Hyppää pääsisältöön

Professori ja pappismunkki Serafim Seppälä: Yhteisö antaa yksilölle juuret ja tulevaisuuden

Professori ja pappismunkki Serafim Seppälä työhuoneessaan Joensuussa polkupyöränsä kanssa.
Professori ja pappismunkki Serafim Seppälä Professori ja pappismunkki Serafim Seppälä työhuoneessaan Joensuussa polkupyöränsä kanssa. Kuva: Harri Anttila Serafim Seppälä,Kuusi kuvaa

Serafim Seppälä on mielenkiintoinen yhdistelmä analyyttistä tiedemiestä ja mystikkoa. Itä-Suomen Yliopiston patristiikan professorina hän pitää luentoja mm. numeroiden metafysiikasta. Silloin kun hän ei ole syventynyt tutkimukseen tai kirjoita kirjoja, hän harrastaa esimerkiksi vanhaa juutalaista tai armenialaista musiikkia.

Oulussa syntynyt ja Pohjanmaalla luterilaisessa perheessä kasvanut Veli-Petri Seppälä löysi tien ortodoksikirkkoon Lähi-idässä. Myöhemmin luostarissa hän sai nimen Serafim. Havahtuminen siihen, että ortodoksikirkko on hänen kirkkonsa ja kotinsa, tapahtui Jerusalemissa.

– Havahtuminen on oikein hyvä sana ja se tapahtui tosiaan Jerusalemissa kadulla. Kiinnitin siellä huomiota siihen, että kun kävelin protestanttisen kirkon ohi, kiihdytin askeleitani, jotta puolitutut ihmiset eivät tulisi sieltä pyytämään sisään. Tajusin että ortodoksinen kirkko on se kirkko, jossa oma henki hengittää ja missä rukouksellisesti olen kotona, kuvailee Serafim Seppälä prosessiaan.

– Tajusin, että rehellistä, on liittyä siihen kirkkoon mihin jo sisäisen olemukseni puolesta kuulun.

Munkki Valamossa teki väitöskirjansa yön hiljaisina tunteina

Suhde ortodoksiseen kirkkoon syveni myöhemmin Suomessa niin että Serafim Seppälä asui ja eli vuodet 1998–2003 Valamon luostarissa. Siellä hän antoi lupaukset ja hänet vihittiin munkiksi.

– Jerusalemista tarttui ortodoksisuus ja sen jälkeen halusin omistautua Jumalan ja kirkon palvelukseen ja oletin että se on tehtäväni. Olisin todennäköisesti jäänyt Jerusalemiin jos siellä olisi ollut joku länsimaalainen ortodoksinen yhteisö, kertoo Serafim Seppälä.

Valamossa asui tuolloin vain muutama veli ja Serafim Seppälää tarvittiin siellä. Samaan aikaan hänelle oli akateemiset jatko-opinnot Helsingin yliopistossa jääneet kesken. Vaatimaton mies ei kuitenkaan rohjennut ajatella itselleen akateemista uraa. Muutaman vuoden kuluttua kaipaus akateeminen tutkimuksen pariin nousi kuitenkin uudestaan pintaan.

– Itse asiassa se oli luostarin johtaja, joka silloin antoi, voisiko sanoa käskyn, että ”sinullahan on kuulemma väitöskirja kesken, nyt sinun pitää tehdä se loppuun”. En tänä päivänä tiedä, että kuka häntä oli lobannut tässä asiassa, en koskaan tullut sitä kysyneeksi. Tein sitten väitöskirjan ja siitä sitten elämä lähti hieman akateemisempaan suuntaan, kertoo Serafim Seppälä.

Akateeminen ura ei ollut itsestään selvyys

Serafim Seppälän tie yliopistomaailmaan oli ylipäätänsä sattumusten viitoittama. Lapsuuden kodissa ei ollut kirjoja, eikä koulussa uskottu nuoren Seppälän akateemisiin haaveisiin. Vaikka hän jo kaksivuotiaasta lähtien oli lukuhimoissaan lukenut kaiken mikä eteen tuli, niin maaseudun ahtaassa ilmapiirissä ei nähty nuoren miehen potentiaalia.

Parikymppisenä hän löysi eräästä kirjastosta Helsingin yliopiston esitteen ja silloin hän tiesi minne hänen oli päästävä. Helsingin yliopiston humanistinen tiedekunta valikoitui lopulta kaikista tiedekunnista omaksi.

– Minulla oli syvä tarve päästä laajentamaan ja syventämään maailmankuvaa ja halu ymmärtää muita. Opiskelin aluksi jonkin verran teoreettista filosofiaa ja mitä erilaisimpia humanistisia tieteitä, mutta sitten löytyi pääaine Aasian ja Afrikan laitoksella, sanoittaa Serafim Seppälä tietään akateemiseen maailmaan.

Hän oli niin innoissaan opiskelusta, että kävi lähes kaikkien humanististen alojen luennoilla ja suoritti kymmenittäin peruskursseja.

– Kertaakaan ei käynyt mielessä ajatus että tästä pitäisi olla jotain ammatillista hyötyä, vaan se oli sellaista lapsenomaista uteliaisuutta ja asioihin syventymistä, hän kuvailee opiskeluintohimoaan.

Kuolleet kirjakielet inspiroivat erityisesti

Serafim Seppälä opiskeli Helsingin Yliopistossa islamin tutkimusta, seemiläisiä kieliä ja teoreettista filosofiaa. Seemiläisistä kielistä hän hallitsee arabiaa, hepreaa, arameaa sekä syyriaa. Kaikista hän on myös tehnyt jonkun verran käännöksiä.

– Keskityin mahdollisimman kuolleisiin kirjakieliin, kuten myös arabian tapauksessa klassiseen kirjakieleen, joka on aika kaukana noista puhutuista muodoista. Itselläni on visuaalinen muisti joten minulle on helppoa lähestyä näitä kieliä, joita jokaista kirjoitetaan omalla aakkostollaan.

Serafim Seppälälle kielet ovat vain väline, joiden avulla hän pääsee tutustumaan syvemmin myös uskontoihin ja elämäntapoihin Lähi-idässä. Ennen kaikkea hän havaitsi, että hengellisyys jäsentyi siellä eri tavalla kuin Euroopassa.

– Se hengellisyyden asema niin kulttuurissa kuin ajattelussa ylipäätänsä oli se kiinnostava, niin islamissa, juutalaisuudessa kuin Lähi-idän kristillisyydessä.

Nykyajassa ei ole mitään mielenkiintoista

Akateemisen tutkimuksen ja julkaisutoiminnan lisäksi Serafim Seppälä on kirjoittanut kymmeniä kansantajuisia kirjoja. Hän työskentelee Itä-Suomen yliopistossa systemaattisen teologian ja patristiikan professorina ja hänen tutkimuskohteita ovat Bysantti, Lähi-itä ja viime aikoina myös Armenia. Kun utelen, miksi hän haluaa tutkia näitä aiheita ja mitä uutta ne voivat avata nykypäivän ihmisille, saan yllättäen vastakysymyksen.

– Itse näen tämän kysymyksen kokonaan toisinpäin: Mitä ihmettä ja kiinnostavaa on tässä ajassa? Siis ei tarvitse kuin avata mikä tahansa media ja lukea ne otsikot niin sanoisin, että kyllä kuusisataaluvulla oli paljon mielenkiintoisimmat asiat tapetilla.

Ihmetellessäni hänen vastausta ja melkein uusi kysymys huulillani Serafim Seppälä jatkaa:

– Ehkä se sama minkä kohtasin Jerusalemissa, että kaupungin draivi oli se, että ykkösjuttu oli eri uskontojen, pyhäkköjen rukouspaikoissa käyminen. Arvojärjestys oli sillä tavalla luonteva, että ensin oli tämän olevaisen takana olevat voimat ja sitten nämä tässä ajassa olevat ilmiöt sen jälkeen.

Itse hän kokee kuuluvansa paremmin sellaiseen kulttuuriin, jossa Jumala on kaiken pohja.

– Nyt kuitenkin elämme ajassa, jossa Jumala on eristetty niin kuin yhdeksi olioksi maailman reunalle. Tälläinen olio ei ole Jumala lainkaan, minkään uskonnon opetuksen mukaan.

Yhteisö on yksilöä tärkeämpi

Serafim Seppälää ihmisyydessä kiinnostaa erityisesti se mikä on yhteistä ja meitä yhdistävää.

– Se mitä luulemme itsessämme oman yksilöllisyytemme tuottamaksi, onkin aiempien sukupolvien ja toisiin pitämämme yhteyden sanelemaa. Me länsimaiset ihmiset ja minä itse siinä samassa joukossa, pidämme itseämme paljon yksilöllisempinä kuin mitä me olemme. Tämä on sellainen teema, jota tässä viime vuosina olen eri kulmista miettinyt.

Uskonnollisuuden rajaaminen kulttuurin ulkopuolelle synnyttää pinnallisuutta.

Viime vuosina Serafim Seppälää on erityisesti kiinnostanut yhteisön merkitys yksilön elämänkaaressa. Aihe on tullut ajankohtaiseksi sen myötä kun hän on tutustunut Armeniaan ja armenialaiseen kristillisyyteen. Armenialaiset ovat hänen mukaansa maailman ensimmäinen kristillinen kansa.

– Armeniassa jokainen voi olla jumalasta mitä mieltä tahansa, mutta kristinusko on syvällisesti maan kulttuurinpohja. Jopa ateistitikin siellä puhuvat siitä kuinka heillä on kristillinen identiteetti.

Holistinen yhtenäiskulttuurin luonne inspiroi Serafim Seppälää Armeniassa. Euroopassa pyrkimykset pyyhkiä kaikenlainen uskonnollisuus ja uskonnot kulttuurista etäänyttävät häntä eurooppalaisesta elämänmenosta.

– Me menetetään syvällisyyden mahdollisuus, jos uskonnollisuus rajataan kulttuurin ulkopuolelle. Uskomuksista riippumatta jos jumala käsitteenä jätetään kulttuurin ulkopuolelle, niin se on sitten melkoinen pinnallisuuden suo, mihin siinä vajotaan, pohdiskelee Serafim Seppälä.

  • Keskustele epäkohtien korjaamisesta

    Miksi ihmiskunta sopeutuu vääryyksiin?

    Maailma on täynnä suuria epäkohtia, jotka olisivat kuitenkin korjattavissa. Esimerkiksi ilmastonmuutos ja syvä eriarvoisuus. Miksi ihmiset eivät joukolla ala vaatia muutoksia, vaan liian helposti tyytyvät toteamaan, että maailma nyt vaan on epäreilu paikka? Mikä voisi olla sellainen maailmanlaajuinen liike, että se saisi todella aikaan muutoksia?

  • Kulttuurijohtaja, kansanmuusikko Sari Kaasinen: "Toimeliaan karjalaisäidin malli ohjaa minua."

    Kulttuurijohtajana olen myös äiti

    Vahvat karjalaisnaiset ja suvun äidit ovat vaikuttaneet Joensuun kulttuurijohtaja ja muusikko Sari Kaasisen elämään. Kolmelle tyttärelleen Kaasinen toivoo antaneensa hyvät elämän eväät. Kaikki kolme ovat jo lentäneet pesästä, mutta naisten välinen yhteys on vahva. Rääkkylän Rasinkylään pari vuotta sitten takaisin muuttanut Sari Kaasinen on aina innostunut uusista haasteista. Joensuun kulttuuri johtajana nykyään toimiva Kaasinen iloitsee kotikaupunkinsa kulttuurimyönteisyydestä.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Elämä

  • Keskustele epäkohtien korjaamisesta

    Miksi ihmiskunta sopeutuu vääryyksiin?

    Maailma on täynnä suuria epäkohtia, jotka olisivat kuitenkin korjattavissa. Esimerkiksi ilmastonmuutos ja syvä eriarvoisuus. Miksi ihmiset eivät joukolla ala vaatia muutoksia, vaan liian helposti tyytyvät toteamaan, että maailma nyt vaan on epäreilu paikka? Mikä voisi olla sellainen maailmanlaajuinen liike, että se saisi todella aikaan muutoksia?

  • Kulttuurijohtaja, kansanmuusikko Sari Kaasinen: "Toimeliaan karjalaisäidin malli ohjaa minua."

    Kulttuurijohtajana olen myös äiti

    Vahvat karjalaisnaiset ja suvun äidit ovat vaikuttaneet Joensuun kulttuurijohtaja ja muusikko Sari Kaasisen elämään. Kolmelle tyttärelleen Kaasinen toivoo antaneensa hyvät elämän eväät. Kaikki kolme ovat jo lentäneet pesästä, mutta naisten välinen yhteys on vahva. Rääkkylän Rasinkylään pari vuotta sitten takaisin muuttanut Sari Kaasinen on aina innostunut uusista haasteista. Joensuun kulttuuri johtajana nykyään toimiva Kaasinen iloitsee kotikaupunkinsa kulttuurimyönteisyydestä.

  • Toivokaa runoja lapsuudesta ja lapsuuden loppumisesta

    Yle Radio 1:ssä kuunnellaan toiverunoja.

    Koulut loppuvat, valkolakit painetaan päähän ja Yle Radio 1:ssä kuunnellaan toiverunoja lapsuudesta ja lapsuuden loppumisesta. Millaisesta lapsuudesta sinun toiverunosi kertoo? Viekö se ikuisesti kestäviin kesiin ja huolettomaan leikkiin vai onko mukana myös tummempia sävyjä?

