Hyppää pääsisältöön

Joulu syntyy yhdessäolosta rakkaiden kanssa - muusikko, kulttuurijohtaja Sari Kaasinen

Sari Kaasinen hymyilevänä tummanpunaisessa nojatuolissa.
Kansanmusiikin moniosaaja ja kulttuurijohtaja Sari Kaasinen Sari Kaasinen hymyilevänä tummanpunaisessa nojatuolissa. Kuva: Harri Anttila Sari Kaasinen,Kuusi kuvaa

Joulun laittaminen ja yhdessä oleminen on Sari Kaasiselle joulussa kaikkein tärkeintä. Tavaran määrä ja niiden tärkeys vähenee vuosi vuodelta, mutta rakkaus satoihin lasisiin joulupalloihin säilyy. Joensuun kulttuurijohtajakasi tänä vuonna valittu Kaasinen rauhoittuu jouluun viettoon lapsuuden maisemissa Rääkkylässä.

Läsnäolo ei ole vain joulussa tärkeää, vaan myös kansanmusiikissa. Pitkänlinjan kansanmuusikolle ja Sibelius akatemiassa aiheesta taiteellisen tohtorintutkinnon tehneelle Sari Kaasiselle on hyvin selvää, miten läsnäolo kansanmusiikissa syntyy:

– Se syntyy juuri tästä hetkestä. Että nyt rupean laulamaan tässä näin ja ymmärrän hetken ainutlaatuisuuden. Kansanmusiikkia on se musiikki, joka muuttuu ja muuttuu ajassa - se on niin notkeata. Ja sitten siihen liittyy myös sanan mahti ja soiton voima. Tekijän persoona on siinä tekemisessä niin täydellisesti mukana, analysoi Sari Kaasinen kansanmusiikin läsnäoloa.

Elämänvalinnoissa läsnäolon tärkeys korostuu

Sari Kaasisella on aina ollut monta rautaa tulessa. Joensuun kulttuurijohtajana hän on toiminut kesästä 2018 alkaen, mutta sitä ennen viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana hänen elämässään on riittänyt vauhtia ja toimintaa.

Värttinä-kansanmusiikkiyhtyeen ja Värttinän albumien sekä omien sooloalbumien lisäksi, hän on säveltänyt myös musiikkia kymmeniin näytelmiin ja lasten musikaaleihin. Samaan aikaan Sari Kaasinen on toiminut opetustehtävissä, esiintyvänä taiteilijana ja hoitanut perheenäidin velvollisuuksia mahdollisuuksiensa mukaan.

– Äitinä olen halunnut olla läsnä, vaikka en ole ollut aina paikalla. Minulla on ollut onni, että minun lapsilla on mahtava isä, joka siinä vaiheessa kun lapset oli pieniä, antoi sen mahdollisuuden että hän jäi jopa hoitamaan kotiin tyttöjä. Että minä sain tehdä sitä työtä, johon palo oli niin kova, pohdiskelee Sari Kaasinen omia elämänvalintojaan.

– Monta kertaahan toki miettii, että minkälaisen lapsuuden olen lapsilleni antanut, minkälaiset eväät elämään he ovat saaneet. Silloin olen vaan lohduttanut itseeni ja armollisesti todennut, että eivät he paremmasta tiedä, hän tilittää hersyvästi naurahtaen.

Juurille palaaminen antaa elämään perspektiiviä

Lappeenrannasta Joensuuhun ja lapsuudenmaisemiin Rääkkylään palannut Sari Kaasinen on uuden elämän vaiheen edessä. Nyt kun kolme tytärtä ovat lentäneet pesästä, ajatus kääntyy omiin vanhempiin. Vaikka he nyt vielä jaksavatkin hyvin, niin lähellä oleminen jo nyt tuntuu tärkeältä.

Karjalaisnaisen tarmolla ja taidoilla elämässään pärjänneelle Sari Kaasiselle paluu juurille on myös tapa pitää itsestään huolta niin että jaksaa tehdä kaiken sen mitä elämä vaatii.

– Minun sielunmaisema on minulle hyvin tärkeä ja hiljaisuus tulee minulle koko ajan tärkeämmäksi ja tärkeämmäksi. Ja Rääkkylässä on hiljaista. Tuulen humina ja luonnon äänet siellä rauhoittavat. Kun minä ajan sinne työpäivän jälkeen kotipihaan ja näen sen maiseman, niin silloin voi henkäistä, kuvailee Sari Kaasinen nykyistä arkeaan.

–Viime aikoina olen oppinut ottamaan omasta ajasta kaiken irti. Ystävät tietysti ovat tärkeitä ja heistä saa energiaa ja voimaa. Minulle myös perhe ja suku ovat tosi tärkeitä. Se ei tarkoita,että pitäisi olla tekemisissä koko ajan, vaan se on sitä, että tietää, että se toinen on siellä, sänoo Sari painokkaasti.

  • Vuoden ITE-taiteilija Paula Huhtanen halusi näyttää, että Kittilästäkin voi selvitä hengissä

    Kuusi kuvaa Paula Huhtasen elämästä.

    Kuvataiteilija Paula Huhtanen kurkisti lapsena Reidar Särestöniemen ateljeen avaimenreiästä ja sai nuorena piirtäjänä neuvoja Kalervo Palsalta. Lapsuuteen ja nuoruuteen Kittilässä loi varjonsa äidin ennenaikainen kuolema ja paikkakunnan henkinen kylmyys. Paula Huhtasesta kasvoi kuvantekijänä rohkea oman tiensä kulkija sekä myös vuoden 2020 ITE-taiteilija.

  • Arto Köykkä – Ate, ihminen jonka ammatti sattuu olemaan pappi

    Arto Köykkä ei puhu pappina olemisesta, jollei kysytä.

    Kappalainen, rovasti ja teologian tohtori Arto Köykkä on mieluiten koruttomasti pelkkä pappi. Hänen vastuualueenaan on Pirkkalan seurakunnan nuorisotyö, eikä etenkään siinä tehtävässä titteleitä kaivata. Nuorille ja monille seurakuntalaisille hän onkin Ate: ihminen, jonka ammatti nyt sattuu olemaan pappi.

  • Musiikin moniottelija Aija Puurtinen: ”Musiikillisesti olen saanut toteuttaa itseäni enemmän kuin osasin unelmoida”

    Tohtoritason laulaja Aija Puurtisella myös basistiura.

    Muusikko Aija Puurtisen laulu- ja soittotyyliä ei voi niputtaa yhden genren alle. Parhaiten hän viihtyy sekä esiintyjänä että laulajana omien sävellyksiensä musiikillisessa maailmassa. Aijan musiikissa elävät monenlaiset tyylit niin, että välillä siitä tunnistaa suomalaisen kansanmusiikin, folkin, puuvillapeltojen bluesin, soulin, gospelin, rockin tai jopa tangon vivahteita.

  • Ruokaprofessori Hely Tuorila: ”Afrikkalaiset hämmästelivät sitä, että kerään luonnosta sieniä”

    Hely Tuorila on aistinvaraisen ruokatutkimuksen professori.

    Aistinvaraisen ruokatutkimuksen emeritaprofessori Hely Tuorila opiskeli aikoinaan ravitsemustiedettä Helsingin yliopistossa, jotta hän voisi tehdä työtä ravintokemistinä kehitysmaissa. Suunnitelma ei ihan toteutunut, mutta nyt eläkeiässä Tuorila on kutsuttu Afrikkaan ylimääräiseksi professoriksi Pretorian yliopistoon. Suomessa häntä kutsuu Punkalaitumen mökkimetsä, jota intohimoinen sienestäjä rakastaa.