Hyppää pääsisältöön

Ahon konserttoprojekti tuottaa kuuntelumusiikkia

Kalevi Aho on ottanut asiakseen säveltää konserton jokaiselle orkesterisoittimelle. Projekti etenee hyvin eikä turnausväsymyksestä ei ole tietoakaan - BIS-yhtiön uusin Aho-levy sisältää konsertot pasuunalle ja trumpetille, ja edelleen Aho pitää kuulijan otteessaan sekä varmalla laadulla että uusilla löydöillä.

Kalevi Aho / Concertos
Kalevi Aho / Concertos Uudet levyt

Sävelkielen suhteen konsertot eivät yllätä siinä määrin kuin Ahon jotkut kokeilut eksoottisten musiikkielementtien tai erikoissoitinten parissa. Molemmissa konsertoissa Aho vihjaa ymmärtävänsä pasuunan ja trumpetin jazz-historian päälle, mutta vankka kokemus kuuluu siinä, että Aho lainaa muualta vain sen, mitä osaa käyttää. Rytmisesti meno äityy välillä varsin vastustamattomaksi. Tuttua on myös operointi Ahoa ikuisesti kiehtovalla D-Es-C-H -teemalla, samoin kuin kokonaismuodon vankka hahmo. Pasuunakonserton haastavat pariäänet Aho tosin esittelee mielestäni liian varhain, kun teos on vasta kehkeytymässä.

Trumpettikonserton orkesterina Aho käyttää perustellusti puhallinyhtyettä: tarkkarajaisempi ja terävämpi orkesteri soi tasapainossa trumpetin kanssa, ja finaalin alun nerokas orkesteritausta osoittaa, ettei ratkaisu pelkistä vaan rikastaa. Soinnillisesti vaikutuin levyllä eniten siitä, kuinka tehokkaiksi Aho osaa rakentaa misterioso-taitteet ilman mystisen minimalismin tylsää toisteisuutta.

Levyn solistit, pasunisti Jörgen van Rijen ja trumpetisti Alain De Rudder, ovat samat kuin 2010-luvun alun kantaesityksissä. Jälleen kerran Aho on sekä haastanut solistia että sopeutunut soittimen rajoituksiin, ja tuloksena on varmaotteista, hallittua ja innoittunutta soittoa. Antwerpenin sinfoniaorkesterin ja Martyn Babbinsin osaamisesta en ole täysin vakuuttunut. Pasuunakonserton nopeimmissa kaarroksissa orkesteri ei pysy mukana, ja fraseeraukseen tulee läpisoiton tuntu, ja trumpettikonserton finaalissa on rytmistä klappia.

Kokonaisuus on kuitenkin palkitsevaa kuuntelumusiikkia, jonka parissa tunti elämää kuluu mielekkäästi ja sielun sotkut selviävät. Sitä paitsi Ahon uran eräs viesti alkaa hahmottua yhä kirkkaampana: on mahdollista ja tärkeää säveltää puhdasta musiikkia, jota on kiinnostava kuunnella ja soittaa sellaisenaan, ilman ulkomusiikillisia viittauksia.

Kalevi Aho: Pasuunakonsertto; Konsertto trumpetille ja puhallinyhtyeelle. - Jörgen van Rijen, pasuuna, ja Alain de Rudder, trumpetti, sekä Antwerpenin SO/Martyn Babbins. BIS-2196)

Kuuntele Uudet levyt 15.1.2019, toimittajana Kare Eskola.

  • Tigran Mansurjanin pidättyväiset aforismit

    Levyarvostelu

    Armenialainen säveltäjä Tigran Mansurjan täytti pari vuotta sitten kahdeksankymmentä. Juhlan kunniaksi hänen muusikkoystävänsä harjoittivat kamarimusiikkiohjelmiston, jonka ECM on nyt julkaissut. Mansurjan on arkkityyppinen ECM-säveltäjä, jonka ilmaisussa harmaasävyinen graafisuus kohtaa pakahduttavan tunteen, eikä uusi levy kuvaa juuri muuta, mutta kutsuu kuitenkin kuuntelemaan vähäeleisten äänten aforistista kauneutta - ja siinä on kylliksi.

  • Selvä suunta kohti selittämätöntä

    Levyarvostelu

    Radion kamarikuoron rauniot ovat aikaa sitten nurmettuneet, mutta niiltä noussut Helsingin kamarikuoro elää ja levyttää vahvemmin kuin koskaan. Alban julkaisemalla uutuuslevyllä kuoro esittää Antti Auvisen ja Sampo Haapamäen musiikkia, ja vaikka kumpikin säveltäjä tunnetaan vaativasta ja epälaulullisesta ilmaisusta, HKK saa hälyt, huudot ja huojunnat kuulostamaan musiikilta, jossa on suunta.

  • Pianomusiikkia unikaveriksi

    Levyarvostelu

    Yleensä en juuri välitä tunnelmakokoelmista - niistä mitä ennen hankittiin supermarketin tarjouslaareista ja nykyään Spotifyn soittolistoilta rentoutumiseen tai lemmenhetkiin. Ranskalainen pianisti Bertrand Chamayou osoittaa kuitenkin, että tunnelmalevyn voi tehdä tyylillä, ilman laimeutta tai itsestäänselvyyttä. Otsikon Good night! alle Chamayou on kuratoinut piristävän valikoiman unettavia pikkukappaleita.

  • Ilari Hongisto säveltää luonnolla

    Levyarvostelu

    Ilari Hongisto on turkulainen muusikko, säveltäjä, tutkija, musiikinopettaja, studio-osaaja ja vaikka mitä. Säveltäjänä Hongisto on erikoistunut elektroakustiseen musiikkiin, ja Alban julkaiseman Luonnos-profiililevyn teokset rakentuvat pääasiassa luonnonäänistä. Luonnolla säveltäminen tuottaa tietysti luonnollisia sointeja, muttei ole itsestään selvää, kuinka vahvasti kuulija hahmottaa ne musiikiksi.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua