Hyppää pääsisältöön

Mitä kiire hyödyttää? - Martti Silvennoisen radioklassikko vuodelta 1954 kuullaan uutena editiona

Editoidussa kuvassa toimittaja Martti Silvennoinen, joka tutustuu ääntä kaukaa ottavaan orumikrofoniin v.1957 ja häntä vastapäätä on kitaraa soittava mies osin pikselöitynä v.2019
Kuvassa Martti Silvennoinen ja Tuomas Skopa Editoidussa kuvassa toimittaja Martti Silvennoinen, joka tutustuu ääntä kaukaa ottavaan orumikrofoniin v.1957 ja häntä vastapäätä on kitaraa soittava mies osin pikselöitynä v.2019 Kuva: Ruth Träskman, edit Tuomas Skopa radio,Martti Silvennoinen

Legendaarisen radiotoimittajan Martti Silvennoisen (1924 - 2002) varhainen radioessee Mitä kiire hyödyttää? (1954) tarkastelee kiirettä ja "nykyajan rientävää ihmistä". Teos kuullaan sunnuntaina 27.1.2019 Yle Radio 1:ssä ja Areenassa uutena editiona, musiikilla ja äänisuunnittelulla höystettynä.

Äänisuunnittelijana on ollut Tuomas Skopa, ja ohjelman on tuottanut Artlab ja Yle Draaman Radiogalleria.

Editoitu versio käynnistää samalla Radiogalleriassa myös tuotannon, jossa nykypäivän äänisuunnittelijat ja säveltäjät tekevät uusia editioita vanhoista klassikko-ohjelmista. Kuten muissakin taidelajeissa, myös radiotaiteessa parhaat klassikot ansaitsevat ja kestävät hyvin sen, että niistä tehdään uusia, nykypäivän korville ja ajatuksille suunnattuja tulkintoja.

Martti Silvennoisen radioessee tarkastelee koneellistumisen vaikutusta elämäntapaan ja kiireen kokemusta mielenterveysongelmien taustalla. Ohjelmassa näkemyksensä esittävät mm. Nobel-kirjailija F. E. Sillanpää, maatalousministeriön ylijohtaja Veikko Vennamo sekä ylilääkäri Sven Donner. Muutenkin huumoria tihkuva teos päättyy Sasu Haapasen lukemaan Ollin pakinaan.

1950-luvulla tehty ohjelma on hämmästyttävän ajankohtainen ja varmaan on sitä vielä tuhannen vuodenkin päästä.

Äänisuunnittelija Tuomas Skopa kertoo Silvennoisen radioesseen herättämistä ajatuksista ja uuden edition synnystä:

Toimittaja Martti Silvennoisen radioessee Mitä kiire hyödyttää? valmistui 1954. Kuusikymmentä vuotta myöhemmin Yleisradion Juha-Pekka Hotinen ehdotti, että tekisimme ohjelmasta uuden edition musiikilla ja äänisuunnittelulla höystettynä. Vastaavaa klassikkojen auditiivista päivittämistä ei ole Hotisen mukaan aiemmin harrastettu Ylessä. Innostuin ajatuksesta heti ja kirjoittaessani vastausta pädini putosi lattialle, jolloin Siri alkoi höpöttämään sohvan alta. Päätin yrittää selvitä tilanteesta puhumalla ja pyysin virtuaalista avustajaa ystävällisesti poistumaan, mutta hän ei totellut toisteluista huolimatta. Tunsin hermojeni kiristyvän kuten aina, kun tekniikka ei toimi niin kuin haluaisin. Lopulta ajauduimme sanaharkkaan ja suljin laitteen napista hiljaa haistatellen.

Tapahtuma sai minut ajattelemaan kiireen ilmenemistä nykyajassa. Se on henkistä poissaoloa, josta vaikuttaa tulleen ihmisen uusi olemisen tapa. Joka hetki olen itsekin poissa useassa roolissa: olen äänisuunnittelija töissä, samalla olen aviomies ja pienen pojan isä, olen rokkibändin laulajakitaristi, olen viidestä lapsesta nuorin ja puhelinmyyjälle jääkylmä keskeyttäjä. Kaikki nämä olen viiden minuutin sisällä. On outoa olla kaikilla elämänalueilla läsnä ja poissa samaan aikaan, mutta siihen on kai totuttava, ellei sosiaalinen syrjäytyminen ole vaihtoehto.

Koetin ottaa ikään kuin auditiivisen valokuvan tästä hetkestä merkki- ja soittoäänien avulla.

1950-luvulla tehty ohjelma on hämmästyttävän ajankohtainen ja varmaan on sitä vielä tuhannen vuodenkin päästä. Teknologia vie aina ihmisten työpaikat, kiire on aina pahimmillaan juuri nykyajassa ja entisaikaan ihmiset viettivät rauhallisempaa elämää. Ilmiötä pohditaan psykologin, poliitikon, kirjailijan ja tavallisen kadunkulkijan näkökulmasta. Silvennoinen saa havahtumaan kiireen väliaikaisuuden illuusiosta, joka lentää mukanamme ajan halki.

Koetin ottaa ikään kuin auditiivisen valokuvan tästä hetkestä merkki- ja soittoäänien avulla. Nuo tutut sirisevät säksätykset kuulostavat jo parin vuoden päästä muinaisilta. Ne jäävät kuitenkin helposti muistiin ja vievät huomiomme. Se on niiden tehtävä. Kun terävä, kuuloalueen ytimeen osuva piippaus ja mieleen hapon lailla syöpyvä melodianpätkä pärähtää soimaan, koko keho valpastuu. Oma soittoäänesi on kuin nimesi, erotat sen melunkin keskeltä. Tutka on aina päällä ja vanhankin pirinän tunnistaa vuosien takaa muistojen tulviessa mieleen.

Tämäkin kirjoitus on aivan liian pitkä someen. Hädin tuskin jaksan itsekään sitä oikolukea.

Haastateltavien kustannuksella aloin leikkiä aikakäsityksellä äänipöydässä. Skippailin tylsät kohdat. Digitalisaatio on tehnyt tästä arkea. Tekstiä luetaan kursorisesti hakien avainsanoja sieltä täältä, leffoja kelaillaan edestakaisin, biisien heikot osat ohitetaan ja mahdollisia petikumppaneita swaippaillaan menemään. Mitä kiire hyödyttää? sai kyytiä vähän samaan tapaan oman älylaitteiden heikentämän keskittymiskykyni armoilla. Juuri tätä on mielestäni nykypäivän kiire – kyvyttömyyttä antaa kokonaista huomiotaan. Tämäkin kirjoitus on aivan liian pitkä someen. Hädin tuskin jaksan itsekään sitä oikolukea.

Joka vuosi 23. joulukuuta käyskennellessäni Itiksen kortisolin tuoksuisia käytäviä hoen hiljaa itsekseni: ”Kiire on illuusio, kiire on illuusio, kiire on illuusio...”, ja se yleensä auttaa. Viimeistään siinä vaiheessa, kun menen baariin tuopille. Joululoma ei tunnu yhtä hyvältä, ellemme rakenna sitä ennen itsellemme stressiä, joka sitten puretaan sulkeutumalla pimeyden ympäröivään taloon syömään herkkuja viikoksi. Sitten alkaakin olla jo tuttua piipitystä ikävä.

Lähetysajat

Mitä kiire hyödyttää?
Yle Radio 1:n Radio Variaatio -ohjelmapaikalla sunnuntaina 27.1.2019 klo 18.00, toinen lähetys torstaina 31.1. klo 22.05.
Kuuntele uusi, vuoden 2019 editio Areenasta
Kuuntele alkuperäinen, vuoden 1954 versio Areenasta

Kuvituskuva. Sementtinen rakennelma kadulla.
Kuvituskuva. Sementtinen rakennelma kadulla. Kuva: Radiogalleria radio (joukkoviestimet),feature

Mitä kiire hyödyttää? -teoksen jälkeen samana päivänä lähetetään radioessee Listening to failure - radioessee epäonnistumisesta.

Listening to failure - radioessee epäonnistumisesta

Teos on kuuden tekijän ja kuuden päivän yhteissumma. Se syntyi Vilnan kaupungissa ja on saanut alkunsa ennen kaikkea siellä sijaitsevasta hylätystä urheiluareenasta. Hylätty, tyhjä ja tarkoituksessaan epäonnistunut areena synnytti halua ymmärtää mitä epäonnistuminen on, miten se tapahtuu ja mitä se tarkoittaa. Listening to failure on niiden tutkimusten alku ja lopputulos, sekä ennen kaikkea kunnianosoitus epäonnistumiselle. ”Let’s fail.”

Teos on syntynyt syksyllä 2018 osana Sustainable Theatre Artist -nimistä kurssia ja samannimistä hanketta. Hanke on osa pohjoismaisten ja Baltian teatterikorkeakoulujen välistä Norteas-verkoston yhteistyötä. Tekijät ovat teatterikorkeakouluopiskelijoita Suomesta, Islannista, Liettuasta ja Tanskasta: Stefán Ingvar Vigfússon,Goda Simonaitytė, Saana Rautavaara, Jussi-Petteri Peräinen, Simon Kongsted ja Heli Hyttinen.

Lähetysajat

Listening to failure
Yle Radio 1:n Radio Variaatio -ohjelmapaikalla sunnuntaina 27.1.2019 klo 18.30, toinen lähetys torstaina 31.1.2019 klo 22.35
Kuuntele Areenasta

________________
Yle Draaman osana toimivan Radiogallerian tuotantoa kuullaan Radio Variaatio -ohjelmapaikalla, jossa lähetetään myös Dokumenttiryhmän tuottamia radiodokumentteja. Lähetykset Yle Radio 1:ssä sunnuntaisin klo 18.00, toinen lähetys torstaina klo 22.05 ja kuunneltavana Areenassa pääsääntöisesti 30 vrk:n ajan radiolähetyksen jälkeen. Lista kevään ohjelmista on täällä.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua