Hyppää pääsisältöön

Radiopuhelimet toi uuden biisinsä koulun juhliin – “Tultiin tekemään parhaamme ja katsottiin mihin se riittää”

Kotimaisen vaihtoehtorockin jättiläinen kiskaisi teryleenipuvut ylleen ja esitti uuden kappaleensa livenä Ylen kameroille.

Jokelan työväentalolla on pitkä ja värikäs historia. Vuonna 1907 valmistunut rakennus on toiminut niin kirjastona kuin kirkkonakin. Sodan aikana talo oli armeijan käytössä.

Idylliseen puutaloon on vuosien varrella tultu kuuntelemaan radiota, lukemaan sanomalehtiä ja käyttämään puhelinta. Tansseja, iltamia, häitä, hautajaisia ja syntymäpäiväjuhlia on järjestetty talossa jo toistasataa vuotta.

Eräänlaista historiaa tehdään tänäänkin. Omalaatuista, svengaavaa rockmusiikkiaan yli 30 vuotta takonut Radiopuhelimet on saapunut paikalle esittämään uuden kappaleensa.

Koko komeus taltioidaan 1970-lukulaisen yleistunnelman hengessä 16-milliselle filmille - yhdellä otolla. Retrofiiliksen kruunaavat teryleenipuvut, joissa Radiopuhelimet näyttää siltä kuin bändi olisi juuri karannut iskelmäkeikalta.

Radiopuhelimet
Radiopuhelimet vasemmalta oikealle: Katz, Jyrki Raatikainen, J. A. Mäki, Jarno Mällinen ja Antti Annunen Radiopuhelimet Kuva: Joonas Josefsson/Yle Radiopuhelimet,Hailuoto 2

Tänään kuultava kappale kantaa nimeä Hailuoto 2. Biisi on toistaiseksi julkaisematon, mutta sitä on esitetty keikoilla noin vuoden verran. Silti tuoreehkon teoksen esittäminen jännittää kokeneita muusikkoja.

– Keikkailu on rentouttavaa ja studiotyöskentely stressaavaa, mutta tämä oli kyllä soittosuorituksen puolesta kaikkein stressaavinta, kommentoi kappaleen säveltänyt ja sanoittanut kitaristi Jarno Mällinen.

Rumpali Jyrki Raatikainen komppaa.

– Onneksi heti ekalla kerralla meni breikit kohdalleen. Oli pieni paniikki, että jos munii ekalla otolla, niin jatko on sitten yhtä helvettiä, Raatikainen nauraa.

Radiopuhelimet
Radiopuhelimet Kuva: Sami Hahtala/Yle Radiopuhelimet,Hailuoto 2

Kitaristi Katz nostaa esiin tv-kameran häiritsevän vaikutuksen.

– Keskittyminen herpaantui siinä vaiheessa, kun kamera liikkui ja näytti siltä, että kuvaa. Se oli vähän outoa.

Laulaja J. A. Mäki löytää ilmiölle luonnollisen selityksen.

– Se on kuitenkin levyttämätön, uusi biisi, niin on siinä skarppaaminen.

– Nyt me kuulostetaan ihan suomalaisilta urheilijoilta, kitaristi Mällinen kuittaa.

Mäki nauraa.

– Tultiin tekemään parhaamme ja katsottiin, mihin se riittää, laulaja paaluttaa urheilukliseetä lainaten.

– Päin vittua, lisää Raatikainen.

Hailuoto-idylli särkyy

Oululaislähtöinen Radiopuhelimet on kulkenut omia polkujaan trendeistä piittaamatta jo vuodesta 1986 lähtien. Tinkimättömällä asenteellaan yhtye on raivannut itselleen täysin omannäköisensä lokeron kotimaisessa musiikkimaailmassa.

Bändin tuorein ja järjestyksessään 14. studioalbumi Saastan kaipuu ilmestyi vuonna 2016. Uusi albumi on jo demotettu ja “nyt pitäisi enää saada se kaikki muu aikaiseksi”.

Radiopuhelimet
Radiopuhelimet Kuva: Joonas Josefsson/Yle Radiopuhelimet,Hailuoto 2

Hailuoto 2 on yksi uuden levyn biiseistä, mutta sen syntyhistoria on pitkä.

