Iida Rauhalammi
Yle
Pappi Leena Huovinen tietää suomalaisten huippu-urheilijoiden elämän yksityisimmät asiat. Miksi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappi kuuluu tiiviisti Suomen urheilumaajoukkueeseen?
– Vastaakohan “Jumalan terve”? Se vastaa aina “Jumalan terve”.
Leena Huovinen on soittamassa pyynnöstäni olympiavoittaja, hiihtäjä Sami Jauhojärvelle eli “Mustille”. Hän saattaisi olla täällä Lahdessa testaamassa suksia. Tällä kertaa Musti ei vastaa, täytyy soittaa huomenna uudestaan.
Leena Huovisen lempinimi puolestaan näissä piireissä on “Paavi”. Nimitys on kulkenut mukana Huovisen ensimmäisistä MM-kisoista Oberstdorfista vuodesta 2005. Silloin Johannes Paavali II oli kuolemaisillaan ja hiihtoliiton toiminnanjohtaja alkoi nimittää Huovista Paaviksi. Nyt nimi lukee kisatavaroissakin.
Tällä kertaa ollaan hiihdon nuorten MM-kilpailuissa Lahdessa. Täällä Huovinen on ottamassa ensikontaktia urheilijoihin, joita hän luultavasti tulee tapaamaan vuosien varrella useasti. Hän haluaa jokaisen tietävän, että hän on kisoissa heitä varten.
Tämä keikka poikkeaa normaaleista työreissuista siten, että Huovinen tulee paikalle kesken kisojen. Yleensä hän on mukana alusta loppuun, joskus useita viikkoja aikaeroon tottumisen takia.
Vuodesta 1972 suomalaisen maajoukkueen mukana on kulkenut valmentajien ja huoltojoukkujen ohella pappi. Göran Hellberg aloitti ensiksi satunnaisena kisoihin osallistuvana pappina ja lopulta virallisena kisapappina. Huovisen pesti alkoi vuonna 2003, kun Hellberg jäi eläkkeelle.
Kisojen ulkopuolella Huovinen työskentelee Helsingin Yliopistolla oppilaitospastorina.
Huoviselle on tärkeää, että hän tekee työtään nimenomaan “vierailla lattioilla”. Hänen mielestään uskonto kuuluu sinne, missä ihmiset ovat.
Ei ole vaikea kuvitella, miksi “Paaville” on helppo uskoutua. Hän on lämmin, aidosti kiinnostuneen oloinen ja läsnä, kun hänen kanssaan keskustelee. Joillekin pappi on kisoissa ainoa, jolla on aikaa kuunnella.
Samanlaisessa roolissa Huovinen on myös yliopistolla. Kerran eräs opiskelija sanoi, että Huovinen on ensimmäinen ihminen, joka on jaksanut kuunnella häntä kokonaisen tunnin.
Moni urheilija on vuosien varrella luonut Huoviseen erityisen suhteen. Yksi heistä on olympiavoittaja Sami Jauhojärvi. Yhteiset kokemukset eivät rajoitu kisoihin. Huovinen kertoo, miten loppuvuodesta lensi Rovaniemelle, ajoi vuokra-autolla Ylitornioon kastamaan Jauhojärven kolmannen lapsen ja lähti samana iltana takaisin.
Jauhojärvellä on varmasti Paavista sanottavaa, mutta palataan siihen myöhemmin, kunhan saadaan Musti kiinni.
Tuolta tuleekin toinen Huovisen tuttu, olympiamitalisti Aino-Kaisa Saarinen, josta kertovan näytelmän ensi-ilta on samana iltana Helsingin Kaupunginteatterissa. Esitykseen Saarinen ei ehdi, koska hän on täällä Lahdessa nuorten MM-kisojen pääsihteerinä. Oman aktiivisen hiihtouran lopettaminen ei tarkoita luopumista hiihdon maailmasta.
Kohtaaminen Huovisen kanssa on lämmin ja halaus kestää pitkään. Huovinen mainitaan tärkeänä henkilönä myös Saarisen urasta kertovassa Tahto-kirjassa, johon illan teatteriesityskin pohjautuu. Kisapappi on todistanut monet “Aikun” kamppailut.
Huovinen on myös vihkinyt Saarisen ja kastanut hänen lapsensa.
Saariselle kisapappi on ollut henkireikä. Hänen mukaansa on tärkeää, että mukana on joku urheilumaailman ulkopuolelta. Saarinen muistaa, että on jokaisissa arvokisoissa pitänyt “jonkinlaisen palaverin” Huovisen kanssa.
– Hän on hyvin positiivinen, auttavainen, iloinen ja pystyy toimimaan tiukassa tilanteessa, kuvailee Saarinen urheilijamaisen jämptisti.
