Hyppää pääsisältöön

Professori ja pappismunkki Serafim Seppälä: Yhteisö antaa yksilölle juuret ja tulevaisuuden

Professori ja pappismunkki Serafim Seppälä työhuoneessaan Joensuussa polkupyöränsä kanssa.
Professori ja pappismunkki Serafim Seppälä Professori ja pappismunkki Serafim Seppälä työhuoneessaan Joensuussa polkupyöränsä kanssa. Kuva: Harri Anttila Serafim Seppälä,Kuusi kuvaa

Serafim Seppälä on mielenkiintoinen yhdistelmä analyyttistä tiedemiestä ja mystikkoa. Itä-Suomen Yliopiston patristiikan professorina hän pitää luentoja mm. numeroiden metafysiikasta. Silloin kun hän ei ole syventynyt tutkimukseen tai kirjoita kirjoja, hän harrastaa esimerkiksi vanhaa juutalaista tai armenialaista musiikkia.

Oulussa syntynyt ja Pohjanmaalla luterilaisessa perheessä kasvanut Veli-Petri Seppälä löysi tien ortodoksikirkkoon Lähi-idässä. Myöhemmin luostarissa hän sai nimen Serafim. Havahtuminen siihen, että ortodoksikirkko on hänen kirkkonsa ja kotinsa, tapahtui Jerusalemissa.

– Havahtuminen on oikein hyvä sana ja se tapahtui tosiaan Jerusalemissa kadulla. Kiinnitin siellä huomiota siihen, että kun kävelin protestanttisen kirkon ohi, kiihdytin askeleitani, jotta puolitutut ihmiset eivät tulisi sieltä pyytämään sisään. Tajusin että ortodoksinen kirkko on se kirkko, jossa oma henki hengittää ja missä rukouksellisesti olen kotona, kuvailee Serafim Seppälä prosessiaan.

– Tajusin, että rehellistä, on liittyä siihen kirkkoon mihin jo sisäisen olemukseni puolesta kuulun.

Munkki Valamossa teki väitöskirjansa yön hiljaisina tunteina

Suhde ortodoksiseen kirkkoon syveni myöhemmin Suomessa niin että Serafim Seppälä asui ja eli vuodet 1998–2003 Valamon luostarissa. Siellä hän antoi lupaukset ja hänet vihittiin munkiksi.

– Jerusalemista tarttui ortodoksisuus ja sen jälkeen halusin omistautua Jumalan ja kirkon palvelukseen ja oletin että se on tehtäväni. Olisin todennäköisesti jäänyt Jerusalemiin jos siellä olisi ollut joku länsimaalainen ortodoksinen yhteisö, kertoo Serafim Seppälä.

Valamossa asui tuolloin vain muutama veli ja Serafim Seppälää tarvittiin siellä. Samaan aikaan hänelle oli akateemiset jatko-opinnot Helsingin yliopistossa jääneet kesken. Vaatimaton mies ei kuitenkaan rohjennut ajatella itselleen akateemista uraa. Muutaman vuoden kuluttua kaipaus akateeminen tutkimuksen pariin nousi kuitenkin uudestaan pintaan.

– Itse asiassa se oli luostarin johtaja, joka silloin antoi, voisiko sanoa käskyn, että ”sinullahan on kuulemma väitöskirja kesken, nyt sinun pitää tehdä se loppuun”. En tänä päivänä tiedä, että kuka häntä oli lobannut tässä asiassa, en koskaan tullut sitä kysyneeksi. Tein sitten väitöskirjan ja siitä sitten elämä lähti hieman akateemisempaan suuntaan, kertoo Serafim Seppälä.

Akateeminen ura ei ollut itsestään selvyys

Serafim Seppälän tie yliopistomaailmaan oli ylipäätänsä sattumusten viitoittama. Lapsuuden kodissa ei ollut kirjoja, eikä koulussa uskottu nuoren Seppälän akateemisiin haaveisiin. Vaikka hän jo kaksivuotiaasta lähtien oli lukuhimoissaan lukenut kaiken mikä eteen tuli, niin maaseudun ahtaassa ilmapiirissä ei nähty nuoren miehen potentiaalia.

Parikymppisenä hän löysi eräästä kirjastosta Helsingin yliopiston esitteen ja silloin hän tiesi minne hänen oli päästävä. Helsingin yliopiston humanistinen tiedekunta valikoitui lopulta kaikista tiedekunnista omaksi.

– Minulla oli syvä tarve päästä laajentamaan ja syventämään maailmankuvaa ja halu ymmärtää muita. Opiskelin aluksi jonkin verran teoreettista filosofiaa ja mitä erilaisimpia humanistisia tieteitä, mutta sitten löytyi pääaine Aasian ja Afrikan laitoksella, sanoittaa Serafim Seppälä tietään akateemiseen maailmaan.

Hän oli niin innoissaan opiskelusta, että kävi lähes kaikkien humanististen alojen luennoilla ja suoritti kymmenittäin peruskursseja.

– Kertaakaan ei käynyt mielessä ajatus että tästä pitäisi olla jotain ammatillista hyötyä, vaan se oli sellaista lapsenomaista uteliaisuutta ja asioihin syventymistä, hän kuvailee opiskeluintohimoaan.

Kuolleet kirjakielet inspiroivat erityisesti

Serafim Seppälä opiskeli Helsingin Yliopistossa islamin tutkimusta, seemiläisiä kieliä ja teoreettista filosofiaa. Seemiläisistä kielistä hän hallitsee arabiaa, hepreaa, arameaa sekä syyriaa. Kaikista hän on myös tehnyt jonkun verran käännöksiä.

– Keskityin mahdollisimman kuolleisiin kirjakieliin, kuten myös arabian tapauksessa klassiseen kirjakieleen, joka on aika kaukana noista puhutuista muodoista. Itselläni on visuaalinen muisti joten minulle on helppoa lähestyä näitä kieliä, joita jokaista kirjoitetaan omalla aakkostollaan.

Serafim Seppälälle kielet ovat vain väline, joiden avulla hän pääsee tutustumaan syvemmin myös uskontoihin ja elämäntapoihin Lähi-idässä. Ennen kaikkea hän havaitsi, että hengellisyys jäsentyi siellä eri tavalla kuin Euroopassa.

– Se hengellisyyden asema niin kulttuurissa kuin ajattelussa ylipäätänsä oli se kiinnostava, niin islamissa, juutalaisuudessa kuin Lähi-idän kristillisyydessä.

Nykyajassa ei ole mitään mielenkiintoista

Akateemisen tutkimuksen ja julkaisutoiminnan lisäksi Serafim Seppälä on kirjoittanut kymmeniä kansantajuisia kirjoja. Hän työskentelee Itä-Suomen yliopistossa systemaattisen teologian ja patristiikan professorina ja hänen tutkimuskohteita ovat Bysantti, Lähi-itä ja viime aikoina myös Armenia. Kun utelen, miksi hän haluaa tutkia näitä aiheita ja mitä uutta ne voivat avata nykypäivän ihmisille, saan yllättäen vastakysymyksen.

– Itse näen tämän kysymyksen kokonaan toisinpäin: Mitä ihmettä ja kiinnostavaa on tässä ajassa? Siis ei tarvitse kuin avata mikä tahansa media ja lukea ne otsikot niin sanoisin, että kyllä kuusisataaluvulla oli paljon mielenkiintoisimmat asiat tapetilla.

Ihmetellessäni hänen vastausta ja melkein uusi kysymys huulillani Serafim Seppälä jatkaa:

– Ehkä se sama minkä kohtasin Jerusalemissa, että kaupungin draivi oli se, että ykkösjuttu oli eri uskontojen, pyhäkköjen rukouspaikoissa käyminen. Arvojärjestys oli sillä tavalla luonteva, että ensin oli tämän olevaisen takana olevat voimat ja sitten nämä tässä ajassa olevat ilmiöt sen jälkeen.

Itse hän kokee kuuluvansa paremmin sellaiseen kulttuuriin, jossa Jumala on kaiken pohja.

– Nyt kuitenkin elämme ajassa, jossa Jumala on eristetty niin kuin yhdeksi olioksi maailman reunalle. Tälläinen olio ei ole Jumala lainkaan, minkään uskonnon opetuksen mukaan.

Yhteisö on yksilöä tärkeämpi

Serafim Seppälää ihmisyydessä kiinnostaa erityisesti se mikä on yhteistä ja meitä yhdistävää.

– Se mitä luulemme itsessämme oman yksilöllisyytemme tuottamaksi, onkin aiempien sukupolvien ja toisiin pitämämme yhteyden sanelemaa. Me länsimaiset ihmiset ja minä itse siinä samassa joukossa, pidämme itseämme paljon yksilöllisempinä kuin mitä me olemme. Tämä on sellainen teema, jota tässä viime vuosina olen eri kulmista miettinyt.

Uskonnollisuuden rajaaminen kulttuurin ulkopuolelle synnyttää pinnallisuutta.

Viime vuosina Serafim Seppälää on erityisesti kiinnostanut yhteisön merkitys yksilön elämänkaaressa. Aihe on tullut ajankohtaiseksi sen myötä kun hän on tutustunut Armeniaan ja armenialaiseen kristillisyyteen. Armenialaiset ovat hänen mukaansa maailman ensimmäinen kristillinen kansa.

– Armeniassa jokainen voi olla jumalasta mitä mieltä tahansa, mutta kristinusko on syvällisesti maan kulttuurinpohja. Jopa ateistitikin siellä puhuvat siitä kuinka heillä on kristillinen identiteetti.

Holistinen yhtenäiskulttuurin luonne inspiroi Serafim Seppälää Armeniassa. Euroopassa pyrkimykset pyyhkiä kaikenlainen uskonnollisuus ja uskonnot kulttuurista etäänyttävät häntä eurooppalaisesta elämänmenosta.

– Me menetetään syvällisyyden mahdollisuus, jos uskonnollisuus rajataan kulttuurin ulkopuolelle. Uskomuksista riippumatta jos jumala käsitteenä jätetään kulttuurin ulkopuolelle, niin se on sitten melkoinen pinnallisuuden suo, mihin siinä vajotaan, pohdiskelee Serafim Seppälä.

  • Keskustele toivosta

    Etsimmekö toivoa ja onnea vääristä paikoista?

    Kirjailija Mark Mansonin mielestä ihmiset pakenevat omaa merkityksettömyytään erilaiseen viihdykkeisiin ja vääränlaisiin toivonlähteisiin. Toivoa etsitään hänen mielestään milloin uudenlaisesta dieetistä, milloin uskonnosta tai ideologiasta.

  • Keskustele tässä yrityselämästä!

    Yrityselämän ongelmana on lyhytjänteisyys

    Vaivaako yrityksiämme lyhytjänteisyystauti? Kyllä vaivaa, sanovat työelämäprpfessori Lasse Mitronen ja konsultti Timo Raikaslehto. Tauti estää tai vaikeuttaa yritysten uudistumista ja menestymistä kansainvälisessä kilpailussa. Mutta siitä voi parantua. Miten, sen Mitronen ja Raikaslehto - tuoreehkoon tutkimukseensa nojaten - kertovat tässä ohjelmassa.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Elämä

  • Keskustele toivosta

    Etsimmekö toivoa ja onnea vääristä paikoista?

    Kirjailija Mark Mansonin mielestä ihmiset pakenevat omaa merkityksettömyytään erilaiseen viihdykkeisiin ja vääränlaisiin toivonlähteisiin. Toivoa etsitään hänen mielestään milloin uudenlaisesta dieetistä, milloin uskonnosta tai ideologiasta.

  • Keskustele tässä yrityselämästä!

    Yrityselämän ongelmana on lyhytjänteisyys

    Vaivaako yrityksiämme lyhytjänteisyystauti? Kyllä vaivaa, sanovat työelämäprpfessori Lasse Mitronen ja konsultti Timo Raikaslehto. Tauti estää tai vaikeuttaa yritysten uudistumista ja menestymistä kansainvälisessä kilpailussa. Mutta siitä voi parantua. Miten, sen Mitronen ja Raikaslehto - tuoreehkoon tutkimukseensa nojaten - kertovat tässä ohjelmassa.

  • Säveltäjä Kaija Saariaho: "Inspiraatiota täytyy oppia ohjelmoimaan"

    Säveltäjälle ei suositeltu synnyttämistä.

    Säveltäjä Kaija Saariaho on eri elämänvaiheiden myötä oppinut ohjelmoimaan inspiraatiota, sillä säveltäminen on hidasta ja kärsivällisyyttä vaativaa työtä. Se on hänelle elämän tarkoitus, sillä ilman säveltämistä elämä valuu hukkaan.

  • Keskustele täällä talousnäkymistä!

    Syksyn talousnäkymät

    Hyytyykö talouskasvu - ja jos niin käy, mitä siitä seuraa Suomelle? Miltä uuden hallituksen talouspolitiikan päälinjat vaikuttavat? Muun muassa näiden kysymysten äärelle kokoontuu Mikä maksaa? -ohjelman perinteinen ekonomistiraati. Mukana ennustepäällikkö Janne Huovari Pellervosta, ennustepäällikkö Ilkka Kiema Palkansaajista ja uutena jäsenenä Etlan tuore toimitusjohtaja Aki Kangasharju.

  • Filosofi Mikko Lahtinen muokkaa kehoaan antiikin Kreikan ihanteiden mukaan

    Akateeminen kehonrakentaja mietiskelee salilla.

    Tampereen yliopistossa vaikuttava yliopistolehtori ja filosofi Mikko Lahtinen voimailee viisi kertaa viikossa. Kehonrakennusta harrastava filosofi löytää harrastukselleen akateemiset perusteet. Mieli ja keho kuuluivat jo antiikin Kreikassakin yhteen.

  • Taidehistorioitsija Anna Kortelainen: "Ei hylätä enää ketään!"

    Tietokirjailijalle avautui hylkäämisten historia.

    Taidehistorioitsija Anna Kortelainen tutustui väitöskirjaa tehdessään Albert Edelefeltin maalausten malleihin ja heidän tarinoihinsa. Erityisesti Virginien tarina kiehtoi häntä tuoreena äitinä. Myöhemmin hän löysi oman äitinsä suvun tarinasta liittymäkohtia hylkäämisten historiaan.

  • Koripallovalmentaja Henrik Dettmann ei opeta pelaajia, vaan näyttää heille suuntaa

    Henrik Dettmann on valmentanut peräti 40 vuotta koripalloa.

    Suomen koripallomaajoukkueen päävalmentaja Henrik Dettmann alkoi saavuttaa menestystä, kun hän hylkäsi perinteisen johtamistavan, johon liittyi huutojohtamista ja käskyttämistä. Täyskäännöksen ansiosta hän ei lähestynyt peliä enää menestyksen kautta, vaan pelaajalähtöisen valmentamisen avulla. Suomenruotsalaisessa perheessä varttunut Henrik Dettmann harrasti nuorena monenlaisia urheilulajeja kuten keihäänheittoa, pihalätkää, jalkapalloa ja koripalloa. Lopulta koripallo vei miehen sydämen.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Riitta Oikawan innostus Japaniin on elämänmittainen matka

    Kulttuurivaihtaja Riitta Oikawa innostuu Japanista.

    Japanilaisen majatalon pitäjä ja kulttuurivaihtaja Riitta Oikawa on tutustuttanut suomalaisia jo 50 vuoden ajan japanilaiseen kulttuuriin. Hänestä Japani tarjoaa loputtomasti esteettisiä elämyksiä. Haaveensa japanilaisesta majatalosta Riitta Oikawa toteutti 20 vuotta sitten ostettuaan perinteisen hinokipuusta tehdyn japanilaisen kylpyammeen.

  • Jättiläisaskeleet etsii ihmisiä ja maailmaa jazzin klassikkolevyjen takaa

    Jazzmusiikki kuljettaa mietteitä uusiin suuntiin.

    Viime vuoden lokakuussa etsin työhuoneellani musiikkia työntekoni taustalle. Kuulun siihen puolikkaaseen ihmiskuntaa, joka pitää musiikin kuuntelusta lukemisen tai työnteon taustalla. Mutta kun työssäni käytän sanoja, etenkin suomeksi lauletun musiikin kuunteleminen on aivan mahdotonta.

  • Painettu runo on vääjäämättä myös kuva, toteaa Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja, runoilija Anja Erämaja

    Anja Erämajan puhe Kajaanin Runoviikolla.

    Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Anja Erämajan puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2019. Merkillinen talvi ja kevät, niin paljon kirjapaketteja. Niin monta maailmaa ja tapaa sanansa asettaa. Ja tämä mahdoton tehtävä, oli otettava kantaa, valittava. Oli kestettävä se, että valitsemalla yhden jättää toisen valitsematta.