Hyppää pääsisältöön

"Subbuteossa yhdistyy ihanasti oikea jalkapallo ja ihan puhdas leikki”

Tamperelaisen Antti Hietalan mukaan Subbuteo-pöytäjalkapallo on parasta, mitä oikean jalkapallon ja lautapelin välimaastosta löytyy. Hän on pelannut Subbuteota vasta parisen vuotta, ja on myöhäisherännäinen harrastajakunnassa. Kotimaiset kärkipelaajat ovat näpäytelleet pelifiguureja jo vuosikymmeniä, osa 1970-luvulta saakka, jolloin peli tuotiin alunperin Suomeen.

Subbuteo jäljittelee jalkapalloa lautapelinä. Kentällä on kymmenen pelaajaa ja maalivahti. Säännöt mukailevat oikeita jalkapallon sääntöjä kulmapotkuineen ja paitsioineen. Jalkapallon taktiikkaakin voi hyödyntää pelissä.

Subbuteo on ennen kaikkea taitopeli. Hyvältä pelaajalta vaaditaan äärimmäistä teknistä taituruutta ja tarkkuutta näpäytyksiin. Lajin huipulle pääseminen vaatii vuosien treeniä ja tuhansia toistoja. Hietala pitää itseään sunnuntaineppailijana kokeneempiin pelaajiin verrattuna.

Alunperin Subbuteota markkinoitiin lapsille, mutta nykyisin sitä pelaavat lähinnä aikuiset miehet. Suomessa peliä ei ole mainostettu aikapäiviin, eikä sitä löydy kauppojen hyllyiltä. Lisäksi videopelit ovat pitkälti syrjäyttäneet lautapelit. Uusia harrastajia tulee mukaan harvakseltaan esimerkiksi pelin esittelytapahtumien kautta.

Suomessa pelaajia on vähän, mutta maailmalta löytyy jopa puoliammattilaisia. Maailmanmestaruuskilpailuihin osallistuu vuosittain parisen sataa huippupelaajaa. Suomen kärkikin on osallistunut MM-kisoihin muutamia kertoja, mutta kisamenestystä ei tullut. Suomessa Subbuteota pelataan eri säännöillä kuin muualla, joten kisoissa oltiin mukana altavastaajina.

– Kun peli tuli Suomeen 70-luvulla, säännöissä oli käännösvirhe. Suomessa Subbuteota pelataan hitaammin kuin muualla. Tämä selvisi meille vasta 80-luvun lopulla, ja päätimme jatkaa omilla säännöillämme, Suomen pöytäjalkapalloyhdistyksen puheenjohtaja ja pitkän linjan pelaaja Kari Hakkarainen kertoo.

Hän on harrastanut Subbuteota vuodesta 1977 lähtien. Pelissä menestyminen vaatii pitkäjänteistä harjoittelua ja itseluottamusta.

Monissa maissa Subbuteo on ollut isompi ilmiö kuin Suomessa. Peliin viitataan esimerkiksi brittiläisten bändien lyriikoissa. Maltalla Subbuteo-pelaaja on valittu vuoden urheilijaksi, ja on peliä ehdotettu olympialajiksikin vuonna 1992.

Moni ei silti pidä Subbuteota urheilulajina. Kari Hakkaraisen mielestä tärkeintä on se, että pelaaminen on mielekästä, eikä kategoria, johon Subbuteo luokitellaan.

Antti Hietala ei laskisi Subbuteota urheiluksi, koska se ei vaadi erityisen hyvää fyysistä kuntoa.

– Toki voimien hallinta on tässä hirvittävän isossa roolissa, ja pitää olla hyvissä ruumiin ja hengen voimissa, jotta vartalo toteuttaa aivojen käskyä. Ehkä mun on vaikea nähdä tätä silti urheilusuorituksena, vaikka hikihän tuossa monesti tulee, hän sanoo.

Subbuteo on ennen kaikkea sosiaalinen harrastus, mutta pelissä on myös loputtomasti joukkueita ja oheistavaroita, joita voi keräillä.

Jani Naapilan mukaan italialaiset dominoivat keräilybisnestä, eikä suomalainen virkamies pärjää harvinaisuuksien hintakilpailussa. Joukkueita voi kuitenkin tehdä myös itse. Naapilaa kiehtoo joukkueiden rakentaminen yhtä paljon kuin pelaaminenkin.

Kommentit