Kuvataiteilija Kirsimaria E. Törönen halusi paaviksi mutta ryhtyi taiteilijaksi, koska halusi muuttaa maailmaa

Jo kymmenvuotiaana, orastavana feministinä Saudi-Arabian aavikolla Kirsimaria E. Törönen aavisti kutsumuksensa. Koulussa hän ilmoitti aikovansa paaviksi, mutta havahtui pian että taiteilijana hän voi paremmin muuttaa maailmaa. Yli neljännesvuosisadan taiteilijana toiminut, Mikkelissä vaikuttava, Kirsimaria E. Törönen tietää omakohtaisesti millaista sitkeyttä kuvataiteilijana itsensä ja perheensä elättäminen vaatii. Kuvataiteilijan työn vaativuutta ei hänen mielestään tarpeeksi ymmärretä.

Kuusi kuvaa kuvataiteilija Kirsimaria E. Törösen elämästä

Vanhempien työn perässä Törösen perhe muutti vuonna 1979 Saudi-Arabiaan ja pari vuotta myöhemmin Irakin pääkaupunkiin Bagdadiin. Kansainvälisessä koulussa Kirsimaria oppi nopeasti puhumaan englantia. Monikulttuurisessa ympäristössä niin koulun opettajat, kuin kotona vanhemmat, korostivat että kaikki on sinulle mahdollista:

– He sanoivat että olkaa kaikkea sitä mihin pystytte. Silloin ajattelin, että jos haluan saada aikaiseksi maailmassa jotain hyvää, niin minun pitää ruveta paaviksi, Kirsimaria E. Törönen muistelee lapsuuden haaveita.

Paavi oli Kirsimarian mielestä maailman vaikutusvaltaisin henkilö, vaikka hänellä olikin hieman hassu pannumyssy päässään. Mutta ammatinvalinta pohdinnoissaan Kirsimaria päätyi hieman toisenlaiseen ratkaisuun.

– Sen jälkeen kun jouduin toteamaan että ei minusta taida tulla paavia, niin mietin mikä olisi toinen tapa millä pystyisin muuttamaan maailmaa. Kolmetoistavuotiaana Saddam Husseinin Bagdadissa tulin siihen tulokseen että kyllä sen täytyy olla joku, joka katsoo asioita hieman ulkopuolelta. Lopulta päädyin että kyllä sen täytyy olla taiteilija, kuvailee Kirsimaria E. Törönen elämän valintojaan.

Litoposterin hinkkaaminen säämiskällä ja hiilellä piirtäminen on Elämää

Tie taiteilijan ammattiin alkoi ylioppilaaksi kirjoitusten jälkeen. Kirjoitettuaan Tammerkosken iltalukiosta ylioppilaaksi seitsemäntoistavuotiaana Kirsimaria E. Törönen hakeutui Helsingin yliopiston Piirustuslaitokselle.

– Porthanian yläkerrassa oli se kuuluisa kipsiluokka. Kun pääsin sinne, vaikka en ollut yliopiston opiskelija, niin tajusin, etten halua olla missään muualla kuin täällä, ja hinkata litoposteria säämiskä kädessä ja hiili toisessa. Tämä on Elämää isolla e:llä, muistelee Kirsimaria E. Törönen piirtämisen alkutaivalta.

Perheelleen ja suvulleen hän sai moneen kertaan perustella miksi ylioppilaaksi kirjoittanut nuori nainen haluaa vain piirtää, ja miettii vakavissaan taiteilijan ammattia.

Kuvataiteilijana joutuu taistelemaan

Tietoisuus omasta taiteilijuudesta on vuosien varrella syventynyt ja käsitys taiteen merkityksestä yhteiskunnassa kypsynyt. Suomessa kuvataiteilijana toimiminen on monien selvitysten ja tutkimusten mukaan taloudellisesti hyvin vaativaa. Kuvataiteilijoiden vuositulot ovat muihin taiteentekijöiden verrattuna huomattavasti huonommat. Kirsimaria E. Törönen on saanut monta kertaa kokea miten tie nousee pystyyn ja joutunut miettimään jopa alan vaihtoa.

– Mutta sitten aina päädyn, että ei kuitenkaan. Olen varoitellut nuoria taiteilijaurasta haaveilevia, sillä tämä vaatii sellaista kyllä sellaista sitkeyttä ja rankkaa tasapainoilua, että jos ihan oikeasti ei ole pakko, niin kannattaa miettiä ryhtyäkö kuvataiteilijaksi, painottaa kuvataiteilija Kirsimaria E. Törönen.

– Se ei riitä että olet lahjakas, tai että jotkin asiat tulevat luonnostaan. Senkin jälkeen on tehtävä suuri työ. Lahjakkuutta pitää koulia. Sen lisäksi pitää olla valmis tekemään mitä tahansa työtä, että pystyt tekemään sen taiteesi mahdolliseksi. Sitä ei ymmärretä miten paljon tämä työ vaatii, toteaa Kirsimaria E. Törönen.

Monikulttuurisuus opetti että elämä on sekä että

Lähi-itä ja arabialainen kulttuuri näkyy Kirsimaria E. Törösen taiteessa koristeellisuutena. Lähi-idässä hän myös oppi että asioilla on aina kaksi puolta ja ettei ole mitään oikeata tai väärää.

– On liian helppoa ja populistista asettaa kaksi asiaa vastakkain ja sanoa että valitaan kyllä tai ei. Totuus löytyy jostain siitä välistä, pohdiskelee Törönen. Naisen asemaa ja arabialaista kulttuuria hän on pohtinut myös paljon.

– Me ajatellaan täällä Lännessä että islaminusko tai arabialainen kulttuuri kohtelee naisia tai lapsia todella väärin. Osittain voin toki myöntää sen, mutta jo yksitoistavuotiaana en pystynyt, enkä vielä tänä päivänäkään pysty ymmärtämään, mikä ero on siinä että nainen on jalat levällään jossain miesten lehdessä lännessä, ja sitten että hänet verhotaan täysin mustaan kaapuun Lähi-idässä. Se on ihan sama asia, se näyttäytyy vaan kahtena erilaisena kuvana, pamauttaa Kirsimaria E. Törönen.

Valistunut nuori sukupolvi saa aikaan muutoksen

Vaikka Kirsimaria E. Törönen on pettynyt maailman nykyisiin johtajiin, hän näkee nuoressa sukupolvessa toivon.

– Me eletään sellaisessa maailmassa, jossa meidän johtajilta puuttuu selkärankaa, mutta toivoni on tässä nuoressa teknologiaa käyttävässä valistuneessa sukupolvessa, jonka olemme onnistuneet kasvattamaan. He muuttavat maailmaa, hän toteaa toivorikkaana.

Taide on paikka jossa hiljentyä

Idealistiksi itseään kutsuva kuvataiteilija Törönen kokee vahvasti myös sen, että taiteella on tärkeä tehtävä.

– Uskon että taiteella on yhteiskunnallinen merkitys, enkä puhu nyt jostain terveydestä tai hyvinvoinnista, vaan taide on se paikka meidän elämässä jossa me voidaan hiljentyä. Taide on se pieni hetki filosofialle, että me yhdessä mietitään, mihin me oikein tätä sirkusta viedään, pohtii Kirsimaria E. Törönen ja hetken mietittyään lisää:

– Taiteen pitäisi olla niin hyvin tehtyä, että se ei ainoastaan julista, vaan että se antaa uusia näkökulmia ja esteettisiä elämyksiä.