Näyttelijä Mahershala Ali on ensimmäinen muslimi, joka on palkittu Oscar-patsaalla. Hänen voittokulkunsa jatkuu lahjakkaana pianistina Green Book -elokuvassa, joka palkittiin parhaan elokuvan Oscarilla. Tuoreimmat voitot ovat tulleet Critics Choice ja Golden Globe -gaaloista. Hän loistaa myös The True Detective -sarjan kolmannella kaudella. Molempien töiden ytimessä on rasismi, jonka kohteeksi Ali myöntää joutuvansa edelleen.
– Yritän vain tehdä parhaani. Näytteleminen sujuu hyvin, kun pääsee eroon omasta turhamaisuudestaan ja keskittyy tuomaan esille hahmon totuuden, Mahershala Ali vakuuttaa KultturiCocktailille Beverly Hillsissa.
Tämän ohjenuoran siivittämänä Ali on raivannut tiensä merkittäviin rooleihin arvostetuissa Hollywood-elokuvissa. Televisiosarjoista (Crossing Jordan, House of Cards) näyttelijänuransa aloittanut Ali antoi vihiä monipuolisesta lahjakkuudestaan Nälkäpeli- ja Hidden Figures – varjoon jääneet -elokuvissa. Hän voitti sivuosa-Oscarin Moonlight-draamasta 2017. Vaikka huumediilerin rooli oli pieni, se toimi elokuvan sieluna.
– Yritän kunnioittaa kaikkia ihmisiä ja olla empaattinen. Suhtaudun rooleihini vakavasti ja käytän monia tekniikoita samastuakseni heihin.
Alista saa tasapainoisen ja rehellisen vaikutelman. Hänen ei tarvitse teeskennellä mitään. Aitous tulee esille myös hänen näyttelemisessään, jossa on aina syvällinen aspekti.
– En koskaan halua esittää itseäni. Jos näyttelen hahmoa, jota kuvaillaan pahikseksi, esitän hänet mahdollisimman inhimillisenä. Haluan katsojien kyseenalaistavan perinteisen ajattelutavan ja tarkastelevan hahmoa eri näkökulmista käsin.
Tammikuun alussa Ali palkittiin Golden Globella komediallisesta draamasta Green Book, joka valittiin myös parhaaksi komediaksi/musikaaliksi ja joka sai voittopokaalin käsikirjoituksesta. Käsikirjoittajatiimiin kuuluu elokuvan ohjannut Peter Farrelly, joka tunnetaan Sekaisin Marista, Sekaisin suhteessa sekä Nuija ja tosinuija -komedioistaan. Hyppäys vakavamman aiheen pariin kannatti.
Erikoisesta ystävyydestä kertova Green Book tuli ensi-iltaan Toronton elokuvafestivaaleilla syyskuussa voittaen yleisöpalkinnon.
Elokuvat voivat avata oven keskustelulle
Los Angelesissa asuvan Alin olisi syytä hankkia palkintokaappi, mikäli hänellä ei jo ole sitä. Voittojen lisäksi hän on saanut konserttipianisti Dr. Don Shirleyn roolista parhaan sivuosanäyttelijän ehdokkuuden monilta järjestöiltä ja tahoilta, kuten Näyttelijäkillalta (SAG), jonka palkintogaala on tammikuun lopussa. Oscar-ehdokkuus on hyvin todennäköinen.
– Jos työni puhuttelee ihmisiä ja sitä pidetään palkitsemisen arvoisena, hyvä niin. Kunnianosoitukset kannustavat. Tavoitteeni on kuitenkin saada yhteys katsojiin, vaikuttaa heihin ja saada heidät ajattelemaan. Joskus onnistun siinä, joskus en, esittää Ali vaatimattomasti.
Hän miettii rauhassa kysymyksiä ja vastaa harkitusti. Alin äänenpainossa ja puhetavassa on tiettyä arvokkuutta, mutta samalla nöyryyttä.
Vuoteen 1962 sijoittuva elokuva Green Book perustuu tositapahtumiin. Shirley on lähdössä konserttikiertueelle, joka suuntautuu rasismin tahraamiin Yhdysvaltojen eteläisiin osavaltioihin, kuten Alabamaan ja Mississippiin. Kolme tohtorintutkintoa suorittanut pianisti ei rohkene lähteä reissuun yksin, vaan palkkaa italialais-amerikkalaisen ovimiehen Tony ”Lip” Vallelongan (Viggo Mortensen) autonkuljettajaksi ja turvamiehekseen.
Karski Lip ja sivistynyt Shirley ovat toistensa vastakohtia. Aluksi he kiistelevät kaikesta, mutta pitkien ajomatkojen kuluessa erikoinen parivaljakko oppii kuuntelemaan toisiaan inhimillisellä tasolla mielipide-eroista huolimatta.
Green Bookin teemoja ovat erilaisuuden sietäminen ja hyväksyminen, yhteisen sävelen löytäminen sekä esteiden ylittäminen. Se on muistutus siitä, että ihmisten on mahdollista tulla toimeen keskenään mielipide-eroista huolimatta.
– Mikään elokuva ei pysty korjaamaan yhteiskunnan epäkohtia oli se kuinka ansiokas tahansa. Elokuvat vain avaavat oven keskustelulle, jota käydään parhaillaan monien ongelmien tiimoilta.
Yksi keskusteluista alkoi kolme vuotta sitten, kun #OscarsSoWhite-kampanja ravisteli hereille Oscar-palkinnot myöntävän Amerikan elokuva-akatemian (AMPAS) karuun totuuteen. Värillisten elokuva-alan ammattilaisten ehdokkuudet ja voitot loistivat poissaolollaan gaalassa 2015. Suurin osa akatemian jäsenistä oli valkoihoisia iäkkäitä miehiä, joita vähemmistöille tärkeät aiheet tai elokuvantekijät eivät puhuttele.
Akatemia korjasi tilanteen tuplaamalla sekä tummaihoisten että naisjäsenten määrän riveissään. Tänä vuonna palkinnoista äänestää yli tuhat uutta nuorta jäsentä, jotka arvioivat elokuvia omasta, nyky-yhteiskunnan muokkaamasta perspektiivistä.
”Jouduin poistumaan ravintolasta Lontoossa”
Elokuvan nimi tulee The Negro Motorist Green Book -kirjasta, joka oli tummaihoisten autoilijoiden käyttämä matkaopas 60 vuotta sitten. Kirjasta löytyi ravintoloita, hotelleja ja muita palveluita, jotka hyväksyivät värilliset asiakkaikseen. Se julkaistiin ensimmäisen kerran 1936, ja viimeinen painos ilmestyi 1966.
– Aihe on hyvin ajankohtainen, sillä rasismi elää edelleen voimakkaana Yhdysvalloissa ja muualla. Toki edistystä on tapahtunut, mutta se ei tarkoita sitä, että ongelma olisi ratkaistu. Kun olin Lontoossa jokin aika sitten, jouduin poistumaan yksityiseltä Soho House -klubilta. Olin viiden hengen seurueessa päivällispöydässä, ja kun teimme tilausta, vain minua pyydettiin näyttämään jäsenkortti, Ali paljastaa.
Räikeä ja peittelemätön loukkaus sai Alin kadottamaan ruokahalunsa. Hän lähti pöydästä saman tien. Alin kokemukset lahjakkaana afro-amerikkalaisena muslimina heijastelevat hämmästyttävän läheisesti Shirleyn kohtaamaa epätasa-arvoa ja vaikeuksia elämässä.
Näyttelijän erikoinen etunimi, joka on kokonaisuudessaan Mahershalalhashbaz, tulee Vanhasta testamentista. Sukunimi oli alunperin Gilmore. Hän muutti sen Aliksi käännyttyään islaminuskoon 2000. Tämä aiheutti kitkaa ystävien ja etenkin äidin kanssa, joka on kristillisen kirkon pappi. He ovat oppineet hyväksymään toistensa erilaisuuden ja ovat jälleen läheisiä.
Näyttelijä ei mainosta uskontoaan, sillä hän on kokenut sen ja ihonvärinsä takia tarpeeksi syrjintää. Hän pitää uskonnon ja työnsä erillään toisistaan.
Sukulaissielujen kohtaaminen
Kahdeksaa kieltä puhunut Shirley viihtyi omissa oloissaan, ja häntä pidettiin kummajaisena. Monilahjakkuus nousi kuuluisuuteen New Yorkissa 1960-luvulla esiintyen säännöllisesti Carnegie Hall -konserttisalissa. Hän asui pääsalin yläpuolella olevassa artistien asunnossa. Pianisti oli aikaansa edellä ja tunsi itsensä ulkopuoliseksi niin valkoisten kuin mustienkin keskuudessa.
– Ymmärsin hänen halunsa eristäytyä. Vietän ehkä itsekin liikaa aikaa pääni sisällä. Olen myös introvertti, kunnes tunnen oloni rennoksi uudessa tilanteessa. Pystyin samastumaan hänen vaikeuteensa kommunikoida ja löytää paikkansa maailmassa. Minunkin on ollut hankalaa löytää oma yhteisöni, jonka tunnen omakseni, Ali sanoi Toronton elokuvajuhlilla.
Oman yhteisön hakeminen alkoi yliopistossa, jossa pitkä ja hoikka mies pelasi koripalloa. Hän oli sen verran hyvä, että sai stipendin yksityiseen yliopistoon Kaliforniassa.
– Olin urheilija ennen näyttelijänuraani, mutta en koskaan sisäistänyt konseptia muiden voittamisesta. Näyttelemisessä on kyse parhaansa yrittämisestä ja itsensä voittamisesta, joka sopii paremmin minun ajatusmaailmaani. Tosin roolien saaminen on kovan kilpailun takana.
Musikaalinen Ali on julkaissut rap-albumin, joten ei ole yllätys, että roolit avautuvat hänelle aina musiikin kautta.
– Teen jokaiseen rooliin liittyen soittolistan, jossa on vain sellaista musiikkia, josta ajattelen hahmoni pitävän. Kuuntelen koko kuvausten ajan vain listalla olevia kappaleita. Dr. Shirleyn kohdalla pystyin menemään syvälle hänen musiikkiinsa ja halusin tehdä kaiken niin hyvin kuin mahdollista. Otin pianotunteja jonkin aikaa, mutta Chopinin sävellyksiä on jokseenkin vaikea soittaa. Niitä ei opi parissa kuukaudessa, Ali naurahtaa.
Elokuvan säveltäjä Kris Bowers hoiti pianonsoittokohtaukset. Ali omisti Critics Choice -palkintonsa Bowersille, jota hän kiitti vuolaasti.
Elokuvabisneksen häikäilemättömyys
Shirleyn kiertue Lipin kanssa kesti vuoden. Reissun jälkeen heistä tuli elinikäiset ystävykset. Näin väittää Lipin poika Nick Vallelonga, joka kirjoitti käsikirjoituksen isänsä ja Shirleyn tarinoiden perusteella.
– Isäni ja Dr. Shirley kertoivat minulle usein seikkailuistaan, kun olin lapsi. Ne vaikuttivat minuun syvästi. Tiesin, että halusin tehdä heidän kokemuksistaan elokuvan jossain vaiheessa. Dr. Shirley ohjeisti minua kirjoittamaan tarinan juuri niin kuin he olivat kertoneet sen, mutta vasta hänen kuolemansa jälkeen, Vallelonga paljasti Toronton elokuvajuhlilla.
Molemmat miehet kuolivat 2013. Shirleyn toiveen taustalla piileviä syitä saattoi vain arvailla, kunnes hänen perheensä nosti äläkän elokuvan todenmukaisuudesta. Pianistin veli ja veljenpoika ovat väittäneet, että kyse on ”valheiden sinfoniasta”, etenkin mitä tulee Shirleyn eristäytymiseen perheestään sekä hänen ja autonkuljettajansa väliseen syvään ystävyyteen. Veli on kieltäytynyt katsomasta elokuvaa.
Tällaiset purkaukset ovat yleisiä tositapahtumia mukailevissa filmeissä, joissa luonnollisesti väritetään tapahtumia ja otetaan vapauksia faktoista draamallisen kerronnan nimissä.
Pianistin entiset oppilaat ja ystävät ovat ylistäneet hahmon aitoutta. Ali on diplomaattisesti pyytänyt anteeksi Shirleyn perheeltä, sillä heitä ei konsultoitu elokuvaa varten.
Tupaan oli tulossa lisää lunta.
Nick Vallelongan 9/11-terroristihyökkäyksiin liittyvät vanhat rasistiset tviitit kaivettiin esille pari päivää voitokkaan Golden Globe -gaalan jälkeen. Hän pyysi anteeksi ja poisti Twitter-tilinsä. Samaan aikaan Green Bookin ohjaajan Peter Farrellyn parikymmentä vuotta sitten tekemät typeryydet tulivat päivänvaloon. Farrelly on anellut anteeksiantoa ja myöntänyt olleensa idiootti esiteltyään penistään useaan otteeseen vitsailun varjolla.
Tekojen tuomittavuudesta riippumatta paljastusten ajoitus vihjaa siitä, että likainen taistelu Oscar-ehdokkuuksista on täydessä vauhdissa. Äänestys alkoi Golden Globe -tilaisuuden jälkeen 7. tammikuuta.
Viime vuonna ohjaaja Guillermo del Toroa syytettiin plagioinnista, kun ehdokkuuksista äänestäminen alkoi. Hänen Shape of Water -elokuvansa sai siitä huolimatta 13 ehdokkuutta ja voitti neljä Oscaria, mukaanlukien parhaan elokuvan palkinnon.
Onko Green Bookilla yhtä valoisa tulevaisuus? Se selviää 22.1., kun ehdokkuudet julkistetaan. Varsinainen palkintogaala pidetään 24. helmikuuta Hollywoodissa.
Loan heittäminen ja kilpailevien elokuvien mustamaalaaminen kuuluvat Oscar-kampanjointiin. Studiot ovat valmiita tekemään lähes mitä tahansa oman ehdokkaan puolesta. Elokuva-akatemian jäsenet ovat puolestaan valveutuneita ja tuntevat pelin säännöt. He eivät yleensä alennu huiputettaviksi.
Olisivatpa kaikki amerikkalaiset äänestäjät yhtä vaikeasti manipuloitavissa.
Katso Oscar-gaala Areenasta.
Green Book elokuvateattereissa 18.1. alkaen.
The True Detective, 3. kausi HBO Nordicilla.
Edit: Lisätty linkki Oscar-gaalaan Areenassa.
