"Aika kiehtovan oloinen tyyppi. Kuka hän oli? Oikeasti." Elvis Presleylle omistetun Teemalauantain pitkä dokumentti saa musiikkitoimittaja Pekka Laineen – sittenkin – innostumaan.
Asetun katsomaan David Upshalin ohjaamaa elokuvaa The Seven Ages of Elvis eli Seitsemän kertaa Elvis, ja mieleni rauhoittuu. Dokumentti on tuore, ja kuitenkin katselukokemuksessa korostuu omituinen villalapasmainen tuttu lämpö.
Isä meidän. Syntyi Tupelossa. Pyhitetty olkoon. Köyhä poika nousi ylös korkeuksiin. Ilkeä eversti tuli. Joutui alas tuonelaan.
Omituisella tavalla tunnen samanaikaisesti sekä valpastuvani että vaipuvani jonkinlaiseen horrokseen. Täällä on mukava ja lämmin tunnelma, mutta enkös minä ole vieraillut tässä kirkossa aika monta kertaa aiemminkin?
Liturgiakin oli sama, muistaakseni. Isä meidän. Syntyi Tupelossa. Pyhitetty olkoon. Köyhä poika nousi ylös korkeuksiin. Ilkeä eversti tuli. Joutui alas tuonelaan.
Tiedän miten tämä etenee. MUTTA kertoisitko hieman lisää.
Kuinka Punahilkan kävikään? Mistä Elvis Presleyn ura saikaan alkunsa?
Kun puhumme pophistorian todellisista suuruuksista, varioimme yleensä eräänlaisia uskontunnustuksia. Kertaamme kulttuurin kannalta keskeisiä kertomuksia, jotka käyttäytyvät kuin muinaiset myytit tai vanhat tarut – vaikka niiden kuvaamista asioista on kulunut vain joitakin vuosia tai vuosikymmeniä.
Tiedämme niiden keskeiset käänteet entuudestaan ja silti haluamme kuulla ne uudelleen. Kuinka Punahilkan kävikään? Mistä Elvis Presleyn ura saikaan alkunsa?
Tuttu turvasatu rakentaa rauhoittavan vaipan lapsen ja maailman hälinän välille. Poptaruston avaintarinat tekevät saman meille musiikkiin hurahtaneille aikuisille. Ne tyynnyttävät ja antavat fokuksen kaaoksen keskellä.
Hän oli kaikkien aikojen artisti. Menestynein kaikista. He mullistivat popin. Maailma ei ollut entisensä. Vastaavaa ei ole ollut ennen eikä jälkeen. Hän/he/se mullisti käsityksemme musiikin mahdollisuuksista. Rodusta. Sukupuolirooleista. Amerikasta. Maailmasta. Ulkoavaruudesta.
Keskushenkilö tai -henkilöt vaihtelevat ja tarinan otollisimman kohdeyleisön rajaus elää hieman, mutta perusasetelma säilyy. Elvis Presley. The Beatles. Bob Dylan. Jimi Hendrix. Punk. Abba. Michael Jackson. David Bowie.
Tunnemme juonen ainakin pääpiirteissään, ja usein meillä on ennakkokäsitys tarinan sankareista ja roistoista. Kertomuksen on oltava myös totta jollakin tasolla. Sen on herätettävä halu uskoa.
Suuri amerikkalainen tragedia Elvis Presleystä on The Beatles -yhtyeen tarinan ohella ehkä laajimmalle levinnyt pyhä kertomus rockissa. Jokaisen uusintakierroksen kohdalla on aiheellista kysyä: tarjoaako tämänkertainen luentaesitys muuta kuin tyynnyttävän perushorroksen seurakunnalle, vai herääkö sana henkiin?
Sisältääkö tarinan tulkinta riittävästi raipansivalluksia ja sähköiskuja, jotta säpsähdämme hereille ja alamme taas uskoa? Kyllä! Hän OLI suurin!
Säpsähdämmekö hereille ja alammeko taas uskoa?
Elvis-saagan seitsemään näytökseen jakava The Seven Ages of Elvis pyrkii suureen kaareen ja kokonaisjäsennykseen. Otsikko ja rakenne stoorin kuljetukseen on lainattu Shakespearelta. Ei enempää eikä vähempää.
Suvereenia THE versiota dokumentista ei muodostu. Se ei ole audiovisuaalinen vastine Peter Guralnickin suurenmoiselle kirjalliselle Elvis-työlle. Entisten naapureiden, vaatturin jälkikasvun, kirjailijoiden, nuoruusvuosien tuttujen, inttikavereiden, nunnaksi ryhtyneen vastanäyttelijän, hiusmuotoilijan, muusikoiden ja henkivartijoiden puhujakavalkadi on mittava eikä kuitenkaan leikkaa kovin syvälle.
Vaikka kuljetus ei vie tuoreelle maaperälle, kiehtovaa aineistoa sisältävä esitys tempaa mukaansa – mikäli Elvis vähänkään kiinnostaa. Todistajalausunnoissa vilisee hyviä ärsykkeitä ja myös ristiriitaisia tuntemuksia herättäviä luonnehdintoja.
White Trash. Lover. I did this all for my momma. Boy next door in a uniform. Has-been. Embarrassed to go out there. Tragedy but a success.
Silmien eteen vyöryvä kuvasto sekoittuu silkasta ylivoimasta sietämättömään soopaan venyvään musiikkiin. Ja kas kummaa, huomaan herääväni, innostuvani ja janoavani lisää!
Hmmm. Elvis Presley. Aika kiehtovan oloinen tyyppi. Kuka hän oli? Oikeasti.
Teemalauantai 12.1.2019: Elvis Presley
Teemanmuistaa rockin kuningasta kahden uuden dokumenttielokuvan teemaillassa.
Elvis Presley olisi täyttänyt 8. tammikuuta 84 vuotta. Dokumenteista jälkimmäinen, Seitsemän kertaa Elvis, ulottuukin pitkälle Elviksen kuoleman jälkeiseen aikaan – seitsemänteen aikakauteen. Teemaillan avaava dokumentti Elvis ja tyttö Wienistä kertoo Elviksen läpimurron ajoista. Illan päättää Laulava sydän -sarjan Elvis-jakso ja sen yhteydessä tehty haastattelu, mukana Agents-yhtyeen, Esa Pulliaisen ja Jorma Kääriäisen lisäksi Elvis Presleyn vanhat soittokumppanit Scotty Moore ja D.J. Fontana.
Klo 20.00 Elvis ja tyttö Wienistä Areena 90 vrk
(Elvis and the Girl from Vienna, Itävalta 2017) Juuri ennen ensimmäisen elokuvansa kuvauksia vuonna 1956 Elvis Presley palkkasi itselleen henkilökohtaisen sihteerin. Itävaltalainen Trude Forsher seurasi läheltä Elviksen nousua maailmankuuluksi tähdeksi. Dokumentin ohjasi Kurt Langbein.
Klo 20.50 Seitsemän kertaa Elvis Areena 30 vrk
(The Seven Ages of Elvis, Britannia 2017) ”Ennen Elvistä ei ollut mitään”, totesi John Lennon. Elvis Presley oli kaikkien aikojen supertähti, joka nousi ryysyistä rikkauksiin ja vaipui tuhoon paljon ennen aikojaan. Kuoleman jälkeenkin legenda elää vahvana. David Upshalin dokumenttielokuva kertoo Elviksen elämästä seitsemänä jaksona: köyhä lapsuus, nousu teini-idoliksi, armeija, viihde-elokuvat, uskomaton comeback, Las Vegas ja kuoleman jälkeinen elämä.
Klo 22.25 Laulava sydän: Agents is Rock! Areena 30 vrk
Laulava sydän -sarjan Elvis-jakso, jossa Agentsin ja “Suomen Elviksen” Jorma Kääriäisen erikoisvieraina ovat Elvis Presleyn vanhat soittokumppanit Scotty Moore ja D.J. Fontana. Kuulemme muun muassa kappaleet King Creole, That’s All Right Mama, Blue Moon, Hound Dog ja Heartbreak Hotel. Ohjaus Timo Suomi, 2000.
Klo 23 Kuninkaan miehet Areena 30 vrk
Elvis Presleyn kitaristi Scotty Moore ja rumpali D.J. Fontana esittäytyvät! Herrojen jutustelua johdattelee Jorma Kääriäinen. Haastattelu on tehty Laulava sydän -ohjelman taltioinnin yhteydessä syksyllä 1999. Ohjaus Timo Suomi.
