Rodunjalostuksen kaiut kuuluvat edelleen – nyt ääntä pitävät ”nettomaksajat”

Pakkosteriloinneista luovuttiin Suomessa vuonna 1970. Niihin johtaneet rodunjalostuksen ajatukset elävät kuitenkin edelleen.

Pohjoismaissa oli esimerkiksi Yhdysvaltain ja Saksan tapaan 1900-luvun alkupuolelta alkaen vallalla ajatus, että väestöpolitiikalla ja ihmisten lisääntymisen säätelyllä kansakuntaa voidaan muokata terveeksi, hyvinvoivaksi, työteliääksi, ahkeraksi ja moraaliltaan kunnolliseksi.

– Ja sen takia sitten piti viime kädessä estää niiden ihmisten lisääntyminen, joiden lasten ajateltiin toimivan tätä isompaa väestöpoliittista tavoitetta vastaan, pakkosterilointien aikaa valottaa MOT:lle Helsingin yliopiston sosiaalietiikan professori Jaana Hallamaa.

Sosiaali- ja terveysalan eettistä neuvottelukuntaa ETENE:ä johtavan professori Hallamaan mukaan samantyyppinen ajattelutapa nousee esiin taloudellisen ja poliittisen epävarmuuden aikoina.

– Nykyään meillä on puhetta, että joku on nettomaksaja, että nettomaksajien täytyy saada määritellä, kuinka yhteiskunnan tukea tarvitsevat ihmiset saavat elää, ja mitä he saavat tehdä, ja minkälaisia he saavat olla.

– Kyllä se näkyy myös nyt taas pulpahtaneessa lisääntymiskeskustelussa: kuka saa saada lapsia, kenen pitää saada lapsia, milloin lapsia pitää saada ja kuinka lapsia pitää saada ja kenen kanssa ja niin edespäin. Nämä ovat ilmiöitä, jotka palaavat keskusteluun yhä uudestaan, saaden vain eri muodon.

Halu säädellä lisääntymistä muuttanut nimeään

Jaana Hallamaa saa tukea Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n tutkimusprofessori emerita Elina Hemmingiltä.

– Kysymys lisääntymisen sääntelystä ei ole hävinnyt minnekään, se on ihan tätä päivää. Kuviot ovat toiset, menetelmät ovat toiset, mutta sama halu ja tarve säädellä lisääntymistä on kuin aikaisemminkin.

– Se on vain muuttanut nimeään. Ajatellaan sikiöseulontoja, ei kukaan halua, eivät edes vanhemmat halua sairaita lapsia. Mielestäni eugeenista ajattelua on edelleen, mutta aivan toisessa muodossa. Puhutaan terveyden säilyttämisestä ja edistämisestä, ei puhuta ”laadun” parantamisesta kuten ehkä ennen selkeämmin puhuttiin, Hemminki sanoo.

Hän nostaa MOT:n haastattelussa esiin esimerkin päihdeäideistä.

– Silloin kun oli keskustelu päihdeäitien pakkohoidosta, kyllähän se kuvasti hyvin sitä, että yksilön oikeutta voidaan rajoittaa pakkohoidolla, jos lapsen terveys vaarantuu. Siitä ei ole pitkä askel siihen, että kun sanotaan, että ei tällaisten äitien pitäisi lisääntyä ollenkaan, että jos he eivät suostu pakkohoitoon, ei sitten saa lapsiakaan hankkia. Näin ei sanota, mutta ei se nyt pitkä askel siitä ole.

Laki pakottaa yhä ihmisiä sterilisaatioon

Hemminki kertoo, että vakavasti kehitysvammaisia steriloidaan Suomessa edelleen jonkin verran. Viime vuonna sterilointeja on tehty tästä syystä muutamia.

– Jos puhutaan vakavasti kehitysvammaisesta, että on lapsen tasolla itse, niin heidän ei haluta hankkivan lapsia – ihan siitä syystä, koska katsotaan, että ei lapsi voi hoitaa lasta.

Sukupuolen korjaaminen edellyttää Suomessa aina sterilisaatiota. Suomi on ainoa Pohjoismaa, jossa toimitaan näin.

YK ja Euroopan neuvosto ovat vaatineet Suomen lainsäädännön muuttamista tältä osin. Lisäksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on todennut sterilisaatiopakon rikkovan Euroopan ihmisoikeussopimusta.

Eduskunnassa translakiin on vaadittu muutosta vihreiden ja vasemmistoliiton riveistä. Myös apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin on vaatinut lain pikaista muuttamista.

Sukupuolen oikeudelliseen vahvistamiseen liittyvää lainsäädäntöä on viime vuosina muutettu useissa Euroopan maissa.

Otteita sterilisaatiota käsittelevistä nettikeskusteluista. Lainauksia sterilisaatioita käsittelevistä nettikeskusteluista. Kuva: Yle MOT MOT

Huono-osaiset ”epäilyttävää ainesta”

Professori Jaana Hallamaa muistuttaa, että rodunjalostusajattelun huippuvuodet osuivat 1950- ja 1960-lukujen taitteeseen.

– Siihen aikaanhan sijoittuu ajatus, että rakennetaan hyvinvointiyhteiskunta. Tausta-ajatuksena lienee on ollut sellainen, että ei haluta hyvinvointiyhteiskunnan universaalien – kaikille tulevien –
hyvien valuvan väärille ihmisille, vaan sille kunnolliselle väestönosalle, joka sitten rakentaa ehjää, tervettä kansakuntaa.

1960-luvulta lähtien perintötekijöiden vaikutusta ei ole enää pidetty niin suurena kuin aiemmin. Lopullista tasapainoa ympäristö- ja perintötekijöiden välillä ei ole kuitenkaan vielä löydetty.

– Hyväosaiset mielellään korostavat paitsi omia ansioitansa myös omaa tervettä perustaansa. Huono-osaisiin on sitten taipumus sijoittaa kaikenlaista ”omaa vikaa” ja myös, että se on muutenkin epäilyttävää ainesta. Näin ihmismieli toimii.

Lääketiede voi tuoda rodunjalostuksen takaisin

Suomi teki vuosina 1935-1970 lisääntymiskyvyttömiksi 7 530 kansalaistaan vastoin näiden omaa tahtoa. Kun mukaan lasketaan rodunjalostuksellisista syistä tehdyt raskauden keskeytykset, nousee luku runsaaseen 12 000:een. Noin 90 prosenttia pakkosteriloiduista oli naisia.

– Ajateltiin, että jos kerran eläimiä ja kasvejakin jalostetaan, niin miksei sitten myös ihmisiä. Taustalla oli pelko siitä, että yhteiskunta vääjäämättä rappeutuu, jos väestön laatu laskee. Erilaiset kauhuskenaariot valtasivat alaa: mitä tapahtuu, jos huonot ainekset lisääntyvät muita nopeammin. Hallitseva ajattelutapa oli, että rikollisuus, alkoholismi ja sairaudet periytyvät ja siirtyvät seuraavaan sukupolveen, sanoo historioitsija Marjatta Hietala MOT:n haastattelussa.

Osa steriloiduista on yhä tänä päivänä elossa ja toivoo valtiovallalta anteeksipyyntöä.

Vankimmin rodunjalostusaatteet saivat aikoinaan jalansijaa länsinaapurissamme Ruotsissa. Maahan perustettiin vuonna 1922 maailman ensimmäinen valtiollinen rotubiologian tutkimuslaitos. Sinne muun muassa Natsi-Saksa lähetti virkamiehiään ja tutkijoitaan oppia saamaan.

Vastaavan tyyppistä tutkimusyksikköä suunniteltiin jatkosodan aikana Suomeenkin. Hanke raukesi, kun Suomen liittolaisen, Hitlerin Saksan, sotaonni kääntyi.

Sosiaali- ja terveysalan eettistä neuvottelukuntaa luotsaavan Hallamaan mukaan rodunjalostuksen aika voi tehdä paluun.

– Se voi palata lääketieteen kautta, että pyritään estämään tietynlaisten ihmisten syntymistä tai edistämään joidenkin toisenlaisten ihmisten syntymistä, mutta myös tällaisina sosiaalisina liikkeinä. Tämä on yhteydessä siihen, keitä me pidämme suomalaisina, kuka saa olla suomalainen, ketkä saavat syntyä suomalaisiksi. On erilaisia tapoja tehdä näitä erotteluita, ja sitten taustalla on näitä ajatuksia, että mikä on kunnollista ja mikä on vähemmän kunnollista.

Biologiastahan me kuitenkin tiedämme, että mitä laajempi perimä jossakin väestössä on, sitä paremmat mahdollisuudet on tuottaa terveitä jälkeläisiä.