Hyppää pääsisältöön

Avaruusromua: Eräs historian mullistavimmista sähkösoittimista

Yamaha DX7 digitaalisyntesoija, käsitelty kuva
Yamaha DX7 digitaalisyntesoija, käsitelty kuva Yamaha DX7

Vuosi 1984 alkoi vauhdikkaasti. Michael Jackson sai kahdeksan Oscar-palkintoa. Seitsemän niistä tuli Thriller-albumista.

Se kahdeksas myönnettiin hänen työpanoksestaan ET-elokuvasta tehtyyn äänikirjaan. Michael Jackson oli äänikirjan kertoja.

Muutakin hauskaa tapahtui. BBC asetti Frankie Goes to Hollywoodin Relax-hitin soittokieltoon, sen ilmiselvästi vihjailevan sanoituksen johdosta.

Sting hajotti Police-yhtyeensä ja lähti soolouralle. Indianassa Yhdysvalloissa käynnistyi maailman ensimmäinen CD-levyjä valmistava tehdas. Ensimmäinen siellä valmistettu levy oli Bruce Springsteenin Born in the USA.

Digitaalisuus alkoi olla päivän sana. Eräs tuon ajan kiinnostavimmista soittimista oli Yamaha DX7. Se oli digitaalinen syntesoija, edelleen eräs kaikkien aikojen eniten myydyistä syntesoijista. Se oli myös eräs ensimmäisistä MIDI-toiminnoilla varustetuista laitteista ja sen suosio auttoi paljon myös MIDI-järjestelmän yleistymisessä. Jossakin jopa sanottiin, että Yamaha DX7 on eräs historian mullistavimmista sähköisistä soittimista.

Tietyssä mielessä näin onkin. DX7 tosin oli suhteellisen vaativa soitin. Sen ohjelmointi oli työlästä. Sen käyttöliittymä oli monimutkainen, lukuisine parametreineen. Laitteen hallitseminen vaati pitkällistä perehtymistä, mutta palkitsi lopulta: DX7:lla sai aikaan ääniä, joita ei muilla laitteilla juuri saanut. Ja olihan siinä digitaalista muistia. Se pysyi hyvin vireessä ja sen äänen laatu, esimerkiksi tiettyjen lyömäsoitinäänien kirkkaus ja luonnollisuus olivat tuolloin suorastaan ihmetyksen aiheena. Siksi DX7 oli niin suosittu ja haluttu soitin.

Newcastlessa Englannissa aloitteleva elektronimuusikko Ian Boddy oli hankkinut DX7:n, ja perehtynyt siihen siinä määrin, että alkoi tehdä sillä äänityksiä. Hän oli vuonna 1983 esiintynyt kaikkien aikojen ensimmäisessä UK Electronica -tapahtumassa, ja oli nyt tekemässä DX:n suosiollisella myötävaikutuksella toista vinyylialbumiaan.

Albumi sai nimekseen Spirits. Se ilmestyi vuoden 1984 lopulla, ja levisi pienenä painoksena alan harrastajien keskuuteen. Painos myytiin loppuun hyvin nopeasti. Levy oli harvinaisuus, kunnes se yhdeksän vuotta myöhemmin, vuonna 1995, julkaistiin uudelleen CD-muodossa. Myös tuo CD-julkaisu myytiin loppuun nopeasti.

Vuodet kuluivat ja vuonna 2019, 35 vuotta levyn alkuperäisen julkaisun jälkeen, Ian Boddyn Spirits-albumi on ilmestynyt uudelleen saataville, nyt digitaalisesti ladattavassa muodossa. Ja mitä on tapahtunut 35:ssä vuodessa? Todella paljon. Mutta musiikki, siinä on jotakin ajatonta.

Ian Boddyn levyllä soi tärkeässä roolissa tuolloin upouusi Yamaha DX7. Vanhat ja vieläkin vanhemmat laitteet kiinnostavat musiikintekijöitä edelleen. Esimerkiksi vaikka analoginen, modulaarinen Serge-syntesoija, jonka syntyvaiheet osuvat 1970-luvun alkuvuosiin. Myöhemmin markkinoille tuli myös niin kutsuttuja DIY eli do it yourself -malleja, joissa ideana oli se, että asiakas rakensi itse laitteen, mukana tulleiden ohjeiden mukaan.

Kyseessä oli siis modulaarisen analogisen syntesoijan rakennussarja.

Näitä rakennussarjoja myydään edelleen, ja jotkut rohkeat musiikintekijät uskaltavat myös niitä hankkia. Ja onnistuvat jopa rakentamaan toimivan modulaarisyntesoijan. Eräs heistä on kanadalainen Matt Nish-Lapidus, joka tekee musiikkiaan nimellä New Tendencies. Hänen Sergensä soi albumilla Batch0008.

Romaniassa, Bukarestissa Laurian Bardos tekee musiikkiaan nimellä Syntax ja julkaisee sitä SD-muistikortilla. Kyllä. Painokset ovat suht pieniä, mutta digitaalinen jakelu auttaa. Eli jos ei muistikortista ole niin väliä, musiikin saa myös ilman muistikorttia. Ihan perinteiseen digitaaliseen lataustyyliin. Ja musiikki, se on bittejä, se on jotakin, joka sopii hyvin muistikortille.

Canterbury on kaupunki Kaakkois-Englannissa, Kentin kreivikunnassa. Siellä on kuuluisa historiallinen tuomiokirkko ja siellä asustaa myös anglikaanisen kirkon arkkipiispa. Jotkut saattavat muistaa Canterburyn myös kirjaklassikosta Canterburyn tarinoita. Nuo tarinat ovat runomuotoisia ja peräisin 1300-luvulta. Aika hauskoja tarinoita. Ja ilmeisen tärkeitä englantilaisílle, koska Canterbury nousee esiin aina siellä täällä.

Nyt on asialla kolmikko Nick Robinson, Martin Archer ja Steve Dinsdale, jotka esiintyvät yhdessä nimellä Das Rad. Tässä Canterbury Steps:

Norjalainen alan veteraani Erik Wøllo on erittäin kokenut syntesoijien käyttäjä. Hän on tehnyt jo nelisenkymmentä albumillista elektronista musiikkia, mutta kuten ehkä muistamme, hän aloitti sähkökitaristina. Eikä ole koskaan hylännyt kitaraansa. Päinvastoin, hän on nyt tehnyt kokonaisen albumin pelkällä sähkökitaralla. Albumi on nimeltään Infinite Moments, ja mitään niin kutsuttua perinteistä kitarismia se ei todellakaan ole. Mutta, näinkin voi sähkökitaraa soittaa:

AVARUUSROMUA 10.2.2019 - OHJELMAN MUSIIKKI:
IAN BODDY: Spirits - osa - (Spirits)
IAN BODDY: The Sentinel (Spirits)
NEW TENDENCIES: Steps (Batch0008)
NEW TENDENCIES: Signals (Batch0008)
BEWIDER: Panorama (Full Panorama)
SYNTAX: Ohm (Current)
SYNTAX: Source (Current)
DAS RAD: Canterbury Steps (Das Rad)
ERIK WØLLO: Infinite Moments Part 2 (Infinite Moments)

  • Rakkaus on ruma sana, mutta kaunis asia

    Rakas äiti on suomen kaunein sanapari.

    Kun kysytään, mikä on suomen kielen kaunein sana, pitäisi ensin tarkentaa, tarkoitetaanko sillä ihanimman asian nimeä vai soinniltaan miellyttävintä sanaa. Moni pitää kauniina pehmeitä soljuvia äänteitä. Alavilla mailla hallanvaara on klassikko, vaikka sen merkitys uhkaa sadon paleltuvan.

  • Avaruusromua: Sumutorvia, tuhkaa, aaltoja ja aavekaupungin ääniä

    Huhtikuun Avaruusromut tarjoavat outoja äänimaisemia.

    "Yhtäkkiä tajusin, että tein kaiken aivan väärin", toteaa amerikkalainen säveltäjä Steve Moore. "Pyrin aina luomaan jotakin, jolla ei ole alkua eikä loppua", sanoo amerikkalainen elektronimuusikko Taylor Deupree. "Tahdon kertoa äänillä samalla tavoin kuin elokuvaohjaajat kertovat kuvilla", selittää australialainen musiikintekijä Martin Kay. "Me emme tiedä luonnosta vielä juuri mitään", väittää japanilainen äänitaiteilija Yoshio Machida. Huhtikuun Avaruusromut tarjoavat outoja äänimaisemia, kummallisia ajatuksia ja omalaatuista musiikkia. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Oletko tosikko vai uppoaako ironia?

    Ironia on taitolaji.

    Törmääkö sarkasmiin, ironiaan ja ivaan nykyään yhä useammin, vai tuntuuko vain siltä? Poliitikot selittelevät sanomisiaan väärinymmärrettynä ironiana: “se oli vain läppä!”. Nuoriso muodostaa sarkastisen salakielen salaseuroja. Käänteistä kieltä ymmärtämätön joutuu naurunalaiseksi. Ironia on monesti hauskaa ja nokkelaa.

  • Arto Paasilinnan Ulvova mylläri Lukupiirissä - tule mukaan keskustelemaan!

    Osallistu verkkokeskusteluun tai soita studioon 09 144800

    Tule mukaan radion Lukupiiriin 30.3. klo 19! Ulvova mylläri kysyy, missä menevät normaalin ja hyväksytyn rajat? Kuka lopulta on Ulvovassa myllärissä hullu? Paasilinnan romaani ilmestyi vuonna 1981 ja sen tapahtumat sijoittuvat 1950-luvun Suomeen. Onko kirjan sanoma edelleen ajankohtainen? Entä millaista on Ulvovan myllärin huumori? Osallistu verkkokeskusteluun tai soita studioon 09 144800.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri