Hyppää pääsisältöön

Maailman lontoolaisin filmitähti – Michael Cainen charmi puree vuosikymmenestä toiseen

Michael Caine poseeraa nyrkki kohti kameraa (1965)
Michael Caine vuonna 1965. Michael Caine poseeraa nyrkki kohti kameraa (1965) Kuva: Stephan C Archetti/Getty Images Michael Caine,Teemalauantai,my generation - michael caine

Michael Caine on viikon tähti. Teema esittää kolme Cainen elokuvaa 1960-luvulta 2010-luvulle sekä uuden upean dokumentin My Generation – Michael Caine. Se kertoo ajasta, jolloin työväenluokkaiset nuoret britit mullistivat maailmaa.

Teema torstaista lauantaihin 7.–9.2.2019. Elokuvat Areenassa 14 päivää, dokumentti Areenassa 30 päivää.

Michael Caine nähdään Teemalla Oscar-ehdokkuuden tuoneessa roolissaan naistenmiehenä elokuvassa Alfie, yhdessä Harvey Keitelin kanssa Paolo Sorrentinon elokuvassa Youth, uskaliaan rosvokoplan ykösmiehenä koomisessa rikosklassikossa The Italian Job eli Riehakas ryöstö, sekä omana itsenään dokumenttielokuvassa, jonka aiheena on 1960-luvun Lontoon huima luova räjähdys.

Michael Caine ja vallankumouksen sukupolvi

Jos "svengaava Lontoo" kuulostaa loppuun kalutulta aiheelta, niin malttakaa hetki. Ohjaaja David Battyn täysin vastustamaton My Generation – Michael Caine on dokumentti, jota katsoessa unohtaa ennen näkemänsä. Se on elokuva, joka saa kaiken tuntumaan uudestaan tuoreelta, jännittävältä, kiehtovalta, värikkäältä, täynnä uusia mahdollisuuksia olevalta. Mukana ovat Cainen lisäksi mm. Marianne Faithfull, Roger Daltrey, David Bailey, Paul McCartney, arkistofilmeillä John Lennon, Joanna Lumley, David Hockney...

En ole koskaan nähnyt itseäni parempia ihmisiä. Monia yhtä hyviä, mutta en yhtään parempaa."― Michael Caine

Se on elokuva siitä, miltä tuntui olla lahjakas, työväenluokkainen britti ja osa ensimmäistä sukupolvea, joka uskalsi tehdä mitä huvittaa ja unohtaa "paremmille" pokkuroinnin. Ja toki ensimmäistä sukupolvea, jolla oli vaurastuneessa maassa mahdollisuus "pitää enemmän hauskaa kuin vanhempamme olivat kuvitelleet olevan edes mahdollista", kuten Michael Caine elokuvan kertojana sanoo.

Michael Caine
Michael Caine vuonna 2017 Michael Caine Kuva: Jeff Spicer Michael Caine,teeman dokumentit

Michael Caine, syntyjään Maurice Micklewhite, on pesunkestävä cockney, siis aito lontoolainen. Äiti oli siivooja, isä kalatorin myyjä. Ja kun hän oli nuori sodan jälkeen ja 1950-luvulla, se tarkoitti, että hänen odotettiin tietävän paikkansa ja pysyvän siellä. Sama koski miljoonia nuoria ihmisiä Britanniassa, jonka luokkayhteiskunnan jäykkyyttä nykykatsojan, varmaan britinkään saati ulkomaalaisen, on vaikea edes uskoa todeksi.

Cainen oma läpimurto tapahtui upseerin roolissa amerikkalaisen Cy Endfieldin elokuvassa Zulu (1965) – merkittävä seikka, sillä kuten Caine korostaa, yksikään englantilainen ohjaaja ei ikimaailmassa, ei kuuna päivänä olisi uskaltanut panna cockney-näyttelijää esittämään upseeria. Sellaista vain ei tehty. Mutta sitten hetkessä kaikki muuttui.

"Me tajusimme, että meitähän on enemmän kuin heitä", muistelee laulaja Sandie Shaw. "Establishment" olikin savijalkainen jättiläinen. Ja sen varjosta nousi valtava purkaus tukahdutettua luovuutta ja lahjakkuutta.

Opetin Nurejevia twistaamaan Ad Lib -diskossa. Hän oli täysi pökkelö!"― David Bailey

Michael Caine oli jo vähän iäkäs ollakseen osa 60-luvun sukupolvea, kolmekymppinen kaksikymppisten bileissä. Hän on kuitenkin ainoa aikalainen, jonka kasvot nähdään nykyajassa. Muista kuuluu vain ääni. Ovela temppu, joka saa hetkeksi melkein unohtamaan, että Paul McCartney, Twiggy, David Bailey ja kumppanit ovat nyt vanhoja ihmisiä. Tämä on elokuva nuorista, jotka panevat maailman kirjat – moni myös oman päänsä – sekaisin.

My Generation – Michael Caine ei kaunistele eikä kauhistele. Sen sijaan se tahtoo näyttää Lontoon 1960-luvun kaikessa loistossaan, upeimmillaan ja hauskimmillaan. Uuden musiikin, Mary Quantin vaatteet, Vidal Sassoonin kampaukset. Myös huumeet ja nykysilmin katsoen räikeän seksismin. Se kertoo, mistä vuosikymmenen alussa lähdettiin ja miten kauas, valovuosien päähän muutamassa vuodessa tultiin. Ja miten tavattoman hauskaa matkalla oli, niille, jotka selvisivät perille asti.

Elokuvia: 3 x Michael Caine

Teeman Michael Caine -putken aloittaa torstaina 7.2. Kino Klassikossa nähtävä komediallinen heist-elokuva Riehakas ryöstö eli The Italian Job (1969), jonka muissa päärooleissa nähdään Noël Coward ja Benny Hill. Ylä- ja alaluokka sulassa sovussa siis! Sitä tehtäessä Michael Caine oli jo kirkas tähti, joka oli ehtinyt olla Oscar-ehdokkaana roolistaan naistenmiehenä elokuvassa Alfie (1966, nähdään Teemalauantaissa 9.2.) ja tuoda valkokankaalle omanlaisensa salaisen agentin Harry Palmerin kolmessa menestysjännärissä (joista osin Helsingissä kuvattu Miljoonan dollarin aivot nähdään Teemalla syksyllä 2019).

Peter Collinsonin ohjaama Riehakas ryöstö on tukevasti 60-lukulaista toimintaviihdettä, jossa leikkaavat tietty vanhanaikainen brittiläinen kansaanmenevä huumori ja seksistinen maailmankuva sekä futuristiset kuvitelmat tekniikasta tietokoneohjattuine järjestelmineen ja valvontakameroineen. Tätä symboloi ehkä parhaiten pikkutuhmana tv-koomikkona muistamamme Benny Hill, joka on pantu esittämään seksihullua IT-professoria!

Michael Caine tekee ryöstöoperaation ykkösmiehen roolin varmalla veijariotteella, taitavasti leikatuissa puvuissa. Perin omalaatuinen jännite syntyy Noël Cowardin esittämän, vankilasta käsin lankoja vetelevän herrasmiesrikollisen ja italialaisen mafioson välille näiden ottaessa epäsuorasti yhteen miljoonien arvoisen kultaharkkokuljetuksen hallinnasta.

Perjantaina 8.2. on vuorossa Michael Cainen uudempaa tuotantoa – tosin Caine tekee vielä yli 80-vuotiaana niin ahkerasti töitä, että tämän vuonna 2015 valmistuneen filmin jälkeen hän on ehtinyt esiintyä jo hyvinkin kymmenessä muussa elokuvassa! Paolo Sorrentinon viisto komedia Youth kuvaa nimensä mukaisesti nuoruutta – ja vanhuutta, sekä niiden välissä olevaa aikaa.

Michael Caine ja toisessa pääosassa nähtävä Harvey Keitel ovat vanhat ystävykset, toinen säveltäjä, toinen elokuvaohjaaja, viettämässä lomaa sveitsiläisessä luksushotellissa. Muita vieraita ovat Diego Maradonaa kovasti muistuttava jalkapalloilija, uusi Miss Universum sekä amerikkalainen näyttelijä Jimmy Tree (Paul Dano), joka on yksi elokuvan ei enää aivan nuorista henkilöistä, niistä joiden nuoruus on vaihtumassa jonkinlaiseen – mihin? Aikuisuuteen? Keski-ikään?

Sorrentinon elokuva koostuu lukuisista rinnakkain kulkevista juonteista, jotka liittyvät päähenkilöiden elämään ja taiteeseen, vanhenemiseen, unohtamiseen, siihen miten vähän ihmiset lopulta onnistuvat välittämään toisilleen. Sen kehyksenä on Cainen esittämän säveltäjä Fred Ballingerin kuuluisin teos. Mikä on tekijän suhde teokseensa? Onko se kiusallinen populaari syrjähyppy vakavalla taiteilijan uralla? Vai toisaalta jotain liiankin henkilökohtaista?

Tämän kysymyksen kuten muutkin Sorrentino jättää auki. Varmaa on vain ajan kuluminen ja pikku hiljaa etenevä rapistuminen ja unohdus.

Viikon kolmas elokuva nähdään Teemalauantaissa dokumentin My Generation jälkeen. Alfie – naisten viettelijä (1966) oli Michael Cainen uralla tärkeä saavutus, joka toi myös ensimmäisen Oscar-ehdokkuuden. Lewis Gilbertin ohjaama elokuva perustuu Bill Naughtonin menestysnäytelmään.

Dokumentissa Michael Caine kertoo halunneensa tuoda valkokankaalle aidon cockney-tyypin. Sen hän todella tekee, ja Cainen charmi melkein peittää alleen nimihenkilö Alfien ristiriitaisen kamaluuden. Piittaamaton, tietoisesti täysin itsekäs hyväksikäyttäjä kulkee halki toisten ihmisten elämien jättäen jälkeensä hävitystä ja saattaa aidosti luulla tekevänsä heille palveluksia.

Alfie on naistenmies, joka "viihdyttää" varattuja ja yksinäisiä daameja ja yrittää varjella omaa vapauttaan ja olla ehdottomasti sitoutumatta keneenkään. Jostain syystä hän kuitenkin huomaa yhtäkkiä olevansa melkein vakavassa suhteessa yhteen näistä, ja lisäksi pienen lapsen isä. Alfie löytää itsestään herkän ja sentimentaalisen puolen, jota hän ei kuitenkaan osaa muuttaa kyvyksi aitoon suhteeseen.

Ja kuten elokuvan tähti Michael Caine vuonna 1966, Alfiekin on jo kolmekymppinen. Kukaan ei ole ikuisesti nuori, ja unelma vapaasta elämästä voi nopeasti kääntyä yksinäisyydeksi.

Yle Teema