Finanssikapitalismi on muuttanut yhteiskuntaa paljon syvemmältä kuin ensi silmäyksellä kuvittelisi. Historian professori Markku Kuisma sanoo, että luottamus ei enää ohjaa ihmisten keskinäisiä suhteita työelämässä, vaan tilalle on tullut kontrolli, keppi ja kuri. Huippujohtajat toimivat kuin laumaeläimet: kuuntelevat ajan henkeä enemmän kuin omaa järkeään.
Yksilöllisyyttä ylistetään juhlapuheissa mutta todellisuus on toista. Huippujohtajien joukossa harva uskaltaa olla individualisti, oman tien kulkija. Markku Kuisman mukaan useimmat yritysjohtajat ovat laumaeläimiä, jotka perustelevat ratkaisujaan ajan hengellä. Näin on pakko toimia, koska kaikki muutkin tekevät niin. Mennään muodin mukana.
– Oman tien kulkijalla täytyisi olla mielettömän vahva tahto ja asema ja vahva näkemys siitä, että muut ovat väärässä. Se on hyvin harvinaista.
– Jos oman tien kulkija onkin väärässä ja osoittautuu, että lauma on oikeassa, niin hän on silloin entinen johtaja. Mutta jos teet niin kuin konsultit ovat sanoneet ja kaikki muutkin yritykset tekevät, pelastat oman nahkasi sanomalla, että kaikki kilpailijat tekivät samoin. Miten me olisimme voineet tehdä toisin?
Professori Markku Kuismalla on kanttia puhua suoraan, sillä hänellä on mittava kokemus yritysten ja talouselämän aaltoliikkeiden seurannasta. Useita tietokirjoja kirjoittanut Kuisma on erikoistunut Suomen ja pohjoismaiden historiaan. Hänen keskeisiä tutkimusteemojaan ovat olleet valtaeliitit, yritysten, pankkien ja teollisuuden historiat.
Valta tekee ihmisestä kuuron ja sokean
Markku Kuisma on kirjoittanut yhdessä Pekka Seppäsen kanssa kirjan Suomen suurimmista bisnesmokista. Teos on karua luettavaa: Sonera, Stora-Enso, Nokia...
Markku Kuisma sanoo, että jokainen, joka tutkii pitkään suuryritysten päätöksentekoa, saa vamman sieluunsa. Alkaa ymmärtää rahamiesten ajattelutapaa ja löytää äkkiä itsestäänkin kovettumisen merkkejä.
– Valta ja menestys tekee ihmisestä helposti sokean ja kuuron suhteessa muuhun yhteiskuntaan. Kovettuminen muiden kärsimyksille on ehkä jopa menestymisen ehto.
– Me hoidamme hommat suoraviivaisesti, niin kuin me olemme päättäneet ja te muut olette tiellä. Rattaat rouskuttavat ja joku jää alle, mutta sille ei voi mitään. Älkää nyt häiritkö. Demokratia on turha hidaste.
Siksi historia ei tunnekaan monta yritysjohtajaa, josta olisi tullut erinomainen pääministeri tai presidentti. Toimintamallit ovat kovin erilaiset.
Suu suppuun ja tee, mitä käsketään
Pakot johtavat organisaatioita. On pakko uudistua. On pakko tehostaa. On pakko rakentaa avokonttori. Harva kehtaa edes kysyä, miksi on pakko.
Ajan henki on hirvittävän vaikuttava voima. Olemme laumaeläimiä. Pakko tehdä tällaisia ratkaisuja, koska kaikki muutkin tekivät niin.
Harva uskaltaa kysyä, onko keisarilla oikeasti vaatteita eli kyseenalaistaa kulloinkin muodissa olevaa liturgiaa. Kritisoija saa äkkiä hankalan tai hölmön ihmisen maineen. Mutta on myös konkreettisempi syy pitää suu supussa.
– Luulen, että aika monessa paikassa nykyään, ehkäpä nimenomaan julkisella sektorilla, joudutaan pelkäämään, että sinut erotetaan ja rationalisoidaan tehokkuuden nimissä. On parempi pitää suu supussa ja tehdä se, mikä käsketään. Seurauksena on, että työilmapiiri romahtaa ja tehokkuus laskee.
Jotkut tekevät asiat salaa vanhalla systeemillä, koska uusi ei toimi. Mutta he eivät kerro sitä johtajalle, koska muutosvastarinnaksi koettu toimintatapa voisi johtaa erottamiseen.
Kuisma kertoo esimerkin yliopiston työajanseurantajärjestelmästä, jossa viitenä päivänä viikossa tietokoneohjelmaan pitää merkitä 7,5 tuntia työtä, ei enempää eikä vähempää.
– Eihän kukaan, varsinkaan nuori tee yliopistossa työtään vain 7,5 tuntia päivässä. Meidän pitää opettaa siis nuoret valehtelemaan, koska systeemi vaatii. Toinen tapa olisi kapinoida, mutta kapinoista on huonoja esimerkkejä. Eikä meillä ole edes pyssyjä.
Keppiä ja kuria luottamuksen sijaan
Finanssikapitalismi on luonut maailman näköisekseen. Organisaatio pitää trimmata niin, että se kuluttaa mahdollisimman vähän ja tuottaa mahdollisimman paljon. Työntekijät ovat lähtökohtaisesti epäluotettavia, toisin kuin Suomessa on totuttu ajattelemaan.
– Johtoklikki ostetaan isolla rahalla toteuttamaan tätä visiota. Sitten on orjakansa, joka on toki vapaata, mutta epäluotettavaa. Se niskuroi, laiskottelee ja etsii keinoja välttää työntekoa, joten sitä täytyy valvoa ja ohjata.
Ajatus jatkuvasta kontrollista ja valvonnasta on tullut finanssikapitalismin mukana muista kulttuureista. Siellä työnantajan ja työntekijän keskinäinen suhde ei ole perinteisesti perustunut luottamukseen, vaan pikemminkin keppiin tai kuriin.
– Tämä malli on pohjoismaiselle ihmiselle outo ja siksi se tuntuu meistä niin perverssiltä ja vaikealta hyväksyä. Tiedämme, että pohjoismainen malli toimisi paljon tehokkaammin ja paremmin. Ja niin se edelleen toimiikin paljolti, mutta vaikeudet tulevat siitä, että tässä törmää kaksi maailmaa toisiinsa.
– Suomalainen on itseohjautuva luonnostaan. Täytyy olla vain raamit ja tavoitteet. Ei tarvita tehotonta ja kallista kontrolliketjua.
Markku Kuisma sai sydänkohtauksen runsas vuosi sitten ja on sen jälkeen siirtynyt eläkkeelle ja ryhtynyt elämään toisin eli vähentänyt työn tekoa. Kyynisyyttä Kuisma torjuu tiukoin keinoin.
– Hiipivä kyynisyys on ensin huomattava ja sen jälkeen on tartuttava itseään ankaran opettajan lailla tukasta ja annettava tukkapöllyä.
– Voi olla realisti olematta kyynikko. Ja uskoa silti ihmiseen ja ihmisen arvoon.
Kaikesta huolimatta.
Flinkkilä & Tastula TV1 lauantaina 29.2. kello 17.10 ja sunnuntaina 1.3. kello 9.05 sekä Yle Areena. Ohjelman ensiesitys oli tammikuussa 2019.
26.2.2020 muokattu ohjelman esitysaikoja ja lisätty videoklippi.
