Hyppää pääsisältöön

Kukaan ei usko hukkuvansa – vaikka jäät ovat petollisia pitkälle tammikuuhun

Pieni järvi auringonlaskun aikaan ohuessa jääpeitteessa alkutalvesta
Lammet ja pienet järvet jäätyvät suuria vesistöjä nopeammin Pieni järvi auringonlaskun aikaan ohuessa jääpeitteessa alkutalvesta Kuva: Yle/Asko Hauta-aho Järven jäätyminen,Jään paksuus

Jäihin vajoaminen yllättää aina. Nyt tarvitaan erityistä varovaisuutta, sillä kun pitkät pakkaskaudet puuttuvat, jäät pysyvät pitkään petollisina aina pohjoista Suomea myöten. Kokenutkaan jäällä liikkuja ei voi tietää missä vaaranpaikat tänä vuonna ovat, vaan hukkumisen vaara on todellinen. Ainakin seitsemän ihmistä on menehtynyt oikukkaisiin jäihin tänäkin talvena.

Kun jäihin vajoaa, elmistö menee hyisevään hälytystilaan eli kylmäshokkiin. Siihen joutuneen on osattava rauhoittaa itsensä, ja keskitettävä kaikki voimansa avannosta ylöspääsemiseen. Jos ruumiinlämpö laskee hypotermian puolelle, petollisen hyvä olo voi vallata mielen ja sitä vastaan pitää ponnistella tietoisesti.

Jos pelastautuminen vaatii mielenhallintaa, tarvitaan malttia myös jäille lähtemisessä. Lämmin syksy ja leuto alkutalvi eivät ole riittäneet paksujen jäiden muodostumiseen ja jäät pysyvätkin oikukkaina pitkälle tammikuuhun.

Jäänpaksuudesta on kerätty tietoa valtakunnallisesti jo pitkältä ajalta 50:stä eri kohteesta Suomen sisävesiltä. Paikalliset havaitsijat tekevät mittaukset ja kirjaavat jäänpaksuudet Suomen ympäristökeskuksen rekisteriin. Tuoreimpien mittausten mukaan jopa Kuopion korkeudella jää on niin ohutta, että sen paksuutta ei ole turvallista mitata. Vertailussa luku hätkähdyttää: muutaman sentin paksuinen jää on noin 20 senttimetriä ohuempaa kuin neljänkymmenen vuoden keskiarvo.

Keski- ja Etelä-Suomessa jäille menon suhteen onkin oltava erityisen tarkkana. Monin paikoin edes matalat rannat eivät kestä ihmisen painoa ja vaikka lähellä rantaa olisi paksumpaa, vain muutaman sentin jääkerrokset ovat tavallisia keskemmällä järveä. Niin ohuelle jäälle ei ole turvallista mennä.

Jääpeite on nyt harvinaisen ohutta jopa Lapissa, vaikka se onkin siellä monin paikoin yli parikymmentä senttiä paksua.

Jäätyminen ei ole tasaista, isot järvet vaativat kovia pakkasia ja pitkän kylmän kauden jäätyäkseen

Veden jäätyminen on hidasta, paljon hitaampaa kuin sen jäähtyminen nolla-asteiseksi. Itse jääkiteiden muodostuminen kestää vain millisekunteja, mutta sen sijaan lämmön haihtuminen jäätyvän veden pinnalta vie pitkän ajan. Siksi muutaman asteen pakkaset eivät riitä suuremmilla vesistöillä.

Tutkijat puhuvat pakkassummasta. Se saadaan, kun vuorokausien pakkasasteluku lasketaan yhteen. Ison järven selkä vaatii jopa 200 asteen pakkassummaa jäätyäkseen kunnolla. Tämä tarkoittaa esimerkiksi kymmentä päivää, jolloin pakkasta on vähintään 20 astetta tai vaikkapa 20 päivää kymmenen asteen pakkasta.

Vesi pystyy jäätymään vain riittävän tyynellä säällä. Jos on kovat pakkaset ja vesi jäätyy nopeasti, kiteet muodostuvat voimakkaimmaksi. Mitä kylmempää, tyynempää tai paikallaan pysyvämpää vesi on, sitä vahvempaa jäätä muodostuu.

Merellä tai suurten järvien selillä vesi liikkuu lähes jatkuvasti, vaikka liikettä ei havaitsekaan yhtä helposti kuin virtaavassa joessa. Näiden jää onkin yleensä heikompaa kuin pienissä sisävesissä.

Monikulmaisia muodostumia kirkkaassa jäässä
Monikulmaisia muodostumia kirkkaassa jäässä Kuva: Yle/Asko Hauta-aho jää,monikulmio

Luonnossa jää ei ole koskaan samanlaista joka paikassa

Lähivesistön jään paksuudesta ei voi päätellä naapurijärven tilannetta: pienet tuulensuojaisat lammet jäätyvät nopeasti, isommat vesistöt hitaasti. Kymmenientuhansien järvien maassa olosuhteiden vaihtelua riittää loputtomiin.

Jos jää on riittävän paksua rannalle poratussa pilkkireiässä, voi se olla pienen matkan päässä monta senttiä ohuempaa.

Luonto-Suomen Jääillassa vieraillut retkiluistelija Seppo Sihvonen muistuttaa, että jään kestävyys täytyykin tietää koko ajan ja selvittää se vaikkapa luistelusauvan avulla.

Järvet jäätyvät vaiheittain ja jään paksuus voi vaihdella vesistön eri osissa valtavasti. Rannat jäätyvät ensimmäisenä, syvät kohdat pysyvät pitkään sulina.

Keskellä voi olla vain parin sentin paksuista jäätä, vaikka reunoilla olisikin jo kymmenen. Salmissa ja kapeikoissa on veden virtauspaikkoja, purojen ja jokien tulouomat heikentävät jäätä pitkänkin matkan päähän, kaislikot estävät yhtenäisen jääpeitteen muodostumisen. Pohjassa voi olla lähteitä tai jyrkänteitä, syvät kohdat keskellä järveä jäähtyvät hitaammin. Rannan äkkijyrkältä kalliolta voi valua sulavesiä, jotka korventavat jäätä.

Edes lähivuosien kokemus ei auta, sillä sulapaikat voivat vaihdella vuodesta toiseen. Sääolot vaihtelevat, vesisateet sulattavat jäätä, ja jopa virtaukset voivat muuttua veden pinnankorkeuden mukaan. Myös laivaväylät, railot ja avannot yllättävät.

Lumi hidastaa jään paksunemista

Hydrologi Johanna Korhonen Suomen ympäristökeskuksesta muistuttaa, että ohuen jään päälle satanut lumi on erityisen petollinen – sen alla voi olla vain ohut kerros, jonka läpi humahtaa hetkessä. Lumi toimii eristeenä. Erityisesti kevyt pakkaslumi jossa on paljon ilmataskuja, hidastaa jään vahvenemista tehokkaasti.

Jos lunta sataa runsaasti – niin paljon että se painaa enemmän, mitä jää pystyy kantamaan - jään halkeamista ikään kuin puristuu vettä sen pinnalle. Kun jään päälle muodostunut lumisohjo jäätyy, muodostuu kohvajäätä, jonka kantavuus on puolet heikompaa kuin teräsjään. Arviot jään kantavuudesta on tehty nimenomaan teräsjään mukaan, jään paksuusmittaukset kertovat kuitenkin koko jään paksuuden sen eri tyyppejä erittelemättä.

Lumi myös kinostuu tuulessa epätasaisesti, paksun lumimassan alla on jäätä ohuemmin kuin ohuen lumen alla.

Pitkät aikasarjat paljastavat myöhemmän jäätymisen – hukkumisia tähän aikaan lähes viikottain

Jäiden paksuutta ja samalla myös vesistöjen jäätymistä on mitattu jo 40 vuotta. Joiltain paikoin löytyy yli 150 vuoden aikasarjoja. Niistä on havaittu, että jäätyminen on myöhentynyt viikolla sataa vuotta kohden. Mutta viime aikoina myöhäisiä jäätymisiä ollut vielä enemmän, 2000-luvulla on totuttu siihen, että jäät tulevat maan etelä- ja keskiosissa vasta vuoden vaihteen tietämillä. Pohjoisessa näin myöhäinen jäätyminen on vielä harvinaista.

Viime vuonna tähän aikaan monella Keski- ja Etelä-Suomen järvellä ei mittauksia pystytty tekemään, koska jäätä oli niin vähän. Tänä vuonna on huomionarvoista, että monilla järvillä paksuus ei ole juurikaan kasvanut kahden edellisen mittauksen välillä.

Hukkumistilastoista on vaikea päätellä, ovatko ihmiset oppineet varomaan heikkoja jäitä. Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliitto keräämien tietojen mukaan jäihin menehtyneiden ihmisten määrä vaihtelee vuosittain 10-30 henkilön välillä. Toiminnanjohtaja Kristiina Heinonen kertoo, että viimeisin erityisen surullinen oli vuosi 2014, jolloin jäihin hukkui 27 henkilöä. Tavallista on, että uusia uhreja tulee lähes viikoittain.

Kristiina Heinonen on kuullut monien pelastuneiden tarinoita. Niissä toistuu sama kaava: tapahtumia kerrataan jälkeen päin ja mietitään, miksi jää petti.

Monella on yllättynyt olo: miten tämä tapahtui minulle. Hämmennystä lisää, jos onnettomuus on sattunut tutulla järvellä, jolla on liikuttu jo lukuisia talvia.
Railoja ohuessa tummanpuhuvassa järven jäässä
Railoja ohuessa tummanpuhuvassa järven jäässä Kuva: Yle/Asko Hauta-aho Järven jäätyminen,Railo

Jäät ovat Etelä-Suomessa paksuimmillaan maaliskuussa, Lapissa huhtikuussa

Vaikka kylmimmät pakkaskaudet sijoittuvat yleensä tammikuulle, jää on pitkissä aikasarjoissa ollut paksuimmillaan maaliskuun loppupuolella. Leutojen talvien aikana tämäkin ajankohta on siirtynyt jopa kolmella viikolla ja sijoittuu nyt maaliskuun alkupuolella Etelä-Suomessa. Lapissa vastaava siirtyminen on tapahtunut huhtikuun loppupuolelta sen alkuun.

Jäätyminen hidastuu talven edetessä, koska itse jää, mutta myös lumi toimivat eristeinä. Jos jään pinnalla ei ole vettä, se kasvaa alaspäin, sillä jääkiteet muodostuvat jääkannen alaisesta vedestä. Jään kasvaessa kylmä ilma johtuu yhä heikommin paksunevan kerroksen läpi ja prosessi hidastuu.

Jos alkutalvesta jää kasvaa sentin vuorokaudessa viiden asteen pakkaspäivänä, hidastuu paksuneminen pikkuhiljaa pysähtyen lopputalveen ja kevään tuloon. Suomessa muodostuukin harvoin yli metrin paksuista jääkerrosta.

Juttua varten on haastateltu hydrologi Johanna Korhosta ja Heidi Sjöblomia Suomen ympäristökeskuksesta, jääasiantuntija Jouni Vainiota Ilmatieteen laitokselta, toiminnanjohtaja Kristiina Heinosta Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliitosta sekä hyödynnetty Radio Suomen Jääiltaa asiantuntijoineen.

Lue lisää: Turvallinen jäällä liikkuminen

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Luonto