Heidi Sommar
Yle
Teollistuminen ja maaltamuutto mullistivat suomalaisten elämäntapaa. Vapaa-aikaa oli enemmän kuin koskaan, samoin vapautta valita ammattinsa. Yhteys luontoon ja omaan yhteisöön oli murroksessa. Dokumenttisarjassa Vapaa-aika vuodelta 1979 tutkittiin arjen muutosta kiinnostavalla tavalla. Jaksoissa tarkastellaan teemoja, jotka ovat ajankohtaisia yhä: mitä on hyvä elämä, mitä työn ja vapaa-ajan muuttuminen toisilleen vastakkaisiksi merkitsee ja miten perhe-elämä luonnistuu.
Kolmiosainen sarja Vapaa-aika on katsottavissa pysyvästi Areenassa. Ohjaus Timo Martinkauppi, työryhmä Paula Lehdistö, Timo Martinkauppi, Sirkka Minkkinen.
1970-luvulla suomalainen yhteiskunta oli uuden edessä. Edellinen vuosikymmen oli ollut täynnä suuria murroksia, kun Suomi oli muuttunut maatalousvaltaisesta yhteiskunnasta teollisuusmaaksi ja yhä useampi muutti työn perässä pois maaseudulta. Palkkatyön yleistyessä käsitys vapaa-ajasta sai uusia merkityksiä.
Monella suomalaisella oli enemmän vapaa-aikaa kuin koskaan. Aiemmat vuosikymmenet olivat tuoneet muutoksia ansiotyössä käyville, kuten neljän viikon vuosilomat, viisipäiväisen työviikon ja noin kahdeksan tunnin työpäivät. Kodinkoneet olivat yleistyneet ja yhä useamman arkea helpottamassa olivat jääkaappi ja pesukone ja vapaa-ajan viihdykkeinä stereot ja televisio.
Vapaa-ajan ja varallisuuden myötä yhä useampi käytti rahojaan harrastuksiin ja materiaan, ihmisistä tuli yhä enemmän kuluttajia. Miehet käyttivät enemmän aikaa työntekoon kuin naiset. Naiset puolestaan tekivät miehiä enemmän kotitöitä, mutta heidän asemansa oli jo erilainen kuin aiemmilla vuosikymmenillä ja mahdollisuudet opiskeluun ja työhön paremmat.
Ei ainoastaan leivästä
Luonnon rytmin mukaan eläminen sekä työn ja vapaa-ajan toisiinsa lomittuminen ovat kaupungistumisen myötä yhä useammalle menneisyyttä. Ensimmäisessä jaksossa kysytään millaiseksi muodostuu vapaa-aika, kun työ ja oma aika ovat eriytyneet. Hitsaaja Toivo Valkeinen, työnjohtaja Matti Uuttana ja Uuttanan perhe pientilalta kertovat suhteestaan työhön ja vapaa-aikaan.
Vapaa-aika on kalliisti lunastettua omaa aikaa.
Ohjelmassa kuvaillaan, kuinka yhä useampi suomalainen on viime vuosikymmeninä vaihtanut "isiltä perityn ammatin ja kotiseutunsa tutut maisemat uuteen ympäristöön".
Kyse ei selvästikään ole helposta muutoksesta ja ohjelmassa selostetaan varsin dramaattisesti muun muassa kovasta kilpailusta, työn ilon hukkaamisesta sekä luonnosta vieraantumisesta. Kysymykseksi herää pystyykö ihminen rikkaaseen vapaa-aikaan ja toteuttamaan unelmiaan. Ohjelmassa peräänkuulutetaan tarvetta pysähtyä ja miettiä millaista tulevaisuutta halutaan, jotta ymmärrettäisiin mitä vanhasta kannattaisi säilyttää.
Hitsaaja Toivo Valkeinen kertoo työstään, joka on usein “raskasta ja likaista”. Vastapainoa tuovat harrastukset kuten haitarinsoitto. Työnjohtaja Matti Uuttana on siistissä sisätyössä ja kertoo arvostavansa sitä ettei työ ole fyysisesti niin raskasta. Vapaa-ajallaan nuori mies käy päivätansseissa ja kaljalla sekä mökkeilee.
Matin vanhemmat Pirkko ja Heikki Uuttana ovat asuneet koko ikänsä maaseudulla Jämsänkoskella ja saaneet elantonsa kotitilastaan. Pojalle se on enää vain kesäpaikka.
“Ihmisellä on juuret maassa”, toteaa Pirkko. Hän kertoilee elämästä viehkeän koruttomasti, kuten lapsen syntymästä ja lypsylle menosta vielä samana iltana.
Pellolle on tarve päästä vielä kahdeksankymppisenäkin ja töitä on tehty aina. Eläkkeestä Pirkko silti haaveilee, sillä se mahdollistaisi, ettei sairaana tarvitse lähteä töihin. Kotona asuu vielä kolme lasta, mutta kukaan heistä ei aio jäädä tilalle.
Parasta elämässä
Mistä asioista muodostuu hyvä elämä, kysytään toisessa jaksossa. Työn, vapaa-ajan, opiskelun, perheen ja yhteisön merkityksestä kertovat Arvi Reijonen, Sirpa Koponen, Rauno Pykäläinen, Juha Merinen, Leila Jantunen ja Anja Liimatta.
Virkistävä ja kehittävä vapaa-ajankäyttö vaatii ponnisteluja vielä työpäivän päätyttyäkin.
"Ei ole minkäänlaisia vapaa-ajan ongelmia”, naurahtaa eläkkeellä oleva talonrakentaja Arvi Reijonen. On viimein aikaa uppoutua pelimanniharrastukseen.
Toisenlaista vapaa-aikaa viettävät jaksossa haastatellut nuoret, joista osa on löytänyt tiensä opiskeluihin, osa vielä etsii omaa juttuaan ja yksi on työttämänä. Helsinkiläinen Sirpa Koponen kertoo opiskelustaan työn ohessa, päivät hän tekee töitä ja illat opiskelee Ressun iltalukiossa, aikaa harrastuksiin jää vähän.
Nuorten vapaa-aikaan liitetään toisinaan myös paljon uhkakuvia. Kaduilla hengaileva nuoriso saa aikuisilta osakseen usein paheksuntaa. Liika ja vastentahtoinen vapaa-aika voi myös tuottaa ongelmia ja nuorten työttömyys lisätä levottomuuksia. Paheksunnan sijasta eläkeläinen Arvi Reijonen virkistävästi kehuu nuorisoa. Hän sanoo nuorten elävän niin erilaisessa maailmassa kuin vanhempansa ja osaavan aivan erilaisia asioita. Uhkana hän näkee sen, jos nuori ei pääse tekemään mitään mielekästä.
Yhteiskunnallisen kehityksen selostetaan johtavan työn osittumiseen, erikoistumiseen sekä byrokratian kasvuun. Asioiden hoitaminen vaikkapa kerrostaloasukkaiden kesken vaatii monenlaista järjestäytymistä. Ohjelmassa tavataan vantaalaisia kerrostaloasujia, jotka ovat perustaneet yhteisen huvitoimikunnan.
Kun on aikaa perheelle
Kolmannessa jaksossa tarkastellaan perheiden vapaa-ajan viettoa. Millaisia rajoituksia vuorotyö asettaa ja mitä vaatii, kun toinen työpäivä odottaa kotona? Työn ja perhe-elämän yhteensovittamisesta kertovat Aallot, Helanderit ja Nurmiset Jämsänkoskelta ja Soiniset Vantaalta.
Onko parempi elämä vain kasvavaa elintasoa?
On ylellisyyttä puhua vapaa-ajasta, ohjelmassa muistutetaan. Vapaa-aika on mahdollista vain siellä, missä yhteiskunta on niin vauras, ettei ihmisten kaikki aika mene elantonsa tienaamiseen.
Vielä ylellisempää on, jos koko perhe saa viettää yhdessä vapaa-aikaa. Sitä arvostaa myös Vantaalla asuva Soinisen perhe. Kuhmoisista muuttanut pariskunta meni jo nuorena naimisiin ja sai kaksi lasta. Äiti viettää enemmän aikaa lasten kanssa, mies on töissä ja viikonloppuisin usein autoharrastuksen parissa. Mukavinta on kun koko perhe on koossa. Yhdessä ollessa kotona pelataan muun muassa Coronaa ja Yatzia.
Jämsänkoskelaisten elämään on vaikuttanut suuresti paikkakunnalla oleva paperitehdas. Aallon perheestä molemmat ovat siellä töissä, mies tehtaalla ja vaimo tehtaan laboratoriossa. Molemmat tekevät kolmivuorotyötä isoäidin auttaessa lastenhoidossa.
Helanderin perheessä vanhemmat ovat tyytyväisiä, kun lapsilla ovat asiat paremmin kuin heillä aikoinaan. On hyvät kodit ja vakituiset työpaikat.
Nurmisten perheen isä toivoo, että lapsi pääsee kouluttautumaan, ettei joudu "tavalliseksi työläiseksi."
Entisten yhteisöjen hajotessa perhe-elämä muodostuu ydinperheen ympärille. Lastenhoito ja työn ja arjen sovittaminen vaatii tasapainoilua ja yksinhuoltajien asema on vielä haastavampi.
Yhteisöjen hajotessa ja muuttuessa nousee myös kysymys, miten kaikista ihmisistä huolehditaan ja kuka kantaa vastuuta heikommista.
"Pitäisikö parempaan elämään sisällyttää myös pyrkimys yhteisvastuullisuuteen koko ihmiskunnan hyvinvoinnista?
2000-luvulla suomalaisten vapaa-aika on Tilastokeskuksen mukaan lisääntynyt entisestään ja erot miesten ja naisten välillä kotitöiden ja ansiotyön jakautumisessa ovat kaventuneet. Digitalisaatio ja etätyö on tuonut uusia mahdollisuuksia ja haasteita työn ja vapaa-ajan lomittumiselle.
Artikkelin lähteinä on käytetty ohjelmien lisäksi Tilastokeskuksen verkkojulkaisuja: Suomen virallinen tilasto (SVT): Ajankäyttö, Suomalaisten kulutus yksitoistakertaistunut sadassa vuodessa, Mitä vapaa-aika on
