Hyppää pääsisältöön

Vankeusrangaistuksen piti viedä vain vapaus, mutta toisin kävi - ihminen jää vankilaan ja sieltä vapautuu vanki

Karrikoitu piirros vankilateatteriesityksestä
Karrikoitu piirros vankilateatteriesityksestä Kuva: Yle vankilat,Vankilateatteri,Huutoja kiven sisästä

Vankilat ovat yhteiskunnan peili. Näin kirjoitti itsekin vankilassa ollut venäläinen Fjodor Dostojevski. Peilikuva vaihtelee yhteiskunnan mukaan: USA:ssa vankiluku on kohonnut maailman korkeimpiin, Suomessa taas laskenut alhaisimpiin. Yhdistävää on kokemus ihmisyydestä, tai sen puutteesta.

Teksti: Mari Lukkari

Neljä miestä pelaa pokeria stadionilla. Pillastunut härkä päästetään vapaaksi. Kuka pysyy tuolillaan pisimpään, voittaa 250 dollaria. Ympärillä kymmenen tuhannen ihmisen yleisö hurraa ja jännittää. Härkä tulee päälle. Murtuuko kylkiluita? Puhkeaako silmä?

Amerikkalainen toimittajakollega kertoo minulle vankilan rodeotaisteluista. Puistattaa. Kuin gladiaattoritaistelu antiikin Roomassa. Sillä erotuksella, että tämä rodeotaisto käydään nyt, USA:n Louisianassa, Angolan valtavalla vankila-alueella, jonne mahtuisi neljä Helsinki-Vantaan lentokenttää.

20 euron lippuja saa netistä ja paikan päältä, kunnes esitys on loppuunmyyty. Joka rodeoesityksessä katsomot tuppaavat olemaan täynnä. Tuhannet vapaat ihmiset maksavat nähdäkseen vangittujen eläinten ja ihmisten yhteenottoja.

Järjestäjät korostavat, että vankilarodeoon osallistuminen on vapaaehtoista. Tosin voi miettiä sitä vapautta, josta vanki valitsee: niskassa esimerkiksi 75 vuoden tuomio eikä tulonlähteitä ole. 250 dollaria on silloin iso raha. USA:n yksityisissä vankiloissa on jouduttu jopa tilanteisiin, joissa vapautunut vanki on velkaantunut vaikkapa saniteettitarvikkeiden ostamisen takia niin pahasti, että joutuu vapauduttuaan uudestaan vankilaan.

Hyvinvointivaltion myötä alenivat myös vankimäärät

Olemme amerikkalaisen toimittajakollegan kanssa vankilaseminaarissa Suomenlinnassa. Ilmassa on sumua ja sumun seasta pilkottaa vanhoja puu- ja kivitaloja. Vallien takana näkyy meri. Tuntuu epätodelliselta, kuin kävelisimme maalauksessa. Sata vuotta sitten täällä oli vankileiri.

Suomenlinnassa oli sisällissodan jälkeen pahimmillaan 8000 vankia. Sotien myötä Suomen rangaistuskäytäntö koveni ja koveni: lopulta meillä oli toisen maailmansodan, jatkosodan jälkeen väkilukuun suhteutettuna eniten vankeja koko Euroopassa.

Tulemme Suomenlinnan avovankilan eteen. Tässä silmiemme edessä näkyy Suomen kriminaalipolitiikan muutos. Toisen maailmansodan jälkeen Suomesta alettiin rakentaa hyvinvointivaltiota. Se näkyi myös vankiloissa. Vuosituhannen taitteeseen tultaessa väkilukuun suhteutettu vankilukumme oli laskenut Euroopan alhaisimpiin.

Nykyisin kolmannes Suomen vangeista on avovankiloissa. Niistä hyppy vapauteen ei ole enää niin valtava shokki, sillä jo vankeusaikana käydään töissä, vankilan ulkopuolella.

Kun joutuu riisumaan oman rooliasunsa, ei tiedä miten päin olisi

Vankilateatteri on puhuttanut Suomessa tällä vuosituhannella, eli koko historiansa ajan. Sanotaan, että se voimauttaa, kohottaa itsetuntoa, vahvistaa vapaudessa tarvittavia taitoja ja lopulta: vankilateatterissa ihminen kohtaa ihmisen.

Viime keväänä Turun Saramäen vankilan “Päivästä voisi tulla rikas”-esityksessä oli ensimmäistä kertaa vankien lisäksi myös vankilahenkilökuntaa.

- Esityksessä pitää riisua se oma, voisiko sitäkin sanoa rooliasuksi, joka sulla on täällä vankilassa. Siinä ei oikein tiedä miten päin olisi, kun tuo toinen on vartija ja minä olen vanki. Ei yleensä vartijat ja vangit paljoa keskenään rupattele, mietti puolet elämästään vankiloissa ollut “Jysky”.

Meidän on hyvä tuoda suurelle yleisölle esille se, ettei vankilat ole mitään mörköjä

Vuonna 2017 Rikosseuraamuslaitos solmi ensimmäistä kertaa sopimuksen, joka tekee vankilateatterista ja kuvataidetoiminnasta valtakunnallista. Rikosseuraamuslaitoksen erityisasiantuntija Kati Sunimenton mukaan tämä on merkki siitä, että toimintaan uskotaan ja sille halutaan pysyvyyttä.

- Meidän on hyvä tuoda suurelle yleisölle esille se, ettei vankilat ole mitään mörköjä. Vankilateatteri on tärkeä vankilan ja muun yhteiskunnan kohtaamispaikka, jossa voi löytää yllättävää samaistumispintaa.

Vankilateatterilla on vuosikymmenten perinteet

Maailmalla vankilateatterilla on vuosikymmenten perinteet. Myös nykymuotoisen vankilajärjestelmän synnyinmaassa USA:ssa vankilateatteria on tehty vuosikymmeniä. Tosin ei jokaisessa osavaltiossa, eikä varsinkaan valtion kustantamana. Teatterintekijät ovat vastanneet teatteritoiminnasta ja rahoituksen järjestämisestä itse.

Kokemukset vankilateatterin vaikutuksista ovat olleet positiivisia: teatterin avulla vangit ovat vapauduttuaan onnistuneet palaamaan osaksi yhteiskuntaa. USA:ssa vankilateatterin vaikutuksista on jo tutkimustietoa: vankilateatteriprojekteissa mukana olleista enää joka kymmenes uusi rikoksensa ja palaa takaisin vankilaan. Samansuuntaiset ovat myös Risen julkaiseman tutkimuksen tulokset. Tutkimuksen mukaan vankilateatterilla todella on juuri sellaista vaikutusta kuin kerrotaan.

Voi löytää uusia puolia itsestään, alkaa nähdä maailmaa toisin

Turun Saramäessä “Päivästä voisi tulla rikas”-esityksen ohjaaja Annukka Valon mukaan vankilateatteri voi parhaimmillaan vaikuttaa juuri näin. Auttaa vankia vapautumaan vangin stigmasta.

- Teatterissa vanki voi olla hetken aikaa joku muu kuin se hankala tyyppi, rikollinen, päihteidenkäyttäjä. Voi löytää uusia puolia itsestään, alkaa nähdä maailmaa toisin.

Erikoissuunnittelija Kristian Kipinoinen Länsi-Suomen rikosseuraamusalueen aluekeskuksesta on samoilla linjoilla.

- Vankilan ei ole tarkoitus olla mikään säiliö, jossa loputtomasti säilötään ihmisiä, jotka ei kelpaa ulkopuolelle. Vankiloissa tehdään töitä sen eteen, että paluu yhteiskuntaan olisi mahdollista. Minun ryhmässä eräs nuori vanki sanoi, että jos täällä ei tee mitään, pysyy asetelma samana. Mistä lähdit, sinne palaat. Ei tarvitse pitkälle mennä, jossa vankilat täyttyy ja yhteiskunta kovenee.

Vankilarodeosta on tullut se paikka, joka tarjoaa vangeille hetken ihmisenä

Niin, tämä on tilanne esimerkiksi USA:ssa. Vankiloista on tullut säilöjä, joissa ihmisiä säilötään loputtomasti. Tällaisissa olosuhteissa Angolan vankilan vankilarodeosta on tullut se paikka, joka tarjoaa vangeille hetken ihmisenä. Näin kertoi elinkautisvanki Justin Singleton Guardian-lehden haastattelussa:

Rodeossa näkee valtavasti ihmisiä, jotka ovat vain iloisia ollessaan katsomossa. Ja he katsovat sinua kuin olisit aivan tavallinen ihminen. Mikä oletkin.

Kuuntele Huutoja kiven sisästä -audiosarjan osa 2:

Huutoja kiven sisästä -audiosarja Areenassa
Vankilat ovat kaikkialla ympärillämme. Kuinka vankilat ovat vaikuttaneet kirjallisuuteen, elokuviin, kuvataiteeseen ja musiikkiin? Sarjaa toimittaa Mari Lukkari. Äänisuunnittelu: Tiina Luoma. Tuottaja: Sari Siekkinen.

  • Avaruusromua: Ne oli suunniteltu muuttuvaan maailmaan

    Ne oli tehty liikuteltaviksi ja korvattaviksi.

    Ne oli tehty liikuteltaviksi ja korvattaviksi. Niiden ei ollut tarkoitus olla ikuisia, vaan niiden rooli oli väistyä, kun tilalle tulisi jotakin uudempaa ja ehkä parempaa. Ne ovat värikkäitä ja sulavasti muotoiltuja tuoleja 1960-luvun alusta. Punainen, keltainen ja sininen. Edessä matala pöytä. Värikkäiden huonekalujen yläpuolella kuvassa lukee suurilla valkoisilla kirjaimilla: Optimistic Modernism. Optimistista modernismia. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Asterix opettaa latinaa

    Asterix-kirjoja lukemalla voi suorastaan sivistyä.

    Asterix seikkailee -sarjakuvat perustuvat löyhästi Julius Caesarin jo ennen ajanlaskua kirjoittamiin Gallian sota -teoksien tapahtumiin.

  • Miksi opettelisin ranskaa?

    Ranskan kielen osaamisesta on paljon hyötyä ja iloa.

    Kaksikielisessä Suomessa saattaa tuntua ylivoimaiselta, että pitäisi vielä jaksaa opiskella useampia vieraita kieliä. Ranskalla on vaikean kielen maine. Ja mihin sitä edes nykyään tarvitsee? Englanti vaikuttaa välttämättömältä yleiskieleltä, jota kaikkien pitää osata, ja jolla pärjää missä vaan.

  • Avaruusromua: Mene ulos ja etsi hevosvaunut!

    Etsi hevosvaunujen ajaja! Miksi? Mihin tämä liittyy?

    Näin neuvottiin nuorta kirjailijanalkua 1800-luvun Pariisissa. Guy De Maupassant kysyi vanhemmalta kirjailijakollegalta neuvoa kirjoittamiseen. Miten minusta tulisi kirjailija? Miten opin kirjoittamaan? Kirjoittamaan niin, että se kiinnostaa lukijoita? Mene ulos. Mene Pariisin kaduille. Etsi hevosvaunujen ajaja, neuvoi vanhempi kirjailija. Miksi? Mihin tämä liittyy? Avaruusromussa uutta suomalaista musiikkia. Toimittajana Jukka Mikkola.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri