Hyppää pääsisältöön

Uudenvuoden luontolupaus – Jasper Pääkkönen, Pihla Viitala ja Eija Ahvo aikovat suojella ilmastoa

Näyttelijä Pihla Viitala.
Pihla Viitala lupaa jättää muovipussit ostamatta Näyttelijä Pihla Viitala. Kuva: Kimmo Hiltunen / Yle Zaida Bergroth,elokuvaohjaajat,Maria Åkerblom,elokuvat,Olustveren kartano,Pihla Viitala

Vuosi vaihtuu – mitä, jos uudenvuodenlupaukset tehtäisiin tällä kertaa ilmaston hyväksi? Luonto kiittää, olivatpa hyvät teot isoja tai arkisen pieniä. Pääasia, että teemme jotakin emmekä vain aio. Lue, millaisia lupauksia tutut näyttelijät antavat vuodelle 2019.

Pihla Viitala pyrkii ensi vuonna muovittomampaan arkeen.

– Jos voi valita kahdesta tuotteesta, valitsen sen, jota ei ole pakattu muovikääreisiin.

Hän lupaa myös kuljettaa kauppakassia ahkerammin mukana.

– Ärsyttää, jos joutuu niitä ostamaan, mutta onneksi joissain liikkeissä niitä nykyään jopa vuokrataan.

Elokuva-alalla kovassa nosteessa oleva ja siksi paljon matkusteleva Jasper Pääkkönen kantaa huolta työmatkoistaan.

– Minun lupaukseni on kompensoida kaikesta elämisestäni – ja mikä tärkeintä – työhöni ja harrastuksiini liittyvästä matkustuksesta aiheutuvat ilmastopäästöt. Maksan päästökompensaatiokorvauksia moninkertaisen määrän päästöihini nähden, mikä tarkoittaa sitä, että ilmakehästä poistuu enemmän hiiltä kuin toimintani sinne vapauttaa.

Jasper Pääkkönen
Jasper Pääkkönen lupaa kompensoida liikennepäästöjään. Jasper Pääkkönen Kuva: Yle/Helena von Alfthan

Pro Finlandialla juuri palkittu näyttelijä ja Unicefin hyvän tahdon lähettiläänä tunnettu Eija Ahvo pyrkii vaikuttamaan ilmaston hyväksi omien arkivalintojensa kautta.

– Ensi vuonna lupaan satsata lähi- ja sesonkiruokaan. Kierrätän paljon, ja laitatimme juuri aurinkopaneelit talomme katolle.

Ohjaaja Eija Ahvo lämmittelee laulajia iloisesti nauraen
Eija Ahvo lupaa satsata lähiruokaan. Ohjaaja Eija Ahvo lämmittelee laulajia iloisesti nauraen Kuva: Yle/Anna-Kaisa Brenner näyttelijät,eija ahvo

Mikä on sinun uudenvuodenlupauksesi ilmaston hyväksi?

Kerro meille ja haasta kaverisikin. Kirjoita lupauksesi kommenttikenttään – julkaisemme inspiroivimmista lupauksista ja ideoista lukupaketin heti alkuvuodesta.

Kommentit
  • Miksi ahven kellertää ja jää vihertää?

    Luontoillan kuulijoiden kuvalliset kysymykset.

    Miten ahvenesta tuli kultaisen kellertävä? Entä mihin ilmiöön retkiluistelija törmäsi, kun näki Pernajanlahden jäällä kilometreittäin vihreää halkeamaa? Luontoillassa pohditaan tällä kertaa muun muassa kuulijoiden lähettämien kuvien erikoisen värisiä luonnonilmiöitä.

  • Lumivyöryä ei voi täysin ennustaa, mutta vaaraa voi ennakoida

    Lumivyöryn laukeamisen syyt ja seuraukset.

    Lumipeitteen vyöryherkkyys riippuu maastosta ja sääoloista. Jyrkkä rinne ja paljon lunta, kevätauringon paahde tai kova tuuli – lumipeitteen ja lumen koostumus muuttuu jatkuvasti. Kukaan ei hallitse kaikkea, mutta vyöryvaaraa voidaan tutkia ja ennakoida.

  • Nuori aktivisti jalosti ilmastoahdistuksen toiminnaksi – Laura Kolehmainen ja tuhannet muut vaativat päättäjiltä pikaista ryhtiliikettä

    Laura Kolehmainen päätti yksin aloittaa ilmastokampanjoinnin

    Kun karua kieltä puhunut ilmastoraportti julkaistin viime vuoden lopulla, Laura Kolehmainen päätti toimia. Hän aloitti yksin ilmastokampanjan, jolla yritetään herättää päättäjiä toimimaan. Nyt kampanjaan on liittynyt suuri joukko ihmisiä ja vetoomuksen ovat jo tuhannet allekirjoittaneet. Kolehmainen toivoo, että kampanja poistaa ilmastoahdistusta ja antaa ihmisille tunteen siitä, että asioille voi vielä tehdä jotain.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Luonto

  • Miksi ahven kellertää ja jää vihertää?

    Luontoillan kuulijoiden kuvalliset kysymykset.

    Miten ahvenesta tuli kultaisen kellertävä? Entä mihin ilmiöön retkiluistelija törmäsi, kun näki Pernajanlahden jäällä kilometreittäin vihreää halkeamaa? Luontoillassa pohditaan tällä kertaa muun muassa kuulijoiden lähettämien kuvien erikoisen värisiä luonnonilmiöitä.

  • Nuori aktivisti jalosti ilmastoahdistuksen toiminnaksi – Laura Kolehmainen ja tuhannet muut vaativat päättäjiltä pikaista ryhtiliikettä

    Laura Kolehmainen päätti yksin aloittaa ilmastokampanjoinnin

    Kun karua kieltä puhunut ilmastoraportti julkaistin viime vuoden lopulla, Laura Kolehmainen päätti toimia. Hän aloitti yksin ilmastokampanjan, jolla yritetään herättää päättäjiä toimimaan. Nyt kampanjaan on liittynyt suuri joukko ihmisiä ja vetoomuksen ovat jo tuhannet allekirjoittaneet. Kolehmainen toivoo, että kampanja poistaa ilmastoahdistusta ja antaa ihmisille tunteen siitä, että asioille voi vielä tehdä jotain.

  • Avara luonto keväällä 2019

    Avaran luonnon uusia luontodokumentteja lauantaisin TV1:ssä.

    Avaran luonnon dokumentteja keväällä 2019. YLE TV1 lauantaisin klo 18:45. (Uusinta sunnuntaisin klo 8:05)

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Punatulkku

    Punatulkuille maistuvat ruokintapaikkojen siemenet.

    Punatulkku on talitiaista isompi ja pulleampi, kuin vailla kaulaa. Nokka on kolmiomainen ja pyrstö pitkähkö. Selkä on vaalean siniharmaa, siipisulat ja päälaki mustat. Koiras on alta helakanpunainen, naaras punertavanharmaa.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Vihervarpunen

    Vihervarpuset ovat oppineet käymään ruokintapaikoilla.

    Lyhytpyrstöinen vihervarpunen on päältä kellanvihreä. Koiraan rinta on sitruunankeltainen ja vatsa valkoinen, päälaki ja kurkkutäplä ovat mustat. Naaras on himmeämpi, eikä päässä ole mustaa. Nuori on voimakkaasti viiruinen. Siivellä on keltainen juova

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Urpiainen ja tundraurpiainen

    Talvisin urpiainen on yleinen etelässäkin.

    Urpiainen on hieman talitiaista pienempi, ja sillä on pieni nokka. Se on päältä tummaviiruisen harmaanruskea ja alta viirukkaan likaisenvalkoinen. Selän takaosa on vaalea ja viiruinen. Otsa on punainen, ja koiraalla rintakin. Tundraurpiaista on hyvin vaikea erottaa lähisukulaisestaan urpiaisesta.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Töyhtötiainen

    Töyhtötiainen on hyvin yleinen metsävaltaisilla seuduilla.

    Töyhtötiainen on sinitiaisen kokoinen, päältä harmaanruskea ja alta vaaleampi tiainen, jonka päälaella sojottaa mustavalkoraitainen, suippo töyhtö. Uteliaan ja pirteästi hyörivän töyhtötiaisen huomaa useimmiten iloisesti tirrittävästä äänestä.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Kuukkeli

    Kuukkeli vierailee syksyllä metsäseutujen pihapiireissä.

    Mustarastasta isompi kuukkeli muistuttaa olemukseltaan ja lento- ja liikkumistavoiltaan närheä. Sillä on pitkä pyrstö ja pienehkö nokka. Yläpuoli on harmaanruskea, alapuoli, siiventaive ja pyrstönsivut oranssit. Yhteysäänet ovat naukuvia, viheltäviä ja rääkyviä.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Hömötiainen

    Peloton hömötiainen elää havu- ja sekametsissä.

    Hieman talitiaista pienempi, isopäinen hömötiainen on päältä ruskeanharmaa, alta vaalea. Posket ovat valkoiset, päälaki ja niska mustat. Hömötiaisen huomaa useimmiten surumielisesti viheltävästä laulusta ”tjyy-tjyy-tiyy-tiyy” ja käheästi sähisevästä varoitusäänestä.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Pyrstötiainen

    Useimpina vuosina pyrstötiaiset talvehtivat pesimäseuduilla.

    Pyrstötiaisen palleromainen ruumis on tuskin sinitiaisen kokoluokkaa, mutta pyrstö huomiota herättävän pitkä (7–9 cm). Pää ja alapuoli ovat vitivalkoiset, ja selkä on musta. Hartioilla on punaruskeaa, kupeilla vaaleanpunertavaa. Nuorella poski ja niska ovat tummat.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Tikli

    Tikli on osittaismuuttaja.

    Talitiaista vähän pienempi tikli on korea ilmestys; siivellä on leveä keltainen juova ja päässä valkoista, punaista ja mustaa. Päältä lintu on kellanruskea, vatsasta valkoinen ja rinnasta oranssi. Nuoren rinta, kupeet ja selkä ovat viiruiset, pää harmaanvalkoinen. Laulu on särisevää visertelyä, johon sekoittuu näppäileviä ”did, diklit, dididlit…” -kutsuääniä.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Räkättirastas

    Räkättirastas on äärimmäisen yleinen koko Suomessa.

    Räkättirastaan selkä on punaruskea, pää ja pyrstö harmaat, vatsa valkoinen. Rinta ja kupeet ovat täplikkään kellertävät. Äänet ovat erilaista räksytystä; räkättirastas on hyvin äänekäs.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Fasaani

    Fasaani syö siemeniä, kasvinversoja ja pikkuötököitä.

    Fasaanin ruumis on kesykyyhkyn kokoluokkaa, mutta pyrstö poikkeuksellisen pitkä; koiraalla 35–45 cm ja naaraalla 20–25 cm. Koiras on suureksi osaksi kuparinpunainen, mutta siivillä ja hartioilla on mustaa, valkoista ja harmaata kirjailua. Posket ja heltat ovat kirkkaanpunaiset. Naaras on kauttaaltaan kellanruskea mustin täplin

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Kuusitiainen

    Kuusitiainen on yleinen Etelä-Suomessa.

    Kuusitiainen on vieläkin pienempi ja vilkkaampi kuin sinitiainen. Sillä on sinertävänharmaa selkä- ja likaisenvaalea vatsapuoli. Päälaki on musta, posket ja niskalaikku valkoiset.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Talitiainen

    Talitiainen on utelias ja kekseliäs etsiessään ravintoa.

    Talitiainen on suurin tiaisemme, varpusen kokoinen. Sillä on keltainen vatsa, musta päälaki ja valkoiset posket, vihreä selkä ja siniharmaat siivet. Musta vatsajuova on koiraalla leveä, naaraalla kapea.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Varpuspöllö

    Varpuspöllö elää samoilla seuduilla kesät talvet.

    Varpuspöllö on vain punatulkun kokoinen, mustarastasta pienempi, lyhytpyrstöinen pöllö. Yläpuoli on valkopilkkuisen ruskea, alapuoli tummajuovaisen vaalea. Silmät ovat pistävänkeltaiset. Koiraan soidinääni on punatulkun ääntä muistuttava vihellys ”pyy, pyy…”.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Puukiipijä

    Puukiipijä liittyy syksyllä tiaisten talviparveen.

    Talitiaista vähän pienempi ja solakka puukiipijä on päältä valkopilkkuisen ruskea ja alta valkoinen. Sillä on pitkä ja ohut, kaareva nokka. Helpointa puukiipijä on tunnistaa liikkumistavasta: lintu kipuaa nykivästi puunrunkoa ylöspäin ja lennähtää kohta toisen puun tyvelle.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee?

    Lintulaudoilla on talvella tungosta

    Talvi on Suomessa eläville linnuille vaikein vuodenaika lyhyen päivänvalon, pakkasten ja lumipeitteen vuoksi. Jos ruokaa on riittävästi, useimmat linnut kyllä selviävät pakkasista. Ruokinnan tinkimätön ykkössääntö on, että loppusyksyllä aloitettua ruokintaa ei saa talven kuluessa lopettaa.

  • Oletko luolaihminen – tunnetko Suomen rotkot ja onkalot? Testaa tietosi!

    Suomi on tuhansien luolien maa

    Sinäkö Suomen Indiana Jones vai kenties vasta Junior? Suomi ei ole ainoastaan tuhansien järvien, vaan myös tuhansien luolien maa. Valtaosaan niistä liittyy jokin kiehtova tarina – salakuljetusta, piilopaikkoja, piruja ja pontikan keittoa. Luola on tarjonnut ihmiselle suojan mitä erilaisimmista syistä. Testaa tietosi Suomen luolien historiasta, arkeologiasta ja geologiasta.

  • Tunnistatko jääkauden jäljet Suomen luonnossa? Tee Yle Luonnon testi

    Jääkaudet murjoivat ja muokkasivat Suomen maaperää.

    Suomi on ollut vuosimiljoonien aikana useita kertoja paksun mannerjäätikön peitossa. Jääkaudet murjoivat ja muokkasivat Suomen maaperää, siirsivät ja siloittivat kiviä sekä kallioita. Paljasta sisäinen geologisi ja testaa, tunnistatko jääkauden jäljet Suomen luonnossa.

  • Linnuilla on uskomattomia konsteja talven kylmyyden selättämiseen

    Zombietila ja vettä eristävä öljy, näin selvitään talvesta

    Tiesitkö, että pikkulinnut menevät kovilla pakkasilla zombie -tilaan ja linnut katoavat talviöinä? Suomen jäätävä talvi pakottaa linnut keksimään mitä ihmeellisempiä keinoja täällä pärjäämiseen. Onneksi talven Suomessa sinnitellyttä odottaa keväällä suuri palkinto.

  • Koristele pönttösi rauhassa - linnuille kelpaa pönttö kuin pönttö

    Sileät sisäseinät eivät haittaa pikkulinnun pöntössä

    Lintu ei koristeltua pönttöä tarvitse, mutta ei siitä ole linnulle haittaakaan. Varsinkin kun pitää huolen siitä, ettei pöntössä ole mitään mihin lintu voi jäädä kiinni. Pikkulintujen pöntöissä sileät sisäpinnat eivät ole ongelma. Poikaset lentävät itse pöntöstä ulos.