Hyppää pääsisältöön

Flinkkilä & Tastula: Matkaan tarvitaan suuret korvat ja pieni suu, vaihtokalsarit, valokuva kotoa, mutta sädekehä jääköön hyllylle

 Raija Andersén, Anne Flinkkilä ja Teuvo Määttä
Raija Andersén, Anne Flinkkilä ja Teuvo Määttä Kuva: Yle / Harri Hinkka Flinkkilä & Tastula

Mitä pitää ottaa mukaan, kun lähtee maailman kriisipesäkkeisiin avustustöihin? Puhtaat kalsarit, rulla vessapaperia, ja sitä paitsi, pitää olla suuret silmät ja pieni suu. Näin sanoo ensihoitolääkäri Teuvo Määttä, jolle ovat tuttuja niin Kamputsean kansanmurhan jaloista paenneet ihmiset, Kenian pakolaisleirit, ihmiskilpenä olo Irakissa, Pakistanin maanjäristysten uhrien auttaminen. Kotiasiat pitää olla kunnossa, omia tai muiden ongelmia ei voi lähteä pakoon, sanoo Teuvo. Vaikka moni niin tekeekin, hän on vuosien varrella huomannut.

TV1 lauantaina 9.2.2019 kello 17.10, uusintana sunnuntaina 10.2.2019 kello 9.05.
Katsottavissa Yle Areenassa.

Terveydenhoitaja Raija Andersén puolestaan etsi kartalta Afganistania ja matkusti sinne samalla koneella vuohien ja lampaiden kanssa ensimmäiselle Punaisen Ristin komennukselleen. Työsarkana olivat Kabulin Punaisen Puolikuun terveysasemat, ja ensimmäiset päivät Raijalla menivät ihmetellessä, että mitäs hän täällä oikein osaa tehdä. Paikallisten hoitajien ammattitaito yllätti, ja Raija tajusi olevansa enemmänkin mahdollistaja kuin suuri tietäjä. Kunnes sitten eräänä päivänä toimistoon tuli ryhmä partasuita, jotka ilmoittivat, että sosialistinen maa onkin nyt islamilainen tasavalta. Loppujen lopuksi elämä muuttui niin epävarmaksi, että Raijakin evakuoitiin kiireen vilkkaa paikalta.

Raijan lapset olivat alakouluikäisiä, ja vasta kotiin palatessaan Raija sai poikansa kirjeen, johon tämä oli mytännyt nenäliinan, jossa oli kyyneleitä ja lupaus olla tästä lähtien kiltti. Se pysäytti, vaikka lasten kanssa oli käyty asiat läpi ja he olivat hyvässä hoidossa. Onko itsekästä lähteä hoitamaan muita lapsia, kun omat jäävät kotimaahan? Raija pohtii, mutta kieltäytyy tuntemasta syyllisyyttä. Äidin ja lasten välit ovat hyvät, ja myös tytär on sittemmin ollut avustushommissa.

Kohtaamisia hädän hetkellä

Mutta minkälainen sitten on kuva ihmisyydestä ja maailmasta, kun kohtaa kanssaihmiset useimmiten äärimmäisen hädän hetkellä? Raijan mieleen on jäänyt Kosovosta paennut vanha nainen, jota hän jututti Pohjois-Albaniassa. Nainen oli pyytänyt kotiinsa rynnänneitä sotilaita ampumaan hänet, koska hän ei halunnut lähteä kotoa, mutta lähdettävä oli. "Sinä olet ensimmäinen ihminen, joka on puhunut minulle ystävällisesti", nainen oli Raijalle sanonut. Siinä se on, aito, suora kohtaaminen. Raijan ja Teuvon mielestä pitää enemmänkin kuunnella kuin puhua, olla läsnä kuin päsmäröidä. Teuvo muistuttaa, että hätä on suhteellista, ja se ammattilaisilta saattaa unohtua. Lääkäri tai hoitaja on kokenut monta samanlaista tilannetta, mutta yhdelle ihmiselle se on ainutlaatuinen. Jokainen ihminen on laulun arvoinen, sanoo Raija, jonka päähän melodiat jäävät soimaan helposti. Hyräily auttaa keskittymään niin pakolaisleirillä kuin terveyskeskuksessakin.

Parkkiintuuko ihminen sitten hädän keskellä, kyynistyykin ehkä? Teuvo kertoo raadollisista näkymistä. Pakistanissa oli autopommin jäljiltä amputoituja raajoja rivissä, joku oli menettänyt molemmat jalkansa, joku kätensä, moni oli sokeutunut. Raajat luovutettiin paikallisen tavan mukaan omaisille. Ja sitten toisaalta, lapset kehittävät leikin melkein missä vain: Pohjois-Thaimaassa Khao-i Dangin leirillä lapset valjastivat rottia pienten bambuvaunujen eteen, Teuvo muistelee.

Hoitotyötä meillä ja maailmalla

Raijalla ja Teuvolla on perspektiiviä sekä maailmaan että Suomeen, he näkevät politiikan seuraukset. Raija toimii Muoniossa kouluterveydenhoitajana ja sanoo, että vaikka Lapissa on totuttu pitkiin välimatkoihin, tuntuu silti siltä, että palvelut karkaavat koko ajan kauemmaksi ja kauemmaksi. Nuorten unelmista hän kantaa huolta.

Teuvo puolestaan puhuu haavoittuneista enkeleistä, potilaistaan, joita on kohdannut ambulanssissa ensihoitolääkärinä. Monelle heikommassa asemassa olevalle ensihoito on se ainoa turvaverkko, kun muuta ei ole. Vanhukset, päihdeongelmaiset, mielenterveydeltään hauraat ihmiset, Teuvo luettelee. Vaikka hidasta itsemurhaa päihteiden avulla onkin usein vaikea ymmärtää, Teuvolta riittää ymmärrystä kaikille. Ei ole hyviksiä ja pahiksia, vaan ihmisiä. Ja sama se on maailmalla.

Raijalle ja Teuvolle on tärkeätä ihmisten kunnioittaminen. Siihen liittyy monta asiaa. Kuten vaikka se, ettei mene kameran kanssa liian lähelle, liian intiimiin hätätilanteeseen. Vaikka on tärkeätä antaa ääni, tehdä hätä näkyväksi, auttajan on tunnettava rajat ja kunnioitettava yksityisyyttä hädän hetkelläkin. Niin voi säilyttää oman ihmisyytensä.

Sekä Raijalle että Teuvolle Lappi on tärkeä paikka. Teuvo on kotoisin Tornionjokilaakosta, ja sinne veri vetää nyt kun eläkepäivät ovat koittaneet. Mitä nyt ehkä joku keikka vielä jonnekin, jos kutsu käy, hän virnistää.

  • Flinkkilä & Tastula: Faktoilla huuhaan ja puutaheinää-tiedon kimppuun

    Juhani Knuuti ryhtyi terveysväitteiden faktantarkistajaksi.

    Luulitko, että jos lakkaat syömästä sokeria, syöpäsolut eivät saa ravintoa? Moni luulee, mutta se ei pidä paikkaansa, sanoo lääketieteen professori Juhani Knuuti. Kyseessä on klassinen väärintulkinta aineenvaihdunnan toiminnasta. Jos ihminen ei saa sokeria ravinnosta, maksa tuottaa sitä verenkiertoon, sillä elimistö, esimerkiksi aivot, tarvitsee sitä. Tämä on fakta.

  • Flinkkilä & Tastula: Matkaan tarvitaan suuret korvat ja pieni suu, vaihtokalsarit, valokuva kotoa, mutta sädekehä jääköön hyllylle

    Anne Flinkkilän vieraille kriisialueet ovat tuttuja.

    Mitä pitää ottaa mukaan, kun lähtee maailman kriisipesäkkeisiin avustustöihin? Puhtaat kalsarit, rulla vessapaperia, ja sitä paitsi, pitää olla suuret silmät ja pieni suu. Näin sanoo ensihoitolääkäri Teuvo Määttä, jolle ovat tuttuja niin Kamputsean kansanmurhan jaloista paenneet ihmiset, Kenian pakolaisleirit, ihmiskilpenä olo Irakissa, Pakistanin maanjäristysten uhrien auttaminen. Kotiasiat pitää olla kunnossa, omia tai muiden ongelmia ei voi lähteä pakoon, sanoo Teuvo. Vaikka moni niin tekeekin, hän on vuosien varrella huomannut.

  • Flinkkilä & Tastula: Miksi raiskaus on ollut Suomessa vähätelty rikos?

    Keskustelu seksuaalirikoksista kuohuttaa tunteita.

    Viime viikkoina Suomessa on puhuttu raiskauksista enemmän kuin ehkä koskaan. Rikosoikeuden professori emerita Terttu Utriainen muistuttaa, että naisen seksuaalisen itsemääräämisoikeuden historia on Suomessa yllättävän lyhyt. Maarit Tastulan ohjelmassa aihetta kommentoi myös liikkeenjohdon konsultti, yrittäjä Rajkumar Sabanadesan, joka on johtanut useita turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksia.