Hyppää pääsisältöön

Avaruusromua: Onko nykyisin helpompaa?

c-kasetti, käsitelty kuva
c-kasetti, käsitelty kuva c-kasetti

1980-luku ei ollut kovinkaan hyvää aikaa suomalaiselle elektroniselle musiikille.

Ei etenkään, jos satuit olemaan tienraivaaja. Eikä varsinkaan, jos olit niin sanotusti etujoukoissa. Jos yritit tehdä jotakin, jota muut eivät tehneet.

Konemusiikin tekeminen 1980-luvun alkuvuosien Suomessa oli varovasti sanottuna haastavaa. Laitteet olivat harvassa ja kalliita, ja toisaalta, levy-yhtiöt eivät olleet kiinnostuneita uudesta, omituisesta koneilla tehdystä musiikista. Paitsi että tuo musiikki oli ihmisten tekemää.

Yhtye nimeltä Tapa Paha Tapa oli yksi harvoista suomalaisista 1980-luvun konemusiikki- vai pitäisikö sanoa syntikkapopbändeistä. Vuonna 1983 Tapa Paha Tapa julkaisi ensilevynsä, vinyylisinglen, ja samana vuonna ilmestyi ensimmäinen ja ainoa albumi, c-kasettijulkaisu Aurinko. Tuon albumin jälkeen yhtye teki lisää äänityksiä ja julkaisi lisää musiikkia kaseteilla. Mutta kuten monet muistavat, ajalla ennen Internetiä musiikin levittäminen oli työn ja tuskan takana, etenkin suomalaisen elektronisen musiikin.

Niin kutsuttu syntikkapop oli toki jo oma taiteenlajinsa, jonka ulkomaisia edustajia ja pioneereja tunnettiin täällä meilläkin päin. 1970-luvun lopulta esimerkiksi Devo, Yellow Magic Orchestra ja Gary Numan. 1980-luvulla tulivat esimerkiksi Ultravox, Depeche Mode, Human League, Soft Cell ja Thomas Dolby. Myös Pet Shop Boys ja Erasure. Mutta meillä Suomessa oli hiljaisempaa. Elektroninen pop ja elektroninen musiikki yleensäkin oli harvinaista, vaikka ulkomaisia esikuvia oli toki riittävästi. Meillä oli Argon ja Organ ja meillä oli Stressi. Ja kuten sanottu, Tapa Paha Tapa.

Yhtye sai alkunsa helsinkiläisessä kommuunissa, jossa joukko pohjoiskarjalaisia muusikoita lyöttäytyi yhteen. Kosketinsoittaja ja säveltäjä Otso Pakarinen ja rumpali Esa Hyvönen olivat soittaneet yhdessä jo kotikaupungissaan Nurmeksessa, mutta bändi sai lopullisen muotonsa, kun kosketinsoittaja Jari Heikkinen ja vokalisti Mirja Nevalainen liittyivät mukaan.

Otso Pakarinen oli 1970- ja 80-lukujen vaihteessa siirtynyt luontevasti progressiivisesta rockista elektronisempaan ilmaisuun, jopa sinä määrin, että rakenteli itse tuolloin modulaarista syntesoijaa. Ja hänen innostuksensa elektroniikkaan antoi leimansa koko yhtyeen musiikkiin. Ja kuten muistamme, noiden aikojen jälkeen Otso on jatkanut musiikkiuraansa nimellä Ozone Player.

Aurinko-albumi vuodelta 1983 on nyt kaivettu historian aarrearkusta ja julkaistu uudelleen, runsaan bonus-materiaalin kera. Tässä todistusvoimaista materiaalia:

Historia yllättää meidät toistamiseen, kun eräs eriskummallisimmista suomalaisista kokoonpanoista julkaisee uutta musiikkia lähes kymmenen vuoden tauon jälkeen. Muistatte varmaan Cleaning Womenin? Sen porukan, joka soittaa pyykinkuivaustelineitä ja pesukoneita?

Yhtyeen neljäs albumi on nimeltään Intersubjectivity. Eikä Cleaning Women suinkaan ole ollut kymmentä vuotta hiljaa, vaikka levyjä ei ole tullutkaan. Poikkitaiteellista tekemistä on riittänyt ja konsertteja on ollut yli 500, kahdessa kymmenessä eri maassa.

Suomalaisella musiikilla on kysyntää ulkomailla, tai ainakin voi sanoa, että tietynlainen avaruusromu-henkinen suomalainen musiikki kiinnostaa ulkomailla. Myös siinä määrin, että ulkomaiset levymerkit julkaisevat meikäläistä musiikkia. Kyllä se kiistämättä on eräänlainen laadun ja persoonallisuuden osoitus.

Otetaan nyt vaikka The Gentleman Losers. Veljesten Samu ja Ville Kuukka muodostama yhtye, joka on toiminut jo vuodesta 2004 alkaen. Kaksikon kaikki albumit on julkaistu ulkomailla, ja myös kaksikon maine on peräisin pääosin maamme rajojen ulkopuolelta. Kaksikon uusin ja neljäs on albumi nimeltään Make We Here Our Camp of Winter.

Ulkomailta kuuluu lisää suomalaista musiikkia. Goamaen eli Markku Jylhän ja Kimmo Vierimaan musiikkia on julkaissut yhdysvaltalainen Bogus Collective -levy-yhtiö. Kyseessä on dystooppishenkinen, meriteemainen Infinite Lagoon.

"Yleisön pyynnöistä huolimatta jatkan hellittämättä niin kutsutun taiteen tuottamista", kirjoittaa O-Baka. Ja mikäs siinä, kyllä hämärän musiikin tekeminen kannattaa aina!

Era Mikkolan kaupunkihenkinen sävellyssarja kuvaa kaupunginosien tunnelmia. Etu-Töölön uljaita rakennuksia hivelee kuulas syyspäivä, Hesperian puistossa tuuli puhaltelee pudonneita lehtiä. Taka-Töölössä talojen reunustamilla kaduilla liikkuu hitaasti keppiinsä tukeutuva vanhus. On sunnuntai.

Henkilökohtaisissa tunnelmissa liikkuu myös @discophone_, joka kirjoittaa uudesta julkaisustaan, että se on hänen henkilökohtaisin albuminsa tähän mennessä. Se on äänimaisemaa matkastani tummien aikojen läpi, hän kirjoittaa, mutta myös musiikin ja rakkauden voimasta.

Asko Tammelin palaa kultaiselle 80-luvulle ajan soundien, Commodoren ja Amigan, myötä. Golden 80's:

Virtahepoyhdistelmä on yhden miehen orkesteri, kirjoittaa Thommy Öhman, ja sanoo, laulutuotantonsa lisäksi Virtahepoyhdistelmä toimii myös pitkällä kokeellisen elektronisen musiikin historialla varustettuna.

W on Eero Pulkkisen musiikillinen projekti. Albumi Susiovet sisältää muun muassa tukholmalaisessa legendaarisessa EMS-elektronimusiikkistudiossa äänitettyä materiaalia..

AVARUUSROMUA 3.2.2019 - OHJELMAN MUSIIKKI:
TAPA PAHA TAPA: Laaja (pitkä versio, erikoisedit Aurinkoko-albumilta)
CLEANING WOMEN: Input Output (Intersubjectivity)
THE GENTLEMAN LOSERS: Make We Here Our Camp of Winter (Make We Here Our Camp of Winter)
GOAMAE: Infinite Lagoon (Infinite Lagoon)
O-BAKA: Minervan Cyber-pöllö (Kone-erakon kaksoisvirtalähde)
ERA MIKKOLA: Töölö, Opus 3B (nettijulkaisu)
@discophone_ : Utu (Utu)
ASKO TAMMELIN: Cosmic Dance (nettijulkaisu)
VIRTAHEPOYHDISTELMÄ: Melankolonialismi (Virtahepoyhdistelmä 10")
W: Susiovet 9 (Susiovet)
JAZZHAND: Draw - osa - (kasettijulkaisu)

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

  • Jättiläisaskeleet etsii ihmisiä ja maailmaa jazzin klassikkolevyjen takaa

    Jazzmusiikki kuljettaa mietteitä uusiin suuntiin.

    Viime vuoden lokakuussa etsin työhuoneellani musiikkia työntekoni taustalle. Kuulun siihen puolikkaaseen ihmiskuntaa, joka pitää musiikin kuuntelusta lukemisen tai työnteon taustalla. Mutta kun työssäni käytän sanoja, etenkin suomeksi lauletun musiikin kuunteleminen on aivan mahdotonta.

  • Painettu runo on vääjäämättä myös kuva, toteaa Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja, runoilija Anja Erämaja

    Anja Erämajan puhe Kajaanin Runoviikolla.

    Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Anja Erämajan puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2019. Merkillinen talvi ja kevät, niin paljon kirjapaketteja. Niin monta maailmaa ja tapaa sanansa asettaa. Ja tämä mahdoton tehtävä, oli otettava kantaa, valittava. Oli kestettävä se, että valitsemalla yhden jättää toisen valitsematta.

  • Avaruusromua: Löylyn hengessä!

    Löylyssä on voimaa, henkeä ja sielua.

    Mikael Agricola käytti sanaa "löyly" jo 475 vuotta sitten. Löyly on sanana ja käsitteenä sitäkin vanhempi. Löyly-sana tulee kaukaa, ajalta jolloin saunatkaan eivät olleet sellaisia kuin nykyisin. Vanhimmat saunat olivat maakuoppia, joiden kattona oli eläimen nahka. Alun perin löyly ei tarkoittanut vain saunan kiukaan sihahtelua ja kuumaa vesihöyryä. Löyly tarkoitti henkeä, henkäystä tai sielua. Eikä se ollut sattumaa. Löylyssä on edelleen voimaa, henkeä ja sielua, kuten suomalaisessa musiikissakin. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Suomi vs USA – Viisi havaintoa stand up -keikoilta koomikon näkökulmasta

    Millainen on stand up -scene Yhdysvalloissa?

    ”Stand up ei toimi Suomessa” on vuosikymmeniä toisteltu hokema, jota kuulee edelleen. Yleensä niiden suusta, jotka eivät käy katsomassa stand up -keikkoja. Mutta mikä on sitten paremmin lajin syntysijoilla Yhdysvalloissa? Stand up -koomikko Kaisa Pylkkänen teki kiertueen USA:n länsirannikon komediaklubeilla ja yllättyi.

  • Teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom: Ooppera on lapsen näkökulmasta äärimmäisen tylsää

    Taiteilijaperheen esikoinen kasvoi johtajaksi.

    Oopperan maailmassa ja sen taikapiirin keskellä kasvanut teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom on aina ollut rohkea mielipiteissään. Elämänintoa ja uteliaisuutta riittää edelleen kuin kaksikymppisellä, vaikka nuorekas boheemi olemus kätkeekin jo kuusikymppisen. Teattereita, oopperoita ja festivaaleja johtanut Erik Söderblom on monien visioiden mies.