Hyppää pääsisältöön

Kolumni: Tahdon jännittää Emma-gaalassa sitä, mitä sanottavaa artisteilla on, enkä sitä, kuka kännissä kiittää ja ketä

Lähikuva Emma-pokaalista ihmisen käsissä.
Lauantaina järjestettävässä Emma-gaalassa palkitaan vuoden parhaita suomalaisia musiikkijulkaisuja. Lähikuva Emma-pokaalista ihmisen käsissä. Kuva: Juuli Aschan / YleX Emma-gaala,Emma-palkinto

Mikseivät suomalaiset esiintymisen ammattilaiset mieti sanomisiaan Emma-gaalan miljoonayleisölle tarkemmin, kysyy YleX:n musiikkitoimittaja Markku Haavisto.

Ah, ensi lauantaina järjestetään vuotuinen Emma-gaala! Miljoonayleisö seuraa televisiosta, kun suomalaisen musiikkialan kärkinimet kerääntyvät ojentamaan toisilleen pystejä.

Kaava on useimmiten seuraavanlainen:

Voittaja kapuaa lavalle, kiittää ihan sikana kaikkia ketkä ovat olleet mukana, luettelee yksitellen 20-henkisen tuotantoryhmän ja toteaa yhden kolmesta suuresta levy-yhtiöstä uskomisesta häneen artistina. Niin ja faneja unohtamatta, sillä heitä vartenhan tätä tehdään.

Viime vuoden kiitospuheista yksi jäi ikimuistoiseksi vähän vääristä syistä, kun Vuoden tulokkaaksi valittu Leo Stillman seitinohuessa gaalakännissä käytti ronskia kieltä kiitostensa seassa.

Stillman viskasi v-sanaa kiitospuheessaan Ilta-Sanomien laskutoimituksen mukaan kahdeksan kertaa. Sitähän sitten pöyristeltiinkin oikein urakalla.

Tulokasartisti kommentoi jälkikäteen, ettei odottanut voittavansa ja menneensä shokkiin. Yllätyksen ja nousuhumalan yhdistelmä tiivistyi kiitospuheeseen, jolle ei oltu uhrattu yhtäkään ajatusta.

Entä jos kotimaan tärkeimmän musiikkigaalan kiitospuheet olisivatkin samanlaisia tapauksia kuin Yhdysvalloissa?

Jotkut olivat valmistautuneet, mutta lavalla koitti inhimillinen muistikatkos. Cheek kiitti puheessaan liikuttuneena fanejaan, mutta myönsi unohtaneensa, mitä oli ollut aikeissa sanoa. Sympaattista, mutta kaukana kansainvälisestä glamourista.

Entä jos kotimaan tärkeimmän musiikkigaalan kiitospuheet olisivatkin samanlaisia tapauksia kuin Yhdysvalloissa? Emma-ehdokkaat käyttäisivät hetkensä kameroiden edessä edes hitusen harkitummin? Valmistautuisivat edes varmuuden vuoksi, vaikkeivat voittoon uskoisikaan.

Viime vuonna Yhdysvaltain Grammy-gaalassa esimerkiksi Janelle Monáe puhui naisten oikeuksien puolesta ja Camila Cabello puolusti maahanmuuttajien asemaa.

Kuvitelkaapa, että Antti Tuisku tai Sanni kiitospuheensa kylkiäisenä sivaltaisi yhteiskunnallisen kommentin.

Eikö kuulostakin kaukaiselta?

Toki amerikkalaiset ovat kulttuurinsa kasvatteina suomalaisia sujuvasanaisempia ja halukkaita käyttämään heille tarjotun puheenvuoron. Emma-gaalassa on kuitenkin joukko Suomen parhaita esiintyjiä. Kuka muu muka näyttäisi, miten homma hoidetaan tyylillä?

Enkä nyt sano, että jokaisella artistilla pitäisi olla suureellista palopuhetta maailman tilasta tai sen vääryyksistä. Viime vuonna sellaista tosin nähtiin Jussi-gaalassa, kun Aku Louhimies pyysi anteeksi toimintaansa ohjaajana. Myös useissa muissa puheenvuoroissa viitattiin elokuva-alan sisäisiin ongelmiin.

Puhe voi olla merkityksellinen ja muistettava monella muulla tavalla.

Emma-gaalassa on joukko Suomen parhaita esiintyjiä. Kuka muu muka näyttäisi, miten homma hoidetaan tyylillä?

Grammy-gaalassa Bruno Mars vei parhaan biisin ja levytyksen palkinnot. Näiden jälkeen vielä 24K Magic valittiin vielä vuoden albumiksi. Luulisi, että puhepankki olisi ollut jo tyhjä, mutta vielä kolmannen puheen kohdalla artisti intoutui muistelemaan nuoruuttaan 15-vuotiaana aloittelevana artistina, joka ihaili ja esitti Babyfacen ja Teddy Rileyn musiikkia.

– He olivat sankareitani ja opettajiani. He loivat perustuksen, jota ilman tätä albumia ei olisi olemassa, Bruno Mars hehkutti.

Kendrick Lamar puolestaan voitti parhaan rap-albumin palkinnon ja tiivisti kiitospuheessaan hip hopin edustavan hänelle tapaa ilmaista itseään yleisölle ja tuleville sukupolville.

Jenkkiartistit tarjosivat simppelit, kiinnostavat ja koskettavat puheet, joissa oli paljon enemmän tarttumapintaa kuin “tattis kaikki ja moro”.

Kameroiden edessä Emma-gaalassa on talollinen ammattiesiintyjiä, joihin viihdettä janoavat katsojat kiinnittävät huomionsa. Pieni kipinä tarjoaisi paljon sisältöä koko gaalalle ja kiinnostavaa seurattavaa katsojille.

Viime vuoden Emma-gaalassa kuultiin poikkeuksiakin. Haloo Helsinki! -yhtyeen keulahahmo Elli Haloo osoitti kiitospuheessaan, että artisteilla voi olla poplyyrikan lisäksi muutakin sanottavaa.

– Vaikka meri hukkuu muoviin, maailma ei välttämättä huku muovisiin ajatuksiin. Täällä on paljon ajatuksia jaettavana ja kuunneltavana.

Niinpä! Kuulisin niitä ajatuksia mielelläni muiltakin.