Hyppää pääsisältöön

Soittamisen helvetti ja ihanuus - Onko musiikinopiskelussa kyse pelkästä soittamisesta, vai kätkeytyykö siihen jokin syvempi merkitys?

Tyttö soittaa selloa, kuva takaapäin
Tyttö soittaa selloa, kuva takaapäin Kuva: Lauri Danska sello,docstop: soitonopettaja

Mieleeni nousee välähdyksenomaisia kuvia selloharrastukseni alkuajoilta, kuten opettajani taskussa kilisevät markat. Hän tiputtaa muutaman kolikon käteeni tunnin päättyessä, ”Jotta jaksaisit harjoitella,” muistelee dokumentaristi, amatöörisellisti Lauri Danska.

Toisessa muistossa isäni pakkaa selloani myyntiin ja uhkaa lopettaa kalliit soittotunnit. Itken menetyksen tuskaa, en sittenkään haluaisi lopettaa ja lupaan aloittaa harjoittelun uudelleen. Opettajani toteaa vanhemmilleni, että murrosiässä poikien suhde soittamiseen usein mullistuu: se joko loppuu kokonaan, tai innostus täyttää mielen. En ollut siinä suhteessa poikkeus.

Aloitin sellonsoiton viisivuotiaana. Olisin halunnut viulun, mutta ainoastaan selloryhmässä oli paikkoja vapaana. Kasvoin sisarusteni kanssa haminalaisessa pikkukylässä sukutilalla, jota isäni viljeli harrastuksenaan luonnonmukaisesti. Päätyönään hän hoiti kirkkoherran virkaa ja äitini toimi kanttorina.

Haaveilin jo ala-asteella muutosta Helsinkiin ja uudesta kaveripiiristä. Viisitoistavuotiaana tajusin, että sellonsoitto voisikin olla portti parempaan maailmaan. Aloin treenata tosissani ja lopulta onnistuin pääsemään arvostetun sellopedagogin Heikki Rautasalon oppilaaksi.

Musiikkileireillä törmäsin ensimmäistä kertaa tietynlaiseen elitismiin ja vertailuun siitä, kenellä oli kallein soitin.― Lauri Danska

Heikki asetti minulle vain yhden ehdon: kaikki olisi opeteltava uudestaan ja alusta. Heikin myötä haminalainen maalaishorisonttini laajeni Helsingin Töölöön. Sain seurata edistyneempien oppilaiden tunteja ja täytin päiväni asteikkotreeneillä, sekä klassikkoelokuvien katselulla. Soittokaverini kanssa tienasimme taskurahaa järjestämällä joulukonsertteja vanhainkoteihin ja sairaaloihin.

Musiikkileireillä törmäsin ensimmäistä kertaa tietynlaiseen elitismiin ja vertailuun siitä, kenellä oli kallein soitin. Jousissa kimmelsi kulta ja arvosoittimiin oli investoitu vähintäänkin kymmeniä tuhansia euroja.

Myös tapaamani samanikäiset muusikonalut hämmensivät minua. Vertailukohta tuntui olevan, että pärjätäkseen pitäisi 16. ikävuoteen mennessä olla esiintynyt vähintäänkin RSO:n solistina ja Helsingin Sanomien kulttuuriosaston etusivulla. Olin äskettäin joutunut aloittamaan soiton Heikin opissa uudelleen alusta ja tunsin itseni jo liian vanhaksi.

Elämää sellokuplassa

Tuntui, että myös vaatetuksen piti olla viimeisen päälle. Muiden tanssiessa vanhojen tansseja minä olin sellokaverini kanssa shoppailumatkalla Lontoossa. Emme saaneet hienostoliikkeessä palvelua, ennen kuin kaverini kaivoi povitaskustaan tuhansien puntien setelinipun. Samalle hetkellä ympärillemme käynnistyi sirkus kuin taikaiskusta, myyjät kiikuttivat kumarrellen eteemme mitä hienompia asusteita. Itse jouduin laskemaan punastellen kolikoita maksaakseni alelöydyn marmoritiskille.

Sellonsoitossa pääsee melko edullisesti alkuun, mutta oppilaan edistyessä myös kustannuspaineet kasvavat. Uuden sellon hankinta, erilaiset jouset, yksityistunnit, soitinhuollot, mestarikurssit ja musiikkileirit vaativat vanhempien suurta taloudellista tukea.

Soitonopettaja Anna Maja ja Lauri Danska
Soitonopettaja Anna Maja ja Lauri Danska Soitonopettaja Anna Maja ja Lauri Danska Kuva: Yle Kuvapalvelu sello,docstop: soitonopettaja

15 vuoden soittamisen ja Kaartin varusmiessoittokunnan jälkeen pudotus sellokuplasta oli kova. Mielenkiintoni elokuvantekoa kohtaan oli kasvanut vuosien aikana, mutta opiskelupaikka ei auennut. Samoihin aikoihin sello-opettajani Heikki Rautasalo kuoli. Opintoputken sijasta löysin itseni varaston yövuorosta.

