Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Musiikin syntymäpäiväkalenteri pääkuva

Kuolema merkitsi säveltäjä Erkki Melartinin – Musiikin syntymäpäiväkalenteri

Lassi Rajamaan piirros säveltäjä Erkki Melartinista.
"Erkki Melartin, riutunut teosofi." Lassi Rajamaan piirros säveltäjä Erkki Melartinista. Lassi Rajamaan piirros säveltäjä Erkki Melartinista. Kuva: Lassi Rajamaa Erkki Melartin,pilapiirrokset,Lassi Rajamaa

Säveltäjä Erkki Melartin eli koko elämänsä kuolema kintereillään. Melartin oli 16-vuotias koulupoika, kun lääkäri antoi hänelle kaksi vuotta elinaikaa. Silloin hän päätti lopettaa koulunkäynnin ja omistaa jäljellä olevan aikansa kaikkein tärkeimmälle, musiikille.

Erkki Melartin, oikealta nimeltään Erik Gustaf Melartin (7. helmikuuta 1875 Käkisalmen maalaiskunta – 14. helmikuuta 1937 Helsingin Pukinmäki) oli tuottelias säveltäjä, sävellyksen opettaja ja Helsingin musiikkiopiston, myöhemmin Konservatorion johtaja.

Kuolema vieraili lapsuudenkodissa

Vuonna 1875 syntynyt Erkki Melartin oli käkisalmelaisen henkikirjoittajan, Oskar Melartinin ja vaimonsa Gustavan kolmesta lapsesta ainoa, joka jäi henkiin. Myös äiti kuoli pian Erkin syntymän jälkeen. Isä solmi uuden avioliiton äidin ystävättären kanssa. Erkki sai hellän äitipuolen ja myöhemmin neljä sisarusta.

Erkki lauloi ennen kuin puhui ja osasi nuotit ennen aakkosia. Kotiin hankittu taffeli oli 4-vuotiaalle ihmeellinen leikkikalu, sen ääressä poika tapaili säveliä ja sointuja. Kysymykseen, mitä oikein puuhaili, hän vastasi etsivänsä.

Kaksi vuotta elinaikaa

Erkki kävi alkeiskoulun Käkisalmessa ja lähti sitten Savonlinnaan lyseoon. Hän sairasteli jatkuvasti ja joutui olemaan paljon poissa koulusta. Hänen älystään ja sisustaan todistaa, että oltuaan poissa koko kevätlukukauden, hän luki syksyllä kiinni toverinsa ja kuului luokan parhaisiin oppilaisiin.

Kuudennella luokalla sydänvika pakotti Erkin lopettamaan koulunkäynnin kokonaan. Lääkäri arveli, ettei hänen sydämensä kestäisi kahta vuotta kauempaa. Erkki toivoi, että saisi jäljellä olevan ajan opiskella musiikkia. Vanhemmat suostuivat, ja niin 17-vuotias nuorukainen matkusti Helsinkiin opiskellakseen Helsingin musiikkiopistossa.

Sibeliuksen tuoreissa jalanjäljissä

Kun Melartin aloitti musiikinteorian ja sävellyksen opinnot Helsingin musiikkiopistossa Martin Wegeliuksen johdolla 1892, Wegeliuksen perustama Suomen ensimmäisen musiikkiopisto oli toiminut vasta kymmenen vuotta. Tuona aikana Wegeliuksella oli ollut teoriassa, kontrapunktissa ja harmoniaopissa yksi tähtioppilas: Jean Sibelius.

Musiikkiopiston jälkeen Sibelius oli täydentänyt opintojaan ulkomailla, Berliinissä 1889–90 ja Wienissä 1890–91. Wienissä hänellä oli ollut kaksi opettajaa, Karl Goldmark ja Robert Fuchs. Fuchs, joka opetti Wienin konservatoriossa, oli antanut Sibeliukselle tunteja yksityisesti soitinnuksessa.

Lahjakas, ahkera ja sairas

Musiikkiopistolainen Melartin edistyi Wegeliuksen ankarassa ohjauksessa nopeasti. Melartin oli lahjakas, ahkera - ja sairas. Kirjeenvaihto kotiväen kanssa kertoo opiskelijanuorukaisen jatkuvasta sairastelusta, useiden eri lääkärien tapaamisista ja uusien lääkkeiden kokeiluista.

Kun säveltäminen terveydellisistä syistä suorastaan kiellettiin Melartinilta, hän sävelsi salaa. Jos joku poikkesi hänen huoneeseensa, hän piilotti nuottipaperit sairasvuoteensa tyynyn alle. Vuokraemäntä koetti vedota nuorukaiseen, jottei tämä nääntyisi nuottiviivaston äärelle. Toverit asuntolassa naureskelivat hänen innokuudelleen ja kutsuivat häntä ”arbetsdilleksi”. Potilas itse oli vakuuttunut, että vain kova työnteko piti hänet pystyssä pettymysten keskellä.

Melartinille oli selvää, että hänestä tulisi tulevaisuudessa säveltäjä. Kun hänen sävellyksiään esitettiin ensimmäisiä kertoja julkisesti musiikkiopiston näytteissä, arvostelijat vertasivat häntä kymmenen vuotta vanhempaan Sibeliukseen.

Wieniin

Erkki Melartin valmistui musiikkiopistosta keväällä 1899 loistavin arvosanoin. Syksyllä hän matkusti Sibeliuksen tavoin jatkamaan opintojaan Wieniin. Hän hakeutui Wienissä samalle opettajalle kuin Sibelius, Robert Fuchsille ja opiskeli tämän johdolla kaksi vuotta.

Melartin kirjoitti Wienistä kotiväelleen ryhtyneensä säveltämään ensimmäistä sinfoniaansa. Teoksen kantaesitys oli hänen ensimmäisessä sävellyskonsertissaan Helsingissä elokuussa 1903.

Nuori säveltäjä teki Wienistä käsin kaksi matkaa Italiaan. Kotiin hän palasi kesällä 1901 Bayreuthin Wagner-juhlien kautta, missä näki Parsifalin.

Keuhkotauti vei parantolaan

Palattuaan kotiin Melartin toimi opettajana Helsingin musiikkiopistossa. Wegeliuksella oli suunnitelma hänen varalleen; Melartinista tulisi aikanaan Wegeliuksen seuraaja musiikkiopiston johtajana.

Vuodet 1901–07 Melartin opetti, sävelsi kuumeisesti mm. kolme sinfoniaa ja kalevalaisen mysteerion, Wagner-vaikutteisen Aino-oopperan – ja sairasti.

Melartin vietti pitkiä jaksoja parantolassa, sillä sydänvian lisäksi hän oli saanut keuhkotaudin. Elettiin hetkiä, jolloin pelättiin, ettei hän selviäisi hengissä. Melartin kirjoitti tilanteestaan ystävälleen kirjailija Helmi Krohnille:

– Kaiken takana on surumielisenä taustana memento mori –ajatus, joka ei suinkaan vie iloa elämästä, mutta tekee sen niin toisenlaiseksi. Ja tällä tavalla tulee elämä sili tällaisellekin ihmiselle suureksi ja rikkaaksi ja elämisen arvoiseksi, ehkäpä rikkaammaksikin kuin muille. Sillä mitä etemmäksi pääsee, sitä vähempään tyytyy. Nytkin on minusta, kuin kaikki olisi suoranainen lahja minulle.

Hienotunteinen ja avarakatseinen sävellyksen opettaja

Kun Martin Wegelius keväällä 1906 kuoli vain 59-vuotiaana, ei Melartinista tullut hänen seuraajaansa. Sen sijaan Melartin siirtyi 1908 Viipurin Musiikin Ystäväin orkesterin kapellimestariksi. On Melartinin kannalta kuvaavaa, että heti seuraavaksi hän perusti Viipuriin orkesterikoulun ja toimi kapellimestarin työn ohella sekä koulun johtajana että opettajana.

Vuonna 1911 Melartin kutsuttiin Viipurista Helsingin musiikkiopiston johtajaksi. Opiston johtamisen lisäksi hän opetti sävellystä, mikä luonnistui häneltä hyvin. Melartin oli hienotunteinen ja tahdikas, avarakatseinen ja kannustava opettaja. Hänen oppilaitaan olivat mm. modernistit Väinö Raitio, Uuno Klami, Sulho Ranta, Elmer Diktonius ja Helvi Leiviskä.

Kosmopoliitti teosofi

Vakavat sairaudet eivät loppujen lopuksi estäneet Erkki Melartinia toimimasta musiikkikorkeakoulun johtajana, sävellyksenopettajana, lukuisissa musiikkialan luottamustehtävissä ja säveltämästä. Hänen teosluettelonsa on laaja sekä sävellysten lukumäärän suhteen että tyylillisesti. Melartinia on luonnehdittu lyyriseksi melodikoksi, mutta sävellystyyliltään hänen tuotantonsa ulottuu kansallisesta romantiikasta impressionismiin, eksprssionismiin ja jopa atonaalisuuteen.

Sairaudet eivät myöskään estäneet häntä harrastamasta kuvataiteita – mm. kaksi omaa näyttelyä - kirjallisuutta, filosofiaa, puutarhanhoitoa, postimerkkejä ja valokuvausta.

Säveltäjä Erkki Melartinin huvila Pukinmäessä 1930-luvulla.
Melartin hankki huvilan Helsingin Pukinmäestä kodikseen vuonna 1912. Säveltäjä Erkki Melartinin huvila Pukinmäessä 1930-luvulla. Kuva: Erkki Melartin / Helsingin kaupungin kuvakokoelmat. Erkki Melartin
Säveltäjä Erkki Melartin ja vieraita pöydän ympärillä hänen huvilassaan Pukinmäessä 1930-luvulla.
Säveltäjä ja vieraat Pukinmäen huvilan kahvipöydässä 1930-luvulla Säveltäjä Erkki Melartin ja vieraita pöydän ympärillä hänen huvilassaan Pukinmäessä 1930-luvulla. Kuva: Helsingin kaupungin kuvakokoelmat. Erkki Melartin

Melartin oli kosmopoliitti karjalainen, joka matkusti paljon. Hänen ulkomaanmatkansa ulottuivat aina Egyptiin, Afrikkaan ja Intiaan saakka. Hänellä oli laaja kansainvälinen ystäväpiiri, jonka kanssa hän oli vilkkaassa kirjeenvaihdossa.

Melartin oli myös teosofi. Hän liittyi 1920-luvun alussa Pekka Ervastin johtamaan Ruusu-Risti –järjestöön. Hänen teosofisesta maailmankatsomuksestaan kertoo 1928 julkaistu aforismikokoelma Minä uskon.

Kuolemaa uhmaten

Erkki Melartin johti Helsingin musiikkiopistoa 25 vuotta, aina vuoteen 1936. Hänen kaudellaan musiikkiopisto muuttui 1924 Konservatorioksi ja sai 1931 oman talon Eduskuntatalon naapurista. Melartin jätti johtajan tehtävät 60-vuotiaana vuonna 1936 - terveydellisistä syistä.

Erkki Melartinin ottama valokuva Pukinmäestä talvella 1930-luvulla.
Melartin harrasti mm. valokuvausta. Talvinen maisema Pukinmäessä 1930-luvulla. Erkki Melartinin ottama valokuva Pukinmäestä talvella 1930-luvulla. Kuva: Erkki Melartin / Helsingin kaupungin kuvakokoelmat. Erkki Melartin

Kun Melartinilta alkuvuodesta 1937 jälleen kerran kiellettiin työnteko, hän uskoutui oppilaalleen:

– Minä en tottele, vaan nousen hiljaa ylös ja lukitsen oveni, ettei kukaan pääse tänne minua häiritsemään, kun teen sävellystyötäni. Minun pitää vielä saada valmiiksi sinfonia.

Erkki Melartin kuoli huvilassaan Pukinmäessä helmikuun 14. päivänä 1937 saamatta valmiiksi yhdeksättä sinfoniaansa.

Musiikin syntymäpäiväkalenterin kuvittaja Lassi Rajamaa on Sibelius-Akatemian rehtori emeritus ja Rondo-lehden kuvakolumnisti.

Musiikin syntymäpäiväkalenterin loppukuva.
Musiikin syntymäpäiväkalenterin loppukuva. pilapiirrokset,Lassi Rajamaa

Lähteet ja linkit
Erkki Melartin -seura.
Geni: Erkki Melartin.
Marvia, Einari: Suomen säveltäjiä. I osa. WSOY. Porvoo 1965.
Melartin, Erkki: Minä uskon. Valikoima aforismeja Erkki Melartinin aforismikokoelmasta op. 150.
Pitkäranta, Inkeri: Erkki Melartin. PDF-versio. Kansalliskirjasto. Doria 1997.
Poroila, Heikki. Erkki Melartinin teosluettelo. Suomen musiikkikirjastoyhdistys. Helsinki 2016. PDF-versio Honkakirja 2017.
Wikipedia. Erkki Melartin.

Katso ja kuuntele
Melartin, Erkki: Traumgesicht. Radion sinfoniaorkesteri, joht. Hannu Lintu. Musiikkitalo 20.3.2016.

Melartin, Erkki: Canto religioso. Trio Pekko Pulakka, viulu, Jonathan Roozeman, sello & Robert Roozeman, piano. Musiikkitalon Paavo 13.10.2016.

Melartin, Erkki (säv.) & Funtek, Leo (sov.): Sarja jousiorkesterille op. 84 G-duuri. Sibelius-Akatemian kapellimestariluokan orkesteri, joht. Andres Kaljuste.
Toukokuussa 2016 tuli 100 vuotta siitä, kun Helsingin musiikkiopiston rehtori Erkki Melartin johti opiston sinfoniaorkesterin ensimmäisen konsertin Rake-salissa Helsingissä. Sadan vuoden sävelet -konsertissa Sibelius-Akatemian kapellimestariluokan orkesteri esittää konsertin rekonstruoituna.