Hyppää pääsisältöön

Tove Idström (1954-2019): Käsikirjoittajat ovat elokuvan intellektuelleja

Käsikirjoittaja, dramaturgi Tove Idström
Käsikirjoittaja, dramaturgi Tove Idström Käsikirjoittaja, dramaturgi Tove Idström Kuva: Yle / Seppo Sarkkinen Tove Idström

Suomalaisen elokuva- ja tv-käsikirjoittamisen keskeinen hahmo Tove Idström on kuollut. Idström menehtyi nopeasti edenneeseen sairauteen synnyinkaupungissaan Helsingissä 7. helmikuuta. Hän oli 64-vuotias.

Jos Suomessa on halunnut kuulla perehtyneitä ja kirkkaita ajatuksia elokuvista, televisiosarjoista ja käsikirjoittamisesta, Tove Idströmin nimi on noussut aina ensimmäisten joukossa esiin. Kun on puhuttu käsikirjoittamisesta, hänen ymmärryksensä ja kokemuksensa on ollut korvaamaton. Toven kanssa keskustellessa huomasi, että hänen läsnäolonsa voima oli valtava. Samalla hän osasi myös nauraa itselleen.

Kerran kun neuvottelimme, minkä sarjan valitsisimme seuraavaksi Television tiiliskivien aiheeksi, hän kirjoitti näin:

Uusi Sherlock. Aloin katsoa sitä nyt uudestaan. Pure pleasure, dear Watson! Joskin, jos päädyt tähän, studioon on varattava ämpärillinen kylmää vettä. Se on tyhjennettävä päähäni jos alan liikaa Cumberbatchistä.”

Päädyimme puhumaan Silta-sarjasta.

Idströmin lempiaihe oli kiltteydestä luopuminen, kasvaminen täyteen mittaan

Televisio tuli Idströmien kotiin varhain ja leffareissut olivat perusjuttuja.

– Halusin näille ‘sirkusaloille ‘ jo viisivuotiaana nähtyäni My Fair Ladyn Svenska Teaternissa ja siinä oli Liisa Tuomi ja Leif Wager”, hän sanoi Marko Gustafssonin haastattelussa Yle Teeman Arkistovieraana-sarjassa.

Sirkusalalle Idström päätyikin päästyään teatterikouluun, josta hänet poimittiin TV2:n dramaturgiksi vuonna 1979. Tampereella saatu oppi johti 40-vuotiseen uraan käsikirjoittajana, dramaturgina ja opettajana. Kirjoittamista ja dramaturgin töitä Idström jatkoi loppuun saakka.

Idström oli käsikirjoittajana ja dramaturgina lähes kahdessakymmenessä elokuvassa ja tv-sarjassa. Niistä muistetaan hyvin esimerkiksi tv-sarja Ilman kavaluutta (1996), elokuvat Liian paksu perhoseksi (1998) ja Eila (2003), joissa kaikissa näkyy kehiteltynä yksi Idströmin lempiaiheista, kiltteydestä luopuminen, kasvaminen täyteen mittaan, tuleminen omaksi itsekseen.

– Arki on käsikirjoittajan aarre, Idström sanoi.

Käsikirjoittajan työ arkisten havaintojen kirjaajana rinnastuu esimerkiksi Ilman kavaluutta -sarjan päähenkilön Paulan tai Eila-elokuvan nimihenkilön toimintaan. Edellisessä takausvelkaan joutunut nainen kaataa pankin, jälkimmäisessä siivooja haastaa valtion.

–Joku asia alkaa vaivata. Siitä alkaa ottaa selvää. Alkaa huomata, että kaikki havainnot liittyvät tähän asiaan. Todellisuus rajautuu minua vaivaavan asian mukaiseksi. Kiinnitän huomion kaikkeen, mikä liittyy aiheeseen”, Idström kuvaili prosessia, joka johtaa siihen, että käsikirjoitus alkaa kehrätä.

Pankki joutuu liriin ja valtio haastetaan. Henkilöt kasvavat täyteen mittaansa. Käsikirjoitus valmistuu.

Idström nosti alan itsetuntoa ja oli keskeinen tekijä käsikirjoitusten tason nousussa.

Oman kirjoittamisen ohella Tove Idström opetti. Hänen merkityksensä suomalaiselle käsikirjoittamiselle on äärimmäisen suuri. Tove Idström opetti käsikirjoittamista mm. Taideteollisen korkeakoulun elokuvataiteen osastolla (vuodesta 1987) ja Teatterikorkeakoulussa. Voidaan sanoa niin kuin Dostojevski Gogolista, että kaikki nykyiset suomalaiset käsikirjoittajat ovat ilmestyneet Tove Idströmin viitan alta.

Käsikirjoittajille hän tähdensi, mikä on draaman laki ja rakenne. Hän opetti, miksi on merkityksellistä se, mitkä asiat ja missä järjestyksessä asiat draaman maailmaan ilmaantuvat.

Yksi merkkipaalu Idströmin opettajauralla oli Ylen yhdeksänkymmentäluvun alussa järjestämä käsikirjoittajakoulutus, joka oli ensimmäisiä Suomessa. “Tervetuloa alalle! Te olette nyt käsikirjoittajia ja käsikirjoittajat ovat elokuvan intellektuelleja”, muistaa oppilaana ollut käsikirjoittaja Mika Ripatti Idströmin avanneen koulutuksen. Ripatin mukaan Tove Idström oli rajapyykki suomalaisen käsikirjoittamisen historiassa. Hän toi mukanaan uuden ajattelun ja aikakauden, nosti alan itsetuntoa ja oli keskeinen tekijä käsikirjoitusten tason nousussa.

“Mutta rakas ystävä, miksi?”, muistaa käsikirjoittaja-ohjaaja Atro Lahtela Idströmin kysyneen. Todennäköisesti se on kysymys, jonka kuuli hyvin moni Idströmin oppilas. Idströmillä oli harvinainen kyky olla kriittinen olematta lannistava, mikä on hyvälle opettajalle ratkaisevan tärkeä ominaisuus. Toinen verraton kyky oli hänen henkilö- ja tarinamuistinsa. Idström pystyi puhumaan tarkasti ja analyyttisesti niin Hamletista kuin Frendit-sarjan Chandlerista.

Tove rakasti käsikirjoittamista, ja samalla palavalla innolla hän myös opetti ja huolehti omista oppilaistaan― Tarja Kylmä

– Tove rakasti käsikirjoittamista, ja samalla palavalla innolla hän myös opetti ja huolehti omista oppilaistaan. Käsikirjoittaja Tarja Kylmän mukaan Idström piti kunnia-asianaan, että auteur-elokuvien aikakaudella Suomeen kasvoi oma pieni käsikirjoittajakunta.

– Ihminen, joka kirjoittaa hyvän elokuvan ei välttämättä ole käsikirjoittaja. Kuka tahansa ei voi kutsua itseään käsikirjoittajaksi, Idström sanoi.

Hän halusi oppilaidensa ymmärtävän, mitä työ vaatii:

– En pidä yksinäisyyttä ammattimme huonona puolena, ehkä pikemminkin sen itsestäänselvänä edellytyksenä. Kirjoittaminen on ajattelemista ja draaman kirjoittaminen tunteensiirtoa - molemmat vaativat yksinäisyyttä.

Opettajana Tove seurasi sivistystään, lukeneisuuttaan, vaistoaan ja erinomaista muistiaan, muistelee Tarja Kylmä. Hän valmisteli huolella luentonsa, jotta voisi esiintyä vaivattomasti ja kuunnella tarkalla korvalla oppilaiden ajatuksia. Kylmän mukaan mikään kurssi ei ollut samanlainen, sillä elämä ja senhetkiset työt määrittelivät, mistä Tove halusi puhua. Hän kiintyi kirjoittamiensa tarinoiden ihmisiin. Piti oppia lukemaan huolella, Kylmä kuvailee Idström vaatimustasoa. Piti tietää ja ottaa selvää; olla tarkka ja henkilökohtainen. Tärkeimmät asiat käsikirjoituksessa eivät koskaan liittyneet pelkästään juoneen tai henkilöihin, vaan maailmankuvaan.

Aalto-yliopiston Media Labissa Tove opetti loppuun saakka.

– Ensi viikko on väliviikko Medialabissa. Mutta että siellä on nastaa! Ja miten hieno ja suorastaan terapeuttinen teos on "aapisemme" Hamlet! Liikutuin melkein kyyneliin kun eräs opiskelija tuli tunnin jälkeen kertomaan miten kurssimme ja Hamlet on auttanut häntä käsittelemään ikävää parisuhdeongelmaa. Meidän hidas opiskelutapa, Hamletin dilemma, Aristoteleen "peruspalikat" auttavat hahmottamaan - ei vain draamaa tai tarinaa, vaan elämää, my God.

– Minä niin rakastan klassikoita, taidetta! Hitsi, tiedän olevani naurettava eikä mun jalat enää kestä sitä pomppimista mitä mun opetusmetodi vaatii, mutta mitä väliä on juilivalla vaivasenluulla kun ollaan Shakespearen, Dostojevskin, Spielbergin ja Wagnerin äärellä?

– Vähän ne kyllä murisi, kun en suostunut laulamaan, en sen enempää Dylania (The Times They Are A'Changing) kuin Beethoveniakaan (vitonen). Jotain rajaa on open pidettävä, että uskottavuus säilyy.

Puhelimessa hän oli hyväntuulinen, naureskelimme liukkaille keleille ja talvipalttoon painavuudelle.

Yhtä lailla kuin Idström oli intensiivinen ja valovoimainen opettaja ja keskustelija, hän oli myös intohimoinen elokuvankatsoja. Tuskin kenenkään kanssa imeytyi keskustelemaan elokuvista, ohjaajista, käsikirjoittajista, näyttelijöistä ja heidän kauttaan avautuvista maailmoista kuin Toven kanssa. Hänellä oli kyky nähdä isoja kokonaisuuksia ja hän halusi vetää ihmiset mukaan näkemään niitä. Jos vastapuolen oivallusnopeus ei riittänyt, hän kyllä kuuli siitä. Tove oli legendaarinen innostuja.

– Tunnistan tunteen nyt, kun olen ehtinyt olla kaikenlaisten yliherkkien, silmittömän lahjakkaiden ihmisten kanssa tekemisissä. (...) Pepe Willbergin ääni on mulle sitä, mitä madeleine-leivos on Marcel Proustille: tunneli taaksejääneeseen, mutta ei menetettyyn elämään.

– Elokuvat ovat niin ihania!, hän sanoi perustelunaan omalle kirjoitustyölleen. Siitä huolimatta, että sen kylkiäisenä tuli kaikkien käsikirjoittajien tuntema hitauden ja kitkan täyttämä kamppailu rahoituksesta ja tuotantopäätöksistä.

Radio oli Tove Idströmille mieluisa väline, mikä oli sekin osaltaan äidinperintöä. Cay Idström (1917-2005) oli Yleisradion musiikkitoimittaja, klassikko alallaan.

– Olin yleläinen jo munasoluna, koska äitini oli kevyen musiikin tuottajana ja toimittajana Ylessä n. 40 v. Myöhemmin olin siellä kesätöissä ja opintojen jälkeen töissä TV2:n teatterissa ja Ylen Ammattiopistossa. Olen kirjoittanut sekä TV1:n että TV2:n Draamalle tuotantoja. (...) Ilman Radio Ylen Ykköstä, Teemaa ja Areenaa elämäni olisi kurjaa.

Tammikuun puolivälin tietämissä sovin Toven kanssa, että hän tulisi maaliskuussa radioon keskustelemaan kanssani Jimmy McGovernin sarjasta Särkynyt enkeli. Tanskalaisen Huuto syvyydestä -sarjan ohella se oli ollut Toven loppuvuoden kohokohtia. Puhelimessa hän oli hyväntuulinen, naureskelimme liukkaille keleille ja talvipalttoon painavuudelle. Sitä tilaa, minkä Tove Idström jätti, ei täytä kukaan.

  • Avaruusromua: Mistä ideat tulevat?

    Miten ideoita synnytetään?

    Uusia ideoita syntyy, kun jo olemassa olevat asiat kohtaavat toisensa uudenlaisina yhdistelminä. Se, millaisia nuo uudet yhdistelmät ovat, riippuu meidän kyvystämme hahmottaa asioiden suhteita toisiinsa. Ideoita voi yrittää luoda tietoisesti, mutta parhaita tuloksia syntyy, kun antaa alitajunnan työskennellä. Tällaisia ajatuksia esitti amerikkalainen James Webb Young jo 1940-luvulla. Hänen käsityksensä luovuudesta ja ideoista ovat edelleen kiinnostavia. Onko mikään muuttunut? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Avaruusromua: Olisiko nyt oikea aika?

    Analogisen syntesoijan voi ostaa parilla sadalla eurolla.

    4000 dollaria. Plus rahtikulut Yhdysvalloista Suomeen. Se oli edullisin vaihtoehto. Vuoden 2019 valuutassa se on noin 19 000 euroa. Sen verran olisi maksanut edullisin modulaarinen analoginen syntesoija vuonna 1974, amerikkalaisen Moog-yhtiön vähittäismyyntihinnaston mukaan. En taatusti ollut ainoa, joka unelmoi saavansa jostakin yhtäkkiä kasan dollareita. Ajat muuttuvat. Nyt analogisen syntesoijan voi ostaa parilla sadalla eurolla. Nyt olisi mahdollista toteuttaa nuoruuden unelmat. Olisiko nyt oikea aika ostaa oma syntikka? Tai useampi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Onko salasanasi Saatana tai Perkele?

    Hyvät salasanat suojaavat yksityisyytesi.

    Vaihda välittömästi, se ei ole riittävän omaperäinen. Suomessa kirosanat pääsevät aina yleisimpien salasanojen listan kärkeen. Sinne missä komeilevat myös 123456, qwerty ja 0000. Hyvä salasana on sellainen, joka ei tule ensimmäiseksi mieleen, eikä ole pääteltävissä esimerkiksi perhesuhteista. Siinä pitää olla erikoismerkkejä, isoja kirjaimia ja numeroita.

  • Tanssiva karhu haastaa lukemaan runoutta!

    Osallistu #tanssivakarhu25 lukuhaasteeseen!

    Ylen runopalkinto Tanssiva karhu täyttää 25 vuotta. Haastamme sinut tutustumaan nykyrunouteen. Lue Tanssiva karhu-palkittu teos ja kirjoita lukukokemuksesi alla olevaan lomakkeeseen tai jaa se tunnisteella #tanssivakarhu25. Voit myös toivoa kokoelmasta löytyvää runoa esitettäväksi heinäkuun alussa Tämän runon haluaisin kuulla –ohjelmassa.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri