Ex-thainyrkkeilijä Katru Perkkiölle kilpauran lopetus oli kuin pieni kuolema

Kilpaurheilun lopettaminen on pitkä prosessi ja suuri elämänmuutos, joka voi olla verrattavissa työttömyyteen, avioeroon tai “pieneen kuolemaan” kuten entinen thainyrkkeilijä Katarina ‘Katru’ Perkkiö omaa elämänmuutostaan kuvaa.

Jos identiteetti on rakentunut pitkälti urheilusuoritusten ja kilpailun varaan on odotettavissa vähintäänkin mielensisäistä myllerrystä ja vieroitusoireita kun lopettamisen aika lähenee. Luopuminen voi olla tuskallinen kokemus, sillä hyppy kilpailijasta kuntoilijaksi on valtava. Jokaisen prosessi on kuitenkin yksilöllinen.

Intohimoinen treenaaja

Katru Perkkiö eli ja hengitti thainyrkkeilyä. Hän rakasti treenaamista ja piiskasi itseään äärirajoille niin henkisesti kuin fyysisestikin. Polte ja palo lajiin oli voimakkaampaa kuin mikään muu tunne oli koskaan hänen elämässään ollut.

- Kehitin henkisiä ominaisuuksia menemällä epämukavuusalueelle ja opin jopa nauttimaan siitä. Kuljin tavallaan pelkoa päin ja oivalsin, että jännitys itseasiassa terävöitti aistini juuri oikealle tasolle.

- Tällä kolikolla oli myös kääntöpuolensa. Olin parhaimmillani, kun astelin kehään haastajana mahdottoman edessä. Jos vastassa oli vaaraton vastustaja, en syttynyt.

Keho lähetti varoitusviestejä

Katru ei omassa sarjassaan otellessa hävinnyt Pohjoismaissa kertaakaan. Hän voitti myös useita Suomen mestaruuksia, Euroopan mestaruuden sekä ammattilaisten WMC-liiton Pohjoismaiden mestaruuden vuonna 2009, mutta MM-kilpailut Bangkokissa samana vuonna olivat intohimoiselle treenaajalle ja ottelijalle pettymys.

Vaikka Katru oli koko kilpauransa ajan syönyt terveellisesti ja omasta mielestään paljon, oli vuosien rankka treeni kuluttanut kehon rasvavarastot minimiin. Hän kärsi usein myös anemiasta ja edellä mainitut seikat yhdistettynä ikääntymisen mukanaan tuomiin haasteisiin vaikeuttivat palautumista olennaisesti.

- Kehoni oli monin tavoin yrittänyt viestiä minulle liian kovasta fyysisestä rasituksesta. Olin vaientanut nämä viestit, mutta nyt sain niistä tukea lopettamispäätökselle. Koska niin järkevät naiset tekevät, lopettavat ajoissa.

Asia ei kuitenkaan ollut niin yksinkertainen. Vaakakupissa painoivat järki vastaan tunne. Sydän sykki edelleen thainyrkkeilylle. Katru ei saanut poltetta ja paloa lajiin ja treenaamiseen sammumaan millään. Edes julkinen tiedote lopettamispäätöksestä ei auttanut.

- Minusta tuli ex-thainyrkkeilijä, joka osasi lopettaa ajoissa. Jokin ei silti tuntunut oikealta. Olin matkalla ei mihinkään ja elämästäni katosivat jollakin tasolla värit.

Mitä jää jäljelle? Kuka minä olen?

Urheilupsykologi, entinen thainyrkkeilijä, Jaana Blom tunnistaa paitsi ammattinsa, myös omakohtaisen kokemuksen kautta kilpauran lopettamiseen liittyvät haasteet.

Jaana Blom on sertifioitu urheilupsykologi. Urheilupsykologi Jaana Blom Kuva: Satu Mali Urheilupsykologia,jaana blom

Jaanan oma irtautumisprosessi alkoi loukkaantumisesta. Hän oli juuri valmistautumassa thainyrkkeilyn SM-kisoihin kun yllättävä silmävamma esti turnaukseen osallistumisen ja lääkäri suositteli lajin lopettamista kokonaan. Jaana jatkoi kuitenkin lajin parissa. Hän oli myös valmistunut psykologiksi samaan aikaan kun treenasi ja kilpaili aktiivisesti.

- Urheilija joutuu kohtaamaan kysymyksiä siitä, mitä muuta hän on kuin urheilija. Koko identiteetti on voinut lapsesta asti rakentua urheilun varaan. Onhan se sitten aika kuumottava tilanne kun pitäisi lopetella uraa. Mitä jää jäljelle, kuka olen, miten määrittelen itseni? Tärkeää olisi jo uran aikana ennakoida tätä siirtymää, jotta urheilijalla olisi myös muuta elämässään uran loputtua.

Jaana huomauttaa että urheilu-uran loppumisen tavalla on myös merkitystä. Onko urheilijan ura loppumassa koska hän ei enää pärjää vai onko tullut luonteva ajankohta keskittyä elämässä johonkin muuhun.

- Itsellä kävi osittain juuri näin. Muut osa-alueet kuten perhe ja äitiys vahvistuivat siinä määrin, että siirtyminen oli helpompaa. Halu palata kilpakehään kuitenkin säilyi ja pohdin useamman vuoden ajan "paluuta". Itse asiassa vieläkin saatan ajoittain tuntea halua kilpailla thainyrkkeilyssä.

Kehään vaikka rinnat maitoa tihkuen

Myös Katrusta tuli äiti, joka yritti jatkaa elämää eteenpäin ilman kilpaurheilua osittain siinä onnistuenkin. Raskausaikana oli helppo pysyä pois salilta, koska Katru ei halunnut ottaa riskejä lapsen suhteen.

- Kun synnytyksestä oli kulunut kuukausi, tapasin sattumalta vanhan treenikaverini. Ennen kuin huomasinkaan olin sopinut sparrit salille. Ja kun muutama kuukausi oli vierähtänyt olinkin taas jo kehässä, rinnat äidinmaitoa tihkuen. Ja niin hiillos oli syttynyt, eikä lopettamisesta ollut tietoakaan.

Katru treenasi taas vanhaan malliin, mutta treeneistä alkoi tulla kivuliaita ja jääpusseja kului. Huonosti nukutut yöt sekä rääkätyn kehon ja intohimoisen mielen epätasapaino eivät olleet 40-vuotiaan kotiäidin puolella. Kaikesta tästä huolimatta Katru valmistautui jälleen thainyrkkeilyn SM-kisoihin.

Viimeinen ottelu

Vuonna 2013 alle 60-kiloisten sarjassa finaalissa olivat vastakkain “vanha sotaratsu” ja “suomalaisen thainyrkkeilyn kruunaamaton kuningatar”. Katru lähti otteluun altavastaajana.

- Tiedostin ottavani valtavan riskin haastamalla puolikuntoisena itsensä kuningattaren. Mutta en voinut vastustaa kiusausta. Pukuhuoneessa olin toisaalta vapautunut, toisaalta huolestunut. Mutta kun vuoroni tuli, menin tanssien kehään.

Katarina Perkkiö viimeisen ottelunsa jälkeen vuonna 2013 Katarina Perkkiö kehässä voittajana viimeisen ottelunsa jälkeen Kuva: Jani Mesikämmen Katarina Perkkiö,thainyrkkeily

- Kun ottelun päätyttyä käteni nostettiin voittajan merkiksi ylös, tuntui kuin esirippu olisi laskeutunut. Pystyin vihdoinkin päästämään irti, eikä sieluuni enää sattunut. Annoin liekkien sammua ja hymyilin hiilloksille. Sydämeni oli vihdoinkin valmis lopettamaan ja työni kehässä oli tehty.

Ottelun jälkeen Katru teki vuosia töitä totuttaakseen kehonsa pienempään treenimäärään. Elämään opettelu ilman poltetta ja paloa on edelleen työn alla.

Dokumentissa Kamppailija seurataan lahtelaisen thainyrkkeilijän Laressa van Emdenin matkaa uuden elämän ja identiteetin löytämiseksi. Ohjaus: Pauliina Motturi

Docstop: Kamppailija Yle TV1 1.1.2019 klo 20.00. Yle Areenassa ma 31.12.2018