Hyppää pääsisältöön

Beibi ollaan ikuisii – dokumentti J. Karjalaisesta tapahtuu laulumiehen maailmassa, jossa on sijaa ihmeille

J. Karjalainen katsoo kameraan ja hymyilee.
J. Karjalainen katsoo kameraan ja hymyilee. Kuva: Petteri Lappalainen/Yle Kuvapalvelu J. Karjalainen,Beibi ollaan ikuisii

J. Karjalaiselle laulumies ei ole ammatti vaan tapa olla maailmassa, dokumentin toinen käsikirjoittaja Pekka Laine kirjoittaa.

J.Karjalaisesta kertova dokumentti Beibi ollaan ikuisii on päätepiste kahden ja puolen vuoden mittaiselle matkalle.

Reissusta ensimmäiseksi tulevat mieleen pitkät keskustelut. Puhuimme tunteja ja tunteja puhelimessa, kahvilassa, nepalilaisessa ravintolassa, milloin missäkin. Puhuimme farkuista, kitaroista, vanhoista valokuvista, kirjankansista, taloista, suolakurkuista, sukulaisista, läheisistä ihmisistä, esikuvista, kauneudesta ja rumuudesta.

Totta kai puhuimme paljon musiikista. Totesimme moneen kertaan, että musiikissa, lauluissa ja niiden synnyssä on paljon sellaista, joka ei puhumalla selviä. Jukka Karjalainen totesi useaan otteeseen – aina hieman eri sanoin – J.Karjalaisen leipälajista eli laulunteosta: ”Ei siinä ole mitään ihmeellistä tai yliluonnollista. Jonkun pitää vaan tehdä ne laulut.”

Ei mitään ihmeellistä. Samalla kuka tahansa voi todeta parhaita Karjalaisen kappaleita kuuntelemalla, että niissä on jotakin todella ihmeellistä.

Välittömiä välähdyksiä taiteilijan elämäntyön syntylähteiltä.

Jokaisessa kiinnostavassa tarinassa on joku ristiriita tai jännite, joka odottaa purkautumista. Usein turhaan, koska perimmäiset kysymykset eivät noin vain ole ratkaistavissa.

Kun Jukka Karjalainen suostui mukaan J.Karjalaisesta tehtävään dokumenttielokuvaan, haarukoimme luonnollisesti pitkään ja hartaasti aiheen rajausta. Mistä puhumme, kun puhumme J.Karjalaisesta? Missä on hänen tarinansa kiinnostava vääntömomentti?

Monissa taiteilijapotreteissa taiteen käyttövoimaa ja perimmäistä salaisuutta etsitään artistin taiteen ja yksityiselämän välisestä yhteydestä. Mistä löytyvät ne vuotavat haavat, joista syntyy luovuuden ikuinen virta? Kuka on TODELLINEN taiteilija X tarkoin varjellun julkisivun takana?

Hylkäsimme tekijäporukalla kättelyssä henkilöhistoriallisen näkökulman J.Karjalaiseen. Meillä kaikilla oli alusta asti vahva tunne, että kiinnostavaa ja olennaista hänen taiteilijatarinassaan ei ole keksityn selittäminen ”tosiasioilla”.

Painokkaasti, ikään kuin toimittajan omana veitsenterävänä oivalluksena esitetty kysymys ”mutta kuka ON J.Karjalainen” on J:n uran läpi mukana seurannut riesa, josta on tullut vitsi. Mistä minä tiedän, kuka se on. Voimme toki esittää joitakin arvauksia aiheesta.

Jos joku J. Karjalais -fani odottaa saavansa systemaattisen ja tarkan kuvauksen Jukka Karjalaisen perhesuhteista, työhistoriasta ja varallisuudesta, hän tulee pettymään dokkarimme äärellä. Jos taas haluat nähdä tunnelmaltaan mutkattomia ja välittömiä välähdyksiä yksityisyydestään tarkan taiteilijan elämäntyön syntylähteiltä, kannattaa hypätä kyytiin.

Jonkun toisen muisto onkin omasi.

J. on pitkään kuvannut laulujensa synty- ja tapahtumapaikkaa nimellä ”laulumiehen maailma”. Epäilen, että titteli ”laulumies” on käännös termistä ”songster”. Karjalaisen suuri esikuva Mississippi John Hurt oli songster, laulumies, joka lauleli ja sepitteli kaikenlaisia lauluja. Bluesia, balladeja, murhatarinoita, hupirenkutuksia, kappaleita Jeesuksesta ja huonosta elämästä. John Hurtin eli ”hurttiukon” – kuten Jukka nuoruuden idoliaan kutsuu – tapauksessa laulumies ei ole ammatti vaan tapa olla maailmassa.

J.Karjalainen katsoo ympäristöään ja omaa kokemusten ja muistojen sfääriä samoin. Näkee laulun aihioita ympärillään ja veistää ne valmiiksi. Osa nikkaroinnista on käsityöläisyyttä, osa silkkaa alkemiaa. Tyhjästä tulee kultaa.

Laulumiehen maailmassa on sijaa ihmeille. Mennyt muuttuu tulevaisuudeksi. Pienestä kukasta kasvaa valtava palatsi. Jonkun toisen muisto onkin omasi. Seinälle ripustettu esine herää henkiin. Kuolleeksi luultu kappale historiaa muuttuu eläväksi lauluksi.

Dokumentin perustan muodostaneissa pitkissä, ja rönsyilevissä keskusteluissa puhuimme aina jossakin vaiheessa tästä maailmasta, vyöhykkeestä unen ja valvetilan välissä. Siellä J.Karjalaisen musiikki saa alkunsa.

Päätimme varhain projektin alkumetreillä, että dokumentin pitäisi käsitellä tätä omituista ja kiehtovaa vyöhykettä. Jukka Karjalaisen mielestä se on olennaista. Me dokumentin koko prosessin läpikulkeneet tekijät eli ohjaaja Antti Leino, pääkuvaaja Petteri Lappalainen, leikkaaja-käsikirjoittaja Antti Isoaho ja allekirjoittanut olemme samaa mieltä.

Toivottavasti mahdollisimman moni J.Karjalaisen musiikista elämyksiä vuosien varrella saanut kokee samoin.

J. Karjalainen: Beibi ollaan ikuisii saa ensiesityksensä Teemalla ja Areenassa 29.12.2018 klo 20. Toinen esitys TV1:ssä 31.12. klo 21. Areenaan dokumentti jää pysyvästi.

  • Rajat ovat ihmisen ongelma, kirjallisuus on niistä vapaa

    Rakennukset sortuvat, mutta kirjallisuus on kaikkialla.

    Kirjallisuus on muuttolintujen parvi ja nyt se lentää Helsinkiin. Helsinki Litin lava on hyvä paikka laskeutua, myös uusille sukupolville, kirjoittaa Aleksis Salusjärvi. Helsinki Lit suorana Ylen kanavilla 17.–18.5.2019

  • Teeman kesän 2019 elokuvat

    Leffateemoina mm. westernit, Jean Cocteau ja Jerry Lewis.

    Teema esittää kesällä mm. lännenfilmejä lauantaisin, Jerry Lewisin komedioita ja Jean Cocteaun klassikkoja.

  • Teeman kesä 2019 on länkkärikesä

    Westerneitä klassisesta moderniin lauantaisin.

    Teeman kesä 2019 on länkkärikesä. Lännenfilmejä esitetään joka lauantai-ilta kesäkuun alusta elokuun loppuun: klassikkoja, harvinaisia kulttifilmejä ja kiisteltyjäkin mestariteoksia.

Yle Teema