Hyppää pääsisältöön

Lumivyöryä ei voi täysin ennustaa, mutta vaaraa voi ennakoida

Lumivyöry metsäisessä rinteessä.
Lumivyöryn edessä ihminen on vain pieni rikkahippunen. Lumivyöry metsäisessä rinteessä. Kuva: EPA/Jean-Christophe Bott lumivyöry

Lumipeitteen vyöryherkkyys riippuu maastosta ja sääoloista. Jyrkkä rinne ja paljon lunta, kevätauringon paahde tai kova tuuli – lumipeitteen ja lumen koostumus muuttuu jatkuvasti. Kukaan ei hallitse kaikkea, mutta vyöryvaaraa voidaan tutkia ja ennakoida.

Suurin syy lumivyöryonnettomuuksiin on paine päästä laskemaan – unelma neitseellisestä laskusta koskemattomassa, puuterilumisessa rinteessä. Laskukuumeen noustessa ei malteta riittävän huolellisesti suunnitella reittiä, tutkia maastoa, lumen koostumusta ja sääolosuhteita. Rinteeseen on päästävä – nyt.

Tyypillinen onnettomuuden uhri on päälle kolmekymppinen mies. Taitava laskija, joka tietää riskit ja on varustautunut oikein.

Lumilautailija rinteessä.
Matti Verkasalo laskee merkittyjen rinteiden ulkopuolella. Lumilautailija rinteessä. Kuva: Ruut Uusitalo lumilautailu
Minulle luontoelämys on myös hengellinen kokemus.

Matti Verkasalo

Nyt jo eläkkeellä oleva lastenlääkäri, lumilautailun harrastaja Matti Verkasalo hurahti vapaalaskuun viisikymppisenä – siis varsin järkevänä ja vastuullisena aikuisena miehenä.

– Ei ikä tai lääkäriys ei tee minua immuuniksi hauskanpidon, jännityksen, omien rajojensa etsimisen tai luonnon rajojen tunnistaminen ja kunnioittamisen, hyvän kaveriseuran, vauhdikkaan laskun, ja mahtavan luonnon kokemisen vetovoimalle, Matti summaa vapaalaskun viehätystä.

Verkasalo ei kuitenkaan lähtenyt rinteeseen suin päin, vaan on tutkinut asiaa harrastuspohjalta pitkään, myös lumivyöryjä. Rinteen kaltevuus, maaston vaihtelut, lumen olomuoto, sääolot – vuosien varrella vapaalaskusta on kertynyt sekä tietoa että taitoa.

Lumikuopan avulla tutkitaan lumen kerrostumia.
Lumen kerrostumia tutkitaan lumikuopan avulla. Lumikuopan avulla tutkitaan lumen kerrostumia. Kuva: Mika Kivi lumivyöry
Lumikiteiden tutkimista.
Matti tutkii lumikiteiden koostumusta. Lumikiteiden tutkimista. Kuva: Petteri Rouvinen lumivyöry

Verkasalo suosittelee, että vapaalaskuporukat hiljentyvät hetkeksi myös rehelliseen itsetutkiskeluun.

– Mikä on ryhmän tunnelma? Ollaanko puuterilumen euforiassa, turhautuneita, väsyneitä tai nälkäisiä, jolloin ympäristön havainnointi kärsii? Onko jollakulla näytön haluja tai onko joku taidoiltaan muita heikompi? Entä mikä on oma taito- ja kokemustasoni?

– On kymmeniä tai oikeasti satoja asioita, jotka osittain vaikuttavat toisiinsa, ja joita kukaan ei joka olosuhteissa, maastoissa tai ilmastotyypeissä täysin hallitse, Matti pohtii.

Jyrkkä rinne ja paljon lunta on vaaran paikka

Juuri tapahtuneen laattalumivyöryn kertymäalue.
Juuri tapahtuneen laattalumivyöryn kertymäalue. Kuvan yläosassa näkyy lumipeitteen katkeamiskohta, kruunu. Juuri tapahtuneen laattalumivyöryn kertymäalue. Kuva: Matti Verkasalo lumivyöry

Paistaako aurinko suoraan rinteeseen? Huoahtaako hanki painuessaan? Lumivyöryjä ei voi ennustaa, mutta niiden varoitusmerkkejä voi oppia tunnistamaan. Rinteessä retkeilijän jokainen askel ja sauvantyöntö on pieni lumitutkimus.

Lumi muuttuu jatkuvasti. Muutosta tapahtuu samanaikaisesti usealla eri tasolla ja tavalla: yksittäiset kiteet, lumen eri kerrokset, ja koko lumipeite muuttuvat. Samalla muuttuu lumipeitteen kestävyys.

Lumipeitteen vyöryherkkyyteen on useita eri syitä. Rinteen jyrkkyys, lumimassan määrä ja muuttuvat sääolot ovat niistä keskeisimmät. Viimekädessä lumivyöryn laukaisee kuormituksen lisääminen, esimerkiksi ihmisen toiminta.

Piirroskuvat lumipeitteen kerroksista.
Hyvin rasitusta kestävä lumipeite on vakaa. Piirroskuvat lumipeitteen kerroksista. Kuva: Annukka Palmén-Väisänen lumivyöry

Lunta on rinteillä useina kerroksina ja lumipeitteen rakenne on hyvin vaihteleva – raskaita ja kevyitä kerroksia on eri syvyyksillä. Yleensä alin lumikerros on hyvin kiinni kalliossa. Ylempiä, myöhemmin sataneita kerroksia, pidättelee rinteessä vain lumikerrosten välinen kitka.

Jos ylimmän lumikerroksen paino äkkiä kasvaa, kitkavoima joutuu koetukselle. Laskettelija, joka kiitää vastasataneella lumella, saattaa olla juuri se lisäpaino, joka laukaisee lumivyöryn.

Myös säiden äkillinen muutos saattaa olla vyöryn laukaiseva tekijä – sataa paljon lunta tai sää lauhtuu voimakkaasti. Lauhtumisen seurauksena toisiinsa jäätyneet jääkiteet sulavat, ja niiden välinen koheesio katoaa.

– Aika konkreettinen vertauskuva on loskakeli. Loskasta ei voi tehdä lumipalloa, koska sulat jääkiteet eivät pysy toisissaan kiinni, selvittää kehityspäällikkö Alberto Blanco Sequeiros Ilmatieteen laitoksen Rovaniemen yksiköstä.

Lumivyöryn riski on suurin keväällä

Lumivyöryn riskialueet Suomessa.
Suomessa on muutamia riskialueita. Lumivyöryn riskialueet Suomessa. Kuva: Annukka Palmén-Väisänen lumivyöry

Lumivyöryriski on suurin keväällä maalis-huhtikuussa, kun sää lämpenee, ja laskijoita on paljon. Suomessa riskipaikkoja ovat esimerkiksi käsivarren pohjoisosassa sijaitseva Kilpisjärven alue, Ylläksen alue sekä Pallas-Ounastunturi. Listaan voidaan vielä lisätä Kuusamossa Rukan vieressä sijaitseva Konttainen.

– Ylläksen laskettelukeskuksen vieressä sijaitseva Kellostapuli on alue, joka kiehtoo erityisesti vapaalaskijoita – jyrkähköjä rinteitä, ja paljon lunta. Niinpä alueella on myös suurempi lumivyöryriski, Blanco Sequeiros toteaa.

Lumivyöryjen ennustamisesta vastaa meillä Ilmatieteen laitos. Ennusteita tehdään päivittäin kuuteen eri kohteeseen Lapin alueella. Vyöryvaara ilmoitetaan verkkosivuilla pistekohtaisella indeksilukemalla 1-5. Korkein lukema 5 tarkoittaa, että luonnollisia ja ihmisen aiheuttamia lumivyöryjä esiintyy erittäin suurella todennäköisyydellä.

Korkeinta indeksilukemaa ei ole toistaiseksi Suomessa ennustettu kertaakaan.

Tuuli kasaa lunta epätasaisesti eri paikkoihin rinnettä, mikä aiheuttaa vaaratilanteita.
Kilpisjärven maisemia.
Jääkausi vei meiltä jyrkät rinteet. Lapin tuntureiden taustalla häämöttää Norjan vuoristo. Kilpisjärven maisemia. Kuva: Tuomo Lindfors Lappi,geologia,Luonto-Suomi.

Lumipeite ei myöskään ole koko rinteessä yhtenäinen. Toisessa kohdassa lunta voi olla puoli metriä ja toisessa metri. Tuuli kasaa lunta epätasaisesti eri paikkoihin rinnettä, ja tämä aiheuttaa vaaratilanteita. Tämä on tyypillistä esimerkiksi Ylläksellä.

Lumivyöryriski suurenee myös, kun maasto alkaa nousta, kuten Kilpisjärven alueella. Suurin riski on suojanpuoleisilla vuorenharjanteilla, joihin on muodostunut lumilippoja sekä rinteillä, joiden kaltevuus on yli 25 astetta. Myös tuntureiden väleissä sijaitsevat rotkot, kurut, ovat vaarallisia.

Lumivyöryjä on eri tyyppejä

Lumivyöryt luokitellaan niiden syntytavan tai laukeamisen mukaisesti. Syntytavan mukaan ne ovat joko ihmisen aiheuttamina tai lähtevät liikkeelle itsekseen. Suurin osa vyöryistä on spontaaneja eli itsekseen liikkeelle lähteviä.

Laukeamisen tavan mukaan vyöryt jaetaan irtolumenvyöryihin ja laattavyöryihin. Laattavyöryn tunnistaa poikittaisesta repeämälinjasta eli kruunusta. Arviolta noin kaksi kolmasosaa Lapin lumivyöryistä on juuri laattavyöryjä.

Laattavyöry on kuin luminen peltikatto kevätauringossa.
Lumivyöry rinteessä Norjan Kaafjordissa.
Laattavyöry lähtee liikkeelle äkillisesti. Kuvassa näkyvä oranssi piste on helikopteri. Lumivyöry rinteessä Norjan Kaafjordissa. Kuva: EPA/Martin Lyngdal lumivyöry

Vyöryt etenevät melko samankaltaisesti, mutta irtolumivyörystä poiketen, laattavyöry lähtee liikkeelle äkillisesti. Sen nopeus nousee nopeasti kolmestakymmenestä yli sataan kilometriin tunnissa.

– Laattavyöry on vähän niin kuin talon luminen peltikatto kevätauringossa. Yhtäkkiä koko lumimassa lähtee vauhdilla liikkeelle ja ihminen siinä keskellä sen mukana. Suksilla ei lumivyöryä pääse pakoon, tai kyseessä täytyy ainakin olla todella taitava ja onnekas laskija, Matti Verkasalo toteaa.

Vyörymaastoon ei koskaan pidä lähteä ilman pelastusvälineitä

Lumivyöryvaara -kyltti
Henkilövahinkoja aiheuttavat vyöryt ovat lähes aina ihmisen aiheuttamia. Lumivyöryvaara -kyltti Kuva: Nicolas Cool / Unsplash lumivyöry

Turvallisuus on olennainen osa vyöryalueella liikkumista ja retkeilijän perusvarustukseen kuuluvat myös pelastusvälineet. Matti Verkasalo painottaa, että pelastusvälineistä ei pidä puhua turvallisuusvälineinä.

– Eivät ne lisää turvallisuutta, sillä niitähän tarvitaan vasta onnettomuuden jälkeen. Oikein ja tehokkaasti käytettynä ne kuitenkin parantavat uhrin mahdollisuuksia selvitä hengissä.

Tärkeimmät vyörypelastusvälineet: piippari, sondi ja tukeva lapio

Hiihtäjiä tunturissa.
Hiihtäjiä tunturissa. Kuva: Hannamari Vallila hiihto,tunturit,Laskettelu

Rinteiden ulkopuolella liikkumiseen pätevät samat ohjeet kaikilla lumivyöryalueilla, myös Suomessa.

Liiku 4-6 hengen seurueessa, älä koskaan yksin. Säilytä välimatka, jotta kaikki eivät joudu yhtä aikaa mahdolliseen lumivyöryyn. Laskettaessa lasketaan pieniä pätkiä pysähtyen turvallisiin paikkoihin, esimerkiksi korkeammalla ympäristössä oleviin kumpuihin.

Vyöryalueella liikkujan pelastusvälineet ovat piippari eli lumivyörylähetin, matkapuhelin, alumiininen lapio ja sondi.

Lumivyöryalueella liikkuvan turvavälineet.
Lumivyöryalueella liikkuvan turvavälineet. Kuva: Hannamari Vallila pelastusvälineet,lumivyöry

Lumivyöryrepun ilmatyynyt lisäävät selviytymismahdollisuuksia, jos ne pystyy laukaisemaan. Ilmatyynyjen ideana on lisätä ihmisen pinta-alaa, koska lumivyöryssä juuri kevyet ja isot asiat jäävät lumen pinnalle.

Lumivyöryalueella liikkuvan turvavälineet.
Piipparin signaali paikantaa uhrin. Lumivyöryalueella liikkuvan turvavälineet. Kuva: Hannamari Vallila pelastusvälineet,lumivyöry

Keskeisin väline – ja maallikolle oudoin – on piippari. Pelastajat paikallistavat uhrin lumen alta laitteen lähettämän etäisyys- ja syvyyssignaalin avulla. Pidä piipparisi lähetinasennossa, kun liikut lumivyöryalueella!

Tarkempaan paikantamiseen käytetään sondia, joka muistuttaa pitkää telttakeppiä. Sondilla tunnustelemalla voidaan paikallistaa lumeen hautautunut henkilö, joka kaivetaan lumilapiolla esiin.

Pelastusvälineiden, erityisesti piipparin, käyttöä on syytä harjoitella etukäteen ja niiden kunto pitää tarkistaa säännöllisesti. Pidä myös kännykkä ladattuna ja lämpimänä – vain toimivat tekniset laitteet voivat pelastaa hengen.

Myös moottorikelkkailijan on syytä varautua uhkaavaan vaaraan. Nykyiset kelkat ovat niin tehokkaita, että niillä pääsee korkealle ja jyrkkään rinteeseen, ja tästä onkin otettu vaarallista oppia Amerikasta, varsinkin Ruotsissa. Suomen Lapissa ilmiöön on kyllä törmätty, mutta siitä ei ainakaan vielä olla huolissaan.

– Meillä asiaan on helppo puuttua nopeasti, koska Suomen maastoliikennelaki on tiukempi, kertoo Pekka Alamommo Rovaniemen poliisista. Kelkalla maastossa vapaasti liikkuja tarvitsee retkiinsä maanomistajan luvan.

Raskas kelkka aiheuttaa lumivyöryn huomattavasti helpommin, kuin esimerkiksi laskettelija. Painava ajopeli aiheuttaa luonnolle muutakin tuhoa, sillä se vahingoittaa alueen herkkää aluskasvillisuutta lumen alla, poliisi huolehtii.

Yksinkertaisimmat vyörynvälttämisstrategiat perustuvat asioiden pelkistämiselle: ei altistuta niin jyrkille rinteille, että lumi voi vyöryä. Tämä ohje ei kuitenkaan kaikkia miellytä, Verkasalo toteaa.

– Kun ei laske eikä ota riskejä, niin ei joudu lumivyöryyn. Mutta eihän se näin yksinkertaista ole, vahvistaa myös Alberto Blanco Sequeiros.

Lumen kutsua on vaikea vastustaa, kun kuume nousee ja laskupaine kasvaa.

Artikkelin lähteinä on käytetty Metsähallituksen ja Ilmatieteenlaitoksen sivustoja sekä Matti Verkasalon ja Jarkko-Juhani Henttosen kirjaa: Vapaalasku.

Artikkeli päivitetty 8.4.2019/Tiina Jensen

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Luonto