Hyppää pääsisältöön

Ahon konserttoprojekti tuottaa kuuntelumusiikkia

Kalevi Aho on ottanut asiakseen säveltää konserton jokaiselle orkesterisoittimelle. Projekti etenee hyvin eikä turnausväsymyksestä ei ole tietoakaan - BIS-yhtiön uusin Aho-levy sisältää konsertot pasuunalle ja trumpetille, ja edelleen Aho pitää kuulijan otteessaan sekä varmalla laadulla että uusilla löydöillä.

Kalevi Aho / Concertos
Kalevi Aho / Concertos Uudet levyt

Sävelkielen suhteen konsertot eivät yllätä siinä määrin kuin Ahon jotkut kokeilut eksoottisten musiikkielementtien tai erikoissoitinten parissa. Molemmissa konsertoissa Aho vihjaa ymmärtävänsä pasuunan ja trumpetin jazz-historian päälle, mutta vankka kokemus kuuluu siinä, että Aho lainaa muualta vain sen, mitä osaa käyttää. Rytmisesti meno äityy välillä varsin vastustamattomaksi. Tuttua on myös operointi Ahoa ikuisesti kiehtovalla D-Es-C-H -teemalla, samoin kuin kokonaismuodon vankka hahmo. Pasuunakonserton haastavat pariäänet Aho tosin esittelee mielestäni liian varhain, kun teos on vasta kehkeytymässä.

Trumpettikonserton orkesterina Aho käyttää perustellusti puhallinyhtyettä: tarkkarajaisempi ja terävämpi orkesteri soi tasapainossa trumpetin kanssa, ja finaalin alun nerokas orkesteritausta osoittaa, ettei ratkaisu pelkistä vaan rikastaa. Soinnillisesti vaikutuin levyllä eniten siitä, kuinka tehokkaiksi Aho osaa rakentaa misterioso-taitteet ilman mystisen minimalismin tylsää toisteisuutta.

Levyn solistit, pasunisti Jörgen van Rijen ja trumpetisti Alain De Rudder, ovat samat kuin 2010-luvun alun kantaesityksissä. Jälleen kerran Aho on sekä haastanut solistia että sopeutunut soittimen rajoituksiin, ja tuloksena on varmaotteista, hallittua ja innoittunutta soittoa. Antwerpenin sinfoniaorkesterin ja Martyn Babbinsin osaamisesta en ole täysin vakuuttunut. Pasuunakonserton nopeimmissa kaarroksissa orkesteri ei pysy mukana, ja fraseeraukseen tulee läpisoiton tuntu, ja trumpettikonserton finaalissa on rytmistä klappia.

Kokonaisuus on kuitenkin palkitsevaa kuuntelumusiikkia, jonka parissa tunti elämää kuluu mielekkäästi ja sielun sotkut selviävät. Sitä paitsi Ahon uran eräs viesti alkaa hahmottua yhä kirkkaampana: on mahdollista ja tärkeää säveltää puhdasta musiikkia, jota on kiinnostava kuunnella ja soittaa sellaisenaan, ilman ulkomusiikillisia viittauksia.

Kalevi Aho: Pasuunakonsertto; Konsertto trumpetille ja puhallinyhtyeelle. - Jörgen van Rijen, pasuuna, ja Alain de Rudder, trumpetti, sekä Antwerpenin SO/Martyn Babbins. BIS-2196)

Kuuntele Uudet levyt 15.1.2019, toimittajana Kare Eskola.

  • Yle Klassisessa yli 40 konserttia BBC Proms -festivaalilta

    Maailman mittavin klassisen musiikin festivaali

    Maailman mittavin klassisen musiikin festivaali BBC Proms viettää tänä vuonna 125-vuotisjuhlaansa. Samalla promien perustajan Sir Henry Woodin syntymästä on kulunut 150 vuotta. BBC Proms 2019 on juhlavuonna konserttitarjonnaltaan ylenpalttisen runsas. Esiintyjinä maailman huippuorkestereita, artisteja ja kapellimestareita sekä runsaasti uusia tuttavuuksia.

  • Gabriellin soolosellomusiikista uutta suuntaa myös Bachiin

    Levyarvostelu

    Kokenut italialainen barokkisellisti Mauro Valli on työstänyt Bachin soolosellosarjoja koko ikänsä, mutta hänen uuden kolmois-CD:nsä tuoreus ei perustu tulkinnalle vaan ohjelmistolle. Valli rinnastaa Domenico Gabriellin oikukkaat eteläeurooppalaiset ricercaret Bachin linjakkaisiin, saksalaisiin soolosellosarjoihin, ja tulos on monestakin syystä enemmän kuin osiensa summa.

  • Kati Raitisen sellossa syvyyttä ja sävyjä

    Levyarvostelu

    Sellisti Kati Raitista ei Suomessa tunneta kovin hyvin, koska hänellä on kiire olla Ruotsin paras sellisti. Raitinen soittaa Tukholman kuninkaallisen oopperan orkesterin soolosellistinä, kerää palkintoja ZilliacusPerssonRaitinen-triossa, levyttää, konsertoi ja heittäytyy välillä moderniin näyttämömusiikkiin. Raitisen uusi soololevy sisältää oudon valikoiman uutta sellomusiikkia, mutta hänen eleettömän koskettava, tummasävyinen soittonsa yhdistää kokonaisuuden vaikuttavaksi.

  • Meta4 löytää ECM-soinnin

    Levyarvostelu

    Johannes Brahmsin myöhäinen klarinettituotanto on pelkkää herkkyyttä ja melankoliaa ilman huippukohtia, ja sopii siksi levy-yhtiö ECM:n harmaasävyiseen katalogiin. Samaa voi sanoa kuulassointisesta klarinetisti Reto Bieristä, mutta kuinka joukkoon sopeutuu suomalainen Meta4-kvartetti, jonka tyylissä painottuu intensiteetti ja romantiikka?

Lue myös - yle.fi:stä poimittua