Hyppää pääsisältöön

Ahon konserttoprojekti tuottaa kuuntelumusiikkia

Kalevi Aho on ottanut asiakseen säveltää konserton jokaiselle orkesterisoittimelle. Projekti etenee hyvin eikä turnausväsymyksestä ei ole tietoakaan - BIS-yhtiön uusin Aho-levy sisältää konsertot pasuunalle ja trumpetille, ja edelleen Aho pitää kuulijan otteessaan sekä varmalla laadulla että uusilla löydöillä.

Kalevi Aho / Concertos
Kalevi Aho / Concertos Uudet levyt

Sävelkielen suhteen konsertot eivät yllätä siinä määrin kuin Ahon jotkut kokeilut eksoottisten musiikkielementtien tai erikoissoitinten parissa. Molemmissa konsertoissa Aho vihjaa ymmärtävänsä pasuunan ja trumpetin jazz-historian päälle, mutta vankka kokemus kuuluu siinä, että Aho lainaa muualta vain sen, mitä osaa käyttää. Rytmisesti meno äityy välillä varsin vastustamattomaksi. Tuttua on myös operointi Ahoa ikuisesti kiehtovalla D-Es-C-H -teemalla, samoin kuin kokonaismuodon vankka hahmo. Pasuunakonserton haastavat pariäänet Aho tosin esittelee mielestäni liian varhain, kun teos on vasta kehkeytymässä.

Trumpettikonserton orkesterina Aho käyttää perustellusti puhallinyhtyettä: tarkkarajaisempi ja terävämpi orkesteri soi tasapainossa trumpetin kanssa, ja finaalin alun nerokas orkesteritausta osoittaa, ettei ratkaisu pelkistä vaan rikastaa. Soinnillisesti vaikutuin levyllä eniten siitä, kuinka tehokkaiksi Aho osaa rakentaa misterioso-taitteet ilman mystisen minimalismin tylsää toisteisuutta.

Levyn solistit, pasunisti Jörgen van Rijen ja trumpetisti Alain De Rudder, ovat samat kuin 2010-luvun alun kantaesityksissä. Jälleen kerran Aho on sekä haastanut solistia että sopeutunut soittimen rajoituksiin, ja tuloksena on varmaotteista, hallittua ja innoittunutta soittoa. Antwerpenin sinfoniaorkesterin ja Martyn Babbinsin osaamisesta en ole täysin vakuuttunut. Pasuunakonserton nopeimmissa kaarroksissa orkesteri ei pysy mukana, ja fraseeraukseen tulee läpisoiton tuntu, ja trumpettikonserton finaalissa on rytmistä klappia.

Kokonaisuus on kuitenkin palkitsevaa kuuntelumusiikkia, jonka parissa tunti elämää kuluu mielekkäästi ja sielun sotkut selviävät. Sitä paitsi Ahon uran eräs viesti alkaa hahmottua yhä kirkkaampana: on mahdollista ja tärkeää säveltää puhdasta musiikkia, jota on kiinnostava kuunnella ja soittaa sellaisenaan, ilman ulkomusiikillisia viittauksia.

Kalevi Aho: Pasuunakonsertto; Konsertto trumpetille ja puhallinyhtyeelle. - Jörgen van Rijen, pasuuna, ja Alain de Rudder, trumpetti, sekä Antwerpenin SO/Martyn Babbins. BIS-2196)

Kuuntele Uudet levyt 15.1.2019, toimittajana Kare Eskola.

  • BIS-yhtiön parhaat joulureseptit maustetaan kansanmusiikilla

    Levyarvostelu

    Oman jouluni voimasoittolistalta löytyy levy-yhtiö BISin kaksi Folkjul-levyä, joilla ruotsalainen kansanmusiikki ja Gunnar Idenstamin urkusärmikkyys yhdistetään tuttujen joululaulujen säkenöiviin kuorosovituksiin. Hyvää joulureseptiä ei kannata liikaa muuttaa: BIS leipoo samalla ohjeella joululevyjä myös norjalaisten kanssa. Ensimmäinen ilmestyi vuonna 2014 ja uusi täksi jouluksi.

  • Ilmiliekin ja Salokosken joulu loistaa yksinkertaisesti kuin kynttilä

    Levyarvostelu

    Laulaja Emma Salokoski ja Suomi-jazzin ykköskvartetti Ilmiliekki ovat aiemmilla yhteislevyillään luodanneet suomenruotsalaista kansanlaulua ja runoutta. Nyt ilmestynyt joululevy kurottaa suomenkielisen kulttuurin puolelle ja omiin sävellyksiin ja sanoituksiin, mutta jatkaa musiikillisesti samaa linjaa.

  • Joulun tapahtumarikkain oratorio on koottu varhaisbarokin helmistä

    Levyarvostelu

    Joulun käyttömusiikissaan varhaisbarokin saksalaiset kanttoriurkurit käsittelivät työnsä puolesta joulun kaikkia tapahtumia ja tunnelmia. Ei siis ihme, että tämän joulun etevin jouluoratorio on kasattu laittamalla sopivia barokkilöytöjä joulutapahtumien mukaiseen järjestykseen. Asialla on mainio Clematis-yhtye, joka on kaivanut arkistoja syvältä mutta hyvin levylleen O Jesulein.

  • Monteverdi saa joulun säihkymään

    Levyarvostelu

    Säihkettä ja suurenmoisuutta jouluunsa saa kätevällä ja ekologisella tavalla, kun lainaa ne Venetsian jouluvespereistä 1600-luvun alusta. Silloin säveltäjämestari Claudio Monteverdi ahkeroi Pyhän Markuksen katedraaliin niin juhlavia joulumusiikkikokonaisuuksia, että niitä tultiin kuuntelemaan ympäri Eurooppaa. DG-yhtiön jouluisella kärkituotteella kuullaan tällainen jouluvesper kapellimestari Andrea Marconin ennallistamana, ja harvoin on joulu kuulostanut yhtä komealta.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua