Hyppää pääsisältöön

Avaruusromua: Luovuus on kuin marmorilohkareen hahmottelua

Hehkulamppu
Hehkulamppu hehkulamput

"Mieleni on täynnä sykettä ja värähtelyä. Olen tuskin alkanut luonnostella, kun ajatus seuraa toista".

Näin lainaa säveltäjä Pjotr Tsaikovskia amerikkalainen psykologian professori Eliot Dole Hutchinson, vuonna 1952 suomeksi ilmestyneessä kirjassaan Luova ajattelu.

"Luovuus ei rajoitu vain historian suuriin hahmoihin, kuten Darwiniin tai Picassoon. Luovuutta on jokaisella ihmisellä". Näin siteeraa amerikkalaista psykologia Robert J. Sternbergia kasvatustieteen professori Kari Uusikylä, vuonna 2012 ilmestyneessä kirjassaan Luovuus kuuluu kaikille.

Mitä kertovat nämä kaksi kirjaa luovuudesta? Nämä kaksi kirjaa, joiden ilmestymisen välillä aikaa on kulunut 60 vuotta. Miten luovuuteen suhtaudutaan? Mitä sen ajatellaan olevan?

Eliot Dole Hutchinson kirjoittaa tapahtumasta, jossa "älyllisten tekijäin ohella kumpuaa esiin tunneperäisiä ja kuvitteellisia sielullisia aineksia". Hän kuvailee, kuinka "vaihe jatkuu, synnyttää ja avartaa mielialaa" ja kuinka henkilö, joka on joutunut tällaiseen "vapautumisen tilaan, voi vaivatta ymmärtää, miksi ajattelu näyttää hetkellisesti ponnistuksettomalta".

Hutchinson kirjoittaa, kuinka "ajatusten suuresta joukosta voidaan aina pelastaa vaín yksi tai kaksi käytettäväkasi lopulliseen tuotteeseen". Hän sanoo ihmismielen olevan sellaisina hetkinä liioitteleva, liikaa tuottava, niin kuin luonto. "Mutta ajatusten hyöky on huikaiseva", toteaa Hutchinson, "upottava".

"Luovuus näkyy siinä, mitä konkreettista yksilö tekee elämänsä aikana", kirjoittaa Kari Uusikylä, ja antaa esimerkkejä: jos joku kirjoittaa kiinnostavan romaanin, luo koreografian balettiin, jallittaa jalkapallopelissä vastustajat pyörryksiin nopeilla arvaamattomilla tempuillaan tai puhuu itsensä kekseliäillä jutuillaan parempaa työpaikkaan, hän on luova, sanoo Kari Uusikylä.

Eliot Dole Hutchinson kirjoittaa siitä, kuinka luovaan ajatteluun kuuluu olennaisesti ponnistusta, konseptio, ratkaisuyritys, ymmälle joutuminen, uudet aloitteenteot, hapuilu ja vaivannäkö. Se kuin marmorilohkareen yleispiirteistä hahmottelua, hän sanoo, ja selittää että sen jatkuessa välähtää esiin uusia ja rohkaisevia näkemyksiä: päämäärä tajutaan yhä selvemmin, harrastus virkoaa, oivallus johtaa kasvavaan innostukseen ja kiinteämpään työhön - ja vihdoin vaikeaan loppuvaiheeseen.

Hutchinson sanoo, että "kaikki nämä tekijät ilmenevät siinä monimuotoisina ja yhä vaihtuvina yhdelminä". Siitä syystä eri henkilöillä on aina erilainen käsitys tästä tapahtumasta, hän sanoo ja selittää, että siitä johtuu myös se, ettei kukaan voi koskaan kuvailla sitä täydellisesti, sillä sitä eivät kuvaile sanat, vaan peilaamaton kokemus.

Nyt katsahdetaan taaksepäin, vuoteen 2018 ja sen ulkomaiseen tarjontaan, jotta ei totuus ja alati jatkuva luovuus unohtuisi.

Vuonna 2018 meillä ja muualla julkaistiin taas paljon uutta hienoa musiikkia, myös näin Avaruusromun näkökulmasta.

Muistatko englantilaisen Throbbing Gristle -yhtyeen? Se herätti 1970-luvun lopulla huomiota avantgardistisuudellaan ja omalaatuisuudellaan. Muistatteko kuka oli tuon yhtyeen kosketinsoittaja ja eräänlainen ääniteknikko? Hän oli Chris Carter, joka on sittemmin tehnyt soolomusiikkia ja on näköjään edelleen innostunut analogisista, modulaarisista elektronisista soittimista. Hän oli mukana DiN-levymerkin albumilla Tone Science Module Number One. Albumi esittelee yksinomaan modulaarisilla syntesoijilla tehtyä uutta musiikkia.

Modulaariset laitteet ynnä kaikenmoiset muut syntesoijat ovat tuttuja miehelle nimeltä Steve Dinsdale, jonka monet muistavat ansiokkaan ja legendaarisen Radio Massacre International -yhtyeen kantavana voimana. Kolmikko on ollut viime vuodet hiljaa, mutta Steve on tehnyt soololevyjään sopivaan tahtiin. Viime vuonna ilmestyi hänen viides sooloalbuminsa on nimeltään Light and Dark.

Amerikkalainen Jim Combs, joka tekee musiikkiaan nimellä Sensitive Chaos, julkaisi vuonna 2018 koko albumillisen verran matkailumuistojaan ympäri maapallon. Muun muassa Nurmeksesta Buenos Airesiin ja Nairobista Tokioon. Albumi on nimeltään Walking a Beautiful World ja Jim Combs sanoo sen olevan kuin musiikillinen matkapäiväkirja. Seuraava musiikki on mitä todennäköisimmin saanut inspiraationsa Nurmeksessa Pohjois-Karjalassa, Karelian Skies -tapahtumassa. Mukana on monia soittajia matkan varrelta, tässä esimerkiksi Otso Pakarinen ja amerikkalainen Tony Gerber. Tässä ollaan, ei Pohjois-Karjalassa, vaan Helsingissä:

Ovatko kokeellista ja elektronista musiikkia tekevät trumpetistit sinulle tuttuja? Esimerkiksi Ben Neill, Jon Hassell tai Arve Henriksen? Viimeksi mainittu ei suinkaan ole ainut outo norjalainen trumpetisti. Oletteko kuulleet nimen Hilde Marie Holsen? Hänellä on trumpetti, hänellä on elektroniikkaa ja hän improvisoi:

Aivan yhtä kummissa maisemissa liikkuu espanjalainen Miguel Angel Tolosa. Hän on liikkunut myös Tukholman maisemissa, nimittäin maineikkaassa EMS-elektronimusiikkistudiossa. Tässä Tukholman sadetta, musiikkia albumilta Ephimeral:

Yhteiskuntafilosofi Karl Marxin syntymästä tuli vuonna 2018 kuluneeksi 200 vuotta. Siitä huolimatta hyvin monet nykyajan taloustieteilijöistä tai muista tutkijoista ovat sitä mieltä, että Marxilla on edelleen asiaa.

Eikä Marx innosta nykyään ainoastaan tieteilijöitä, vaan myös taiteilijoita. Marxin 200-vuotisjuhlan kunniaksi koottiin tupla-albumi Karl Marx's 200th, jolla 28 äänitaiteilijaa ja musiikintekijää esittää musiikillisen visionsa päivänsankarista. Näin saksalainen Hans Castrup:

Marxin jälkeen saattaisi sopia vaikka The Beatles. Olemassaolonsa aikana The Beatles levytti hieman yli 200 omaa lauluaan, omaa sävellystä ja sanoitustaan. Erään tiedon mukaan 212 ja toisen tiedon mukaan 229 ja kolmannen mukaan 236. Totuus on siis ehkä jossakin siellä suunnalla.

Mutta kuinka monta erilaista tulkintaa on noista yli kahdesta sadasta Beatles-laulusta tehty? Aivan mahdoton määrä. Kevyesti tuhansia. Tarkan lukumäärän tai edes luotettavan arvion selville saaminen on mahdoton tehtävä.

Ja lisää tulee kaiken aikaa. Amerikkalainen Ken Elkinson lähti viime vuonna taivaltamaan polkua melko harmaalle ja kylpylähöyryiselle alueelle. Kyllä, tämä on Beatles-musiikkia. Ken Elkinson, albumilla Beatles Spa Day - Volume 1:

Amerikkalainen Steve Roach jatkaa pitkää ja voitokasta matkaansa, vaikkei saanutkaan vuonna 2018 Grammy-palkintoa. Tuolloin hänen albuminsa Spiral Revelation oli ehdolla. No, pelkkä ehdolla olokin toi mukanaan monenlaista positiivista julkisuutta, ja uskokaa tai älkää, Steve Roach on vuonna 2019 ehdolla uudelleen, albumillaan Molecules of Motion. Melko analogisesti mennään, Berliinin henkeen.

AVARUUSROMUA 20.1.2019 - OHJELMAN MUSIIKKI:
CHRIS CARTER: Frieze Relief (Tone Science Module - Number One)
STEVE DINSDALE: First Light (Light & Dark)
SENSITIVE CHAOS: Dreaming Helsinki Esplanadi (Walking a Beautiful World)
HILDE MARIE HOLSEN: Eskolaite (Lazuli)
MIGUEL ANGEL TOLOSA: Sol de Plomo y Purpura (Ephimeral)
HANS CASTRUP: Produktiv.Kräfte (Karl Marx's 200th)
KEN ELKINSON: A Day In The Life (Beatles Spa Day)
STEVE ROACH: Phase Reverie - osa - (Molecules of Motion)

  • Nelli Ruotsalainen puhuu runoissaan suunsa puhtaaksi patriarkaatista

    Nelli Ruotsalaisen teos kisaa Tanssivasta karhusta.

    Nelli Ruotsalaisen esikoisteos on suorapuheinen kuvaus sukupuolirooleista ja niistä vapautumisesta. Omaelämäkerrallisissa runoissa henkilökohtaisesta kasvaa poliittista. Täällä en pyydä enää anteeksi on ehdolla tämänvuotisen Tanssiva karhu -runouspalkinnon saajaksi.

  • Kertovatko suomalaiset rivot paikannimet enemmän nimien keksijöistä kuin itse paikoista?

    Suomen paikat on nimetty käyttäjien kokemuksien perusteella.

    Suomessa on 2944 paska-sanan sisältävää paikannimeä. Rivot paikannimet hihityttävät tai närkästyttävät kartanlukijoita. Miksi sukupuolielimet ja eritteet ovat olleet niin yleisesti nimeäjien käytössä? Paikkojen nimeäminen on perustunut yleensä joko kuvailemaan mitä ko. paikka muistuttaa muodoltaan, sen käyttökelpoisuuteen tai johonkin vahvaan kokemukseen paikassa.

  • Avaruusromua: Kuunnellaan jääleinikkiä!

    Miltä kuulostavat pohjoisen uhanalaiset kasvit?

    Onko kasveilla sielu? Muun muassa tätä pohti antiikin filosofi Aristoteles, ja oli sitä mieltä, että ei. Ei ole. Kasvit ovat kyllä eläviä, mutta eivät samalla tavoin kuin eläimet tai me ihmiset. Kasvit elävät erilaista elämää, selitti Aristoteles, ja puhui kasvisielusta ja sen luonteesta. Suomalainen Band of Weeds tekee musiikkia kasvien äänistä. Miltä kuulostavat pohjoisen uhanalaiset kasvit nuokkuesikko ja jääleinikki? Toimittajana Jukka Mikkola.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri