Koska Tiernapoikien historia on pitkä ja polveileva, siitä ei voi kertoa vain yhtä totuutta. Tässäkin pikku historiikissa esiintyvät asiat voivat toisten tulkintojen mukaan olla virheellisiä, kun taas toiset pitävät niitä ainoina oikeina.
Tarina kertoo, että 1100-luvun lopulla kolmen itäisen maan tietäjän pyhäinjäännökset saapuivat Saksaan, Kölnin tuomiokirkkoon. Katoliselle kirkolle tuli nyt tärkeäksi kertoa kolmen kuninkaan, kolmen tietäjän eli kolmen itäisen maan viisaan miehen tarina myös seurakunnalle. Näin syntyi Raamatun loppiaisen ajan legendoihin pohjautuva mysteerinäytelmä.
Kun esitys kääntyi latinasta kansankieliseksi, se samalla siirtyi papeilta ja kuoripojilta kansan esitettäväksi. Katedraalikoulujen oppilaat ja ihan tavalliset ihmiset esittivät näytelmää toreilla ja markkinoilla. Teinit ottivat hiljalleen omia vapauksia tarinan juonen käsittelyyn ja elävöittivät esitystä. Näytelmän suosion kasvaessa näiden Sternsingereiksi nimettyjen tähtilaulajien “kerjuukiertueet” alkoivat. Niiden tuotolla pojat rahoittivat opintojaan.
Hiljalleen laulunäytelmä levisi koko Eurooppaan ja kuuluupa jotain versiota Tiernapojista esitettävän Latinalaisessa Amerikassakin. Matkalla kertomus on elänyt ja muuttunut, mutta tarinan ydin on yhä sama. Herodeksen yritys tappaa Jeesus-lapsi sekä tietäjien loppiaiseen liitetty tähden viitoittama matka lapsen luo, ne ovat yhä juonessa paikallaan.
Tiernapojat rantautuivat Suomeen Ruotsin kautta. Tämä kuuluu yhä esityksen kielessä, joka lainasanoineen on paikoin hankala ymmärtää. Jo 1700-luvun lopulta löytyy kirjallisia viittauksia “tähtipoikiin”, jotka esityksillään sekä ilahduttivat että suututtivat kuulijoitaan. Esityksiä saatettiin pitää rienaavina ja esittäjien pelehtivää käytöstä erityisen huonosti joulun aikaan sopivana. Mikäli kohdalle sattui useita tiernapoikaryhmiä yhtä aikaa, olivat yhteenotot väistämättömiä. Varsinkin Pohjois-Pohjanmaalla, Oulun seudulla, jonne Tiernapojat kotiutuivat muuta maata tiukemmin.
Jokku oululaiset tiernapojat teki maakuntakiertueita. Kerranki joku vuosikymmen takaperin yks porukka sonnustautu joulupäivänä täyvesä sotisovasa kohti Kiiminkiä. Pojat viuhto potkukelekalla pitkin pitäjää. Omat evväät oli völijysä. Poikasakki urvotti yösyvämet millon minkäki pirtin lattialta. (Kirsti Vähäkangas, Raahelainen 23.12.2003)
Oulussa tappelut olivat niin tavanomaisia, että lopulta päädyttiin erityiseen lupajärjestelyyn. Ryhmien tuli ennen virallista tierna-aikaa käydä Oulun poliisin kuultavana ja nähtävänä. Vasta kun sekä laulutaito että asut oli virallisesti hyväksytty, saivat ryhmät itselleen laulanta-alueen ja luvan esiintyä.
Vaikka mysteerinäytelmä olikin alunperin tuttu koko Suomessa, niin Pohjois-Pohjanmaata lukuunottamatta perinne on muualta hiipunut liki olemattomiin. Oulun tiernapoikaperinne elää ja voi hyvin. Taiteilija Sanna Koiviston tekemä Tiernapojat-patsas paljastettiin Oulun kävelykatu Rotuaarilla joulukuussa 2014. Kaupunki on myös julistautunut Suomen viralliseksi Tiernakaupungiksi ja vuonna 2005 perustettu Tiernasäätiö tekee työtä perinteen vaalimiseksi ja kehittämiseksi. Vuosittain marraskuun loppupuolella Oulussa järjestetään Tiernapoikakilpailut, joissa kilpaillaan useassa sarjassa ryhmien paremmuudesta.
