Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Elävän arkiston blogi pääkuva

"Talo oli täynnä loistavia naisia, mutta rooleja ei löytynyt" ja siksi Liisamaija Laaksonen otti kynän käteensä

Liisamaija Laaksonen peiton alla Lumikit-elokuvassa.
Liisamaija Laaksonen näytteli hänen käsikirjoitusläpimurrossaan Lumikit-elokuvassa. Liisamaija Laaksonen peiton alla Lumikit-elokuvassa. Kuva: Kalevi Rytkölä/Yle Liisamaija Laaksonen,Lumikit

Palkittu näyttelijä ja käsikirjoittaja Liisamaija Laaksonen täyttää 80 vuotta. Merkkipäivää juhlitaan Areenassa, jossa on nähtävillä hänen kirjoittamiaan ja tähdittämiään toivottuja elokuvia ja sarjoja, kuten Lumikit, Irti maasta, Lacrimosa ja Solveigin laulu. Pitkää uraa ja käännekohtaa 1980-luvulla, jossa näyttelijä ryhtyi näytelmäkirjailijaksi, muistelee taiteilijan itsensä lisäksi myös ohjaaja Hannu Kahakorpi.

Toivotut: Solveigin laulu – Televisioteatterin tähtenä Liisamaija Laaksonen Areenassa.

Toukokuun kuudentena päivänä vuonna 1938 Lahdessa syntyneen Liisamaija Laaksosen ensikosketus teatteriin oli Lahden tyttölyseossa. Siellä hän kirjoitti näytelmiä luokalleen. Koska poikia ei koulussa ollut, Laaksonen näytteli yleensä poikien roolit. Teini-iässä hän oli mukana teiniteatterissa, jossa pääsi näyttelemään muun muassa Ruma Elsa -näytelmässä. Jo ennen teatteria runous oli Laaksoselle tärkeä. Hän lausui runoja juhlissa jo ihan pienenä tyttönä.


Liisamaija Laaksonen Teeman Elävässä arkistossa

Liisamaija Laaksonen loistaa toukokuussa myös Teemalla, jossa tähden haastattelun lisäksi nähdään Lumikit-elokuva.

Lähetykset Teemalla:
to 3.5.2018 22.45 Yle Teema Fem
pe 4.5.2018 14.15 Yle Teema Fem
ma 7.5.2018 12.00 Yle Teema Fem


Laaksonen muisteli uraansa ja elämäänsä Arkistovieraana-ohjelmassa toimittaja Marko Gustafssonin kanssa vuonna 2018. Ura teatterissa ei ollut itsestään selvää, koska vanhemmat eivät oikein kannustaneet Laaksosta siihen suuntaan.

"Isä sanoi, että ne näyttelijäthän ovat sellaisia Punaisen myllyn ihmisiä, ovat kaiket yöt hämärissä paikoissa ja niillä on huonot palkat." Niinpä Laaksonen lähtikin suuntaamaan kohti lastentarhanopettajan uraa, mutta jota ei pilalle menneen pääsykokeen vuoksi päässyt tavoittelemaan.

Viipurin musiikkiopistosta löytyi Laina Kalmari, joka ohjasi Laaksosta kohti taiteita. Vuonna 1960 hän aloitti opinnot Suomen teatterikoulussa ja heti valmistuttuaan vuonna 1963 pääsi Yleisradion vakinaiseksi näyttelijäksi.

Laaksonen sai tarjouksia myös muista teattereista, mutta Televisioteatteriin veti lopulta raha. Muualla näyttelijän palkalla ei olisi saanut maksettua edes vuokraa, mutta tv:ssä sentään maksettiin kelpo korvaus. Televisioteatterissa Laaksosen monipuolisuus tuli esille, kuten jo teini-iästä tutussa Ruma Elsassa ja Luule kanssamme -kabareessa vuodelta 1968, jossa Laaksonen lauloi, tanssi ja näytteli. Näytttelijä lauloi 1960-luvun lopulla myös Stidit-yhtyeessä yhdessä Iris-Lilja Lassilan ja Tarja-Tuulikki Tarsalan kanssa. Yhtyeen suurin hitti Pienenä tyttönä on Laaksosen sävellys.

Televisioteatterissa oli paljon nimekkäitä näyttelijöitä, kuten Emma Väänänen, Irma Seikkula, Toivo Mäkelä, Åke Lindman ja myöhemmin muun muassa Tarja-Tuulikki Tarsala ja Birgitta Ulfsson.

"Se oli todella upea paikka, jossa pääsin samaan teatteriin näiden upeiden konkarien kanssa."

Yhden ikimuistoisimmista rooleistaan Televisioteatterissa Laaksonen teki kolmiosaisessa näytelmässä Solveigin laulu vuonna 1974. Hän esitti Solveigin katkeroitunutta Saara-äitiä.

1980-luvulla roolit alkoivat ehtyä. Eikä vain Laaksosella, vaan sama tunnelma oli muillakin Televisioteatterin naisnäyttelijöillä.

Meillä oli aivan loistavat naisnäyttelijät, mutta yhdessä vaiheessa emme saaneet töitä. Oli vain pieniä rooleja ja aina otettiin ulkopuolelta. Mua alkoi ottaa päähän se asia.― Liisamaija Laaksonen

Laaksonen jutteli asiasta Anja Pohjolan kanssa, joka sanoi, että jotain pitäisi tehdä. Laaksonen päätti sillä hetkellä kirjoittaa näytelmän.

"Nyt tulee hyviä rooleja tarpeeseen!" Muistelee Laaksosen työtoveri, näyttelijä ja ohjaaja Hannu Kahakorpi Laaksosen motiivia alkaa kirjoittaa. Tämä räväkkyys on kuvaavaa Laaksosen persoonassa. Jos hommat ei muuten etene, niin nyt tehdään ja valmista tulee. Se vaatii temperamenttia ja tahtoa toteuttaa. Molempia löytyy Laaksosesta.

Käsikirjoittajan läpimurto Lumikit

Eräänä päivänä Laaksonen sitten kertoi Pohjolalle, että nyt hänellä on käsikirjoitus valmiina. Hän oli käsikirjoittanut näytelmän roolit mielessään jokaiseen sopiva näyttelijä.

"Pyysin kaikki rooleihin ajattelemani näyttelijät Ylen saunatupaan ja luin heille käsikirjoituksen. Mun naama oli kuin paloauto, kun olin niin hermona", Laaksonen muisteli Gustafssonin haastattelussa. Kahakorpea Laaksonen päätti pyytää ohjaajaksi, koska hänellä oli näyttelijäntausta ja koska hän oli "aika kiltti mies".


Lumikit-elokuvan näyttelijät

Liisamaija Laaksosen lisäksi elokuvassa näyttelivät Tarja Keinänen, Eeva-Maija Haukinen, Kaija Pakarinen, Anja Pohjola, Eira Soriola, Aino Seppo, Aino-Maija Tikkanen, Martta Reima, Helinä Tevi, Paula Siimes, Karin Pacius, Eija Nousiainen, Maija- Liisa Peuhu, Eeva-Liisa Haimelin ja Seela Sella.

Laaksonen lähestyi Lumikkien ohjaajaa Kahakorpea suoraan.

"Liisamaija tuli luokseni ja kertoi haluavansa lukea jotain minulle. Sanoin, että ehdottomasti, mutta nyt on hirveä kiire. Näin Lissun silmissä tutun leimahduksen. Sitten hän tuli parin päivän päästä sanomaan, että nyt luen tämän sinulle, oli sinulla aikaa tai ei", Kahakorpi muistelee.

Laaksonen vei hänet tv-teatterin lämpiöön ja asettui ohjaajan ja oven väliin ja alkoi lukea vihkostaan käsin kirjoittamaansa tekstiä. Tilanne tuntui aluksi vaikealta Kahakorvesta. Läheinen työkaveri on kirjoittanut käsikirjoituksen. Miten siihen voi ottaa kantaa objektiivisesti?

"Kuitenkin parin lauseen jälkeen lähdin jo juttuun mukaan." Tarina vakuutti hänet."Elämä on siinä niin uskottavasti läsnä. Olin myös šokeerattu, kuinka valmis käsikirjoitus oli. Sellaista saa harvoin kokea." Käsikirjoituksessa, josta tuli televisonäytelmä Lumikit, on klassinen rakenne, se tapahtuu 24 tunnin sisällä melkein kokonaan naistentautien osastolla 4 huoneessa 5.

Laaksonen muistaa tuon käsikirjoituksen esittelytilanteen hiukan dramaattisemmin:

Kahakorpi makasi siellä lattialla, kun luin käsikirjoitusta, ja sanoi "älä helvetti enempää". Se oli niin hermostunut näistä naisten asioista. Mä sanoin, että tää me tehdään!― Liisamaija Laaksonen Arkistovieraana-ohjelmassa vuonna 2018

Käsikirjoitus oli vakuuttanut Kahakorven, mutta monelle muulle oli vaikeuksia uskoa Laaksosen taitoon käsikirjoittajana. Nainen ja erityisesti naisnäyttelijä oli epäuskottava kirjoittaja. Kahakorpi muistelee tilannetta, jossa elokuvataidetoimikunnan jäsen tuli häneltä utelemaan, että paljonko hän oli oikeasti kirjoittanut käsikirjoituksesta.

"En sanaakaan, vastasin. Tällainen vähättely kertoo, kuinka vaikea ihmisen on ansaita paikkansa". Lumikit oli arvostelu- ja katsojamenestys, ja kun Monte Carlon elokuvafestivaaleilla tuli pääpalkinto Vanessa Redgraven, Horst Buchholzin ja Doris Dörrien nenän edestä, niin vähättelyltä lähti pohja ja Liisamaija Laaksosen käsikirjoittajan ura oli saanut suurenmoisen alun.

Naisen ei ole helppo saada tunnustusta ja kunniaa osakseen. Se on kitkaista.― Ohjaaja Hannu Kahakorpi

Hän on tullut jäädäkseen

Lumikkien jälkeen Laaksonen kirjoitti poskettoman komedian Irti maasta, joka ensiesitettiin vuonna 1989. Näytelmässä lehden tilaushankintakilpailun voittajat kokoontuvat palkintoristeilylle.

Irti maasta oli todellinen katsojamenestys. Se keräsi ensilähetyksellään tv:n ääreen 1,24 miljoonaa katsojaa. Ja tuo luku on keskikatsojamäärä, eli koko elokuvan keston ajan ohjelmaa katsoneiden keskimääräinen luku. (lähde: Finnpanel)

"Tunnelma oli, että all right, Liisamaija on käsikirjoittajana tullut jäädäkseen", myös tämän elokuvan ohjannut Kahakorpi naureskelee.

Vielä 1980-luvulla kovin moni näyttelijä ei kirjoittanut tv-draamaa. Eikä ylipäätänsä kovin moni nainen.

"Olen siitä ollut ylpeä, että olen aloittanut näyttelijänä käsikirjoittamisen. Nykyäänhän joka toinen kirjoittaa ja onnea heille kaikille."

Hannu Kahakorven mielestä Laaksonen tulee jäämään historiaan yhtenä oman alansa merkittävimmistä edustajista.

"Hän on meidän huippuja kotimaisessa näytelmäkirjallisuudessa. Naiskirjailija-sanaan liittyy aina jokin erityinen elementti, mutta Liisamaija on ehdottomasti naiskirjailija".

"Myös näyttelijänä hän on erinomainen. Hän pystyy tekemään voimakkaita luonnerooleja, koomisia rooleja. Hänellä on upea huumorintaju, joka näkyy myös kirjoittaessa. Kokonaisuutta, jossa on dramaattisia käänteitä, on tärkeää pystyä katsomaan komiikan puolelta", Kahakorpi kuvailee.

Kolmesti Jussi-palkittu näyttelijä

Liisamaija Laaksonen on saanut useita palkintoja sekä näyttelijänä että käsikirjoittajana.

  • Naisnäyttelijän Jussi-palkinto 1969 elokuvista Mustaa valkoisella ja Vain neljä kertaa
  • Yleisradion sivistyspalkinto 1986
  • Kv. tv-festivaalien draamasarjan I palkinto (Kultainen Nymfi) 1986 tv-näytelmästä Lumikit
  • Jussi-palkinto 1989 parhaasta naispääosasta elokuvassa Ihmiselon ihanuus ja kurjuus
  • Pro Finlandia 1989
  • Jussi-palkinto 1993 parhaasta naissivuosasta elokuvassa Kaivo

Lähde: Elonet


Liisamaija Laaksonen istuu pöydässä päässään harmaa peruukki. Elokuvasta Liian paksu perhoseksi.
Yksi Liisamaija Laaksosen mieleenpainuneimmista rooleista on Liian paksu perhoseksi -elokuvan Elliida Hyökki. Pääset katsomaan elokuvan klikkaamalla kuvaa Liisamaija Laaksonen istuu pöydässä päässään harmaa peruukki. Elokuvasta Liian paksu perhoseksi. Kuva: Ari-Pekka Keränen/Yle Liisamaija Laaksonen,Liian paksu perhoseksi

Tunteiden ja näyttelijöiden riemuvoittoja

Kahakorpi haluaa nostaa esiin vielä kaksi Laaksosen käsikirjoitusta, jotka hän on ohjannut.

Viisi tytärtäni (vuodelta 1997) on työläisperheen tarina 1970-luvun alun suomalaisessa pikkukaupungissa. Perheen yhden siskon ja isän kuolemasta on kymmenen vuotta aikaa, mutta monet tunteet ovat purkamatta. Näytelmän pääosissa ovat käsikirjoittajan lisäksi Sara Paavolainen, Tiina Lymi, Merja Larivaara, Anna-Leena Sipilä sekä Laaksosen tytär Katariina Kaitue.

Viisi tytärtäni on uuden sukupolven naisnäyttelijöiden riemuvoitto.― Ohjaaja Hannu Kahakorpi

Lacrimosa vuonna 2007 jäi Laaksosen ja Kahakorven viimeiseksi yhteistyöksi, sillä jälkimmäinen jäi eläkkeelle tämän jälkeen. Lacrimosa oli tarina, jota Kahakorpi oli metsästänyt parikymmentä vuotta.

"Olimme puhuneet Liisamaijan kanssa, että haluaisin tehdä vielä kunnollisen rakkaustarinan. Sellaisen, jossa olisi tarpeeksi laaja skaala ja tunnetilat." Kahakorven mukaan Laaksoselta ei voi tilata käsikirjoitusta tietystä aiheesta. Hänen on itse tehtävä päätös kirjoittaako jostain vai ei.

"Joskus kestää kauemmin, kun hän kehittää ja miettii, ja sitten hän tulee ja kertoo, että on nyt kirjoittanut, tule kuuntelemaan."

Laaksonen kirjoitti tuon kaivatun rakkaustarinan. Syntyi siis elokuva Lacrimosa, joka sai nimensä Verdin Requiemista. Elokuvan pääosissa loistavat Katariina Kaitue ja Ville Virtanen.

Liisamaija Laaksonen ja Hannu Kahakorpi Narri Kartanon valtiaana -elokuvassa
Liisamaija Laaksonen ja Hannu Kahakorpi ovat tehneet pitkän uran yhdessä. Tässä he näyttelemässä Eija-Elina Bergholmin elokuvassa Narri kartanon valtiaana vuonna 1973. Liisamaija Laaksonen ja Hannu Kahakorpi Narri Kartanon valtiaana -elokuvassa Kuva: Håkan Sandblom/Yle Liisamaija Laaksonen,Hannu Kahakorpi

Hannu Kahakorpi halusi päättää haastattelunsa tähän viestiin:

"Haluan onnitella Lissua merkkipäivänä. Hän on upea ihminen. Kiitos ystävyydestä ja luottamuksesta. Työtoveruus, joka alkoi jo vuonna 1969, on syventynyt ystävyydeksi. Hän on ehdoton ystävyydessään. Hän on hyvä. Hän on tarmokas ja aikaansaava. Hän on kasvattanut kolme lasta maailmaan samalla kahta työtä tehden. Se vaatii vahvuutta. Lissulla on hitsin hyvä huumorintaju, ja hän on aivan mahdoton jutunkertoja."

Myös Yle Areena ja Elävä arkisto haluavat onnitella Liisamaija Laaksosta hänen 80-vuotissyntymäpäivänään ja kiittää häntä hienoista teoksista, jotka ovat nyt kaikkien katsottavissa Areenassa.

Mä olen kuullut, mitä siinä (Areenan paketissa) on. Mun mielestä siinä on hirveän hyviä näytelmiä― Liisamaija Laaksonen
Kommentit
  • Areenan kenties kasarein tapaus on Mummo

    Mummo-sarja nyt Areenassa.

    Mummo-sarjassa Annan rakas ystävä on mummi. Tämä mummi ei vain leivo pullaa tai kudo sukkaa, vaan hakkeroi pankkiin ja varastaa rahaa, maalaa graffiteja sekä eläytyy koiraksi niin vahvasti, että perhe unohtaa, että mummi on mummi. Mummo-sarja on nyt vuoden verran katsottavissa ja se on kenties eniten 1980-luvun loppua huokuva ohjelma, mitä Areenasta löytyy.

  • Muutoksia Areenan audiosisältöjen RSS-syötteissä

    Audiojaksot näyttäytyvät uusina podcast-sovelluksissa.

    Radion julkaisualustan muutos muuttaa myös Areenan RSS-syötteitä. Radion tallennesisältöjä ollaan parhaillaan siirtämässä uudelle suoratoistoalustalle, jossa Areenan videosisällöt ovat jo jonkin aikaa majailleet. Tällä hetkellä sisällöistä on siirretty vajaa viidennes. Siirron yhteydessä kunkin sisällön yksilöivä sisältö-ID muuttuu.

  • Arki on niin hassua, siksi tehtiin Kätevä emäntä – neljä kautta nyt Areenassa

    Kätevän emännän neljä kautta nyt Areenassa.

    Vaikka Kätevä emäntä oli ensimmäisiä pääasiassa naisten tekemiä sketsisarjoja, ei sen huumori ollut miesvastaista, muistuttaa tuottaja Sirpa Bertling. Päinvastoin, piikin saivat usein tuntea naiset itse. Monesta hahmosta, kuten toimiston Raijasta, tuli niin suosittu, että näyttelijä Minna Kivelä esittää erikoista hahmoa yhä edelleen.