  • Keskustele tässä kasvuyrityksistä!

    Uskallatko sijoittaa kasvuyritykseen

    Moni on kiinnostunut sijoittamaan kasvuyrityksiin, mutta kokee ettei tiedä niistä riittävästi. Kenelle sijoittaminen kasvuyrityksiin sopii? Millaisia ovat riskit? Vieraina johtaja Markku Jussila Springvest Oy:stä ja toimitusjohtaja Pia Santavirta Pääomasijoittajat ry:stä.

  • Keskustele raitistumisesta

    Miten raitistua?

    Oletko itse raitistunut tai oletko seurannut läheisesi kamppailua alkoholismin kanssa? Mikä auttoi, mikä ei? Pitääkö alkoholistin pyrkiä täysraittiuteen vai riittääkö juomisen vähentäminen?

  • Kapellimestari Hannu Lintu rakastaa pitkiä lentoja

    Kapellimestari Hannu Lintu nauttii työstään myös ulkomailla.

    Radion sinfoniaorkesterin järjestyksessä kahdeksas ylikapellimestari Hannu Lintu tekee paljon töitä ulkomailla, viime aikoina erityisesti Tokiossa, Washingtonissa, Dallasissa ja Detroitissa sikäläisten sinfoniaorkesterien kanssa. Konserttimatkat ovat hänelle kuitenkin muutakin kuin työtä: ne merkitsevät omaa aikaa ja lepoa kotikaupungin Helsingin kiireisestä arjesta. Tie maailmanmenestykseen alkoi Raumalta.

  • Keskustele tässä eläkkeistä!

    Vieläkö eläkepommi tikittää?

    Väki vanhenee ja syntyvyys alenee vuosi vuodelta. Viime vuonna vauvoja syntyi ennätysmäisen vähän eli 47 577. Syntyvyys on laskenut koko tämän vuosikymmenen ajan. Nykyistä vähemmän vauvoja Suomeen syntyi viimeksi 1800-luvulla. Riittävätkö eläkejärjestelmämme rahkeet myös tulevaisuudessa? Kuinka paljon eläkeikämme vielä nousee?

  • Järisyttävän feministinen ja räikeän rasistinen - Tuulen viemää on ristiriitainen romaani, joka pitää lukea!

    Huikea lukukokemus, joka läpsii lukijaa kasvoihin.

    - Juha Hurme tässä moi! Mun oli ihan pakko soittaa, kun tää on niin mahtava kirja. Mä oon sivulla 620 ja nyt se s**tanan Scarlett osti itelleen sahan! Mulla menee muut työt ihan metsään, kun vaan ahmin tätä Tuulen viemää... Aloin lukea Margaret Mitchellin Tuulen viemää -romaania korkein ennakko-odotuksin.

  • Kirjailija Kaari Utrio yhdistää kirjoissaan huvin ja hyödyn

    Suomalaiset haluavat rentoutua tiedon parissa

    Rentoutuessaan lukemalla suomalainen haluaa huvin ja hauskuuden lisäksi myös tietoa. Kirjailija ja kustantaja Kaari Utrio teki oivalluksen jo uransa alussa ja niinpä hän on kirjoissaan yhdistänyt historian faktoja romantiikkaan ja jännitykseen. Somerniemellä asuva kirjailija ja kustantaja ei vielä ehdi eläköityä.

  • Keskustele täällä taksiuudistuksesta!

    Täyttyivätkö taksiuudistuksen tavoitteet?

    Suomalainen taksilainsäädäntö muuttui radikaalisti viime heinäkuun alusta. Tavoitteena oli kilpailua vapauttamalla laskea hintaa ja lisätä taksien käyttöä. Miltä tilanne näyttää nyt? Vieraina ovvat Taksiliiton toimitusjohtaja Timo Koskinen, Toimitusjohtaja Topi Simola Cabonline Finlandista ja yhdyskuntasuhteiden johtaja Robert Torvelainen Suomen Uberista.

  • Keskustele täällä lihansyönnistä!

    Onko lihansyöntimme kestävällä tasolla?

    Ruuantuotannon osuus on neljännes ihmisen aiheuttamista ilmastopäästöistä. Suurin osa päästöistä liittyy maidon- ja lihantuotantoon. Eläinperäisen ruuan syöminen hukkaa valtavasti maapallon resursseja. Kasviperäisessa ruuantuotannossa yksi hehtaari riittää ruokkimaan noin neljä kertaa enemmän ihmisiä kuin eläinperäisessä tuotannossa. Näin sanoo WWF:n ruoka-asiantuntija Annukka Valkeapää.