonin, päättäisin toisella tavalla. Päätän, etten viittaisi elämäni aikana enää yhteenkään sikamiehen teokseen. Koko muu maailma viittaisi niihin joka tapauksessa.”

Näin kirjoittaa Saara Turunen romaanissaan Sivuhenkilö. Kirja kertoo esikoiskirjansa julkaisseesta naisesta, joka tuntee sivullisuutta taiteilijana ja yksityisemmässä elämässä. Turusen hieman kiukkuinen, itseironinen ja paikoitellen poskettoman hauska romaani suomii miehistä kulttuurimaailmaa ja nostaa esiin oleellisia kysymyksiä: Keiden tarinoita kerrotaan? Ja mistä aiheista? Pitääkö naisen olla miellyttävä myös fiktiossa? Voiko yksinäinen nainen olla onnellinen?

Tuttavani suositteli Facebookissa Sivuhenkilöä: ”Hänelle, jonka tahdot saada ymmärtämään feminismiä.”

Eeva Turunen: Neiti U muistelee niin sanottua ihmissuhdehistoriaansa

Erämaamietteliäs, päämäärättömyyskävely, torumisylenpalttisuus. Nämä ovat Eeva Turusen sanoja lyhytproosateoksessa Neiti U muistelee niin sanottua ihmissuhdehistoriaansa.

Turusen kertomuskokoelman kieli riemastuttaa, kaikesta paistaa havainnon tarkkuus. Tarinoiden henkilöt tarpovat elämää eteenpäin neuroosiensa kanssa ja sukupuolipuolisuuden rajat ovat liikkuvia. Ihmisyys kiteytyy muuhun kuin sukupuoleen.

Turunen esittelee myös uusia värejä: on kuivatun herneen värinen pipo, munuaispavun värinen paita, rähmänkeltainen sohva. Välillä tilanne "railoutuu”.

Lucia Berlin: Siivoojan käsikirjat 1 & 2

”Rakastan sitä kun Max sanoo hei.” Tuttavapiirissäni sanotaan, että Lucia Berlin on nero. Hän oli myös alkoholisti, joka julkaisi 76 novellia, siivosi, työskenteli sairaaloissa, opetti, asui Alaskassa, Kaliforniassa ja Chilessä, synnytti neljä poikaa, oli kolmesti naimisissa ja kuoli vuonna 2004. Onneksi kääntäjä Kristiina Drews on suomentanut taitavasti Berlinin novellit, joiden näennäisen huoleton ilmaisu on täynnä merkityksiä ja tunteita.

Teksteistä huokuu syvä ymmärrys ja hyväksyntä elämää kohtaan. Berlin kirjoittaa pesuloista, kouluista, kodeista, vankiloista ja sairaaloista. Hän kirjoittaa alkoholisteista ja nunnista, narkkareista ja opettajista, eikä tuomitse ketään. Lucia Berlin kirjoittaa menettämisestä. Ja vaikka ”kuolemaan ei ole opaskirjaa”, hän melkein salaa opettaa hyväksymään sen.

Anna Tulusto toimittaa Aamun kirjaa ja Luomiskertomusta.

Lucia Berlinin Siivoojan käsikirja 2 -kirjan kansi
Lucia Berlinin Siivoojan käsikirja 2 -kirjan kansi kirjankannet,Siivoojan käsikirja 2
Saara Turusen romaanin Sivuhenkilö kansi.
Saara Turusen romaanin Sivuhenkilö kansi. Kuva: Kansi: Timo Mänttäri kirjankannet,kirjailija saara turunen
Eeva Turusen kirjan kansi
Eeva Turusen kirjan kansi Kuva: Kansi: Jussi Karjalainen kirjat,Neiti U muistelee niin sanottua ihmissuhdehistoriaansa

Jukka Mikkola valitsi neljä outoa ja kiinnostavaa albumia vuodelta 2018

The Nightcrawlers: The Biophonic Boombox Recordings

Amerikkalainen The Nightcrawlers on kulttibändi jos mikä. Se teki 1980-luvun Yhdysvalloissa mahdollisimman epämuodikasta ja epäkaupallista musiikkia. Se soitti improvisoitua elektronista musiikkia. Se, joka loi yhtyeelle sen oudon maineen, olivat c-kasetit.

The Nightcrawlers julkaisi omakustannepohjalta nelisenkymmentä c-kasettialbumia. Kasettijulkaisut syntyivät autotallissa siten, että yhtye pisti JVC Boombox –merkkisen kannettavan c-kasettinauhurin äänittämään ja alkoi soittaa. Kylmillä ilmoilla soitettiin pipot päässä.

Ken Elkinson: Beatles Spa Day - Volume 1

Olemassaolonsa aikana The Beatles levytti hieman yli 200 omaa lauluaan. Erään tiedon mukaan 212 ja toisen tiedon mukaan 229 ja kolmannen mukaan 236. Mutta kuinka monta erilaista tulkintaa on noista yli kahdesta sadasta Beatles-laulusta tehty? Kevyesti tuhansia.

Amerikkalainen pianisti ja kosketinsoittaja Ken Elkinson on albumillaan Beatles Spa Day - Volume 1 lähtenyt mukaan yhä jatkuvaan perinteeseen. Hän on tehnyt tyylillään ambientteja, kylpylätyylisiä, versioita tutuista Beatles-sävelmistä. Uinuvia äänimattoja, elektronista pulputusta ja saunanhöyryistä pianismia.

Langham Research Centre: Tape Works Vol 1

Brittiläinen Langham Research Centre ei nimestään huolimatta ole mikään tieteellinen tutkimuskeskus, vaan ryhmä, joka on omistautunut - ei enempää eikä vähempää - kuin esittämään elektronisen ja nauhamusiikin klassikoita mahdollisimman autenttisesti.

Langham Research Centre työskentelee yleisradioyhtiö BBC:n hallussa olleella ja käytöstä poistetulla vanhalla studiolaitteistolla, jolla luodaan myös uutta musiikkia. Heitä on kutsuttu nimellä radiofonian kapinalliset.

Toshimaru Nakamura: Re-Verbed / No-Input Mixing Board 9

Otetaan yksi aivan tavallinen miksauspöytä. Kytketään se sähköverkkoon. Yhdistetään laitteen ulostulo laitteen sisäänmenoon. Siis kytketään laitteen output ja input toisiinsa, siten että laitteesta lähtevä signaali kulkee takaisin laitteeseen. Ei tehdä muuta. Sitten aletaan tehdä musiikkia.

Japanilainen Toshimaru Nakamura soittaa erästä kaikkien aikojen oudoimmista soittimista. Oudoimmista ehkä siksi, että se, mitä hän soittaa ei ole oikeastaan soitin ollenkaan. Se on miksauspöytä. Hän kutsuu instrumenttiaan nimellä No-Input Mixing Board eli NIMB.

Jukka Mikkola on Avaruusromua-ohjelman toimittaja.

Röda ljudvågor, wave-ljud
Röda ljudvågor, wave-ljud Aaltomuoto,audio,radio,musiikki,display,soinnillisuus,player,equipment,Analyzer,equalizer,graph,viritinvahvistimet

Tuula Viitaniemi ihastui Dostojevskiin ja Linnaan - sekä feministiklovneihin

Kansallisteatteri: Karamazovin veljekset. Ohjaus Samuli Reunanen

Kansallisteatterin pienellä näyttämöllä pyörivä, Samuli Reunasen ohjaama Karamazovin veljekset kysyy ihmiskunnan suurimpia kysymyksiä, sekä ikuisia että päivänpolttavia. Mikä on ihmisen perimmäinen luonto? Minkä uskon tai filosofian varaan voi elämänsä rakentaa? Mikä on minun tarinani?

Teemat ovat painavia, kuljetus irtonaista. Näin esityksen vastikään, ja täytyy sanoa: tämä on minulle vuoden isoin teatteriesitys, kirkkaasti nähty kokonaisuus täynnä loistavaa, kiihkeää näyttelijäntyötä! Reunasen Dostojevski-tulkinta on juuri se joulusaarna, jonka minä tarvitsin.

Red Nose Company: Babylon. Ohjaus Marielle Eklund-Vasama

Babylon on kertomus vallasta, nähtynä kahden klovnin näkökulmasta. Minna Puolannon näyttelemä Babylon-klovni käy läpi elämäänsä ja niitä tilanteita joissa hän on käyttänyt julmasti valtaa, tai tullut alistetuksi. Koulun pihalla Babylon kiusasi kavereitaan, nyt hän alistaa klovni-kaveriaan Retä eikä ymmärrä mitä tekee.

Babylon ottaa kantaa #metoo-keskusteluun ja kertoo kuinka on tullut ahdistelluksi teatterin ensi-illoista ja pimeiltä kaduilta. Railakas, omakohtainen, nauravan feministinen ja älykäs show. Mukana Madonna, Miss ja Mister Suomi, Katariina Suuri ja huonekasvi nimeltä Melania Trump.

Lahden kaupunginteatteri: Täällä Pohjantähden alla. Ohjaus Juha Malmivaara

Luin viimein Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -trilogian. Lukemisen lomassa katsoin teatterissa kaksi romaanista tehtyä tulkintaa: Juha Luukkosen ohjauksen Seinäjoen kaupunginteatterissa vuonna 2017, ja viime keväänä Juha Malmivaaran ohjauksen Lahden kaupunginteatterissa.

Malmivaaran ohjaus nousee vuoden 2018 teatterikokemusten kärkeen. Kaksi peräkkäistä iltaa, kaksi kolmetuntista näytelmää. Ne nähtyäni päässäni hakkasi yksi ajatus: kuinka verinen, väkivaltainen ja vihantäyteinen maamme synty olikaan.

Olen aina oppinut historiaa parhaiten fiktion kautta. Malmivaaran ohjaus oli paitsi jykevä oppitunti, myös elämyksellinen teatteri-ilta. Monia asioita ei sanottu ääneen, ne tanssittiin, tai laulettiin. Jännittävää oli tajuta, miten jonkin historian tapahtuman voikin kertoa tanssimalla niin tarkasti.

Tuula Viitaniemi on Egenlandin ohjaaja ja Penkkitaiteilija-teatteriblogin kirjoittaja.

Babylon-klovni pukeutuu Katariina Suureksi. Apuna Re-klovni.
Minna Puolanto ja Hanna Seppä, Babylon ja avustajansa Re. Babylon-klovni pukeutuu Katariina Suureksi. Apuna Re-klovni. Kuva: Mark Sergeev Minna Puolanto,Babylon

Pietari Kylmälä valitsi kolme mieleenjäänyttä kulttuurista ilmiötä vuodelta 2018

Puheenvuoroja epäonnistumisesta

Nuori Voima -lehdessä kirjailija Marja Kyllönen kertoi millaista on, kun kirjailijanura katkeaa: “Tuntui hirveän häpeälliseltä sanoa että olen entinen kirjailija.”

Ylen Efter Nio -ohjelmassa kirjailija Christer Kihlman sanoi, että lopettaessaan kirjoittamisen, hän valitsi väärin ja epäonnistui: “Se oli väärä valinta, koska kirjailija ei lopeta ikinä.

Kirjailija Antti Nylén kirjoittaa teoksessaan Häviö, että hänen kirjallinen menestyksensä on samalla epäonnistuminen. Häviön kirjailija on tuomittu köyhyyteen. Epäonnistumisen esiintuominen tuntui erityisen tärkeältä menestystä ja aktiivisuutta korostavassa ajassamme.

Ilmastonmuutoksen kuvat

Seisoin vesisateessa meren rannalla ja kuuntelin kuulokkeista kuinka Rakkaudesta-nimisen teatteriesityksen näyttelijä selitti ilmastonmuutoksen muokkaamaan tulevaisuuden maapallon uusia sanoja. Sanoja kuten kuumotus: “Tapa, jolla öljyn polttamisen, planeetan kuumenemisen, luonnon tuhoutumisen ja halun vahvistumisen mielteet sekoittuvat. Kuumat säät ja vartalot.”

Luin iltasaduksi Anssi Keräsen Lossi-Lassi etelänavalla -teosta, jossa seikkailijat kohtasivat helteisen Etelämantereen: “Lossi-Lassi, Ekku ja tohtori Pallonen tassuttelevat niityllä.” Ilmastonmuutos on nykyhetken scifiä.

Lukutaito

Itsenäisen Suomen satavuotista historiaa juhlittiin muun muassa kirjoittamalla lukuisia kirjoja Suomen historiasta ja rakentamalla suuri kirjasto. Samalla herättiin siihen, että suomalaisten lukutaito rapistuu. Puoli miljoonaa suomalaista ei selviä nyky-yhteiskunnan vaatimuksista puutteellisen lukutaitonsa takia.

Itsenäisen Suomen toinen vuosisata alkaa vakavalla pohdinnalla siitä, miten suomalaiset pidetään mukana yhteiskunnan toiminnassa. Ja selvitäänkö lukutaidon rappeutumisesta ministeriön kampanjoilla.

Pietari Kylmälä on Kulttuuriykkönen-ohjelman toimittaja.

Anssi Keräsen kirjan Lossi-Lassi etelänavalla kansi.
Anssi Keräsen kirjan Lossi-Lassi etelänavalla kansi. Kuva: Anssi Keränen kirjankannet,Lossi-Lassi
Antti Nylénin kirjan Häviö kansi.
Antti Nylénin kirjan Häviö kansi. Kuva: Aleksi Salokannel kirjankannet,Antti Nylén,häviö

Minna Joenniemi kuuli vuoden parhaat kirjastotarinat

Oodin avautumisen alla keräsimme suomalaisilta kirjastotarinoita, joiden kautta tuli näkyväksi kuinka rakas kirjasto on eri ikävaiheessa ja eri puolilla Suomea. Keräys oli osa Kirjasto auki! -ohjelmakokonaisuutta, jossa katseemme oli suunnattuna tulevaisuuteen. Siksi valitsin 600 kirjastotarinan valloittavasta joukosta kolme 7-luokkalaisen tarinaa. Niissä näkyy, että kirjasto on lukemisen rinnalla tekemisen ja kohtaamisen paikka:

Minnean tarina

"Lempikirjastomuistoni on se, kun menimme kuudennella luokalla koulusta kirjastoon. Istuimme kirjaston sohvilla ja kuuntelimme aluksi jonkun kirjailijan esitelmää. Lopuksi saimme kirjoittaa omia kauhutarinoita ja lukea muiden kirjoittamia tarinoita, mikä oli hauskaa."

Laurin tarina

"Lähdin kirjastoon äidin kyydillä kello 9.26. Meillä alkoi 9.30 robottipaja matematiikanopettajamme kanssa. Robottipajassa oli vähän tylsää, mutta teimme silti paljon mielenkiintoisia asioita, kuten ohjelmoimme robotteja ja meille kerrottiin tekoälystä. Robottipaja loppui ja me lähdimme kävelemään bussille ja näimme vanhuksia jumppaamassa kirjastossa. Koulussa meillä oli ruokailu ja oli pahaa ruokaa."

Emmin tarina

"Menin yli vuosi sitten Tapiolan kirjastoon yhden kaverini kanssa. Siellä me menimme "mangataivaaseen" istumaan säkkituoleille. Ylhäältä pystyi vakoilemaan kirjaston ihmisten toimintaa sekä emon käytävällä käveleviä ihmisiä. Mangataivaassa muunmuassa kuvasimme snapchat-sovelluksella videoita, joissa esim juoksimme väärinpäin ja sitten käänsimme ne toisinpäin snapchatin toiminnolla. Nauru varmaan ärsytti koko kirjaston henkilökuntaa. Nykyään mangataivasta ei kai ole enää olemassa. Kirjastoon on joskus kiva mennä pitämään hauskaa kavereiden kanssa, mutta yleensä jos käyn kirjastossa lainaan vain nopeasti jonkun tarvitsemani kirjan."

Minna Joenniemi on kulttuuritoimittaja, joka vuonna 2018 teki radio- ja televisio-ohjelmia kirjastoista.

Bild på en byggnad
Helsingin keskustakirjasto Oodi. Bild på en byggnad Kuva: Sandra Crawford/Yle Helsinki,Helsingin keskustakirjasto Oodi
Kommentit