Hyppää pääsisältöön

Vodkaa, komisario Palmu! Pala YYA-Suomea tallentui filmille parodian keinoin

Matti Kassila ohjasi vuonna 1969 neljännen Palmu-elokuvansa, joka tiukimman koulukunnan mielestä ei ole Palmu-elokuva ollenkaan. Mika Waltarihan ei osallistunut enää tämän elokuvan tekoon. Tuloksena olikin siis jotakin ihan muuta: pistämättömän hauska ajankuva Suomesta, josta idänsuhteiden herkistämien valtiovallan ja tv:n parista löytyi runsaasti herkullista parodioitavaa.

Tiukasti omaan aikaansa sijoittuvan Vodkaa, komisario Palmun tarina lähtee liikkeelle tietysti Neuvostoliitosta. Takaisin Suomessa sisäasiainministeriön hallitussihteeriksi edennyt Toivo Virta (Matti Ranin) saa tiedon, jonka mukaan Moskovan-koneella on saapumassa maahan huippusalainen lähetys. Virta kiiruhtaa lentokentälle ravintoloitsijaystävänsä Väinö Kokin (Leo Jokela) kanssa. Seutulassa he kohtaavat Moskovan-lähetystä – salkullista vodkaa – kantavan eläkkeellä olevan komisario Palmun (Joel Rinne). Mistä on kyse?

Tarina etenee vauhdikkaasti rikokseen, jossa surmansa saa Yleisradion toimittaja. Kun Ylen johto pettyy poliisin toimintaan tapauksen selvittelyssä, se palkkaa Palmun tutkimaan juttua. Tarinan keskiöön nousee televisio niin mediana kuin työpaikkanakin sekä sen suhde valtiovaltaan.

Valtion asioita!― Komisario Palmun vastaus vodkasalkkua ihmettelevälle tullimiehelle

Kolme Mika Waltarin teoksiin perustunutta Palmu-elokuvaa ohjannut Matti Kassila teki 1960-luvun lopussa tv-töitä ja sai idean Palmu-elokuvasta, joka sijoittuisi uuteen mediamaailmaan. Hän keskusteli aiheesta Waltarin kanssa, joka kuitenkin jättäytyi siitä pois katsoessaan, ettei tuntenut miljöötä riittävän hyvin. Siitä huolimatta hän antoi Kassilalle luvan luomiensa henkilöhahmojen käyttämiseen. Kassila käsikirjoitti elokuvan yhdessä Georg Korkmanin kanssa.

Kassilan tavoitteena näyttää olleen tehdä tehdä kepeä, satiirinen jännityselokuva aikakautensa politiikasta ja mediasta, ei vähiten niiden välisestä suhteesta. Politiikasta esitellään salamyhkäisiä salkkuja ja kokouksia, mediasta kiihtyvä uutistoimittaminen, tv-tekniikan kehitys ja ennen kaikkea politiikan sekoittuminen mediasisältöön.

Riittää! Minä tulen kohta aivopestyksi!― Palmu kauhistelee toimittaja Torpon politisoitunutta tv-ohjelmaa

Nykykatsojalle elokuva esittelee arvokkaan kappaleen sisällöllisesti mennyttä ja visuaalisesti menetettyä Suomea. Vuonna 1969 idänsuhteet olivat erikoislaatuisuudessaan totisinta totta ja Ylessä puhalsivat avoimen vasemmistolaiset tuulet. Näiden asioiden käsittely parodian keinoin ei ollut helppoa, ja vielä suorempi satiiri YYA-Suomesta olisi todennäköisesti johtanut valmiin elokuvan esityskieltoon Neuvostoliiton taholta.

Kassilan kiinnostus tv-työhön ja uuden aallon elokuvaan näkyy monin tavoin. Moni aikakauden tunnettu henkilö esiintyy elokuvassa omana itsenään. Heitä ovat esimerkiksi Ylen pääjohtaja Eino S. Repo, tv-toimittaja Reino Paasilinna sekä uutistenlukija Heikki Kahila. Pääministeri Mauno Koiviston ääni kuullaan puhelimessa.

– Täältähän näkyy puoli Suomea!
– Joo, mutta vain tuo länsipuoli.
― Komisario Palmu ihailee pääjohtaja Revon työhuoneesta avautuvaa näköalaa

Kuvallisesti elokuva sisältää runsaasti hivelevän hienoa ajankuvaa esimerkiksi Helsingistä, maaseudun idyllistä, lentokoneista, junista ja autoista aina jalankulkijoihin asti. Sähäkkä musiikki on Rauno Lehtisen kynästä.

Aktuelli elokuva ihastutti ja ärsytti

Aikalaiskriitikot eivät kuitenkaan säästelleet sanojaan kommentoidessaan Palmun uutta tulemista. Lähtökohdat elokuvan tekemiseen olivat heidän mukaansa hyvät, mutta heikkoudeksi muodostui käsikirjoitus, jonka ei katsottu pääsevän lähellekään jo kanonisoituja aiempia Palmuja.

Positiivisena asiana mainittiin elokuvan perusvire, joka katsottiin hyvällä tavalla kepeäksi ja vitsikkääksi. Polittiiseksi satiiriksi siitä ei kuitenkaan ollut.

"Joitakin ilmeisimpiä parodiointivirheitä lukuunottamatta Vodkaa, komisario Palmu on tasapainoisinta komediaa, mitä meillä on nähty pitkään aikaan, se ei tuo vitsejään väkinäisesti, eikä yritä pakoittaa katsojaa nauramaan, vaan komediaote on sijoittunut kokonaistapahtumien sisälle miellyttäväksi sivuilmeeksi." (Markku Tuuli, Katso)

Matti Kassila on tehnyt parempiakin elokuvia, mutta tuskin koskaan näin reipasta ja tällaisella antaumuksella.― Martti Savo, Kansan Uutiset (1969)

Myös elokuvan teknistä laatua sekä näyttelijäsuorituksia kiitettiin. Aivan erityisesti kiitettiin elokuvan alkutekstien trikkikuvauksia. Erikoista kyllä, takaa-ajon keskeyttävää, psykedeelistä Potent flash -mainosta ei kommentoitu. Näyttelijöistä vain pahimman konnan roolin tehnyt Matti Oravisto ei tässä elokuvassa kaikkia vakuuttanut.

"Kassilan yleisohjauksen linja on toimiva, ja suurelta osin vauhdikas, samoin elokuva on Esko Nevalaisen kuvauksen ja Juho Gartzin leikkauksen puolesta sekä muutoinkin tekniseltä tasoltaan huolellista työtä. Laatuun on siten kiinnitetty ilahduttavassa määrin huomiota. Näyttelijöistä eivät aikaisemmista Palmu-tarinoista tutut Joel Rinne komisariona, Matti Ranin hallintomiehenä ja Leo Jokela ravintoloitsijaksi siirtyneenä saa rooleissaan suuria mahdollisuuksia mutta ottavat kaiken mahdollisen irti. (...) Matti Oraviston konna on suorituksellinen kompastuskivi samoin kuin se on sitä itse roolinakin. Käsikirjoittajilta on puuttunut tässä kohdin luovaa inspiraatiota kun on tarvinnut turvautua tämäntapaiseen klisheeseen." (Leo Stålhammar, Suomenmaa)

Vodka-Palmu on vähemmän 'salapoliisiromaanimainen', mutta paljon vauhdikkaampi ja filmillisempi sekä – ja ennen kaikkea – aktuellimpi. Elokuvan vitsit ja piikit suuntautuvat railakkaasti kaikkiin suuntiin.― Martti Savo, Kansan Uutiset (1969)

Monen mielestä huumori ja jännitys eivät kuitenkaan olleet keskenään tasapainossa. Yleisenä ongelmana nähtiin tarinan ylikuormittaminen. Pisimmälle arviossaan meni Ilta-Sanomien Sakari Toiviainen, jonka mukaan elokuva on ”kouristunut yritys” tehdä liian monelle taholle tähyävää elokuvaa. "(…) filmi ei ole mitään kunnolla: sekä thrillerinä, komediana että ajankohtaisena kommenttina se on mitätön, etten sanoisi törkeä."

Aikalaiset kiinnittivät huomionsa myös siihen, miten myönteisessä valossa Yle esitettiin. Vaikka vasemmistolaisuudelle irvailtiin, osallistui moni tosielämän vaikuttaja aina Mauno Koivistosta alkaen omalla persoonaallaan myönteisen Yle-kuvan vaalimiseen. Kun valtiovallan edustajat esitettiin koomisina, sai Ylen pääjohtaja Repo esittää tarinan järkevimmän henkilön roolin. Näihin asioihin viitaten Uuden Suomen kriitikko Heikki Eteläpää nimitti elokuvaa "ensimmäiseksi kotimaiseksi kokoillan mainoselokuvaksi".

Uudemman ajan kriitikot ovat kiinnittäneet huomionsa elokuvan ansioihin ajankuvana.

"Vodkaa, komisario Palmu kiinnostaa kyllä dokumenttina omasta ajastaan, mutta dekkarielokuvana se jää kovin hajanaiseksi ja hahmottomaksi. Sitä paitsi alkuperäisten Palmujen suoraviivainen charmi ja huumori ovat tipotiessään.( Mikael Fränti, Helsingin Sanomat vuonna 1986)

Kurkistuksena politiikan, viihteen ja uutismaailman kulisseihin Vodkaa, komisario Palmu on säilyttänyt hyvin arvonsa.― Arto Pajukallio, Katso (1991)

Kassila itse kritisoi elokuvaa ankarasti

Vuonna 1986 Kassila taustoitti elokuvaa lyhyesti sen tv-esityksen alla. Kuulemme, miksi hän sijoitti sen juuri television maailmaan sekä mm. sen, miten pääministeri Koivisto saatiin mukaan elokuvaan.

Siinä on kyllä ilmeisen lahjakas näyttelijä mennyt muihin hommiin!― Matti Kassila kiittää Mauno Koiviston roolisuoritusta (1986)

Vuonna 2004 julkaisemassaan elämäkerrassa Kassila taustoitti elokuvaansa tarkemmin, eikä epäröinyt kritisoida koko hanketta. Hän kertoi valinneensa elokuvan keskeisiksi elementeiksi poliittiset ääriliikkeet sekä oikealta että vasemmalta. Se ei kuitenkaan riittänyt, vaan Bond-elokuvien innostama hän kertoi ajatelleensa, että "minä kans". Eikä siinäkään vielä kaikki: "pitihän elokuvaan saada mukaan siihen aikaan vapautumassa olevaa seksiäkin".

Kassila: Tein isoja virheitä

"Olisi tästäkin sopasta voinut keittää maukkaan, jos minulla olisi ollut kykyä ja rohkeutta tehdä purevampaa satiiria politiikasta, tv-hommasta, Bondista ja muusta. Terävämpi ote olisi nostanut esiin todellisen vaaran, että elokuva kielletään, koska sen olisi voinut sanoa vahingoittavan Suomen suhteita ulkovaltoihin.

Tein isoja virheitä. Suurin oli se, että herätin Palmun henkiin, toin hänet värifilmiin ja televisioon. Talutin hänet maailmaan, jota hän ei olisi hyväksynyt, mutta panin hänet hyväksymään sen, siis suomettumaan. Palmun voima oli toisessa aikakaudessa ja hän olisi ollut viimeinen mies suomettumaan.

Voin pahoin, kun ajattelen elokuvaa. Pyydän anteeksi komisario Palmulta ja Mika Waltarilta."

Matti Kassila kirjassaan Käsikirjoitus ja ohjaus Matti Kassila. WSOY 2004.

Kerrotaan, että Waltari poistui elokuvan ensi-illasta sanomatta tekijätiimille sanaakaan. Kassilan ja Waltarin välejä tämä kuitenkaan ei rikkonut, vaan miehet suunnittelivat myöhemminkin yhteisiä, toteutumattomiksi jääneitä projekteja.

Voin todeta, että siitä puuttui juuri Mika, ei vähempää.― Matti Kassila (2004).

Kolme kirjaa, neljä elokuvaa

Komisario Palmu tavattiin ensimmäisen kerran Mika Waltarin kirjassa Kuka murhasi rouva Skrofin? (1939). Waltari kirjoitti teoksen pohjoismaista salapoliisiromaanikilpailua varten, ja voitti sillä sekä Suomen osuuden että koko kilpailun. Kirja oli menestys, ja Waltari jatkoi samasta aiheesta kirjalla Komisario Palmun erehdys (1940).

Matti Kassila ohjasi Komisario Palmun erehdyksen elokuvaksi Suomen Filmiteollisuudelle vuonna 1960. Elokuva oli menestys, ja Kassila jatkoi aiheen parissa ohjaamalla myös ensimmäisen Palmu-kirjan elokuvaksi, nyt kuitenkin Fennada-Filmille. Elokuva Kaasua, komisario Palmu valmistui vuonna 1961.

Waltari piti elokuvista, ja innostui kirjoittamaan niille jatkoa. Tähdet kertovat, komisario Palmu ilmestyi sekä kirjana että elokuvana vuonna 1962. Waltari ja Kassila suunnittelivat neljättä Palmua (Lepäisit jo rauhassa, komisario Palmu) vuonna 1963, mutta hanke ei toteutunut.

Neljäs Palmu-elokuva Vodkaa, komisario Palmu valmistui vuonna 1969. Waltari ei osallistunut sen tekemiseen.

Peter von Bagh haastatteli Matti Raninia elokuvasta vuonna 1993 Fennadan tarina -dokumenttisarjassa. Ranin kertoo, miten erilaista viimeisen Palmu-elokuvan tekeminen oli ollut aiempiin verrattuna. "Me olimme kaikki muuttuneet. Välissä oli näyttelijälakko, joka oli kuin maailmansota suomalaisessa filmiteollisuudessa. Kaikki tuhoutui."

Vodkaa, komisario Palmu – näyttelijät ja tekijät

Joel Rinne – Frans J. Palmu, eläkkeellä oleva komisario
Leo Jokela – ravintoloitsija Väinö Kokki
Matti Ranin – hallitussihteeri Toivo Virta
Anna-Leena Mäki-Penttilä – Riitta, skripta
Inga Sulin – iskelmälaulaja Leena Louhos, "Tamara"
Lilga Kovanko – venäläinen agentti
Marjatta Lindahl – vuorineuvoksetar Suur-Takala, ent. tv-kuuluttaja
Viktor Klimenko – viihdetaiteilija Seppo Sonkavaara, "Stenka"
Matti Oravisto – toimittaja Kosti Kula
Veikko Uusimäki – vuorineuvos Tuomas Suur-Takala
Kauko Helovirta – Suopon päällikkö Kiilasniemi
Turo Unho – tv-toimittaja Reino Torpo, "Reiska"
Seppo Kolehmainen – tv:n uutiskuvaaja
Lars Svedberg – uutispäällikkö Rolf Brunkeberg
Martti Pennanen – ministeri Laaksonen
Yrjö Paulo – Neuvostoliiton ulkomaankauppaministeri Pjotr Baranov
Heikki Värtsi – venäläinen tulkki
Matti Tapio – ylipoliisipäällikkö
Kullervo Kalske – poliisipäällikkö Matti Lehti
Anja Pohjola – rouva Palmu
Esko Mannermaa – sisäministeri Savolainen
Keijo Komppa – tullitarkastaja
Mauri Jaakkola – ravintola Kalastajatorpan hovimestari
Maija-Leena Soinne – sairaanhoitaja
Taneli Rinne – konstaapeli Vilppa
Matti Vihola – tv-toimittaja Peltonen
Kaija Siirala – psykologi Kaija Siirala
Sinikka Gripenberg – tanssija
Mirjam Liponen – tanssija
Mervi Mansikkala – tanssija
Eino S. Repo – Yleisradion pääjohtaja Eino S. Repo
Anssi Kukkonen – tv-toimittaja Anssi Kukkonen
Matti Anderzén – Yleisradion lakimies
Marjo Sundström – tv-ohjaaja kuvatarkkaamossa
Helena Kaukonen– pääjohtaja Revon sihteeri
Timo Putkonen – tv:n uutistoimittaja Timo Putkonen
Heikki Kahila – tv:n uutistoimittaja Heikki Kahila
Reino Paasilinna – toimittajaliiton puheenjohtaja
Teija Sopanen – tv-kuuluttaja
Mauno Koivisto – pääministerin ääni puhelimessa

Matti Kassila – ohjaus, käsikirjoitus
Georg Korkman – käsikirjoitus, apulaisohjaaja
Mauno I. Mäkelä – tuotantojohto
Esko Nevalainen – kuvaus
Juho Gartz – leikkaus
Matti Ylinen – äänitys
Ensio Lumes – äänitys (miksaus )
Rauno Lehtinen – musiikki
Aarre Koivisto – lavastus
Riitta-Liisa Haavisto – puvut
Pentti Taivainen – maskeeraus
Jussi Laine – B-kuvaaja
Matti Ruuhonen – kamera-apulainen
Karri Lehtinen – kuvauksessa avustanut
Kari Tuomisaari – laulujen sanat
Leo Komaroff – apulainen (äänitysassistentti )
Leila Seppänen – kampaus
Sauli Rantamäki – alkutekstijakso ("Potent Flash" -mainosinsertti )
Matti Paju – trikkikuvaus
Tiiti Taskinen – tuotantosihteeri
Kati Kiiskinen – kuvaussihteeri
Mauri Jaakkola – järjestäjä
Pentti Pöllänen – järjestäjä
Eila Kaarresalo – järjestäjä
Esko Töyri – studiopäällikkö
Ilona Tanttu – leikkausapulainen


Fennada-Filmi

Fennada-Filmi syntyi vuonna 1950, kun Fenno-Filmin ja Adams Filmin elokuvatuotannot yhdistyivät. Fennada-Filmi oli alansa suurimpia yhtiöitä Suomessa 1950–1970-luvuilla ja sitä johti koko toimintansa ajan kauppaneuvos Mauno Mäkelä. Kaikkiaan 64 pitkän teatterielokuvan lisäksi yhtiö tuotti satoja lyhytfilmejä. Vuonna 1982 Yleisradio osti Fennada-Filmin ja on siitä lähtien esittänyt Fennada-elokuvia kanavillaan.

Lähteet:
Suomen kansallisfilmografia 7 (vuodet 1962–1970). Edita 1998.
Matti Kassila: Käsikirjoitus ja ohjaus Matti Kassila. WSOY 2004.
Pietari Kääriä: Vodkaa, komisario Palmu – keskuksesta periferiaan teoksessa Elokuvat kertovat, Matti Kassila. SKS 2013.

Lue lisää:

Karismaattinen komisario Palmu ylsi ikoniksi Matti Kassilan ohjauksessa

Matti Kassilan 1960-luvun alussa ohjaamat, Mika Waltarin teoksiin perustuvat Komisario Palmu -elokuvat ovat klassikkoelokuvia isolla alkukirjaimella. Elävä arkisto tarjoaa niistä katsottavaksi kokonaisuudessaan kaksi: Kaasua, komisario Palmun sekä Tähdet kertovat, komisario Palmun. Jälkimmäinen sai alkunsa edellisen ensi-illassa.


Lue lisää:

YYA-sopimuksen allekirjoitus

YYA-sopimus oli Suomelle välttämättömyys, josta tuli hyve

Suomen ja Neuvostoliiton välinen YYA-sopimus ystävyydestä, yhteistoiminnasta ja avunannosta syntyi aikana, jolloin pienen maan oli tarkoituksenmukaista tehdä liitto suuren naapurinsa kanssa rauhanomaisten olojen takaamiseksi. Sopimus hyödytti Suomea myös taloudellisesti ja se lisäsi vähintäänkin välillisesti suomalaisten tietämystä itänaapurista. Mutta aikaa myöten siitä tuli ulko- ja sisäpoliittinen rasite, kun välttämättömyydestä tehtiin hyve.

Lue lisää:

Eino S. Repo

Eino S. Repo ja informatiivisen ohjelmapolitiikan julistus

Pääjohtaja Eino S. Repo puhuu hallintoneuvoston juhlakokouksessa 1966. Ohjelmajulistus edusti lähinnä liberaalia porvarillista ajattelua.

Lue lisää:

Uutisten aamukokous (1969).

Vuonna 1969 tv-uutiset toimitettiin melussa, savussa ja kravatti kaulassa

Kesällä 1969 kuvattu ohjelma vie katsojan television uutistoimitukseen. Nykymittapuin meluisassa konttorissa töitä tehtiin keskittyneesti kirjoituskoneiden nakutuksessa ja kaukokirjoittimien tykytyksessä.


Matti Kassila kuoli 94-vuotiaana joulukuussa 2018. Yle Uutiset haastatteli Kassilasta samana päivänä näyttelijä Esko Salmista. Salminen muistaa Kassilan poikkeuksellisen "elokuvallisena" ohjaajana. Hän harmittelee etenkin Kassilan uran alkuaikojen tuotanto-olosuhteita. "On sääli, ettei Matin lahjakkuus elokuvaohjaajana vielä niissä päässyt esiin." Saamme myös kuulla, miten ja miksi Salminen oppi Kassilalta, ettei kuvauksista kannata myöhästyä.

Keskustele

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • "Ilman unelmia ei voi elää tulevaisuuteen" – Chilen pakolaiset muistelevat vallankaappauksen kauhuja ja suomalaista solidaarisuutta

    Vuoden 1973 vallankaappaus sai suomalaiset aktivoitumaan.

    11. syyskuuta vuonna 1973 kenraali Pinochetin sotilaat aloittivat vallankaappauksen ja ryhtyivät tuhoamaan Chilen demokraattista järjestelmää. Stadionit muutettiin keskitysleireiksi, ihmisiä vangittiin, kidutettiin ja surmattiin. Elävän arkiston koostamassa artikkelissa entiset pakolaiset kertovat kokemuksiaan vankileireistä, kotiinpaluusta ja suomalaisesta solidaarisuudesta.

  • Chileläisen Alvarezin perheen pakolaisvuosista jäi muistoksi Turun murre – poika Luis palasi asumaan Suomeen

    Vaiheita pakolaisuudesta paluumuuttoon Ylen ohjelmissa.

    Alvarezit pakenivat Chilen syksyn 1973 vallankumouksen jälkeistä kaaosta ja vainoja Suomeen. Viisihenkinen perhe asettui Turkuun yli kymmeneksi vuodeksi, mutta palasi Chileen 1985. Suomeen sydämen siteet luonut vanhin poika Luis muutti kuitenkin takaisin Turkuun opiskelemaan. Perheen vaiheita on tallentunut Ylen ohjelmiin, joissa heitä saatellaan paluumatkalle vanhaan kotimaahan, käydään tapaamassa poliittisesti uudelleen järjestäytyvässä Chilessä sekä kuullaan perheen tarinaa aikuisena Turussa yliopistouran luoneen Luis Alvarezin kertomana.

  • Hard Rock Hallelujah! – Lordi rokkasi Suomelle euroviisuvoiton 2006

    Lordi toi Suomelle historiallisen euroviisuvoiton 2006.

    Finland twelve points! Suomi 12 pistettä! Kolme sanaa, joita harvoin on Euroviisuissa kuultu, mutta vuonna 2006 ne lausuttiin peräti kahdeksan kertaa. Lordi pokkasi Suomen ensimmäisen euroviisuvoiton kaikkien aikojen piste-ennätyksellä ja viisuhistorian ensimmäisenä hard rock -yhtyeenä. Elävän arkiston koosteessa muistellaan Lordin matkaa karsinnoista aina Kauppatorin yleisöennätyksen keränneisiin voitonjuhliin asti.

  • Elämä chileläispakolaisena Suomessa oli sopeutumista, kaipuuta ja kipeitä muistoja

    Chilen pakolaiset Suomessa 1970-luvulla.

    Syyskuun 11. päivä vuonna 1973 Chilessä alkoi vallankaappaus, jonka seurauksena tuhansia ihmisiä lähti maasta pakoon. Osa pakolaisista tuli myös Suomeen. Chileläissyntyisen ohjaajan Angelina Vasquezin ohjaama Kaksi vuotta Suomessa (1975) ja Matti Ijäksen ohjaama Vieras poika (1974) kertovat chileläispakolaisista Suomessa ja heidän lähtönsä syistä sekä taustoista.

  • Ystävyyttä ja hämäräbisneksiä Areenassa – kuusi asiaa, jotka yhdistävät kasarin ja ysärin seikkailusarjoja

    Kuusikko ja kuoleman varjot sekä muut sarjat Areenassa.

    Kalakukkoreseptin ryöväävät rosvot, huumerahojen perässä oleva prätkäjengi ja muut hämäräbisnekset houkuttelevat lapsia ja nuoria selvittämään rikoksia. Yhdeksän kesäistä jännitysohjelmaa on julkaistu nyt Areenaan ja ne ovat katsottavissa vähintään vuoden ajan. Listasimme kuusi asiaa, jotka yhdistävät näitä seikkailuja.

  • Laulajatar Aulikki Rautawaara oli ihailtu tähti – Musiikin syntymäpäiväkalenteri

    Muistamme syntymäpäivänä 2. toukokuuta.

    Aulikki Rautawaara oli häikäisevä kaunotar ja kansainvälinen sopraano, jota ihailivat kaikki, huippukapellimestareista aina marsalkka Mannerheimiin. Die Rautawaara liikkui 1930–1940-luvulla eurooppalaisissa kulttuurisalongeissa kuin kotonaan, ja hänestä kiinnostuivat niin äänilevyteollisuus kuin elokuvatuottajatkin.

  • "Yhtenäistä kansaa ei voi koskaan voittaa" – Chilen kansainvälinen solidaarisuusliike alkoi Helsingistä 1973

    Suomessa reagoitiin voimakkaasti Chilen verisiin tapahtumiin

    Presidentti Salvador Allenden hallituksen väkivaltaiseen kaatamiseen reagoitiin voimakkaasti pohjoismaissa ja etenkin Suomessa. Chilen vallankaappaus 11.9.1973 järkytti suuresti ja sai suomalaiset osoittamaan tukeaan Chilen kansalle välittömästi. Suomalaisten aktiivisuuden ansiosta kansainvälinen solidaarisuusliike järjestäytyi Helsingissä jo syyskuun lopussa 1973. Artikkeliin on koottu televisio- ja radioreportaaseja vallankaappauksen jälkeisien kuukausien ajalta.

  • Outi Nyytäjän kuunnelmat kuvaavat luonnikkaasti vallan ytimiä

    Outi Nyytäjän radiodraamoja nyt Areenassa

    Dramaturgi, käsikirjoittaja ja ohjaaja Outi Nyytäjä meni päin väkeviä aiheita. Huhtikuun 25. päivä 2017 kuolleen Nyytäjän radiotuotanto tarjoaa sarjoja, pistekuunnelmia ja kulttikirjojen dramatisointeja. Teksteissä punnitaan usein ihmisten välillä olevaa valtaa. Kuka saa tilaa – kuka ottaa tilan. Ja mitä siitä seuraa? Kieli ja valta ovat keskiössä Nyytäjän radiodraamoissa.

  • Chilen pakolaiset saivat Suomessa lämpimän vastaanoton ja voimistivat entisestään suomalaisten vahvaa halua auttaa

    Ensimmäiset pakolaiset saapuivat Chilestä 19.11.1973.

    Tiedot Chilen sotilasjuntan jatkamista väkivallanteoista järkyttivät sekä suomalaisia että virallista Suomea syys–lokakuussa 1973. Syntyi vahva halu auttaa juntan vainon kohteiksi joutuneita henkilöitä konkreettisesti. Ensimmäisen kerran historiansa aikana Suomi otti poliittisella päätöksellä vastaan ulkomaalaisia pakolaisia. Heistä ensimmäiset saapuivat Suomeen 19.11.1973.

  • Kansallisbaritoni Matti Lehtisen ura ei lopu koskaan – Musiikin syntymäpäiväkalenteri

    Onnittelemme syntymäpäivänä 24. huhtikuuta!

    Kun Ylen äänitearkistossa tekee haun Matti Lehtinen, saa tulokseksi yli tuhat osumaa. Huhtikuun 24. päivänä syntyneen Matti Lehtisen (s. 1922) lyyrinen ääni soi Yle Radio 1:n ohjelmistossa säännöllisesti ja näin luontaiset laulajanlahjat omaava baritoni jatkaa vuosikymmenestä toiseen yhtenä yleisön ehdottomista suosikkilaulajista.