“Tämä paikka hiljentää mielen, sielun ja kielen.”
Suomen pienin kivikirkko on lahja aviomiehelle
Kokkolan Yli-Sokojan kylässä on Leena Harjunpään lahja aviomiehelleen Martti Nykäselle: Suomen pienin kivikirkko. Alun ihmettelyn jälkeen kyläläiset ottivat kirkon omakseen ja osallistuivat rakennustalkoisiin.
Leena Harjunpäällä oli ongelma. Hän ei tiennyt, mitä antaisi aviopuolisolleen Martille 50-vuotislahjaksi.
Lahjan pitäisi olla jotenkin merkittävä ja mieleenpainuva, koska se olisi samalla kiitos siitä, että kaakkoissuomalainen Martti oli suostunut muuttamaan Leenan synnyinseudulle Pohjanmaalle.
Leena istui iltaa naisporukassa ja tuskaili lahjan keksimisen vaikeutta, kun joku sitten illan aikana heitti, että “rakenna kirkko”.
– Sanoin että vaude, toi oli hyvä idea, Leena kertoo. Mä rakennan kirkon!
Martti ja Leena ovat pappeja. He alkoivat seurustella opiskeluaikoinaan. Valmistuttuaan ja naimisiin mentyään he totesivat pian, että kaksi pappia perheessä on liikaa.
Leena toimiikin yksityisyrittäjänä ja on työnohjaaja-kouluttaja sekä freelancer-pappi. Martti työskentelee pastorina Kokkolan seurakunnassa.
Sekä Leena että Martti ovat aikaansaavia ihmisiä ja varsinaisia ideasampoja. Ennen kirkon rakentamista he olivat ehtineet siirtää 200 vuotta vanhan hirsitalon kesäasunnoksi tontilleen ja kunnostaa sen.
Leena ja Martti ovat myös keski-aikaharrastajia ja mukana vuosittaisessa keskiaikatapahtumassa Kokkolassa.
He ideoivat tapahtumaan 12 kilometrin pyhiinvaelluksen, joka tehdään jalan Yli-Sokojan kirkolta Kaarlelan kirkolle, keskiaikaisissa vaatteissa tietenkin.
Pyhtään kirkon kopio on talkootyön voimannäyte
Ja nyt sitten piti rakentaa kirkko. Mallina toimi Martille tärkeä Pyhtään Pyhän Henrikin keskiaikainen kirkko, jossa hän toimi pappina 21 vuoden ajan ennen Pohjanmaalle muuttoa.
Kirkko rakennettiin pieneen Yli-Sokojan kylään, Martin ja Leenan kesäasunnon viereen. Se tehtiin pääasiassa talkoovoimin, Pohjanmaan perinteiden mukaan.
– Kaikki alkoi siitä, kun kyläläiset kysyivät, että miksi me ei olla järjestetty vielä yhtään talkoita. Ensimmäiset talkoot olivat tuossa meidän vanhassa hirsitalossa ja niistä me saatiin kimmoke, että järjestettiin niitä sitten joka tilanteessa.
Naapuruston miehet etsivät ensin anturakiviä kirkon perustukseksi ja kaivoivat ne maahan.
– Naapurin Bubi etsi traktorilla kiviä tienvarsilta ja se taisi olla Vidar, joka aloitti kyläläisistä maata kaivamaan. Sitten tulivat mun veljet ja muut sukulaiset mukaan rakentamaan. Täällä oli kolme sukupolvea yhteen aikaan; isäni, minä, veljenpojat ja tyttäreni hommissa, muistelee Leena.
Kirkko on esikuvansa tavoin vitivalkoinen. Myös sisällä valkoiset, rapatut seinät tuovat tilan tuntua piskuiseen pyhättöön. Kaksi vaaleansinistä kirkonpenkkiä kutsuu kävijöitä levähtämään.
Alttarina toimii iso kivipaasi ja alttaritauluna ikkunamaalaus. Pilvet kurkkivat sisään kaarevista ikkunoista.
Vaikka työtä on ollut paljon, niin aloittaisin kaiken uudestaan, koska se on tuottanut niin paljon iloa.
Sisäseinien kuva-aiheet ovat kopioita Pyhtään kirkon 1500-luvun maalauksista ja ne on maalannut kirkkomaalari Raul Pohjonen.
– Raulilla oli täällä telineet, niin kuin Michelangelolla aikoinaan Sikstuksen kappelissa, Martti naurahtaa.
– Ja alttaritaulun on tehnyt meidän miniämme, lasitaitelija Mari Nykänen. Siinä on alttaritaulun yksityiskohta kotikirkostani Kaarlelasta, joka on tuolla kahdeksan kilometrin päässä, jatkaa Leena.
Juorulle laitettiin liikkeelle vastajuoru – kyläläiset ottivat kirkon lopulta omakseen
Kirkko herätti ensin keskustelua Sokojan asukkaiden keskuudessa, vaikka monet olivatkin jo osallistuneet sen rakentamiseen.
– Me kuultiin juoru, että nyt ne papit rakentavat oman kirkonkin ja sitten me joudutaan käymään siellä joka sunnuntai. No, mehän pantiin vastajuoru heti liikkeelle, että ei tarvitse, se on meidän oma kirkko, Leena muistelee.
Kyläläiset kuitenkin ehdottivat, että kirkossa pidettäisiin jouluisin ensimmäisenä adventtina hartaus. Ja sen Leena ja Martti ovat pitäneet joka vuosi. Paikalliset ovat ottaneet muutenkin kirkon omakseen ja esittelevät sitä ylpeänä myös vierailleen.
Kirkon nimi oli ensin Martin kirkko, mutta Leena ja Martti päättivät muuttaa sen Yli-Sokojan kirkoksi ja sillä tavoin tehdä kylää tunnetuksi.
– Tämä on samalla kunnianosoitus kyläläisille, jotka ovat olleet mukana ja kiitos siitä, että meidät on otettu todella hyvin vastaan tässä ruotsinkielisessä kylässä, vaikka itse olemme täysin suomenkielisiä, Leena toteaa.
Yli-Sokojan kivikirkon rakennusvaiheita – kuvia Leenan ja Martin albumista
Leena selailee paksua leikekirjaa. Hän on dokumentoinut kaiken kirkkoon liittyvän alusta asti. Leikekirjasta löytyy kirkon ensimmäiset piirustukset ja pitkä listaan, johon on kirjattu kaikki talkoolaiset ja talkootyöt kakunleivonnasta paanukaton tekoon.
–Vaikka työtä on ollut paljon, niin aloittaisin kaiken uudestaan, koska se on tuottanut niin paljon iloa. Vaikka Martti sanookin joskus tympeinä päivinä, että tämä on sellainen työleiri.
Kirkon vieressä on puutarha, jota Leena kutsuu Tšehovin kirsikkapuistoksi. Sinne on istutettu kirsikkapuita, lintujen iloksi enimmäkseen. Kirsikkapuiden joukossa on 25 patsasta, joista suurin osa on taiteilija Leena Salmelan tekemiä.
Sieltä löytyy myös lapsenlapsi Nooalle tehty leikkimökki, Nooan arkki, jonka sisällä on 350 pikkueläintä. Puutarhasta ja Nooan arkista on tullut lasten puuhamaa.
Suru, ilo ja hiljentyminen – kohtaamisia kirkossa
Martti ja Leena asuvat Yli-Sokojalla suunnilleen puolet vuodesta ja pitävät kirkossa oman hartaushetkensä iltaisin. Kirkossa järjestetään myös vihkimisiä ja kastajaisia sekä vapaamuotoisempia rukoushetkiä ja toimituksia. Hautajaisia siellä ei ole pidetty.
Leena ja Martti kutsuvat kirkkoaan kiitoskappeliksi ja muistokappeliksi.
Kirkko on kiitos kahdesta lapsenlapsesta, Nooasta ja Iita-Mirjamista. Enkelimaalaus kirkon katossa muistuttaa kolmannesta lapsenlapsesta Joonasta, joka kuoli vain kolmen päivän ikäisenä.
Yli-Sokojan kirkko on aina auki kävijöille, ovet eivät ole lukossa. Vierailijoita on riittänyt, vieraskirjassa on jo yli 11 000 nimeä. Kohtaamiset kirkolla ovat mieleenpainuvia:
– Eräänä myöhäisenä iltana tänne tuli pariskunta suoraan hautausmaalta, jossa he olivat käyneet oman lapsensa haudalla. Heille oli tullut voimakkaasti mieleen tarina kuolleesta lapsenlapsestamme ja he tulivat tänne. Meillä oli todella hyvä hetki heidän kanssaan.
Martti muistelee kesää, jolloin oli jalkapallon MM-kisat. Hän katsoi ottelua, joka päättyi puolen yön jälkeen.
– Matsin jälkeen tuli auto pihaan ja menin kirkolle katsomaan kuka tuli. Leena tuli yhden aikaan yöllä tarkistamaan, että onko mut kolkattu. Mä olin täällä juttelemassa nuoren parin kanssa. He olivat alkaneet juuri seurustella ja halusivat käydä kirkossa.
– Ja eräs äiti, jonka tytär sairasti syöpää, tuli polkupyörällä kauempaa lähes päivittäin. Hän sanoi, että tämä on ainoa paikka, jossa hän rauhoittuu, Leena muistelee.
Kirkko on tärkeä pariskunnalle itselleenkin. Se on osoitus siitä, että kannattaa unelmoida ja toteuttaa unelmiaan. Ja se on hyvä paikka hiljentyä.
– Kun olemme puhetyöläisiä ja paljon ihmisten kanssa tekemisissä, niin täällä on hyvä olla hiljaa. Tämä paikka hiljentää mielen, sielun ja kielen, sanoo Leena.
Egenland – yleisön matkaopas Suomeen kahdella kielellä
- Egenland on kaksikielinen televisio-ohjelma ja kulttuurimatkaopas, jossa yleisö päättää, mitä kulttuuri tarkoittaa.
- Tähän mennessä olette lähettäneet Egenlandille yli 4000 vihjettä vierailun arvoisista paikoista, henkilöistä ja tapahtumista. Niiden joukosta valitsemme kiinnostavimmat.
- Kohteet esitellään tässä netin matkaoppaassa suomeksi ja ruotsiksi. Kaikki kohteet ovat nähtävissä tällä kartalla.
- Egenlandin kaikki videot ovat katsottavissa Yle Areenassa.
- Seuraa meitä Instagramissa!
Kaisa Kumpula
Yle