Vesala palaa uudella sinkullaan lapsuusmaisemiinsa, missä inspiroivista esikuvista oli pulaa. Mul ei oo lapsuudensankarii on massiivinen taidepopkappale, joka osoittaa, ettei Vesalan tarvitse miettiä musiikkinsa julkaisua radio- tai striimimenestyksen ehdoilla.
Mul ei oo lapsuudensankarii on tuokiokuva vuonna 1981 syntyneen Paula Vesalan lapsuudenmaisemista syrjäisestä maaseutu-Suomesta ja sen mielenkiintoisten esikuvien puutteesta.
Vesala pyöräili viiden kilometriä kirkonkylän kirjastolle saadakseen musiikkiaiheista luettavaa.
– Siellä oli Suosikki-lehti, jonka kannessa sen aikaisen tavan mukaisesti vain jotain ukkoja, Vesala kuvailee uuden sinkkunsa synnyttänyttä mielenmaisemaa.
Artistilta on yli 15-vuotisen uransa aikana kysytty toistuvasti, kuka tai ketkä olivat hänen lapsuutensa esikuvia. Uutta musiikkia työstäessään ja klassikkokysymystä pohtiessaan Vesala ymmärsi, ettei hänellä oikeastaan ole lapsuudensankaria.
– Telkkarissa tai lehdissä ei ollut sellaisia naisia, jotka tekivät sitä, mitä ihailin ja mitä halusin tehdä.
Kuten maailma ja yhteiskunta ylipäätään, myös musiikkiala on vuosien varrella kehittynyt ja tasa-arvoistunut huomattavasti 1980-luvulta.
Vesala tuli tunnetuksi suomalaisella musiikkikentällä vuonna 2002, kun hän perusti Popstars-kilpailussa tapaamansa Mira Luodin kanssa PMMP-yhtyeen. Siitä kehittyi 11-vuotisen uransa aikana yksi maamme suosituimmista bändeistä, joka on jättänyt lähtemättömän jälkensä suomalaiseen pophistoriaan.
Kahden rajoja rikkovan ja monipuolisen muusikkonaisen luotsaama PMMP on myös toiminut inspiraationa monille 2010-luvulla menestykseen nousseille naisartisteille.
– Olen törmännyt Sannin ja Alman haastatteluihin, joissa he ovat kertoneet olleensa pikkutyttöinä eturivissä, kun olemme sylkeneet siellä menemään, Vesala kertoo.
Sittemmin naisartistit ovat hänen mukaansa ottaneet musiikkialasta niskalenkin. Hän toteaa, että tällä hetkellä suomalaisen musiikkikentän voimahahmot, joita hän ihailee, ovat pääasiassa naisia.
Vaikka suoranainen musiikkialan murros on jo tapahtunut, kaivataan naisia edelleen lisää tuottajiksi ja muihin musiikkibisneksen taustavoimiin.
Hän kokee, että alasta riippumatta tasa-arvon saavuttamisessa on kyse siitä, että ymmärretäänkö uusille tekijöille antaa mahdollisuus vai ei.
Kenelle mahdollisuus tyypillisesti annetaan ja kuka jää ilman?
– Ratkaisuksi on mietitty esimerkiksi all female -biisileirejä.
Miesten kanssa musiikin tekemistä Vesala ei kuitenkaan halua vähätellä: hänella on paljon mieskollegoita, joilta hän oppii jatkuvasti uutta.
– Ehkä pitäisi myös lakata tuijottamasta sukupuoleen.
Musiikkia omilla, ei radiosoiton ehdoilla
Vesalan yhdessä Eppu Kososen kanssa säveltämä, soittama ja tuottama Mul ei oo lapsuudensankarii syntyi hetken lapsena, tarpeesta tehdä musiikkia. Artistin itse kirjoittamat sanoitukset puolestaan päätyivät ensilaulamalta kappaleen lopulliseen versioon.
Maalaileva, suorastaan mahtipontinen kappale ei jo lähes kuusi ja puoliminuuttisen kestonsa vuoksi ole mikään itsestään selvä radiohitti.
– Ei tällainen kappale, jossa on puolentoista minuutin intro, toimi radiossa eikä Spotifyssa, Vesala naurahtaa.
Artisti ei kuitenkaan ole kappaleen menestyksestä huolissaan.
Hän nostaa esimerkiksi Jeff Buckleyn version pelkän kitaran ja laulun varaan rakentuvasta Hallelujah-klassikosta, joka tuskin nykypäivän standardeilla soisi radioissa. Biisi kuuluu tänä päivänä maailman tunnetuimpiin popkappaleisiin.
– Mielestäni musiikkimaailma on aina murroksessa, ja kaikki hyvä musiikki kyllä löytyy. Itsekin kuuntelen paljon sellaista, jolla on sairaat striimaukset, mutta se ei soi missään kaupallisissa radiossa.
Vesala huomauttaa, että usein hän kyllä itse ajattelee tekevänsä hittikappaleita, vaikka ne lopulta saattavat olla yleisölle haasteellista kuultavaa.
– Ajattelen aina, että onpa hyvää popmusiikkia. Sitten jengi vääntelehtii, että loppuisipa tämä jo, hän hymähtää.
Hän kuitenkin lisää, että tälläkin hetkellä hänellä on pöytälaatikossaan hyvin erilaisia kappaleita, eli pelkkää Mul ei oo lapsuudensankarii -sinkun massiivista taidepoppia ei ole tiedossa.
Mikä vaikea kakkosalbumi?
Uutta musiikkia on valmiina vuodelle 2019 jo runsaasti. Vesala ei kuitenkaan ole vielä päättänyt, milloin ja millaisena kokonaisuutena hän kappaleet aikoo julkaista.
Edes kesällä 2016 julkaistun Vesala-debyyttialbumin seuraajan aikatauluista ei ole vielä varmuutta. Kakkoslevy saattaa tulla vuonna 2019, tai sitten ei.
– On ollut tosi kiva tehdä uusia kappaleita, mutta julkaisutahti on nykymusiikissa aika hidas. Maaliskuussa alkavilla keikoilla uusia biisejä kuulee ainakin.
Vaikean toisen levyn kammosta Vesala kuitenkin kiistää kärsivänsä. Hän toteaa, että tämänhetkisellä kappalemäärällään hän voisi julkaista vaikka kaksi albumia.
Lisäksi hänellä on jo vyöllään yksi reilusti yli tuplaplatinaa myynyt kakkosalbumi.
– PMMP:n kakkoslevyhän oli Kovemmat kädet, että jos siitä lähdetään. Ei ole vaikean toisen albumin kammoa, mielestäni se on urbaani legenda, Vesala nauraa.
Kuuntele Vesalan koko haastattelu Uuden musiikin X:ssä alta!
Korjattu 29.12. klo 10:40: Puhe Leonard Cohenin Hallelujah-version sijaan Jeff Buckleyn versiosta. Lisäksi tarkennettu kommentteja musiikin julkaisuperiaatteista ja alan sukupuolittuneisuudesta.
