Johanna Vehkoo
Yle
Oletko pyöritellyt silmiäsi huomatessasi, että Riitta-täti on taas jakanut jotain huuhaata? Vai oletko itse jo eläkeikään ehtinyt mutta internetissä untuvikko? Tuoreen tutkimuksen mukaan yli 65-vuotiaat jakoivat peräti seitsemän kertaa enemmän valeuutisia kuin nuoret aikuiset. Onko valeuutisongelma siis senioriongelma?
Tuoreen amerikkalaistutkimuksen mukaan iäkkäät ihmiset jakavat valeuutisia Facebookissa huomattavasti useammin kuin nuoremmat ikäluokat. Princetonin ja New Yorkin yliopistojen tutkijoiden mukaan yli 65-vuotiaat jakoivat linkkejä valeuutisiksi luokiteltuihin juttuihin jopa seitsemän kertaa enemmän kuin tutkimuksen nuorin ikäryhmä (18–29-vuotiaat).
Yhdysvalloissa on tehty lukuisia tutkimuksia, joissa republikaanien on todettu luottavan väärään tietoon herkemmin kuin demokraattien. Tässä valeuutistutkimuksessa todettiin, että ikä vaikutti disinformaation jakamiseen selvästi enemmän kuin puoluevalinta. Sukupuoli, koulutus tai edes se, miten paljon ylipäätään jakaa linkkejä, ei ennustanut valeuutisten jakamista.
Yli 65-vuotiaista 11 prosenttia lankesi Facebookissa liikkuvaan väärään tietoon ja jakoi sitä eteenpäin.
Facebookin käyttäjäkunta yhä vanhempaa
Kyseessä on sikäli poikkeuksellinen tutkimus, että Facebook antoi tapojensa vastaisesti tutkijoille pääsyn käyttäjädataan. Tutkijat eivät siis ole haastatelleet käyttäjiä valeuutisten jakamisesta vaan tiedot on saatu suoraan Facebookin käyttäjäprofiileista. Valeuutissivustojen määrittämisessä on käytetty toimittaja ja tutkija Craig Silvermanin laatimaa listaa.
Juuri Facebookin roolista valeuutisten leviämisalustana on puhuttu paljon. Siksi yllättävin tutkimustulos lienee se, että ylipäätään valeuutisia jaettiin vähän: valtaosa Facebookin käyttäjistä ei jakanut lainkaan linkkejä tunnetuille valeuutissivustoille.
Nuoret ovat jättämässä Facebookin, ja osa on jo siirtynyt kokonaan muihin sosiaalisen median palveluihin tai korvannut somen viestisovelluksilla. Facebookin käyttäjäkunta kasvaa edelleen, mutta kasvu löytyy nykyään yli 55-vuotiaista.
Varttuneempien ikäluokkien poliittista käyttäytymistä ja internetin käyttöä on tutkittu hyvin vähän. Tämä tuntuu oudolta, kun tiedämme, että monissa länsimaissa väestö ikääntyy ja iäkkäiden osuus kasvaa. Esimerkiksi Suomessa suurten ikäluokkien poliittinen vaikutusvalta niin äänestäjinä kuin päätösten tekijöinä on edelleen varsin merkittävä.
Ilmiöön on hyvä havahtua, sanoo tutkija
– Minusta on tosi hyvä, että tämä asia tuodaan esiin, sanoo medialukutaidon tutkija Päivi Rasi Lapin yliopistosta.
– Ikäihmisten kriittisen medialukutaidon näkökulmasta ei juurikaan ole tutkimuksia. Tämä toimii hyvänä havahduttajana, joka alkaa tehdä ilmiötä näkyväksi.
Hän pitää amerikkalaistutkimusta hyvin tehtynä ja laadukkaana, mutta huomauttaa, ettei siitä voida suoraan vetää johtopäätöksiä suomalaisten ikäihmisten verkkokäyttäytymisestä. Suomessa ei ole tehty vastaavaa tutkimusta.
– Voidaan ajatella, että Suomi eroaa tästä siinä, että meillä on perinteisesti luettu paljon sanomalehtiä ja luottamus niihin on edelleen korkea.
Iäkkäiden sosiaalisen median käyttö on tyypillisesti “hiljaista tykkäämistä ja jakamista”.
Tutkijat eivät selvittäneet, mistä iäkkäämpien heikompi nettilukutaito johtuu, mutta he esittävät pari arvausta. Ensinnäkin he epäilevät vanhempien ihmisten luottavan vahvasti kavereidensa suosituksiin. Toiseksi he mainitsevat iän vaikutuksen muistiin.
Muitakin selityksiä varmasti on.
Ei ole yllätys, jos eläkeikäisten nettilukutaito on huonompi kuin nuoremmilla ikäluokilla. He ovat aloittaneet internetin käytön vasta myöhäisellä iällä, kun taas vaikkapa nykyiset kolmekymppiset ovat harjoitelleet verkossa olemista lapsesta asti.
Nettilukutaidolla tarkoitetaan kykyä hakea tietoa ja arvioida sitä kriittisesti sekä hyödyntää erilaisia lähteitä oppimisessa. Oppimastaan pitäisi vielä osata kertoa muille.
Toistaiseksi mediakasvatuksen yhteydessä on painotettu nuoria kohderyhmänä. Jos on niin, että iäkkäiden nettilukutaidossa on eniten parantamisen varaa, tämä tieto voi ohjata esimerkiksi Facebookin kaltaisten palveluiden valeuutisten vastaisia toimenpiteitä. Myös ammattimedia ja mediakasvatusta tekevät järjestöt voivat saada vinkkejä työhönsä.
Missä ikäihmisille opetetaan mediataitoja?
Miten ikäihmiset sitten tavoitetaan? Miten ja missä heille voi opettaa medialukutaitoa ja lähdekritiikkiä? Päivi Rasin mukaan parhaita paikkoja saattavat olla työväen- ja kansalaisopistot, kirjastot ja muut mahdolliset kokoontumispaikat. Myös moni järjestö tekee mediakasvatustyötä. Myös Ylen vuoden 2018 Nettiä ikä kaikki -kampanja pyrki parantamaan senioreiden digitaitoja.
Eläkeliiton projektipäällikkö Outi Laiti vastaa Netikäs-projektista, jonka tarkoitus on edistää eläkeläisten nettitaitoja. Tätä tehdään muun muassa keskusteluryhmissä ja tuutoreiden avulla.
Laitin mukaan iäkkäiden sosiaalisen median käyttö on tyypillisesti “hiljaista tykkäämistä ja jakamista”. Harva lähtee kiivaisiin keskusteluihin mukaan.
Senioreissa on hyvin valveutuneita netinkäyttäjiä ja toisaalta niitä, jotka eivät halua mennä verkkoon ollenkaan. Eläkeläisetkin halutaan sähköisten palvelujen piiriin, joten tietokonetaitojen opettaminen senioreille on monen firman ja julkisen palvelun intresseissä.
Eläkeikäisistä löytyy paljon niitä, joiden mielestä niin sanottu painettu sana on aina totta, oli se kenen tahansa tuottamaa. Netissäkin.
Netikäs-projektissa ei ole erityisesti paneuduttu verkossa liikkuvaan disinformaatioon ja sen tunnistamiseen, mutta mahdollista sekin on.
Laiti ei usko, että suomalaiseläkeläiset olisivat ihan yhtä helposti vedätettävissä kuin amerikkalaiset.
– Oma näkemykseni on, että tämä riippuu eläkeikäisillä siitä, miten hyvä yleissivistys ihmisellä on. Ja kyllähän se on yleisen elämänkokemuksen perusteella usein aika laaja, Laiti sanoo.
– Toisaalta eläkeikäisistä löytyy paljon niitä, joiden mielestä niin sanottu painettu sana on aina totta, oli se kenen tahansa tuottamaa. Netissäkin.
Mikä on sivuston verkko-osoite? Monet valeuutissivustot jäljittelevät tunnettujen uutisorganisaatioiden osoitteita. Esimerkiksi Cnn.com.de ei ole oikeasti CNN:n verkko-osoite, eikä Abcnews.com.co vie amerikkalaisen uutisjätin ABC Newsin sivuille. Voit myös tehdä Whois-haun selvittääksesi, kuka sivun omistaa. Omistustiedot voi tosin piilottaa, ja valeuutistehtailijat useimmiten toimivat niin. Useimmilla verkkosivuilla on about-sivu, jolla on tietoa julkaisusta. Jos nämä tiedot puuttuvat kokonaan, ota se hälyttävänä merkkinä. Annetaanko sivuilla toimituksen yhteystiedot (muutakin kuin yksi sähköpostiosoite), päätoimittajan ja toimittajien nimet? Vaikuttavatko nimet todellisilta vai keksityiltä? Googlaa, löytyykö heistä tietoa verkosta. Entä postiosoite? Missä toimitus sijaitsee? Älä lue pelkkää otsikkoa, lue koko juttu. Usein valeuutisissa käytetään tavanomaisesta uutistekstistä poikkeavaa kieltä. Niissä saattaa olla kielivirheitä, solvaavia ilmauksia tai epätavallisen humoristisia kohtia. Kirjoittajan nimi saattaa puuttua tai se voi olla keksitty. Jos juttu kertoo merkittävää tietoa julkisuuden henkilöstä, mutta et ole koskaan kuullut itse sivustosta, kannattaa tarkistaa, onko jokin tunnettu uutisväline kertonut asiasta. Jos esimerkiksi paavi todellisuudessa haluaisi kannattaa jotakuta amerikkalaista presidenttiehdokasta, tieto tuskin olisi ensimmäisenä Ending the Fed -nimisellä julkaisulla. Onko kyseessä valeuutinen vai huumorimielessä kirjoitettu satiiri? Tämä on vaikein ohje. Kukaan meistä ei ole immuuni vahvistusharhalle. Haluamme uskoa asioihin, jotka vahvistavat omaa maailmankuvaamme. Mieti, haluatko uskoa juttuun siksi, että se sopii omiin käsityksiisi. Saatat jättää varoitusmerkkejä huomiotta tästä syystä. Näin tunnistat valeuutisen
1. Tutki jutun julkaisijaa.
2. Tutki sivuston yhteystietoja.
3. Tutki uutisen väitteitä ja kielenkäyttöä.
4. Tutki omia ennakkoluulojasi.
Valheenpaljastaja käsittelee faktaa ja fiktiota verkossa ja sosiaalisessa mediassa. Onko sinulla juttuvinkki? Lähetä se osoitteeseen valheenpaljastaja@gmail.com.
Edit 12.6.2019: Kommentointi on päättynyt.