Alkuperäinen Hailuoto-kappale, jota nyt voi kutsua Hailuoto ykköseksi, ilmestyi Oulu on kaupungin nimi -levyllä vuonna 2000.

– Se Hailuoto on sellainen idylli ja utopia, maalailee molemmat kappaleet tekstittänyt Jarno Mällinen.

– Mutta kun tutustuin Hailuotoon paremmin, todellisuus alkoi jyrätä idyllin.

Siivon kuoren alta paljastui alkoholin liuottama ajatusmaailma.

Suurin osa Hailuoto 2:n tekstistä on “muistinvaraista kuulokuvaa” hailuotolaisesta Iltalento-ravintolasta vuosituhannen alusta.

– Menin vaimoni kanssa Iltalentoon päiväsaikaan syömään, ja vastaan tuli kuin liukuhihnalta kolme puhujaa: "Rampe", tarjoilija ja monologiaan hiljaiselle ukolleen paasannut kälväkkä jakkupukuemäntä. Siivon kuoren alta paljastui alkoholin liuottama ajatusmaailma, Mällinen muistelee.

Sekalaisista vuodatuksista syntyi teksti, joka ilmestyi alun perin jo Juha Hurmeen toimittaman Radiopuhelimet-kirjan (2006) yhteydessä.

Lopullisen muotonsa teksti sai kuitenkin vasta, kun Mällinen sävelsi kappaleessa kuultavat kitarariffit.

– Tuntui, että niihin voisi yhdistää tällaisen teatraalisen höpötysesityksen. Niinpä sitten täydensin tuota vanhaa tekstiä lisäkokemuksilla.

Onko tekstin alkuperäisillä tuottajilla mitään käsitystä siitä, että heidän sanomisiaan on päätynyt rokkibiisiin?

– Ei. Tuskin he muistavat edes sitä päivää. Tuskin muistivat sitä päivää edes seuraavana päivänä, Mällinen uumoilee.

Radiopuhelimet
Radiopuhelimet Kuva: Sami Hahtala/Yle Radiopuhelimet,Hailuoto 2

Koulun juhlista humppakeikoille

Nyt emme kuitenkaan ole Hailuodossa, vaan Tuusulan Jokelassa. Toisaalta samanlaisia työväentaloja, seurojentaloja ja VPK-taloja löytyy ympäri Suomen. Niiden lavat ovat käyneet tutuiksi myös Radiopuhelimille.

Basisti Antti Annunen kertoo soittaneensa ensimmäisen keikkansa Hailuodon nuorisoseurantalolla.

– Tai itse asiassa ihan ensimmäinen oli jossain koulun juhlissa, hän tarkentaa.

– Soitettiin bändillä, jossa oli rummut ja basso.

Paikallisen humppabändin hanuristi sattui näkemään keikan ja Annuselle urkeni ura palkallisille humppakeikoille asti.

– Tällä humppabändillä soitettiin sitten tällaisella nuorisoseurantalolla.

– Mitä, silloin vielä tienasit soittamalla? lohkaisee kitaristi Katz vierestä.

– 500 markkaa per keikka. Olin silloin 15, joten isot rahat olivat kyseessä, Annunen muistelee.

Radiopuhelimet
Radiopuhelimet Kuva: Sami Hahtala/Yle Radiopuhelimet,Hailuoto 2

Varhaisemmista koulun juhlista Annunen muistaa kolmannella luokalla saamansa hymypoikapatsaan. Patsas ei kuitenkaan pysynyt pitkään basistin hallussa.

– Annoin sen saman tien eteenpäin hyvälle kaverilleni Juhalle. Tuntui, että hän oli ansainnut sen enemmän kuin minä. Näin jälkikäteen olen kyllä eri mieltä, Annunen virnistää.

Kitaristi Katz puuttuu puheeseen.

– Joten Juha, jos kuulet tämän…

– ...niin palauta se patsas! huudahtaa muu bändi lähes yhteen ääneen.

Kuuntele Radiopuhelimien haastattelu ja kurkista videon kulisseihin:

Kuuntele Radiopuhelimien koulujuhlamuistoja:

Keskustele