Hyppää pääsisältöön

Kuvataiteilija Kirsimaria E. Törönen halusi paaviksi mutta ryhtyi taiteilijaksi, koska halusi muuttaa maailmaa

Syksyisen viilliviinin edessä otettu profiilikuva kuvataiteilija Kirsimaria E. Törösestä.
Kuvataiteilja Kirsimaria E. Törönen työhuoneensa ja galleria Studio Wäkewän ulkopuolella. Syksyisen viilliviinin edessä otettu profiilikuva kuvataiteilija Kirsimaria E. Törösestä. Kuva: Lisa Enckell Kuusi kuvaa

Jo kymmenvuotiaana, orastavana feministinä Saudi-Arabian aavikolla Kirsimaria E. Törönen aavisti kutsumuksensa. Koulussa hän ilmoitti aikovansa paaviksi, mutta havahtui pian että taiteilijana hän voi paremmin muuttaa maailmaa. Yli neljännesvuosisadan taiteilijana toiminut, Mikkelissä vaikuttava, Kirsimaria E. Törönen tietää omakohtaisesti millaista sitkeyttä kuvataiteilijana itsensä ja perheensä elättäminen vaatii. Kuvataiteilijan työn vaativuutta ei hänen mielestään tarpeeksi ymmärretä.

Vanhempien työn perässä Törösen perhe muutti vuonna 1979 Saudi-Arabiaan ja pari vuotta myöhemmin Irakin pääkaupunkiin Bagdadiin. Kansainvälisessä koulussa Kirsimaria oppi nopeasti puhumaan englantia. Monikulttuurisessa ympäristössä niin koulun opettajat, kuin kotona vanhemmat, korostivat että kaikki on sinulle mahdollista:

– He sanoivat että olkaa kaikkea sitä mihin pystytte. Silloin ajattelin, että jos haluan saada aikaiseksi maailmassa jotain hyvää, niin minun pitää ruveta paaviksi, Kirsimaria E. Törönen muistelee lapsuuden haaveita.

Paavi oli Kirsimarian mielestä maailman vaikutusvaltaisin henkilö, vaikka hänellä olikin hieman hassu pannumyssy päässään. Mutta ammatinvalinta pohdinnoissaan Kirsimaria päätyi hieman toisenlaiseen ratkaisuun.

– Sen jälkeen kun jouduin toteamaan että ei minusta taida tulla paavia, niin mietin mikä olisi toinen tapa millä pystyisin muuttamaan maailmaa. Kolmetoistavuotiaana Saddam Husseinin Bagdadissa tulin siihen tulokseen että kyllä sen täytyy olla joku, joka katsoo asioita hieman ulkopuolelta. Lopulta päädyin että kyllä sen täytyy olla taiteilija, kuvailee Kirsimaria E. Törönen elämän valintojaan.

Litoposterin hinkkaaminen säämiskällä ja hiilellä piirtäminen on Elämää

Tie taiteilijan ammattiin alkoi ylioppilaaksi kirjoitusten jälkeen. Kirjoitettuaan Tammerkosken iltalukiosta ylioppilaaksi seitsemäntoistavuotiaana Kirsimaria E. Törönen hakeutui Helsingin yliopiston Piirustuslaitokselle.

– Porthanian yläkerrassa oli se kuuluisa kipsiluokka. Kun pääsin sinne, vaikka en ollut yliopiston opiskelija, niin tajusin, etten halua olla missään muualla kuin täällä, ja hinkata litoposteria säämiskä kädessä ja hiili toisessa. Tämä on Elämää isolla e:llä, muistelee Kirsimaria E. Törönen piirtämisen alkutaivalta.

Perheelleen ja suvulleen hän sai moneen kertaan perustella miksi ylioppilaaksi kirjoittanut nuori nainen haluaa vain piirtää, ja miettii vakavissaan taiteilijan ammattia.

Kuvataiteilijana joutuu taistelemaan

Tietoisuus omasta taiteilijuudesta on vuosien varrella syventynyt ja käsitys taiteen merkityksestä yhteiskunnassa kypsynyt. Suomessa kuvataiteilijana toimiminen on monien selvitysten ja tutkimusten mukaan taloudellisesti hyvin vaativaa. Kuvataiteilijoiden vuositulot ovat muihin taiteentekijöiden verrattuna huomattavasti huonommat. Kirsimaria E. Törönen on saanut monta kertaa kokea miten tie nousee pystyyn ja joutunut miettimään jopa alan vaihtoa.

– Mutta sitten aina päädyn, että ei kuitenkaan. Olen varoitellut nuoria taiteilijaurasta haaveilevia, sillä tämä vaatii sellaista kyllä sellaista sitkeyttä ja rankkaa tasapainoilua, että jos ihan oikeasti ei ole pakko, niin kannattaa miettiä ryhtyäkö kuvataiteilijaksi, painottaa kuvataiteilija Kirsimaria E. Törönen.

– Se ei riitä että olet lahjakas, tai että jotkin asiat tulevat luonnostaan. Senkin jälkeen on tehtävä suuri työ. Lahjakkuutta pitää koulia. Sen lisäksi pitää olla valmis tekemään mitä tahansa työtä, että pystyt tekemään sen taiteesi mahdolliseksi. Sitä ei ymmärretä miten paljon tämä työ vaatii, toteaa Kirsimaria E. Törönen.

Monikulttuurisuus opetti että elämä on sekä että

Lähi-itä ja arabialainen kulttuuri näkyy Kirsimaria E. Törösen taiteessa koristeellisuutena. Lähi-idässä hän myös oppi että asioilla on aina kaksi puolta ja ettei ole mitään oikeata tai väärää.

– On liian helppoa ja populistista asettaa kaksi asiaa vastakkain ja sanoa että valitaan kyllä tai ei. Totuus löytyy jostain siitä välistä, pohdiskelee Törönen. Naisen asemaa ja arabialaista kulttuuria hän on pohtinut myös paljon.

– Me ajatellaan täällä Lännessä että islaminusko tai arabialainen kulttuuri kohtelee naisia tai lapsia todella väärin. Osittain voin toki myöntää sen, mutta jo yksitoistavuotiaana en pystynyt, enkä vielä tänä päivänäkään pysty ymmärtämään, mikä ero on siinä että nainen on jalat levällään jossain miesten lehdessä lännessä, ja sitten että hänet verhotaan täysin mustaan kaapuun Lähi-idässä. Se on ihan sama asia, se näyttäytyy vaan kahtena erilaisena kuvana, pamauttaa Kirsimaria E. Törönen.

Valistunut nuori sukupolvi saa aikaan muutoksen

Vaikka Kirsimaria E. Törönen on pettynyt maailman nykyisiin johtajiin, hän näkee nuoressa sukupolvessa toivon.

– Me eletään sellaisessa maailmassa, jossa meidän johtajilta puuttuu selkärankaa, mutta toivoni on tässä nuoressa teknologiaa käyttävässä valistuneessa sukupolvessa, jonka olemme onnistuneet kasvattamaan. He muuttavat maailmaa, hän toteaa toivorikkaana.

Taide on paikka jossa hiljentyä

Idealistiksi itseään kutsuva kuvataiteilija Törönen kokee vahvasti myös sen, että taiteella on tärkeä tehtävä.

– Uskon että taiteella on yhteiskunnallinen merkitys, enkä puhu nyt jostain terveydestä tai hyvinvoinnista, vaan taide on se paikka meidän elämässä jossa me voidaan hiljentyä. Taide on se pieni hetki filosofialle, että me yhdessä mietitään, mihin me oikein tätä sirkusta viedään, pohtii Kirsimaria E. Törönen ja hetken mietittyään lisää:

– Taiteen pitäisi olla niin hyvin tehtyä, että se ei ainoastaan julista, vaan että se antaa uusia näkökulmia ja esteettisiä elämyksiä.

  • Keskustele toivosta

    Etsimmekö toivoa ja onnea vääristä paikoista?

    Kirjailija Mark Mansonin mielestä ihmiset pakenevat omaa merkityksettömyytään erilaiseen viihdykkeisiin ja vääränlaisiin toivonlähteisiin. Toivoa etsitään hänen mielestään milloin uudenlaisesta dieetistä, milloin uskonnosta tai ideologiasta.

  • Keskustele tässä yrityselämästä!

    Yrityselämän ongelmana on lyhytjänteisyys

    Vaivaako yrityksiämme lyhytjänteisyystauti? Kyllä vaivaa, sanovat työelämäprpfessori Lasse Mitronen ja konsultti Timo Raikaslehto. Tauti estää tai vaikeuttaa yritysten uudistumista ja menestymistä kansainvälisessä kilpailussa. Mutta siitä voi parantua. Miten, sen Mitronen ja Raikaslehto - tuoreehkoon tutkimukseensa nojaten - kertovat tässä ohjelmassa.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Elämä

  • Keskustele toivosta

    Etsimmekö toivoa ja onnea vääristä paikoista?

    Kirjailija Mark Mansonin mielestä ihmiset pakenevat omaa merkityksettömyytään erilaiseen viihdykkeisiin ja vääränlaisiin toivonlähteisiin. Toivoa etsitään hänen mielestään milloin uudenlaisesta dieetistä, milloin uskonnosta tai ideologiasta.

  • Keskustele tässä yrityselämästä!

    Yrityselämän ongelmana on lyhytjänteisyys

    Vaivaako yrityksiämme lyhytjänteisyystauti? Kyllä vaivaa, sanovat työelämäprpfessori Lasse Mitronen ja konsultti Timo Raikaslehto. Tauti estää tai vaikeuttaa yritysten uudistumista ja menestymistä kansainvälisessä kilpailussa. Mutta siitä voi parantua. Miten, sen Mitronen ja Raikaslehto - tuoreehkoon tutkimukseensa nojaten - kertovat tässä ohjelmassa.

  • Säveltäjä Kaija Saariaho: "Inspiraatiota täytyy oppia ohjelmoimaan"

    Säveltäjälle ei suositeltu synnyttämistä.

    Säveltäjä Kaija Saariaho on eri elämänvaiheiden myötä oppinut ohjelmoimaan inspiraatiota, sillä säveltäminen on hidasta ja kärsivällisyyttä vaativaa työtä. Se on hänelle elämän tarkoitus, sillä ilman säveltämistä elämä valuu hukkaan.

  • Keskustele täällä talousnäkymistä!

    Syksyn talousnäkymät

    Hyytyykö talouskasvu - ja jos niin käy, mitä siitä seuraa Suomelle? Miltä uuden hallituksen talouspolitiikan päälinjat vaikuttavat? Muun muassa näiden kysymysten äärelle kokoontuu Mikä maksaa? -ohjelman perinteinen ekonomistiraati. Mukana ennustepäällikkö Janne Huovari Pellervosta, ennustepäällikkö Ilkka Kiema Palkansaajista ja uutena jäsenenä Etlan tuore toimitusjohtaja Aki Kangasharju.

  • Filosofi Mikko Lahtinen muokkaa kehoaan antiikin Kreikan ihanteiden mukaan

    Akateeminen kehonrakentaja mietiskelee salilla.

    Tampereen yliopistossa vaikuttava yliopistolehtori ja filosofi Mikko Lahtinen voimailee viisi kertaa viikossa. Kehonrakennusta harrastava filosofi löytää harrastukselleen akateemiset perusteet. Mieli ja keho kuuluivat jo antiikin Kreikassakin yhteen.

  • Taidehistorioitsija Anna Kortelainen: "Ei hylätä enää ketään!"

    Tietokirjailijalle avautui hylkäämisten historia.

    Taidehistorioitsija Anna Kortelainen tutustui väitöskirjaa tehdessään Albert Edelefeltin maalausten malleihin ja heidän tarinoihinsa. Erityisesti Virginien tarina kiehtoi häntä tuoreena äitinä. Myöhemmin hän löysi oman äitinsä suvun tarinasta liittymäkohtia hylkäämisten historiaan.

  • Koripallovalmentaja Henrik Dettmann ei opeta pelaajia, vaan näyttää heille suuntaa

    Henrik Dettmann on valmentanut peräti 40 vuotta koripalloa.

    Suomen koripallomaajoukkueen päävalmentaja Henrik Dettmann alkoi saavuttaa menestystä, kun hän hylkäsi perinteisen johtamistavan, johon liittyi huutojohtamista ja käskyttämistä. Täyskäännöksen ansiosta hän ei lähestynyt peliä enää menestyksen kautta, vaan pelaajalähtöisen valmentamisen avulla. Suomenruotsalaisessa perheessä varttunut Henrik Dettmann harrasti nuorena monenlaisia urheilulajeja kuten keihäänheittoa, pihalätkää, jalkapalloa ja koripalloa. Lopulta koripallo vei miehen sydämen.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Riitta Oikawan innostus Japaniin on elämänmittainen matka

    Kulttuurivaihtaja Riitta Oikawa innostuu Japanista.

    Japanilaisen majatalon pitäjä ja kulttuurivaihtaja Riitta Oikawa on tutustuttanut suomalaisia jo 50 vuoden ajan japanilaiseen kulttuuriin. Hänestä Japani tarjoaa loputtomasti esteettisiä elämyksiä. Haaveensa japanilaisesta majatalosta Riitta Oikawa toteutti 20 vuotta sitten ostettuaan perinteisen hinokipuusta tehdyn japanilaisen kylpyammeen.

  • Jättiläisaskeleet etsii ihmisiä ja maailmaa jazzin klassikkolevyjen takaa

    Jazzmusiikki kuljettaa mietteitä uusiin suuntiin.

    Viime vuoden lokakuussa etsin työhuoneellani musiikkia työntekoni taustalle. Kuulun siihen puolikkaaseen ihmiskuntaa, joka pitää musiikin kuuntelusta lukemisen tai työnteon taustalla. Mutta kun työssäni käytän sanoja, etenkin suomeksi lauletun musiikin kuunteleminen on aivan mahdotonta.

  • Painettu runo on vääjäämättä myös kuva, toteaa Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja, runoilija Anja Erämaja

    Anja Erämajan puhe Kajaanin Runoviikolla.

    Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Anja Erämajan puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2019. Merkillinen talvi ja kevät, niin paljon kirjapaketteja. Niin monta maailmaa ja tapaa sanansa asettaa. Ja tämä mahdoton tehtävä, oli otettava kantaa, valittava. Oli kestettävä se, että valitsemalla yhden jättää toisen valitsematta.