Hyppää pääsisältöön

Vankeusrangaistuksen piti viedä vain vapaus, mutta toisin kävi - ihminen jää vankilaan ja sieltä vapautuu vanki

Karrikoitu piirros vankilateatteriesityksestä
Karrikoitu piirros vankilateatteriesityksestä Kuva: Yle vankilat,Vankilateatteri,Huutoja kiven sisästä

Vankilat ovat yhteiskunnan peili. Näin kirjoitti itsekin vankilassa ollut venäläinen Fjodor Dostojevski. Peilikuva vaihtelee yhteiskunnan mukaan: USA:ssa vankiluku on kohonnut maailman korkeimpiin, Suomessa taas laskenut alhaisimpiin. Yhdistävää on kokemus ihmisyydestä, tai sen puutteesta.

Teksti: Mari Lukkari

Neljä miestä pelaa pokeria stadionilla. Pillastunut härkä päästetään vapaaksi. Kuka pysyy tuolillaan pisimpään, voittaa 250 dollaria. Ympärillä kymmenen tuhannen ihmisen yleisö hurraa ja jännittää. Härkä tulee päälle. Murtuuko kylkiluita? Puhkeaako silmä?

Amerikkalainen toimittajakollega kertoo minulle vankilan rodeotaisteluista. Puistattaa. Kuin gladiaattoritaistelu antiikin Roomassa. Sillä erotuksella, että tämä rodeotaisto käydään nyt, USA:n Louisianassa, Angolan valtavalla vankila-alueella, jonne mahtuisi neljä Helsinki-Vantaan lentokenttää.

20 euron lippuja saa netistä ja paikan päältä, kunnes esitys on loppuunmyyty. Joka rodeoesityksessä katsomot tuppaavat olemaan täynnä. Tuhannet vapaat ihmiset maksavat nähdäkseen vangittujen eläinten ja ihmisten yhteenottoja.

Järjestäjät korostavat, että vankilarodeoon osallistuminen on vapaaehtoista. Tosin voi miettiä sitä vapautta, josta vanki valitsee: niskassa esimerkiksi 75 vuoden tuomio eikä tulonlähteitä ole. 250 dollaria on silloin iso raha. USA:n yksityisissä vankiloissa on jouduttu jopa tilanteisiin, joissa vapautunut vanki on velkaantunut vaikkapa saniteettitarvikkeiden ostamisen takia niin pahasti, että joutuu vapauduttuaan uudestaan vankilaan.

Hyvinvointivaltion myötä alenivat myös vankimäärät

Olemme amerikkalaisen toimittajakollegan kanssa vankilaseminaarissa Suomenlinnassa. Ilmassa on sumua ja sumun seasta pilkottaa vanhoja puu- ja kivitaloja. Vallien takana näkyy meri. Tuntuu epätodelliselta, kuin kävelisimme maalauksessa. Sata vuotta sitten täällä oli vankileiri.

Suomenlinnassa oli sisällissodan jälkeen pahimmillaan 8000 vankia. Sotien myötä Suomen rangaistuskäytäntö koveni ja koveni: lopulta meillä oli toisen maailmansodan, jatkosodan jälkeen väkilukuun suhteutettuna eniten vankeja koko Euroopassa.

Tulemme Suomenlinnan avovankilan eteen. Tässä silmiemme edessä näkyy Suomen kriminaalipolitiikan muutos. Toisen maailmansodan jälkeen Suomesta alettiin rakentaa hyvinvointivaltiota. Se näkyi myös vankiloissa. Vuosituhannen taitteeseen tultaessa väkilukuun suhteutettu vankilukumme oli laskenut Euroopan alhaisimpiin.

Nykyisin kolmannes Suomen vangeista on avovankiloissa. Niistä hyppy vapauteen ei ole enää niin valtava shokki, sillä jo vankeusaikana käydään töissä, vankilan ulkopuolella.

Kun joutuu riisumaan oman rooliasunsa, ei tiedä miten päin olisi

Vankilateatteri on puhuttanut Suomessa tällä vuosituhannella, eli koko historiansa ajan. Sanotaan, että se voimauttaa, kohottaa itsetuntoa, vahvistaa vapaudessa tarvittavia taitoja ja lopulta: vankilateatterissa ihminen kohtaa ihmisen.

Viime keväänä Turun Saramäen vankilan “Päivästä voisi tulla rikas”-esityksessä oli ensimmäistä kertaa vankien lisäksi myös vankilahenkilökuntaa.

- Esityksessä pitää riisua se oma, voisiko sitäkin sanoa rooliasuksi, joka sulla on täällä vankilassa. Siinä ei oikein tiedä miten päin olisi, kun tuo toinen on vartija ja minä olen vanki. Ei yleensä vartijat ja vangit paljoa keskenään rupattele, mietti puolet elämästään vankiloissa ollut “Jysky”.

Meidän on hyvä tuoda suurelle yleisölle esille se, ettei vankilat ole mitään mörköjä

Vuonna 2017 Rikosseuraamuslaitos solmi ensimmäistä kertaa sopimuksen, joka tekee vankilateatterista ja kuvataidetoiminnasta valtakunnallista. Rikosseuraamuslaitoksen erityisasiantuntija Kati Sunimenton mukaan tämä on merkki siitä, että toimintaan uskotaan ja sille halutaan pysyvyyttä.

- Meidän on hyvä tuoda suurelle yleisölle esille se, ettei vankilat ole mitään mörköjä. Vankilateatteri on tärkeä vankilan ja muun yhteiskunnan kohtaamispaikka, jossa voi löytää yllättävää samaistumispintaa.

Vankilateatterilla on vuosikymmenten perinteet

Maailmalla vankilateatterilla on vuosikymmenten perinteet. Myös nykymuotoisen vankilajärjestelmän synnyinmaassa USA:ssa vankilateatteria on tehty vuosikymmeniä. Tosin ei jokaisessa osavaltiossa, eikä varsinkaan valtion kustantamana. Teatterintekijät ovat vastanneet teatteritoiminnasta ja rahoituksen järjestämisestä itse.

Kokemukset vankilateatterin vaikutuksista ovat olleet positiivisia: teatterin avulla vangit ovat vapauduttuaan onnistuneet palaamaan osaksi yhteiskuntaa. USA:ssa vankilateatterin vaikutuksista on jo tutkimustietoa: vankilateatteriprojekteissa mukana olleista enää joka kymmenes uusi rikoksensa ja palaa takaisin vankilaan. Samansuuntaiset ovat myös Risen julkaiseman tutkimuksen tulokset. Tutkimuksen mukaan vankilateatterilla todella on juuri sellaista vaikutusta kuin kerrotaan.

Voi löytää uusia puolia itsestään, alkaa nähdä maailmaa toisin

Turun Saramäessä “Päivästä voisi tulla rikas”-esityksen ohjaaja Annukka Valon mukaan vankilateatteri voi parhaimmillaan vaikuttaa juuri näin. Auttaa vankia vapautumaan vangin stigmasta.

- Teatterissa vanki voi olla hetken aikaa joku muu kuin se hankala tyyppi, rikollinen, päihteidenkäyttäjä. Voi löytää uusia puolia itsestään, alkaa nähdä maailmaa toisin.

Erikoissuunnittelija Kristian Kipinoinen Länsi-Suomen rikosseuraamusalueen aluekeskuksesta on samoilla linjoilla.

- Vankilan ei ole tarkoitus olla mikään säiliö, jossa loputtomasti säilötään ihmisiä, jotka ei kelpaa ulkopuolelle. Vankiloissa tehdään töitä sen eteen, että paluu yhteiskuntaan olisi mahdollista. Minun ryhmässä eräs nuori vanki sanoi, että jos täällä ei tee mitään, pysyy asetelma samana. Mistä lähdit, sinne palaat. Ei tarvitse pitkälle mennä, jossa vankilat täyttyy ja yhteiskunta kovenee.

Vankilarodeosta on tullut se paikka, joka tarjoaa vangeille hetken ihmisenä

Niin, tämä on tilanne esimerkiksi USA:ssa. Vankiloista on tullut säilöjä, joissa ihmisiä säilötään loputtomasti. Tällaisissa olosuhteissa Angolan vankilan vankilarodeosta on tullut se paikka, joka tarjoaa vangeille hetken ihmisenä. Näin kertoi elinkautisvanki Justin Singleton Guardian-lehden haastattelussa:

Rodeossa näkee valtavasti ihmisiä, jotka ovat vain iloisia ollessaan katsomossa. Ja he katsovat sinua kuin olisit aivan tavallinen ihminen. Mikä oletkin.

Kuuntele Huutoja kiven sisästä -audiosarjan osa 2:

Huutoja kiven sisästä -audiosarja Areenassa
Vankilat ovat kaikkialla ympärillämme. Kuinka vankilat ovat vaikuttaneet kirjallisuuteen, elokuviin, kuvataiteeseen ja musiikkiin? Sarjaa toimittaa Mari Lukkari. Äänisuunnittelu: Tiina Luoma. Tuottaja: Sari Siekkinen.

  • "Onko musta ollenkaan tähän, kun nuo muut on niin sairaan hyviä?" Lahjakkaan suvun vesa Aili Ikonen epäili pitkään, onko hänestä ammattimuusikoksi

    Musiikki on muusikko Aili Ikoselle intohimo.

    Erityisesti jazzlaulajana tunnettu muusikko Aili Ikonen kasvoi musiikin ympäröimänä. Korpilahdelta kotoisin oleva Ikonen pomppi lapsena Joutsenlammen finaaliosaa veljensä Osmon kanssa olohuoneen sohvan ympärillä ja harjoitteli pieteetillä viulunsoittoa viisivuotiaasta alkaen. Silti ura muusikkona ei ollut itsestäänselvyys.

  • Sanat haltuun rap-riimein

    Sanat haltuun -hanke auttaa nuoria löytämään äänensä.

    Rap-musiikki voi olla väylä parempaan luku- ja ilmaisutaitoon. Musiikkia kuunnellessa voi päähän tarttua myös muutama yhteiskunnallinen ajatus. Vielä enemmän kuhinaa päähän syntyy, jos alkaa itse luoda riimejä. Kirjallisuus- ja taidekriitikko, toimittaja sekä opettaja Aleksis Salusjärvi pohti, miksi lukeminen koetaan jotenkin epämiehekkääksi harrastukseksi.

  • Avaruusromua: Psykedeelinen äänikone nimeltä TONTO

    Mitä jos rakennettaisiin maailman suurin syntesoija?

    Malcolm Cecil ja Robert Margouleff kohtasivat 50 vuotta sitten New Yorkissa, tuolloin uudessa Media Sound -studiossa. Heillä oli idea. Mitä jos hankittaisiin useita syntesoijia ja soitettaisiin niitä yhtaikaa? Ja jos kytkettäisi in ne toisiinsa, toimimaan yhdessä, siinä meillä olisi elektroninen orkesteri. Idea hahmoteltiin kiinalaisen ravintolan pöytäliinaan ja se päätettiin toteuttaa. Alkoi syntyä psykedeelinen äänikone nimeltä TONTO. Toimittajana Jukka Mikkola.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri