Laulajatar Alma Kuulasta voisi helposti tehdä elokuvan, joka koettelisi ankarasti katsojan kyynelkanavia. Kielletty rakkaus naimisissa olevan säveltäjä Toivo Kuulan kanssa, häät piinaavien odotteluvuosien jälkeen, pieni tytär ja lopulta Toivon traaginen kuolema vain neljän avioliittovuoden jälkeen. – Kuuntele Soivassa arkistossa Alma Kuula
Alma Kuula s. Silventoinen (5. helmikuuta 1884 Pietari – 8. lokakuuta 1941 Lappeen Skinnarila) oli syntyisin Pietarista, missä hänen isänsä Pekka Silventoinen toimi hopeaseppänä. Pianonsoiton opinnot Alma, lempinimeltään Ammi aloitti 1903 Helsingin Musiikiopistossa.
Pianonsoiton lisäksi Ammi alkoi ottaa laulutunteja. Nuoren sävellyksen opiskelijan Toivo Kuulan Ammi tapasi ensimmäisen kerran 1906 Musiikkiopiston kevätkonsertissa, jossa esitettiin Toivon kuorokappaleita. Kuorotyttö Ammi oli pukeutunut suomalaiskansalliseen Aino-pukuun, mikä herätti suomenmielisen Toivon huomion.
Nuoret ystävystyivät ja rakastuivat, mutta seurustelun esteenä oli Toivon Vaasassa odottava puoliso, nuoruuden rakastettu, luokkatoveri Silja Valo (Rauha Maria Cecilia Nelimarkka). Pariskunnan tytär oli kuollut vain parin kuukauden ikäisenä. Avioliitto oli Toivon puolelta ajautunut karille kesällä 1906.
Ammista tuli Toivon muusa
Toivo Kuulan ensimmäinen kypsä mestariteos, Eino Leinon runoon sävelletty laulu Tuijotin tulehen kauan, syntyi vuonna 1907. Laulu oli Ammille sävelletty ja sisälsi kätketyn viestin.
Myös ensimmäisen ison kamarimusiikkiteoksen Pianotrion säveltäminen alkoi 1907. Innoittajana ja muusana tässäkin toimi ystävätär Ammi.
Viimeinkin säveltäjän ja muusan häät
Toivo sai eron vasta vuosien kuluttua 1912. Ammin ja Toivon häät pidettiin Silventoisen perheen Skinnarilan kodissa Lappeenrannassa kaksi vuotta myöhemmin.
Tytär Sinikka syntyi keväällä 1917 ja pieni perhe muutti Toivon työn perässä Viipurin lähelle Säiniölle.

Sisällissodan rintamalinja kulki pariskunnan Säiniön kodin pihamaan poikki ja sodan loppuvaiheessa Toivo joutui piilottelemaan punaisten pakkovärväyksiä kodin ullakolla sahanpurujen joukossa.
Toivon traaginen kohtalo valkoisten voitonjuhlassa Viipurissa
Kohtalokas valkoisten voitonjuhla vietettiin Viipurin Seurahuoneella vappuna 1918. Juhlassa syntyneen kärhämän jälkinäytöksenä Toivoa ammuttiin päähän ja hän menehtyi Viipurin lääninsairaalassa runsaat kaksi viikkoa välikohtauksen jälkeen 18. toukokuuta 1918.
Alma ei koskaan toipunut Toivon kuolemasta. Hänestä tuli Toivon musiikin lähettiläs, ja laulujen esittämisen lisäksi hän teki aktiivisesti työtä saattaakseen Toivon julkaisemattomaksi jääneet sävellykset painokuntoon. Tähän työhön hän valjasti myös tyttärensä Sinikan.

Alman elämä jatkui laulajattarena ja Toivo Kuulan leskenä
Alma jatkoi laulajattaren ammattia Toivon kuoleman jälkeen yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Sinikka-tyttärestä tuli pianisti Sinikka Kuula-Marttinen, joka säesti äitiä tämän konserteissa.
Alma pysyi uskollisena Toivolle ja vielä yksitoista vuotta Toivon kuoleman jälkeen hän vietti yhdessä Sinikka-tyttären kanssa omaa 15-vuotishääpäiväänsä.
Viimeiset vuotensa Alma asui Lallukan Taiteilijakodissa Helsingissä.
Syksyllä 1941 laulajattaren suunnitelmissa oli vielä pitää konsertti Lappeenrannassa. Matkalla konsertin harjoituksiin hän sai sydänkohtauksen ja tuupertui kuolleena maahan nuoruuden kotiinsa Skinnarilan hoviin johtavalla tiellä.
Musiikin syntymäpäiväkalenterin kuvittaja Lassi Rajamaa on Sibelius-Akatemian rehtori emeritus ja Rondo-lehden kuvakolumnisti.
Lähteet ja linkit
Kuula-Marttinen, Sinikka: Alma Kuula kirjassa Suomalaisia musiikin taitajia. Esittävien säveltaiteilijoiden elämäkertoja. Toim. Maire Pulkkinen. Oy Fazerin Musiikkikauppa. Helsinki 1958.
Kangas, Laila: Hehkuva rakkaustarina sadan vuoden takaa
Kangas, Laila: Toivon päivä on tänään ja olen vienyt hänen haudalleen verenpisaran ja lemmikkejä - taiteilijapari Alma ja Toivo Kuulan kirjeet 1918
Nuorivaara, Johanna: Tuijotin tulehen kauan. Yle Elävä arkisto.
Lue myös artikkelisarja Alman ja Toivon viimeisestä, sisällissodan värittämästä keväästä 1918 Viipurissa ja sen ympäristössä sarjassa Musiikin kevät 1918