Jokainen urheilija on erilainen ja jokainen kohtaaminen vaatii ihmistuntemusta. Huovinen sanoo, että hänen vahvuutensa on se, että hänen on aina ollut helppo lähestyä ihmisiä.
Luterilaisen kirkon pappi urheilukisoissa vuonna 2019 saattaa särähtää korvaan. Huovinen kohtaa itsekin ihmettelyä. Mutta ei koskaan joukkueen sisältä.
Pappeus ei tarkoita hartaushetkiä tai Jeesuksesta puhumista. Huovinen ei kysy urheilijoiden vakaumuksia vaikka toivottaakin Lahdessa nuorille kisojen puolessa välissä tsemppiä ja siunausta.
Huovinen on enemmän keskustelukumppani, kuin kristinuskon edustaja, Hän tarjoaa urheilijoille papin asiantuntemusta ja “älyä isosta kuvasta elämästä”. Huovinen haluaa luoda turvallisen tilan, jossa urheilijat uskaltavat puhua rehellisesti.
– Harvasta asiasta hätkähdän, liikutun kyllä monesta.
Sana Paavista kiirii ja monet suhtautuvat pappiin positiivisesti omasta uskosta riippumatta. Kuvaava esimerkki on vuodelta 2006, kun Suomen hiihtomaajoukkueeseen tuli ruotsalais-norjalainen valmentaja. Hän sanoi Huoviselle heti, ettei usko Jumalaan eikä kuulu kirkkoon, mutta hän on kuullut tämän tekevän hyvää työtä. Sellaiset sanat tuntuvat tärkeiltä.
Vaikka Huovinen kokee papin identiteetin vahvaksi ja ajattelee maailmankuvansa olevan vahvasti kristillinen, muiden maailmankuvilla ei ole merkitystä.
Kyllä uskostakin saa puhua. Toiset ovat avoimia uskonasioiden kanssa. Toisilla kysymys on “kauniista syvästä luottamuksesta johonkin”, josta suomalaiset eivät Huovisen mukaan pidä isoa ääntä. Huovinen on huomannut, että esimerkiksi suurella voiton hetkellä, mukaan saattaa tulla hengellisyys. Voitto saattaa olla yhtä suuri järkytys kuin suuri epäonnistuminenkin.
Eri uskontojen edustus ei vielä maajoukkuetasolla näy, mutta Huovinen toivoo, että tulevaisuudessa eri uskontokuntien edustajat voisivat tehdä töitä urheilumaailmassa rinnakkain.
Huovinen muistuttaa, että isoissa kisoissa kisakylässä on aina uskonnolliset tilat ja hiljentymishuoneita. Moni urheilija saa uskosta voimaa ennen suoritusta. Ristinmerkit ja rukoukset eivät ole urheilutapahtumissa harvinaisia näkyjä.
Monilla mailla on jonkinlainen uskonnollinen edustus kisoissa. Harvoilla se on kuitenkaan yhtä suuressa roolissa kuin Suomella. Huovinen on kisoissa akkreditoitunut joukkueen jäsen. Hänellä on Lahdessakin päällään maajoukkueen toppatakki.
Kovimmassa paineessa kisapappi muistuttaa, että elämässä on kyse paljon muustakin kuin suorituksesta. Ihminen on enemmän kuin pokaalit. Mitalisijoituksia Huovinen harvoin edes muistaa, saati on niistä kiinnostunut.
– Muistan kyllä ihmisten tarinat ja muistan tarkkaan, mikä murhe on ollut mielessä.
Huovinen haluaisi välillä sanoa kovassa paineissa oleville urheilijoille, että lopulta kysymys on vain viihteestä. Onko sillä nyt väliä kuka heittää pisimmälle keihästä tai kuka tulee metsästä ensimmäisenä sukset jalassa?
Huovinen ei silti missään nimessä väheksy urheilun merkitystä. Huovisella on uimaritausta, joka auttaa ymmärtämään kilpaurheilun painetta. Urheilu tuo paljon sisältöä niin yleisön kuin urheilijoidenkin elämään.
Lahden nuorten MM-kisojen ensimmäisillä mitalikahveilla Huovinen pitää puheen, jossa muistuttaa nuoria olemaan kiitollisia siitä, että he saavat tehdä sitä mihin kokevat paloa. Urheilijat kuuntelevat hiljaa.
Huovinen sanoo, että urheilijat kuulevat usein tarinaa siitä, että elämässä pitää olla muutakin kuin urheilu. Ikään kuin urheilu olisi välivaihe ennen oikeaa elämää. Huovinen kannustaa nuoria elämään täysillä.
– Jokainen hetki on oikeeta elämää, ei ole mitään välivaihetta elämästä. Tämä hetki on sellainen, että satasella saa mennä.
Urheilijat tottuvat nuoresta pitäen urheilumaailman ulkopuolisten kauhisteluun ja päivittelyyn. Monen urheilijan elämä on kurinalaista ja paikoitellen askeettista, mutta se on sitä omasta tahdosta. Huovinen muistaa, miten yksi lopettanut urheilija sanoi, ettei tiedä mistä on jäänyt paitsi, kun hän on saanut niin paljon.
Seuraavana päivänä Musti vastaa puhelimeen. Hän puhuu mielellään myös lapsilleen tärkeästä Leena-papista. Suhde on syventynyt vuosien varrella. Huovinen on vihkinyt myös Jauhojärvet ja kastanut kolmannen lapsen lisäksi myös kaksi vanhempaa.
– Ihana ihminen, sanoo Jauhojärvi heti.
Jauhojärvi muistaa ensimmäisen kohtaamisen Vuokatissa vuosien takaa. Huovinen antoi “omanlaisen vaikutelman kohtuu puheliaana ja vähän hösöttävänä yksilönä.” Tämän Jauhojärvi sanoo selvästi lempeydellä.
Jauhojärvi kiittää Huovisen tapaa ratkaista kriisejä joukkueen sisällä. Joskus henkilökemiat ja asioiden ratkaisutavat aiheuttavat painetilanteessa vaikeuksia. Huovinen on tottunut toimimaan kriisitilanteissa, Jauhojärven mukaan selvästi isommissakin kriiseissä, mitä hiihto voi ihmiselle aiheuttaa.
– Se keskustelun johtaminen on ollut semmosta mikä on tehnyt minuun ison vaikutuksen.
Jauhojärvi kiittää sitä, että kirkko tarjoaa tällaisen mahdollisuuden urheilijoille. Huovisen kanssa keskustelu vie ajatuksia pois tekemisen paineesta. Jauhojärven mukaan on tärkeää, että urheilijoilla on muutakin ajateltavaa kuin pelkästään oma suoristus.
Kisapaikalla Huovisesta tulee kaikkien kaveri. Vaikka Lahden nuorten MM-kisoissa on paljon uusia kasvoja, hän ottaa kontaktia kaikkiin keneen ehtii. Osan hän on tavannut jo aikaisemmin.
– Mä laitoin sulle viestiä, et oot hyvä, huikkaa Huovinen yhdelle urheilijoista.
Papin roolin lisäksi, Huovinen vaikuttaa olevan sydänystävä, terapeutti ja filosofi.
Mutta onko Huovisesta kenelläkään mitään pahaa sanottavaa? Ainakin urheilijoiden piireistä kritiikkiä on vaikea löytää.
Kirkon sisällä Huovisella ei ole aina ollut helppoa. Hän on siunannut lesbo- ja homopareja ja puhunut avoimesti tasa-arvoisen rakkauden puolesta. Omien arvojen mukainen työ on vaatinut kritiikin sietoa.
Huovinen on myös viiden lapsen äiti, ja joutui vastailemaan kisapapin uransa alussa kysymyksiin siitä, miten suurperheen äiti voi vastaanottaa työn, jossa joutuu matkustamaan paljon.
Lahdessa Huovinen ihastelee nuorten energiaa ja joukkueen hyvää yhteishenkeä. Aikuisten kisoissa tietynlaiset rutiinit ottavat usein vallan. Siirtymä nuorista aikuisiin on henkisesti suuri.
Seuraavaksi Huovinen on lähdössä hiihdon MM-kisoihin Seefeldiin helmikuun lopussa. Jotkut täällä olevista nuorista tulevat mukaan.
Kisamatkoilla Huovinen pitää silmät auki ja lähestyy joskus urheilijaa, joka vaikuttaa olevan pitkään omissa ajatuksissaan. Vuosien varrella Huovinen oppii usein tunnistamaan jo pipon asennosta, onko kaikki hyvin.
Joskus esimerkiksi joukkueen hieroja saattaa kehottaa Huovista kysymään joltain, onko kaikki hyvin. Hän puuttuu vain asioihin, joihin voi antaa jotain.
– En ymmärrä kiekonheitosta yhtään mitään, mut ymmärrän ihmisestä aika paljon.
Urheilijoille on tärkeää, että mukana on joku joka tietää elämästä muutakin kuin suorituksia. Pettymysten ja voitonriemun lisäksi urheilijoiden elämään kuuluu kärsimystä, kumppanin etsintää, rakastumisia, eroja, kriisejä ja surua. Kisojen ajankohta ei katso muuta elämäntilannetta.
Aina ei ole edes sanoja. Silloin Huovinen istuu vierellä hiljaa. Joskus on tärkeää antaa urheilijan vain olla omien ajatustensa kanssa. Tärkeintä on kuitenkin viestittää, että asiat järjestyvät kyllä.
– Minulla on toivon näkökulma, että asioista aina selvitään, tai jos ei selvitä niin siitäkin selvitään.
