Hyppää pääsisältöön

Kulttuuriteko Järnefeltin elokuvamusiikista

Kun ruotsalainen mykkäelokuvapioneeri Mauritz Stiller työsti suurteostaan Laulu tulipunaisesta kukasta, säveltäjäksi pyydettiin Tukholman kuninkaallisen oopperan kapellimestari Armas Järnefelt, eikä ihme. Järnefeltillä oli kokemusta paitsi näyttämömusiikista myös Suomesta, johon elokuvan tapahtumat sijoittuvat. Elokuvan ensiesityksestä tulee kuluneeksi sata vuotta, minkä kunniaksi Järnefeltin elokuvamusiikki on nyt restauroitu ja levytetty.

Järnefelt / Laulu tulipunaisesta kukasta
Järnefelt / Laulu tulipunaisesta kukasta Uudet levyt

Elokuvan versioinnin myötä Järnefeltin partituuri joutui aikojen saatossa epäsynkkaan musiikin kanssa, mutta Jaakko Kuusisto ja Jani Kyllönen ovat muokanneet sen kuntoon, jossa musiikin ja elokuvan yhteiset esitykset ovat aiempaa helpompia. Uuden version soitinnus on alkuperäinen yhdistelmä sinfoniettaa ja salonkiorkesteria, ja itse musiikkiin on puututtu niin vähän kuin mahdollista.

Järnefelt oli säveltäjänä taitava käsityöläinen ja lahjakas melodikko, ja Stillerin skandinaavista Don Juan -tarinaa varten hän ammensi monista laareista. Suurin osa musiikista on salonkimusiikillista tai kansallisromanttista tunnelmointia, joka välillä saa ryhtiä kansanlauluteemoista. Järnefelt hyödyntää johtoaihetekniikkaa, mutta muut Wagner-viittaukset ovat varsin kevyitä. Tummia sävyjä ja modernismia häivähtää lähinnä kaupunkikohtauksessa.

Kuten olettaa sopii, ilman elokuvaa levyltä kuunneltuna musiikki etenee katkelmallisesti ja kehittymättä, eikä tarjoa suuria elämyksiä. Taidemusiikkipainotteisesti kerrottua historiaa levy tasapainottaa paljastamalla, miten musiikkia käytettiin populaaritaiteessa juuri ensimmäisen maailmansodan jälkeen, ja jotkut kansanlaulusovitukset saavat hymähtelemään hyväksyvästi, ja siinä se. Kyseessä on siis niin sanottu kulttuuriteko.

Jaakko Kuusiston johtama Gävlen sinfoniaorkesteri toteuttaa pitkän mutta helpon partituurin kohtuullisen tarkasti, mutta suurta sielukkuutta tai äärimmäistä tarkkuutta ei ole tarjolla. On helppo aavistaa, että musiikki tuntuisi intensiivisemmältä teatterissa, yhdessä patinoituneen, mustavalkoisen elokuvakerronnan kanssa. Ondinen julkaiseman levyn keskeinen merkitys lieneekin rohkaista ja mahdollistaa tällaisia elokuvaelämyksiä.

Armas Järnefelt (täydentäneet Jani Kyllönen ja Jaakko Kuusisto): Laulu tulipunaisesta kukasta. - Gävlen SO/Jaakko Kuusisto. (Ondine, ODE 1328-2D)

Kuuntele Uudet levyt 15.1.2019, toimittajana Kare Eskola.

  • Kokkolalaiset herättävät vanhan amatöörimusiikin eloon - taas

    Levyarvostelu

    1770-luvulla Kokkolan kirkkoherra Anders Chydenius perusti pappilaansa pikkuisen amatööriyhtyeen ja keräsi sille pikkuisen nuottikokoelman. Euroopan mittakaavassa Chydenius oli perifeerinen harrastelija, mutta Suomessa hän oli valistusvisionääri aikaansa edellä. Ei ihme että Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri on intoutunut levyttämään kotikaupunkinsa erikoista nuottikokoelmaa, olkoonkin että musiikillisesti kyse on harmittomasta viihteestä harrastelijoille.

  • Karlsons säveltää ryhtiä mystiseen minimalismiin

    Levyarvostelu

    Latvian radiokuoro on melkeinpä maailman paras kuoro, eikä ihme että Ondine julkaisee sen levyjä minkä ehtii. Kuoro on taltioinut perusohjelmistoa ansiokkaasti, mutta viime aikoina sekaan on eksynyt ohuenpuoleista tunnelmamusiikkia Baltiasta. Siksi suhtauduin epäilyksellä uuteen Juris Karlsonsin musiikkia esittelevään levyyn. Mutta tuntematon latvialainen paljastui dynaamiseksi, omaääniseksi säveltäjäksi, joka säveltää jopa mystiseen minimalismiin ryhtiä ja värejä.

  • Varhainen käyrätorvi laulaa kotoisasti

    Levyarvostelu

    Reilu vuosi sitten intoilin luonnontorvitaituri Alec Frank-Gemmillin levystä, jolla hän soitti varhaisia virtuoosikonserttoja käyrätorvelle. Ursula Paludan Monbergin uutuuslevy sisältää hieman myöhäisempää ja melkoisesti helpompaa ohjelmistoa, mutta kuulostaa yhtä aristokraattiselta, ja täydentää oivallisesti kuvaa luonnontorven kehityksestä.

  • Kyykkyviulismia vuonna 2020?

    Levyarvostelu

    Kunnianarvoisalla Deutsche Grammophon -yhtiöllä on pitkät perinteet myös crossover-taidemusiikissa. Sektorin uusin tuote on norjalainen viulisti Mari Samuelsen, jolta DG julkaisi tuplalevyn jo viime vuoden puolella. Minulta on kestänyt hetkisen päästä selville levyn tarkoitusperistä, mutta loppujen lopuksi kyse on vain kyykkyviulismin päivittämisestä 2020-luvun taidemusiikkimuotiin.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua