Hyppää pääsisältöön

Fortepianokilkuttelua galantista romantiikkaan

1700-luvun loppupuoliskolla vaikuttanut Johann Ladislaus Dussek matkusteli ympäri Eurooppaa kosketinsoitinvirtuoosina, ja ennätti ohessa säveltää paksun pinkan musiikkia. Dussekin tyyli ennakoi kiinnostavalla tavalla romantiikkaa, ja kohta siihen voi perehtyä kattavasti, koska tekeillä on laaja kokonaislevytys periodisoittimin. Suomesta hankkeeseen osallistuu fortepianokilkuttamisen kotimainen mestari Tuija Hakkila.

Dussek / Hakkila
Dussek / Hakkila Uudet levyt

Brilliant Classicsin levysarjan neljännessä osassa Hakkila vetäisee neljä Dussekin sonaattia, ja ettei kapakkapianomaisuus kävisi tylsäksi, Hakkila käyttää kahta eri fortepianoa. Hänen omassa alkuperäisessä wieniläiskilkuttimessaan on diskanttisesti särisevä, jopa klavikordimainen sointi. Malcolm Bilsonin lainaama brittityylinen uustuotantokopio on täyteläisempi ja sikäli sopiva Dussekin romanttisiin sävyihin, mutta jatkuvista hälyäänistä ja juoksutusten mattaisuudesta sen toki tunnistaa fortepianoksi.

Hakkilan sonaattivalikoima kulkee elävästi galantista kohti romantiikkaa, kun esitysmerkinnätkin vaihtuvat spiritososta espressionen kautta pateticoon. Varhaisin sonaatti kuulostaa salonkiviihteeltä mutta myöhäisin sonaatti ruhtinas Louis Ferdinandin kuoleman johdosta uhoaa jo tummaa, pateettista kuolemaromantiikkaa. Musiikin muutostiloja on aina jännittävä seurata, ja tällä levyllä muutos on dramaattinen.

Mitä romanttisempaa ja vapaampaa on musiikki, sitä paremmin Hakkila soittaa. Plastinen rytminkäsittely ja sävyjen nopea vaihtelu ovat hänen valttejaan, samoin fortepianon kyvyt kokonaan ulosmittaava paatos. Levyn viimeisessä sonaatissa Hakkila valjastaa särinät ja paukkeen hienosti romantiikan palvelukseen. Varhaisissa sonaateissa on kuitenkin ongelmia, joista suurin on kuudestoistaosajuoksutusten tahmaisuus. Galanteille sonaateille tyypilliset helminauhat sujuvat epätasaisesti ja raskaasti, jolloin vaikutelma on oppilasmainen ja väkinäinen. Samoja ongelmia on murrettuissa oktaavikuluissa. Kyse saattaa olla vanhojen soitinten koneistosta, harvinaisen ohjelmiston ohuesta harjoittelusta tai romanttisten piirteiden tietoisesta mutta turhasta korostamisesta. Joka tapauksessa melodialinjojen keveys ja irtonaisuus olisivat tehneet varhaisille sonaateille hyvää.

Johann Ladislaus Dussek: Complete Piano Sonatas, Volume 4. - Tuija Hakkila, fortepiano. (Brilliant Classics, 95604)

Kuuntele Uudet levyt 29.1.2019, toimittajana Kare Eskola.

  • Huippuammattilaiset upeasti Ellington-amatööreinä

    Levyarvostelu

    Duke Ellington kokosi uransa lopulla kolme hengellisen musiikin konserttia, joissa hänen oma jazz-idiominsa yhdistyi gospeliin ja kirkkomusiikkiin. Sopraano Anu Komsi ja multi-instrumentalisti Marzi Nyman ovat vuosien mittaan esittäneet teoksesta omaa versiotaan, joka on nyt saatu myös Alba-yhtiön levylle. Komsi ja Nyman ovat rohkeita ja monialaisia, mutta joutuvat levyllä laajan mukavuusalueensa rajoille - ja tekevät äimistyttävän hienon levyn siitä huolimatta tai juuri siksi.

  • Peteris Vasks - lisää samaa mutta alttoviululla

    Levyarvostelu

    Jos tuntee Peteris Vasksin, Latvian lahjan mystiselle minimalismille, BIS-yhtiön uusi Vasks-levy ei yllätä, muttei myöskään petä. Paatokseen asti tunteellinen, selvälinjainen ja tukevasti tonaalinen musiikki virtailee jälleen kerran hiljaisuudesta tuttujen huippukohtien kautta kauniimpaan hiljaisuuteen. Mutta on sillä oma arvonsa, että alttoviulisti Maxim Rysanov ja Sinfonietta Riga toteuttavat Vasksin idiomin niin kuin pitää.

  • Vivaldi-projektin laaduntarkistus - priimaa pukkaa!

    Levyarvostelu

    Vuonna 2000 levy-yhtiö Naive alkoi levyttää Torinon kansalliskirjaston Vivaldi-kokoelmassa käsikirjoituksina säilyneitä teoksia. Maailmanluokan esittäjistöt ovat tähän mennessä taltioineet kuutisenkymmentä levyä, ja nyt projektissa debytoi ranskalainen barokkiorkesteri Le Concert de la Loge johtajansa, viulisti Julien Chauvinin kanssa - ja laatu pysyy.

  • Laulu antaa Lindbergille ryhtiä

    Levyarvostelu

    Magnus Lindbergin teokset ensilevyttää yleensä Radion sinfoniaorkesteri, ja niin nytkin, vaikka uutuuslevyn teokset Lindberg sävelsi hiljattain Lontoon filharmonisen orkesterin residenssisäveltäjänä. Alkusoiton tapainen Two episodes sekä pitkä vokaaliteos Accused eivät paljasta Lindbergin työkalupakista uutuuksia, mutta lauluteoksen ryhdikkyys saa odottamaan tulevaa oopperaa.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua