Hyppää pääsisältöön

Professori ja pappismunkki Serafim Seppälä: Yhteisö antaa yksilölle juuret ja tulevaisuuden

Professori ja pappismunkki Serafim Seppälä työhuoneessaan Joensuussa polkupyöränsä kanssa.
Professori ja pappismunkki Serafim Seppälä Professori ja pappismunkki Serafim Seppälä työhuoneessaan Joensuussa polkupyöränsä kanssa. Kuva: Harri Anttila Serafim Seppälä,Kuusi kuvaa

Serafim Seppälä on mielenkiintoinen yhdistelmä analyyttistä tiedemiestä ja mystikkoa. Itä-Suomen Yliopiston patristiikan professorina hän pitää luentoja mm. numeroiden metafysiikasta. Silloin kun hän ei ole syventynyt tutkimukseen tai kirjoita kirjoja, hän harrastaa esimerkiksi vanhaa juutalaista tai armenialaista musiikkia.

Oulussa syntynyt ja Pohjanmaalla luterilaisessa perheessä kasvanut Veli-Petri Seppälä löysi tien ortodoksikirkkoon Lähi-idässä. Myöhemmin luostarissa hän sai nimen Serafim. Havahtuminen siihen, että ortodoksikirkko on hänen kirkkonsa ja kotinsa, tapahtui Jerusalemissa.

– Havahtuminen on oikein hyvä sana ja se tapahtui tosiaan Jerusalemissa kadulla. Kiinnitin siellä huomiota siihen, että kun kävelin protestanttisen kirkon ohi, kiihdytin askeleitani, jotta puolitutut ihmiset eivät tulisi sieltä pyytämään sisään. Tajusin että ortodoksinen kirkko on se kirkko, jossa oma henki hengittää ja missä rukouksellisesti olen kotona, kuvailee Serafim Seppälä prosessiaan.

– Tajusin, että rehellistä, on liittyä siihen kirkkoon mihin jo sisäisen olemukseni puolesta kuulun.

Munkki Valamossa teki väitöskirjansa yön hiljaisina tunteina

Suhde ortodoksiseen kirkkoon syveni myöhemmin Suomessa niin että Serafim Seppälä asui ja eli vuodet 1998–2003 Valamon luostarissa. Siellä hän antoi lupaukset ja hänet vihittiin munkiksi.

– Jerusalemista tarttui ortodoksisuus ja sen jälkeen halusin omistautua Jumalan ja kirkon palvelukseen ja oletin että se on tehtäväni. Olisin todennäköisesti jäänyt Jerusalemiin jos siellä olisi ollut joku länsimaalainen ortodoksinen yhteisö, kertoo Serafim Seppälä.

Valamossa asui tuolloin vain muutama veli ja Serafim Seppälää tarvittiin siellä. Samaan aikaan hänelle oli akateemiset jatko-opinnot Helsingin yliopistossa jääneet kesken. Vaatimaton mies ei kuitenkaan rohjennut ajatella itselleen akateemista uraa. Muutaman vuoden kuluttua kaipaus akateeminen tutkimuksen pariin nousi kuitenkin uudestaan pintaan.

– Itse asiassa se oli luostarin johtaja, joka silloin antoi, voisiko sanoa käskyn, että ”sinullahan on kuulemma väitöskirja kesken, nyt sinun pitää tehdä se loppuun”. En tänä päivänä tiedä, että kuka häntä oli lobannut tässä asiassa, en koskaan tullut sitä kysyneeksi. Tein sitten väitöskirjan ja siitä sitten elämä lähti hieman akateemisempaan suuntaan, kertoo Serafim Seppälä.

Akateeminen ura ei ollut itsestään selvyys

Serafim Seppälän tie yliopistomaailmaan oli ylipäätänsä sattumusten viitoittama. Lapsuuden kodissa ei ollut kirjoja, eikä koulussa uskottu nuoren Seppälän akateemisiin haaveisiin. Vaikka hän jo kaksivuotiaasta lähtien oli lukuhimoissaan lukenut kaiken mikä eteen tuli, niin maaseudun ahtaassa ilmapiirissä ei nähty nuoren miehen potentiaalia.

Parikymppisenä hän löysi eräästä kirjastosta Helsingin yliopiston esitteen ja silloin hän tiesi minne hänen oli päästävä. Helsingin yliopiston humanistinen tiedekunta valikoitui lopulta kaikista tiedekunnista omaksi.

– Minulla oli syvä tarve päästä laajentamaan ja syventämään maailmankuvaa ja halu ymmärtää muita. Opiskelin aluksi jonkin verran teoreettista filosofiaa ja mitä erilaisimpia humanistisia tieteitä, mutta sitten löytyi pääaine Aasian ja Afrikan laitoksella, sanoittaa Serafim Seppälä tietään akateemiseen maailmaan.

Hän oli niin innoissaan opiskelusta, että kävi lähes kaikkien humanististen alojen luennoilla ja suoritti kymmenittäin peruskursseja.

– Kertaakaan ei käynyt mielessä ajatus että tästä pitäisi olla jotain ammatillista hyötyä, vaan se oli sellaista lapsenomaista uteliaisuutta ja asioihin syventymistä, hän kuvailee opiskeluintohimoaan.

Kuolleet kirjakielet inspiroivat erityisesti

Serafim Seppälä opiskeli Helsingin Yliopistossa islamin tutkimusta, seemiläisiä kieliä ja teoreettista filosofiaa. Seemiläisistä kielistä hän hallitsee arabiaa, hepreaa, arameaa sekä syyriaa. Kaikista hän on myös tehnyt jonkun verran käännöksiä.

– Keskityin mahdollisimman kuolleisiin kirjakieliin, kuten myös arabian tapauksessa klassiseen kirjakieleen, joka on aika kaukana noista puhutuista muodoista. Itselläni on visuaalinen muisti joten minulle on helppoa lähestyä näitä kieliä, joita jokaista kirjoitetaan omalla aakkostollaan.

Serafim Seppälälle kielet ovat vain väline, joiden avulla hän pääsee tutustumaan syvemmin myös uskontoihin ja elämäntapoihin Lähi-idässä. Ennen kaikkea hän havaitsi, että hengellisyys jäsentyi siellä eri tavalla kuin Euroopassa.

– Se hengellisyyden asema niin kulttuurissa kuin ajattelussa ylipäätänsä oli se kiinnostava, niin islamissa, juutalaisuudessa kuin Lähi-idän kristillisyydessä.

Nykyajassa ei ole mitään mielenkiintoista

Akateemisen tutkimuksen ja julkaisutoiminnan lisäksi Serafim Seppälä on kirjoittanut kymmeniä kansantajuisia kirjoja. Hän työskentelee Itä-Suomen yliopistossa systemaattisen teologian ja patristiikan professorina ja hänen tutkimuskohteita ovat Bysantti, Lähi-itä ja viime aikoina myös Armenia. Kun utelen, miksi hän haluaa tutkia näitä aiheita ja mitä uutta ne voivat avata nykypäivän ihmisille, saan yllättäen vastakysymyksen.

– Itse näen tämän kysymyksen kokonaan toisinpäin: Mitä ihmettä ja kiinnostavaa on tässä ajassa? Siis ei tarvitse kuin avata mikä tahansa media ja lukea ne otsikot niin sanoisin, että kyllä kuusisataaluvulla oli paljon mielenkiintoisimmat asiat tapetilla.

Ihmetellessäni hänen vastausta ja melkein uusi kysymys huulillani Serafim Seppälä jatkaa:

– Ehkä se sama minkä kohtasin Jerusalemissa, että kaupungin draivi oli se, että ykkösjuttu oli eri uskontojen, pyhäkköjen rukouspaikoissa käyminen. Arvojärjestys oli sillä tavalla luonteva, että ensin oli tämän olevaisen takana olevat voimat ja sitten nämä tässä ajassa olevat ilmiöt sen jälkeen.

Itse hän kokee kuuluvansa paremmin sellaiseen kulttuuriin, jossa Jumala on kaiken pohja.

– Nyt kuitenkin elämme ajassa, jossa Jumala on eristetty niin kuin yhdeksi olioksi maailman reunalle. Tälläinen olio ei ole Jumala lainkaan, minkään uskonnon opetuksen mukaan.

Yhteisö on yksilöä tärkeämpi

Serafim Seppälää ihmisyydessä kiinnostaa erityisesti se mikä on yhteistä ja meitä yhdistävää.

– Se mitä luulemme itsessämme oman yksilöllisyytemme tuottamaksi, onkin aiempien sukupolvien ja toisiin pitämämme yhteyden sanelemaa. Me länsimaiset ihmiset ja minä itse siinä samassa joukossa, pidämme itseämme paljon yksilöllisempinä kuin mitä me olemme. Tämä on sellainen teema, jota tässä viime vuosina olen eri kulmista miettinyt.

Uskonnollisuuden rajaaminen kulttuurin ulkopuolelle synnyttää pinnallisuutta.

Viime vuosina Serafim Seppälää on erityisesti kiinnostanut yhteisön merkitys yksilön elämänkaaressa. Aihe on tullut ajankohtaiseksi sen myötä kun hän on tutustunut Armeniaan ja armenialaiseen kristillisyyteen. Armenialaiset ovat hänen mukaansa maailman ensimmäinen kristillinen kansa.

– Armeniassa jokainen voi olla jumalasta mitä mieltä tahansa, mutta kristinusko on syvällisesti maan kulttuurinpohja. Jopa ateistitikin siellä puhuvat siitä kuinka heillä on kristillinen identiteetti.

Holistinen yhtenäiskulttuurin luonne inspiroi Serafim Seppälää Armeniassa. Euroopassa pyrkimykset pyyhkiä kaikenlainen uskonnollisuus ja uskonnot kulttuurista etäänyttävät häntä eurooppalaisesta elämänmenosta.

– Me menetetään syvällisyyden mahdollisuus, jos uskonnollisuus rajataan kulttuurin ulkopuolelle. Uskomuksista riippumatta jos jumala käsitteenä jätetään kulttuurin ulkopuolelle, niin se on sitten melkoinen pinnallisuuden suo, mihin siinä vajotaan, pohdiskelee Serafim Seppälä.

  • Keskustele täällä lobbauksesta!

    Onko Suomi lobbauksen villi Pohjola?

    Lobbaus on sana, jolla ei välttämättä ole positiivista kaikua. Mitä lobbaaminen nyky-Suomessa käytännössä on ja miten se toimii? Millaisia lobbareita meillä on ja mitkä ovat heidän motiivinsa? Millainen on korruption ja lobbauksen suhde? Vieraana lobbaamista väitöskirjassaan tutkinut valtiotieteiden tohtori Anders Blom, joka on itsekin pitkän linjan lobbari.

  • Politiikan tutkija Johanna Vuorelma ei korosta kulttuurien erilaisuutta vaan ihmisten samanlaisuutta

    Tutkija Johanna Vuorelma on kasvanut eurooppalaisuuteen.

    Politiikan tutkija Johanna Vuorelma ei korosta kulttuurien erilaisuutta vaan ihmisten samanlaisuutta Politiikan tutkija Johanna Vuorelma Helsingin yliopistosta asui lapsuutensa kodissa, jossa arvostettiin tietoa ja lukemista. Johanna oppi jo lapsena ajattelemaan, että hänestä voi tulla mitä vain ja että koko maailma on hänelle avoin.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Elämä

  • Keskustele täällä lobbauksesta!

    Onko Suomi lobbauksen villi Pohjola?

    Lobbaus on sana, jolla ei välttämättä ole positiivista kaikua. Mitä lobbaaminen nyky-Suomessa käytännössä on ja miten se toimii? Millaisia lobbareita meillä on ja mitkä ovat heidän motiivinsa? Millainen on korruption ja lobbauksen suhde? Vieraana lobbaamista väitöskirjassaan tutkinut valtiotieteiden tohtori Anders Blom, joka on itsekin pitkän linjan lobbari.

  • Politiikan tutkija Johanna Vuorelma ei korosta kulttuurien erilaisuutta vaan ihmisten samanlaisuutta

    Tutkija Johanna Vuorelma on kasvanut eurooppalaisuuteen.

    Politiikan tutkija Johanna Vuorelma ei korosta kulttuurien erilaisuutta vaan ihmisten samanlaisuutta Politiikan tutkija Johanna Vuorelma Helsingin yliopistosta asui lapsuutensa kodissa, jossa arvostettiin tietoa ja lukemista. Johanna oppi jo lapsena ajattelemaan, että hänestä voi tulla mitä vain ja että koko maailma on hänelle avoin.

  • Keskustele täällä päivän aiheesta!

    Lestadiolaisten taloudelliset verkostot

    Suomessa on noin 100-tuhatta vanhoillislestadiolaista. Tämä Suviseuroistaan tunnettu joukko on tiivisti verkostoitunut. Monet vanhoillislestadiolaiset toimivat yrittäjinä mm. talonrakennusalalla. Millaisia ovat heidän taloudelliset verkostonsa ja miten ne toimivat?. Vieraana on aihetta tutkinut Lapin yliopiston lehtori Aini Linjakumpu.

  • Keskustele täällä Afrikan taloudesta

    Afrikan tähdet

    Afrikassa on 54 valtiota ja yli miljardi ihmistä. Väestön ennustetaan kaksinkertaistuvan vuoteen 2050 mennessä. Millainen on Afrikan taloudellinen potentiaali ja millaisia liiketoimintamahdollisuuksia se tarjoaa suomalaisille yrityksille? Vieraina Afrikka-politiikan johtava asiantuntija Martti Eirola ulkoministeriöstä sekä tietokirjailija Esa Salminen.

  • Keskustele luottamuksesta

    Mitä tarkoittaa luottamus työpaikalla?

    Mitä on luottamus työpaikalla? Miten esimies on vastuussa luottamuksellisen ilmapiirin luomisessa? Entä työntekijät? Miten epäluottamusta pitäisi lähteä korjaamaan?

  • Koululintsarista tuli kirjailija

    Eve Hietamiehen tarina kertoo sinnikyydestä

    Koululintsarista tuli kirjailija Kirjailija Eve Hietamies tunnetaan erityisesti Yösyöttö-trilogiastaan, joka kertoo yksinhuoltajaisä Antti Pasasen elämästä. Uusikin kirja on tekeillä. Even kirjailijatarina on tarina sinnikkyydestä: koulu meni penkin alle, mutta kotona oli kirjoituskone, jota Eve takoi teini-iästä lähtien.

  • 13 kertaa Matti Nykänen

    Miten urheilijat ja urheilun tuntijat näkevät Matti Nykäsen.

    Matti Nykänen oli yksi monista Ylen Urheilu-Suomen haastateltavista kaksi vuotta sitten. Helmikuun 15. päivänä 2017 tehdyssä haastattelussa Nykänen puhui avoimesti ja hyväntuulisesti urastaan ja repaleisesta elämästään. "Kyllä on ollut ihan kaaosta. Juttuja on tehty kynällä ja värittämällä aika perkeleesti, mutta ei se mulla helppoa ole ollut.