Aloin lipua yhä kauemmas kauniista sellomaailmasta. En kelvannut sinne, eikä yhteisiä puheenaiheita tainnut enää ollakaan. Potkin turvakengillä auki metallirullakoita ja tunsin itseni totaalisen epäonnistuneeksi nostellessani kylmiössä perunalaatikoita.

Raskaan työvuoron jälkeen ei tehnyt enää mieli kaivaa esille rakasta soitintani. Sello hiljeni vuosikausiksi: suuri osa entisestä elämästäni oli yhtäkkiä kadonnut. Ikäänkuin jotain arvokasta olisi jäänyt puuttumaan.

Hanttihommilla oli kuitenkin tervehdyttävä vaikutus. Opin sosiaalisia taitoja erilaisten ihmisten kanssa. En myöskään ollut enää selloa soittava papin poika pikkukaupungissa, vaan duunari, joka ansaitsi itse elantonsa ja pyrki määrätietoisesti eteenpäin muiden mielipiteistä välittämättä.

Anjan luona sello ei tuntunut enää elitismiltä

Vuosien jälkeen sinnikkyyteni palkittiin. Pääsin unelmieni opiskelupaikkaan, National Film and Television Schooliin Lontooseen. Uskon että selloharrastukseni loi pohjan ja luottamuksen siihen, että pitkäjänteisellä työllä voi saavuttaa tavoitteensa. Myös opettajani Heikki Rautasalo vaikutti minuun voimakkaasti. Tuntui jopa, että olin hänen kauttaan oppinut elämää varten jotain aivan muuta, kuin sellonsoittoa.

Lauri Danska ja soitonopettaja Anna Maja
Dokumentaristi Lauri Danska ja soitonopettaja Anna Maja Lauri Danska ja soitonopettaja Anna Maja Kuva: Liu Pöntinen sello,docstop: soitonopettaja

Halusin palata aihepiirin pariin Soitonopettaja-dokumenttielokuvassa. Ehkä voisin myös jälleen oppia nauttimaan soittamisesta. Suomen eturivin sellistit auttoivat minut alkuun, erityiskiitos Jonathan Roozemanille, Hannu Kiiskelle ja Marko Ylöselle. Ymmärsin, että minun olisi mentävä sinne, missä luodaan perustukset tulevien vuosien kehitykselle.

Marko Ylönen antoi vinkin Anja Majasta Käpylän Musiikkiopistossa. Olin ensi hetkestä lähtien lumoutunut Anjan opetusmetodeista ja tämän laaja-alaisesta näkemyksestä soitonopiskeluun. Anjan kodinomaisessa ympäristössä loistivat myös poissaolollaan kilpailuhenkisyys ja elitismi, jotka olin itsekin läheltä kokenut. Lukuisia huippusellistejäkin maailmalle koulineen Anjan filosofiaan näyttää kuuluvan, että aina ei tarvitse päästä huipulle, mutta soittamisesta on kaikkien lupa nauttia.

Suomi maailman huipulla

Käpylän Musiikkiopiston äskettäin eläköitynyt rehtori Raimo Päiväläinen taustoitti minua musiikkiopistojärjestelmän kansainvälisestikin erityisestä asemasta Suomessa. Useimmissa maissa soitonopiskelu nojautuu lähtötasolla lähinnä yksityistunteihin. Meille on sen sijaan luotu lähes koko maan kattava verkosto, joka tarjoaa moneen muuhun harrastukseen verrattuna erittäin kohtuuhintaista soitonopiskelua, teoriaa ja yhteissoittoa. Ei liene sattumaa, että Suomella on kokoonsa nähden paljon huippumuusikoita ja innokkaita harrastajia.

Nyt pari kuukautta vanhan pojan isänä haluan omalta osaltani siirtää kokemukseni eteenpäin hänelle ja muillekin. Kannustakaa lapsianne tavoitteelliseen oppimiseen, oli ala sitten mikä tahansa. Uskon, että varhaisilla ja omin voimin ansaituilla työvoitoilla voi olla ratkaiseva merkitys koko loppuelämän kannalta. Kun soitan sellollani tuttua sävelmää sileällä äänellä, vauva rauhoittuu täysin kuuntelemaan äitinsä sylissä.

Kirjoittaja Lauri Danska on ohjaaja, amatöörisellisti ja tuore isä.

Docstop: Soitonopettaja Yle Areenassa 24.12, TV1 25.12. klo 20.45

  • Sergejn pieni CS:GO-SUOMI -sanakirja

    Opas Counter-Strike: Global Offensiven maailmaan.

    Etkö ymmärrä e-urheilusta kertovan Inside ENCE -dokumentin päähenkilöiden kieltä? ENCE eSportsin 16-vuotias superlahjakkuus, tarkka-ampuja Jere “sergej” Salo opastaa sinut Counter Strike Global Offensiven maailmaan sana kerrallaan.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua