Hyppää pääsisältöön

Tove Idström (1954-2019): Käsikirjoittajat ovat elokuvan intellektuelleja

Käsikirjoittaja, dramaturgi Tove Idström
Käsikirjoittaja, dramaturgi Tove Idström Käsikirjoittaja, dramaturgi Tove Idström Kuva: Yle / Seppo Sarkkinen Tove Idström

Suomalaisen elokuva- ja tv-käsikirjoittamisen keskeinen hahmo Tove Idström on kuollut. Idström menehtyi nopeasti edenneeseen sairauteen synnyinkaupungissaan Helsingissä 7. helmikuuta. Hän oli 64-vuotias.

Jos Suomessa on halunnut kuulla perehtyneitä ja kirkkaita ajatuksia elokuvista, televisiosarjoista ja käsikirjoittamisesta, Tove Idströmin nimi on noussut aina ensimmäisten joukossa esiin. Kun on puhuttu käsikirjoittamisesta, hänen ymmärryksensä ja kokemuksensa on ollut korvaamaton. Toven kanssa keskustellessa huomasi, että hänen läsnäolonsa voima oli valtava. Samalla hän osasi myös nauraa itselleen.

Kerran kun neuvottelimme, minkä sarjan valitsisimme seuraavaksi Television tiiliskivien aiheeksi, hän kirjoitti näin:

Uusi Sherlock. Aloin katsoa sitä nyt uudestaan. Pure pleasure, dear Watson! Joskin, jos päädyt tähän, studioon on varattava ämpärillinen kylmää vettä. Se on tyhjennettävä päähäni jos alan liikaa Cumberbatchistä.”

Päädyimme puhumaan Silta-sarjasta.

Idströmin lempiaihe oli kiltteydestä luopuminen, kasvaminen täyteen mittaan

Televisio tuli Idströmien kotiin varhain ja leffareissut olivat perusjuttuja.

– Halusin näille ‘sirkusaloille ‘ jo viisivuotiaana nähtyäni My Fair Ladyn Svenska Teaternissa ja siinä oli Liisa Tuomi ja Leif Wager”, hän sanoi Marko Gustafssonin haastattelussa Yle Teeman Arkistovieraana-sarjassa.

Sirkusalalle Idström päätyikin päästyään teatterikouluun, josta hänet poimittiin TV2:n dramaturgiksi vuonna 1979. Tampereella saatu oppi johti 40-vuotiseen uraan käsikirjoittajana, dramaturgina ja opettajana. Kirjoittamista ja dramaturgin töitä Idström jatkoi loppuun saakka.

Idström oli käsikirjoittajana ja dramaturgina lähes kahdessakymmenessä elokuvassa ja tv-sarjassa. Niistä muistetaan hyvin esimerkiksi tv-sarja Ilman kavaluutta (1996), elokuvat Liian paksu perhoseksi (1998) ja Eila (2003), joissa kaikissa näkyy kehiteltynä yksi Idströmin lempiaiheista, kiltteydestä luopuminen, kasvaminen täyteen mittaan, tuleminen omaksi itsekseen.

– Arki on käsikirjoittajan aarre, Idström sanoi.

Käsikirjoittajan työ arkisten havaintojen kirjaajana rinnastuu esimerkiksi Ilman kavaluutta -sarjan päähenkilön Paulan tai Eila-elokuvan nimihenkilön toimintaan. Edellisessä takausvelkaan joutunut nainen kaataa pankin, jälkimmäisessä siivooja haastaa valtion.

–Joku asia alkaa vaivata. Siitä alkaa ottaa selvää. Alkaa huomata, että kaikki havainnot liittyvät tähän asiaan. Todellisuus rajautuu minua vaivaavan asian mukaiseksi. Kiinnitän huomion kaikkeen, mikä liittyy aiheeseen”, Idström kuvaili prosessia, joka johtaa siihen, että käsikirjoitus alkaa kehrätä.

Pankki joutuu liriin ja valtio haastetaan. Henkilöt kasvavat täyteen mittaansa. Käsikirjoitus valmistuu.

Idström nosti alan itsetuntoa ja oli keskeinen tekijä käsikirjoitusten tason nousussa.

Oman kirjoittamisen ohella Tove Idström opetti. Hänen merkityksensä suomalaiselle käsikirjoittamiselle on äärimmäisen suuri. Tove Idström opetti käsikirjoittamista mm. Taideteollisen korkeakoulun elokuvataiteen osastolla (vuodesta 1987) ja Teatterikorkeakoulussa. Voidaan sanoa niin kuin Dostojevski Gogolista, että kaikki nykyiset suomalaiset käsikirjoittajat ovat ilmestyneet Tove Idströmin viitan alta.

Käsikirjoittajille hän tähdensi, mikä on draaman laki ja rakenne. Hän opetti, miksi on merkityksellistä se, mitkä asiat ja missä järjestyksessä asiat draaman maailmaan ilmaantuvat.

Yksi merkkipaalu Idströmin opettajauralla oli Ylen yhdeksänkymmentäluvun alussa järjestämä käsikirjoittajakoulutus, joka oli ensimmäisiä Suomessa. “Tervetuloa alalle! Te olette nyt käsikirjoittajia ja käsikirjoittajat ovat elokuvan intellektuelleja”, muistaa oppilaana ollut käsikirjoittaja Mika Ripatti Idströmin avanneen koulutuksen. Ripatin mukaan Tove Idström oli rajapyykki suomalaisen käsikirjoittamisen historiassa. Hän toi mukanaan uuden ajattelun ja aikakauden, nosti alan itsetuntoa ja oli keskeinen tekijä käsikirjoitusten tason nousussa.

“Mutta rakas ystävä, miksi?”, muistaa käsikirjoittaja-ohjaaja Atro Lahtela Idströmin kysyneen. Todennäköisesti se on kysymys, jonka kuuli hyvin moni Idströmin oppilas. Idströmillä oli harvinainen kyky olla kriittinen olematta lannistava, mikä on hyvälle opettajalle ratkaisevan tärkeä ominaisuus. Toinen verraton kyky oli hänen henkilö- ja tarinamuistinsa. Idström pystyi puhumaan tarkasti ja analyyttisesti niin Hamletista kuin Frendit-sarjan Chandlerista.

Tove rakasti käsikirjoittamista, ja samalla palavalla innolla hän myös opetti ja huolehti omista oppilaistaan― Tarja Kylmä

– Tove rakasti käsikirjoittamista, ja samalla palavalla innolla hän myös opetti ja huolehti omista oppilaistaan. Käsikirjoittaja Tarja Kylmän mukaan Idström piti kunnia-asianaan, että auteur-elokuvien aikakaudella Suomeen kasvoi oma pieni käsikirjoittajakunta.

– Ihminen, joka kirjoittaa hyvän elokuvan ei välttämättä ole käsikirjoittaja. Kuka tahansa ei voi kutsua itseään käsikirjoittajaksi, Idström sanoi.

Hän halusi oppilaidensa ymmärtävän, mitä työ vaatii:

– En pidä yksinäisyyttä ammattimme huonona puolena, ehkä pikemminkin sen itsestäänselvänä edellytyksenä. Kirjoittaminen on ajattelemista ja draaman kirjoittaminen tunteensiirtoa - molemmat vaativat yksinäisyyttä.

Opettajana Tove seurasi sivistystään, lukeneisuuttaan, vaistoaan ja erinomaista muistiaan, muistelee Tarja Kylmä. Hän valmisteli huolella luentonsa, jotta voisi esiintyä vaivattomasti ja kuunnella tarkalla korvalla oppilaiden ajatuksia. Kylmän mukaan mikään kurssi ei ollut samanlainen, sillä elämä ja senhetkiset työt määrittelivät, mistä Tove halusi puhua. Hän kiintyi kirjoittamiensa tarinoiden ihmisiin. Piti oppia lukemaan huolella, Kylmä kuvailee Idström vaatimustasoa. Piti tietää ja ottaa selvää; olla tarkka ja henkilökohtainen. Tärkeimmät asiat käsikirjoituksessa eivät koskaan liittyneet pelkästään juoneen tai henkilöihin, vaan maailmankuvaan.

Aalto-yliopiston Media Labissa Tove opetti loppuun saakka.

– Ensi viikko on väliviikko Medialabissa. Mutta että siellä on nastaa! Ja miten hieno ja suorastaan terapeuttinen teos on "aapisemme" Hamlet! Liikutuin melkein kyyneliin kun eräs opiskelija tuli tunnin jälkeen kertomaan miten kurssimme ja Hamlet on auttanut häntä käsittelemään ikävää parisuhdeongelmaa. Meidän hidas opiskelutapa, Hamletin dilemma, Aristoteleen "peruspalikat" auttavat hahmottamaan - ei vain draamaa tai tarinaa, vaan elämää, my God.

– Minä niin rakastan klassikoita, taidetta! Hitsi, tiedän olevani naurettava eikä mun jalat enää kestä sitä pomppimista mitä mun opetusmetodi vaatii, mutta mitä väliä on juilivalla vaivasenluulla kun ollaan Shakespearen, Dostojevskin, Spielbergin ja Wagnerin äärellä?

– Vähän ne kyllä murisi, kun en suostunut laulamaan, en sen enempää Dylania (The Times They Are A'Changing) kuin Beethoveniakaan (vitonen). Jotain rajaa on open pidettävä, että uskottavuus säilyy.

Puhelimessa hän oli hyväntuulinen, naureskelimme liukkaille keleille ja talvipalttoon painavuudelle.

Yhtä lailla kuin Idström oli intensiivinen ja valovoimainen opettaja ja keskustelija, hän oli myös intohimoinen elokuvankatsoja. Tuskin kenenkään kanssa imeytyi keskustelemaan elokuvista, ohjaajista, käsikirjoittajista, näyttelijöistä ja heidän kauttaan avautuvista maailmoista kuin Toven kanssa. Hänellä oli kyky nähdä isoja kokonaisuuksia ja hän halusi vetää ihmiset mukaan näkemään niitä. Jos vastapuolen oivallusnopeus ei riittänyt, hän kyllä kuuli siitä. Tove oli legendaarinen innostuja.

– Tunnistan tunteen nyt, kun olen ehtinyt olla kaikenlaisten yliherkkien, silmittömän lahjakkaiden ihmisten kanssa tekemisissä. (...) Pepe Willbergin ääni on mulle sitä, mitä madeleine-leivos on Marcel Proustille: tunneli taaksejääneeseen, mutta ei menetettyyn elämään.

– Elokuvat ovat niin ihania!, hän sanoi perustelunaan omalle kirjoitustyölleen. Siitä huolimatta, että sen kylkiäisenä tuli kaikkien käsikirjoittajien tuntema hitauden ja kitkan täyttämä kamppailu rahoituksesta ja tuotantopäätöksistä.

Radio oli Tove Idströmille mieluisa väline, mikä oli sekin osaltaan äidinperintöä. Cay Idström (1917-2005) oli Yleisradion musiikkitoimittaja, klassikko alallaan.

– Olin yleläinen jo munasoluna, koska äitini oli kevyen musiikin tuottajana ja toimittajana Ylessä n. 40 v. Myöhemmin olin siellä kesätöissä ja opintojen jälkeen töissä TV2:n teatterissa ja Ylen Ammattiopistossa. Olen kirjoittanut sekä TV1:n että TV2:n Draamalle tuotantoja. (...) Ilman Radio Ylen Ykköstä, Teemaa ja Areenaa elämäni olisi kurjaa.

Tammikuun puolivälin tietämissä sovin Toven kanssa, että hän tulisi maaliskuussa radioon keskustelemaan kanssani Jimmy McGovernin sarjasta Särkynyt enkeli. Tanskalaisen Huuto syvyydestä -sarjan ohella se oli ollut Toven loppuvuoden kohokohtia. Puhelimessa hän oli hyväntuulinen, naureskelimme liukkaille keleille ja talvipalttoon painavuudelle. Sitä tilaa, minkä Tove Idström jätti, ei täytä kukaan.

  • Enkeleitä ja elokuvia Berliinin taivaan alla

    Mitä Wenders, Lucas ja Wilder kertovat Berliinistä?

    Ensimmäiset Berliinin muurin ylityksestä - tai pikemminkin alituksesta - kertovat elokuvat valmistuivat hyvin nopeasti muurin pystyttämisen jälkeen. Seuraavina vuosikymmeninä elokuvaohjaajat sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa tarttuivat aiheeseen. Ikimuistettavin Berliinistä ja sen muurista kertova elokuva on kuitenkin Wim Wendersin runollinen, enkelien Berliinistä kertova tarina Berliinin taivaan alla, jonka yhtenä käsikirjoittajana oli vuoden 2019 kirjallisuuden Nobel-palkinnon saanut Peter Handke. Toimittajana on Jukka Mikkola.

  • Älä hylkää masentunutta

    Aito vuorovaikutus tukee masentunutta, ole kärsivällinen.

    Kun läheisen maailmankuva tummuu ja usko tulevaisuuteen hiipuu, häntä on vaikea ymmärtää. Masentunut vetäytyy omiin oloihinsa ja tuntuu elävän toisessa todellisuudessa. Hänen negatiivinen asenteensa ja flegmaattinen olemuksensa saattaa vähän ärsyttääkin. Miksi hän ei yksinkertaisesti ravista masennuksen viittaa harteiltaan ja huomaa kaikkea kaunista ja hyvää ympärillään?

  • David Bowie ja sankarit Berliinin muurilla

    Murrettiinko Berliinin muuri musiikin avulla?

    "Me lähetämme terveiset kaikille ystävillemme muurin toisella puolella", David Bowie sanoi ja esitti laulun, jonka myös itäberliiniläiset nuoret tunsivat. Se oli Heroes, sankarit, ja se oli saanut alkunsa Berliinin muurilta. Elettiin kesää 1987, eikä kukaan vielä uskonut muurin murtuvan. Musiikki oli ajatuksia herättävä asia jaetussa kaupungissa, ja ennen pian musiikista tuli olennainen osa idän ja lännen välistä ideologista taistelua. Jotkut ovat jopa sitä mieltä, että Berliinin muuri murrettiin musiikin avulla. Apuna olivat maailmantähtien kuten David Bowien ja Bruce Springsteenin lisäksi sekä itä-Berliinin punkkarit että kapellimestari Leonard Bernstein. Toimittajana Jukka Mikkola.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Taidepedagogi Marjatta Levanto: Taide on totta

    Lapset yllättivät Ateneumin ensimmäisen museolehtorin.

    Suomalaisen museopedagogiikan uranuurtaja Marjatta Levanto suhtautuu intohimoisesti niin taiteen kokemiseen kuin taiteesta kirjoittamiseenkin. Hän loi perustan Ateneumin museopedagogiikalle eli yleisötyölle ja on tullut tunnetuksi erityisesti lapsille suunnattujen taidehistoriakirjojen kirjoittajana. 

  • Enkeleitä ja elokuvia Berliinin taivaan alla

    Mitä Wenders, Lucas ja Wilder kertovat Berliinistä?

    Ensimmäiset Berliinin muurin ylityksestä - tai pikemminkin alituksesta - kertovat elokuvat valmistuivat hyvin nopeasti muurin pystyttämisen jälkeen. Seuraavina vuosikymmeninä elokuvaohjaajat sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa tarttuivat aiheeseen. Ikimuistettavin Berliinistä ja sen muurista kertova elokuva on kuitenkin Wim Wendersin runollinen, enkelien Berliinistä kertova tarina Berliinin taivaan alla, jonka yhtenä käsikirjoittajana oli vuoden 2019 kirjallisuuden Nobel-palkinnon saanut Peter Handke. Toimittajana on Jukka Mikkola.

  • Älä hylkää masentunutta

    Aito vuorovaikutus tukee masentunutta, ole kärsivällinen.

    Kun läheisen maailmankuva tummuu ja usko tulevaisuuteen hiipuu, häntä on vaikea ymmärtää. Masentunut vetäytyy omiin oloihinsa ja tuntuu elävän toisessa todellisuudessa. Hänen negatiivinen asenteensa ja flegmaattinen olemuksensa saattaa vähän ärsyttääkin. Miksi hän ei yksinkertaisesti ravista masennuksen viittaa harteiltaan ja huomaa kaikkea kaunista ja hyvää ympärillään?

  • David Bowie ja sankarit Berliinin muurilla

    Murrettiinko Berliinin muuri musiikin avulla?

    "Me lähetämme terveiset kaikille ystävillemme muurin toisella puolella", David Bowie sanoi ja esitti laulun, jonka myös itäberliiniläiset nuoret tunsivat. Se oli Heroes, sankarit, ja se oli saanut alkunsa Berliinin muurilta. Elettiin kesää 1987, eikä kukaan vielä uskonut muurin murtuvan. Musiikki oli ajatuksia herättävä asia jaetussa kaupungissa, ja ennen pian musiikista tuli olennainen osa idän ja lännen välistä ideologista taistelua. Jotkut ovat jopa sitä mieltä, että Berliinin muuri murrettiin musiikin avulla. Apuna olivat maailmantähtien kuten David Bowien ja Bruce Springsteenin lisäksi sekä itä-Berliinin punkkarit että kapellimestari Leonard Bernstein. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Avaruusromua: Kahdeksan bitin voimalla!

    Se esiteltiin vuonna 1982 ja se muutti maailman.

    Vuonna 1982 kuluttajaelektroniikan suurtapahtumassa Consumer Electronics Showssa Las Vegasissa esiteltiin laite, joka tuli peruuttamattomasti muuttamaan meidän maailmaamme. Laite oli nimeltään Commodore 64. Se oli kotitietokone. Se valloitti maailman. Laitetta myytiin seuraavan kymmenen vuoden aikana jopa yli 30 miljoonaa kappaletta. Se oli suhteellisen edullinen, käyttökelpoinen ja hauska kone. Sillä pystyi tekemään monenlaisia asioita, muun muassa musiikkia. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • "Onko musta ollenkaan tähän, kun nuo muut on niin sairaan hyviä?" Lahjakkaan suvun vesa Aili Ikonen epäili pitkään, onko hänestä ammattimuusikoksi

    Musiikki on muusikko Aili Ikoselle intohimo.

    Erityisesti jazzlaulajana tunnettu muusikko Aili Ikonen kasvoi musiikin ympäröimänä. Korpilahdelta kotoisin oleva Ikonen pomppi lapsena Joutsenlammen finaaliosaa veljensä Osmon kanssa olohuoneen sohvan ympärillä ja harjoitteli pieteetillä viulunsoittoa viisivuotiaasta alkaen. Silti ura muusikkona ei ollut itsestäänselvyys.

  • Muotitaiteilija Anne-Mari Pahkala tekee jätteestä luksusta – hänen iltapukunsa pääsi Emma Karin yllä Linnan juhliin ja lopulta museoon

    Merestä kerätyistä muovipulloista syntyi asu Linnan juhliin.

    Maailman merissä saattaa olla 30 vuoden päästä enemmän muovia kuin kalaa. Silti muovia käytetään jatkuvasti enemmän. Muotitaiteilija Anne-Mari Pahkala haluaa tehdä jätemuovista muodikasta, jotta edes kierrätys toimisi paremmin. Kansanedustaja Emma Karille suunniteltu iltapuku hankittiin Kansallismuseon kokoelmiin.

  • Sanat haltuun rap-riimein

    Sanat haltuun -hanke auttaa nuoria löytämään äänensä.

    Rap-musiikki voi olla väylä parempaan luku- ja ilmaisutaitoon. Musiikkia kuunnellessa voi päähän tarttua myös muutama yhteiskunnallinen ajatus. Vielä enemmän kuhinaa päähän syntyy, jos alkaa itse luoda riimejä. Kirjallisuus- ja taidekriitikko, toimittaja sekä opettaja Aleksis Salusjärvi pohti, miksi lukeminen koetaan jotenkin epämiehekkääksi harrastukseksi.

  • Avaruusromua: Psykedeelinen äänikone nimeltä TONTO

    Mitä jos rakennettaisiin maailman suurin syntesoija?

    Malcolm Cecil ja Robert Margouleff kohtasivat 50 vuotta sitten New Yorkissa, tuolloin uudessa Media Sound -studiossa. Heillä oli idea. Mitä jos hankittaisiin useita syntesoijia ja soitettaisiin niitä yhtaikaa? Ja jos kytkettäisi in ne toisiinsa, toimimaan yhdessä, siinä meillä olisi elektroninen orkesteri. Idea hahmoteltiin kiinalaisen ravintolan pöytäliinaan ja se päätettiin toteuttaa. Alkoi syntyä psykedeelinen äänikone nimeltä TONTO. Toimittajana Jukka Mikkola.