Hyppää pääsisältöön

Avaruusromua: Luovuudelle on turha etsiä yhtä selitystä

Hehkulamppu
Hehkulamppu hehkulamput

"Oivalluksen hetki on jännittävää kuin nopea autonajo".

Näin lainaa filosofi Bertrand Russellia amerikkalainen psykologian professori Eliot Dole Hutchinson, vuonna 1952 suomeksi ilmestyneessä kirjassaan Luova ajattelu.

"Jos aikaa ei ole kiireettömään pohdintaan, asioiden sulatteluun ja luovaan hautomiseen. seurauksena on yksiselitteisesti pinnallisuuden ja typeryyden lisääntyminen". Näin siteeraa amerikkalaista psykologia Howard Gardneria kasvatustieteen professori Kari Uusikylä, vuonna 2012 ilmestyneessä kirjassaan Luovuus kuuluu kaikille.

Mitä kertovat nämä kaksi kirjaa luovuudesta? Nämä kaksi kirjaa, joiden ilmestymisen välillä aikaa on kulunut 60 vuotta. Miten luovuuteen suhtaudutaan? Mitä sen ajatellaan olevan?

Eliot Dole Hutchinson kirjoittaa oivalluksesta, siitä joka tulee jopa yrityksestä luopumisen tai perääntymisen vaiheessa, yleensä odottamattomalla hetkellä. Hän sanoo sen olevan "luovan työn tehoisuuden hetki".

Hän kirjoittaa ajatuksia virtaavan mieleen usein niin valtavasti, että henkilö hämmästyy niiden paljoutta, säpsähtää niiden eloisuutta ja helppoa ilmaantumista. Ajatuksia tulee niin paljon, että henkilön on jopa vaikea tavoittaa niitä kaikkia, toteaa Hutchinson, ja jatkaa, että aikaisemmin satunnainen ja häilyvä tarkkaavaisuus on nyt keskitettävä mieleen tulviviin ideoihin.

Hutchinson sanoo, että kyky saada nämä ajatukset ilmiselviksi tietoisuudessa on harvinainen, ja että siitä syystä nerous on harvinaista.

"Keskittyminen yksilöön on kapea näkökulma luovuuteen", kirjoittaa Kari Uusikylä, ja sanoo näkökulman kaventuvan entisestään, jos keskitytään luoviin hulluihin. Hän sanoo, että pääpainon tulee olla sanalla "luova", ei sanalla "hullu", ja toteaa, että hiljainen ajattelija voi olla aivan yhtä luova kuin kaiken kyseenalaistaja.

"Luovuuteen on kautta historian yhdistetty mystisiä piirteitä", kirjoittaa Kari Uusikylä. Hän sanoo, että tuskin kannattaa kiistellä siitä, olivatko sellaiset luovat jättiläiset kuin Mozart, Beethoven, Leonardo da Vinci, Isaac Newton tai Albert Einstein luovia yksilöitä. Hän huomauttaa, että silti on turha etsiä luovuudelle yhtä ainoaa selitystä ja pysytellä vain geeneissä, psykologisissa tai historiallisissa näkemyksissä.

Näiden ajatusten myötä Avaruusromua katsahtaan taaksepäin, vuoteen 2018 ja sen suomalaiseen tarjontaan, jotta ei totuus ja jatkuva luovuus unohtuisi.

Vuonna 2018 meillä Suomessa tehtiin paljon uutta ja kiinnostavaa musiikkia, myös näin Avaruusromun näkökulmasta. Tässä muutamia muistumia:

Heti alkuvuodesta nousi esiin unohdettu suomalainen suurmies. Elokuvaohjaajat Martti Kaartinen ja Niklas Kullström reissasivat tutkimusmatkailija ja kielitieteilijä Gustav John Ramstedtin jalanjäljillä Mongoliassa, Japanissa, Kiinassa ja Etelä-Koreassa. Ja näin syntyi elokuva nimeltä G.J. Ramstedtin maailma, englanninkieliseltä nimeltään Eastern Memories.

Ja musiikin tuohon elokuvaan teki säveltäjä, tuottaja ja muusikko Rasmus Hedlund. Hänen musiikkinsa pohjana ovat elokuvan kuvausmatkoilla tehdyt äänitykset. Rasmus Hedlund poimi materiaalista ääniä ja sulatti ne osaksi elektronista musiikkiaan. Ääniä kaupungeista. luostareista, teollisuudesta, eläinten, ihmisten ja maisemien ääniä.

Koko elokuva Yle Areenassa 18.4.2019 asti:

Timo Kaukolampi ja Tuomo Puranen tekivät myös elokuvamusiikkia. Miesten yhteistä musiikkia kuultiin Teemu Nikin sekä meillä että muualla palkitusta elokuvasta Armomurhaaja.

Elokuvan musiikki julkaistiin albumilla Euthanizer – Original Soundtrack.

Koan on zen-buddhalainen käsite. Se on usein paradoksaalinen tarina, dialogi, kysymys tai toteamus, jonka tarkoituksena on osoittaa loogisen ja dualistisen ajattelun rajallisuus, ikään kuin irrottaa ihminen omien ajatustensa staattisista kahleista.

Johanna Sulkunen on Kööpenhaminassa asuva ja työskentelevä vokalisti ja säveltäjä. Hän on mukana lauluyhtyeessä nimeltä Iki ja tehnyt monenlaista yhteistyötä kokeellisen vokaalimusiikin ja jazzin ympyröissä. Koan-albumi on tehty nimellä Johanna Sulkunen Sonority, eli kyseessä on hänen soolomusiikkiprojektinsa.

Kun taputat käsiäsi yhteen, syntyy taputuksen ääni. Koanissa saatetaan kysyä, millainen on ääni, joka syntyy kun taputat yhdellä kädellä?

Pianisti ja säveltäjä Mari Sainio on säveltänyt musiikkia lyhytelokuviin, animaatioihin, näytelmiin ja installaatioihin, kuten myös konserttimusiikkia kuorolle, orkesterille ja kamarimusiikkikokoonpanoille. Ja hän tekee myös soolomusiikkia. Kaunista pianismia ja ambienttia tunnelmaa. Present albumilta Minus 25:

Loppukesällä J.Koho oli loppukesän tunnelmissa c-kasettijulkaisulla Vuosi 104. Esitys oli nimeltään tietysti Loppukesä 1.

Pianisti ja säveltäjä Nikita Rafaelov kirjoittaa albuminsa Spirit of Gaia kannessa musiikkinsa inspiraatiosta. Elämän kiertokulku ja luonto ovat hänen lähtökohtiaan, kuten myös jatkuva liike. Kaikki virtaa. Maailma liikkuu.

Soft Knees on kaksikko, joka lähti seikkailemaan erämaahan EP-julkaisullaan Through The Dust. Musiikin tunnelmat pohjaavat todellisiin erämaakokemuksiin, sekä Etelä- että Pohjois-Amerikassa. Päällisin puolin erämaassa ei ole mitään, se on autiomaata. Ja jokainen erämaa on autio omalla laillaan, omalla tavallaan, kirjoittaa Soft Knees. Ja tuossa autiudessa pienet yksityiskohdat alkavat nousta esiin ja merkitä yhä enemmän.

Ozone Player eli pitkän linjan tekijä Otso Pakarinen julkaisi menneenä vuonna sooloalbumin nimeltä The Mind Gap, ja siihen liittyy myös arvoitus: koetapa arvata, kuka tässä soittaa sopraanosaksofonia?

Tommi Lindell on ollut eräs konemusiikin uranuurtajista meillä. Säveltäjä, sovittaja, muusikko ja tuottaja, joka on albumillaan Elektronische Wanderlust löytänyt sekä vanhoja että uusia asioita. Tämä LNDL-nimellä tehty julkaisu on ainakin minun nähdäkseni ikään kuin kunnianosoitusta elektronisen musiikin maineikkaalle menneisyydelle, analogisen ajan tienraivaajien saavutuksille, jotka edelleen kuuluvat elektronisessa musiikissa.

Planeetat ovat aina kiehtoneet säveltäjiä, onhan jokaisella planeetalla roolinsa ja hahmonsa esimerkiksi astrologiassa ja muinaisen Kreikan mytologiassa. Planeetat ruokkivat mielikuvitusta, avaruus inspiroi. Ja tuo kaikki on mitä parasta innoitusta nimenomaan elektronisen musiikin tekemiseen. Tämän tietää myös Mika Toivanen. Vuonna 2018 ilmestynyt albumi on nimeltään Planets. Ja avaruudessa mennään, alan parhaiden perinteiden mukaisesti.

AVARUUSROMUA 13.1.2019 - OHJELMAN MUSIIKKI:
RASMUS HEDLUND: Everything as it should be - osa - (Eastern Memories)
RASMUS HEDLUND: Part of the Human Soul (Eastern Memories)
RASMUS HEDLUND: Drawing the Future (Eastern Memories)
KAUKOLAMPI - PURANEN: Mietintää (Euthanizer Soundtrack)
KAUKOLAMPI - PURANEN: Viimeiset sanat (Euthanizer Soundtrack)
JOHANNA SULKUNEN SONORITY: Abide (Koan)
MARI SAINIO Present (Minus 25)
J.KOHO: Loppukesä 1 (Vuosi 104)
NIKITA RAFAELOV: Gnaw (Spirit of Gaia)
SOFT KNEES: Out Into Uncharted (Through the Dust)
OZONE PLAYER (feat. Eero Koivistoinen) : Little Things Matter (The Mind Gap)
LNDL: Wanderlust II (Elektronische Wanderlust)
TOIVANEN: Venus (Planets)
TOIVANEN: Neptune - osa - (Planets)

  • Avaruusromua: Palmut, hiekkaranta ja tähtikirkas yö

    Mitä on eksotiikka musiikissa?

    Mitä on eksotiikka? Mitä on eksotiikka musiikissa? 1950-luvulla se oli viihdyttäviä viuluja, intensiivistä tunnelmaa, villejä rytmejä ja salaperäisiä ääniä. Tuolloin levyillä soivat tunnelmat eksoottisilta kaukomailta: Aasiasta, Havaijilta, Amazonilta, Andeilta ja Afrikasta. Mutta musiikki ei ollut mitään kansanmusiikkia tai etnoa, vaan aitoa eskapistista viihdettä. Se oli eksoottista fantasiaa. Se oli epäaitoa muka-musiikkia. Se oli musiikillista kolonialismia. Mutta hyvin viihdyttävää, ja nykyään kuunneltuna mitä viehättävintä kitschiä ja campia. Ja eksotiikka viehättää yhä. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Avaruusromua: Ne oli suunniteltu muuttuvaan maailmaan

    Ne oli tehty liikuteltaviksi ja korvattaviksi.

    Ne oli tehty liikuteltaviksi ja korvattaviksi. Niiden ei ollut tarkoitus olla ikuisia, vaan niiden rooli oli väistyä, kun tilalle tulisi jotakin uudempaa ja ehkä parempaa. Ne ovat värikkäitä ja sulavasti muotoiltuja tuoleja 1960-luvun alusta. Punainen, keltainen ja sininen. Edessä matala pöytä. Värikkäiden huonekalujen yläpuolella kuvassa lukee suurilla valkoisilla kirjaimilla: Optimistic Modernism. Optimistista modernismia. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Asterix opettaa latinaa

    Asterix-kirjoja lukemalla voi suorastaan sivistyä.

    Asterix seikkailee -sarjakuvat perustuvat löyhästi Julius Caesarin jo ennen ajanlaskua kirjoittamiin Gallian sota -teoksien tapahtumiin.

  • Miksi opettelisin ranskaa?

    Ranskan kielen osaamisesta on paljon hyötyä ja iloa.

    Kaksikielisessä Suomessa saattaa tuntua ylivoimaiselta, että pitäisi vielä jaksaa opiskella useampia vieraita kieliä. Ranskalla on vaikean kielen maine. Ja mihin sitä edes nykyään tarvitsee? Englanti vaikuttaa välttämättömältä yleiskieleltä, jota kaikkien pitää osata, ja jolla pärjää missä vaan.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri