Sebastinin ja Shahlan ensisilmäyksellä syntynyt rakkaus on kestänyt läheisten vastustuksesta huolimatta jo vuosikymmeniä.
Iranissa kaksikymppinen mies avasi vihreän kotiovensa ja vastaan vyöryi upea tuoksu. Sebastin ei ollut uskoa sitä – ghormeh sabzia, klassikkoherkkua! Hän ei ollut osannut töistä lähtiessään uneksiakaan näin upeasta tervehdyksestä, sillä hän ja hänen tuore vaimonsa, Shahla, olivat juuri eilen muuttaaneet ensimmäiseen yhteiseen kotiinsa.
Shahla oli valmistanut ensimmäisen aterian huolella ja oli riemuissaan Sebastinin reaktiosta. Shahla levitti lattialle hozin, pienen sisätilasuihkulähteen, viereen valtavan liinan ja kattoi päivällisen sen päälle, kuten Iranissa oli tapana.
Nuori pari rauhoittui nauttimaan persialaisesta yrttipadasta ja tuoreesta avio-onnesta.
”Muistan meidän toivoneen silloin ensimmäistä kertaa, että pian meitä olisi syömässä kolme”, Sebastin sanoo.
Shahla nyökkää hymyillen. Muisto tuosta hetkestä on säilynyt vahvana 35 vuotta.
”Kuka on tuo nainen!”
Sebastin ja Shahla tapasivat ensimmäisen kerran vain reilu vuosi ennen tuota päivää yhteisessä kodissa.
Sebastin suoristi pukunsa rinnukset ja astui sisään ystävänsä hääjuhlapaikalle. Hänen silmänsä liimaantuivat välittömästi nuoreen naiseen, joka tanssi hymyillen mustassa mekossaan. Sebastin muistaa naisen pitkät mustat hiukset, jotka laskeutuivat kauniisti selkää pitkin.
”Vedin ystäväni kulman taakse ja kysyin kuka on tuo nainen! Onko hän vapaa? Onko hänellä poikaystävä?”, Sebastin muistelee.
”Kolme päivää minä rukoilin, että Shahlalla ei vielä olisi rakasta”
Shahla tirskahtelee Sebastinin tarinalle. Hän paljastaa kuulleensa tuon keskustelun ja Sebastinin suu aukeaa hämmästyksestä.
”Tunsin sinun katseesi ja sain perhosia vatsaani. Olin utelias ja halusin tietää kuka on se mies, joka tuijottaa minua koko ajan”, Shahla puolustautuu nauraen.
Sebastin anoi ystäväänsä vahtimaan, että tuo upea nainen ei menisi naimisiin sillä aikaa, kun hän olisi
Intiassa opiskelemassa.
Kulman takana salakuunteleva Shahla punastui.
Häiden jälkeen Sebastin istui kotona kolme päivää.
”Kolme päivää minä rukoilin, että Shahlalla ei vielä olisi rakasta”, Sebastin muistelee nuoren miehen rakkaudentuskaansa.
Kun Sebastinin ystävä vihdoin soitti, uutiset olivat iloisia; Shahla oli vapaa ja vieläpä kysellyt Sebastinin perään!
”Suhteemme alussa rakkaus oli tulessa. Pikkuhiljaa rakkaus kasvoi ja muuttui. Se ei ole yhtään vähemmän – sen muoto vain on muuttunut”
Rakkaudentunnustus ensitapaamisella
Pian puhelun jälkeen Shahlan ja Sebastinin yhteiset ystävät järjestivät retken korkealle kukkulalle. Sebastin oli pakahtua Shahlan läsnäolosta – he olivat kyllä jutelleet puhelimessa, mutta vasta nyt he todella tapaisivat toisensa.
Voi miten Sebastin halusikaan puhua! Mutta sanat eivät tulleet ulos.
Päivän edetessä Sebastin ja Shahla jäivät vihdoin hetkeksi kahden. Sebastin keitti teetä leirinuotiolla ja ensimmäiset sanat tulivat ulos kuin itsestään.
”Sanoin, Shahla, minä rakastan sinua!”
Sebastin arveli, että hänen äkillinen tunnustuksensa voisi johtaa vain kahteen asiaan: rakkauteen tai korvapuustiin.
Shahla ei vastannut.
Minuutit kuluivat ja Shahla pysyi vaiti.
Kaksi minuuttia, Sebastin laski hiljaisuutta.
Hänen sydämensä laukkasi ja tuskahiki kohosi otsalle.
Kolme minuuttia.
”Minäkin sinua”, Shahla vastasi lyhyesti.
Sebastin repesi nauruun. Hän juoksenteli ympäriinsä ja pyöri riemuissaan alas kukkulalta.
”Housuni repesivät polvista, mutta ei sillä väliä!”
Shahla nauraa muistolle vedet silmissä.
Hän muistaa yllättyneensä omasta vastauksestaan, sillä se tuli niin nopeasti. Nämähän olivat heidän lähes ensimmäiset sanat toisilleen!
”Mutta tunsin niin voimakkaasti, että tämä on se oikea. Mietin, että Jumala haluaa minun menevän naimisiin juuri Sebastinin kanssa”, Shahla sanoo vakavoituen.
Kun retki oli ohi, Sebastin ja Shahla hyvästelivät toisensa, sillä Sebastinin piti palata opiskelemaan Intiaan vielä seitsemäksi kuukaudeksi. Sinä aikana kulkivat vain kirjeet.
Väsytystaistelu rakkauden puolesta
Sebastinin ollessa Intiassa Shahla harkitsi uudelleen valintaansa.
Hänelle oli nimittäin selvinnyt, että vaikka Sebastin itse kuuluu Shahlan perheen tavoin Bahai-uskontoon, hänen vanhempansa ja sukulaiset ovat muslimeja. Sebastin oli asunut osan elämästään bahai-uskontoon kuuluvan isoäitinsä luona ja siten kääntynyt bahaiksi itsekin. Mutta Sebastinin perhe toivoi kiihkeästi Sebastinin palaavan islamin uskon pariin.
Shahla harkitsi valintaansa hetken, sillä Iranissa sekaliittoihin ei suhtauduttu suopeasti. Shahlan täti oli naimisissa muslimin kanssa, joten perhe tiesi millaisia ongelmia Shahla saattaisi kohdata, jos rakentaisi tulevaisuuden Sebastinin kanssa.
”Ajattelin silloin, että jos todella rakastan Sebastinia, minun tulee hyväksyä hänen perheensä ja hänen koko elämänsä sellaisena kuin se on”, Shahla sanoo ja laskee kätensä Sebastinin käsivarren päälle.
Hänen perheensä hyväksyi nuoren naisen valinnan.
"Meillä oli hyvä yhdessä, mutta ihmiset ympärillämme eivät pitäneet siitä”
Sebastinin perhe sen sijaan vastusti mahdollista liittoa voimakkaasti.
Sebastin ei kokenut kiistaa tärkeäksi – väliä oli vain heidän rakkaudellaan.
”Kulttuurissamme on kuitenkin tapa, jonka mukaan vanhempien tulee allekirjoittaa paperi, jossa he hyväksyvät avioliiton”, Sebastin kertoo.
Niinpä Sebastin puhui vanhemmilleen. Hän puhui ja puhui ja puhui.
”Kolme kuukautta puhuin äidilleni joka päivä, joka tunti!”
Lopulta Sebastinin äiti väsyi taistoon ja allekirjoitti sopimuksen.
”Menimme naimisiin heti!”, Sebastin nauraa.
Shahlan kasvoilla on vakavampi ilme.
”Vaikka Sebastinin äiti allekirjoitti sopimuksen, hän ei hyväksynyt minua Sebastinin vaimona”, Shahla huomauttaa.
Osittain siksi Sebastin ja Shahla päättivät muuttaa pois sodan koettelemasta maasta.
”Ongelmamme liittyivät ympäristöömme. Meillä oli hyvä yhdessä, mutta ihmiset ympärillämme eivät pitäneet siitä”, Sebastin ja Shahla kertovat yhteen ääneen.
Uudessa maassa olivat vain he – yhdessä.
Eroaminen ei ole vaihtoehto
Nyt Sebastin ja Shahla asuvat Helsingissä. Iranin jälkeen he asuivat tovin Turkissa, toisen Torniossa ja kolmannen Vaasassa. Suomeen he muuttivat huhtikuussa 2005.
Vaikka Suomen kylmä talvi, hiljaiset kadut ja hurja etäisyys ystävistä ja perheestä on toisinaan ollut rankkaa, ei pari koe muuttamista raskaana.
”Suomeen muutettuamme meillä on ollut aikaa olla yhdessä. Vaikka käymme töissä, ehdimme nauttia toistemme seurasta, sillä Suomi on turvallinen maa, eikä kukaan täällä puutu suhteeseemme”, Sebastin sanoo.
Kahden vuoden hiljaisuuden jälkeen Sebastin ja Shahla alkoivat olla uudelleen yhteydessä myös Sebastinin perheeseen. Sittemmin, kenties lasten myötä, Sebastinin äitikin on muuttanut mielensä Shahlasta.
”Nyt hän kertoo minulle puhelimessa, että olen paras vaimo Sebastinille. Se tekee minut iloiseksi, sillä odotin hänen hyväksyntäänsä todella pitkään”, Shahla kertoo hymyillen.
”Rakkaus voittaa aina”, Sebastin toteaa tyytyväisenä.
Nyt Sebastin ja Shahla ovat ylpeitä kahden jo aikuisen lapsen vanhempia ja lapsenlapsensa isovanhempia. Elämä yhdessä on kaunista.
”Välitämme toisistamme paljon, eikä eroaminen ole vaihtoehto. Emme mieti sitä. Me ratkaisemme kohtaamamme ongelmat, emmekä heitä suhdetta pois”, Shahla sanoo.
Sebastin kertoo, että heilläkin on erimielisyytensä, eivätkä kaikki päivät ole elämää paratiisissa. He kuitenkin pitävät huolen siitä, että nämä hetket eivät kestä liian pitkään. Shahla on opettanut Sebastinille, että kiistat ratkaistaan ennen nukkumaan menoa.
”Shahla on opettanut minulle, että seuraava päivä on uusi päivä, eikä edellisen murheita raahata sinne”, Sebastin jatkaa.
Shahla nyökkää.
”En usko, että rakkaus on sitä, että ollaan yhdessä vain iloisina hetkinä ja hankalina aikoina karataan pois. Meillä on perhe ja lapsia, lapsenlapsi, aarteita. Halusin aina olla osa omaa perhettä ja nyt minulla on se kaikki.”
Sebastin halusi kunnioittaa ja kiittää rakasta vaimoaan SuomiLOVEn avulla. Katso kaksikon tarina, mieletön yllätyshetki sekä persialaisen supertähden, Omid Soltanin, esiintyminen tästä!
Mitä tapahtui yllätyksen jälkeen? Katso koskettava hetki Omidin, Sebastinin ja Shahlan välillä!
